"Tulistuva lapsi", onko kokemuksia?

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Voi kiitos , tiedät paremmin kuin ammattilaiset :flower:

Ole hyvä, kyllä ne ammattilaisetkin siitä heräävät kun lapset voivat jatkuvasti huonommin ja jossain vaiheessa mietitään mikä tässä kaiken vihan ja hirveän käytöksen sallivassa kasvatuksessa on mennyt pieleen. Todennäköisesti meidän lapset tekevät jo toisin ja opettavat rajoilla lapselle sen että hän on turvassa ei sillä että lapsi saa käyttäytyä miten vaan.

Kuvittele vaan mielessäs mitä tulee lapsesta joka ei uskalla näyttää negatiivisa tunteita, edes omille vanhemmilleen

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Voi kiitos , tiedät paremmin kuin ammattilaiset :flower:

No ei ne ammattilaiset kaikkea tiedä luulevat vaan tietävänsä, vaikka en oo kyllä tuon kirjoittajankaan kanssa samaa mieltä.

 

Meillä yksi erittäin nopeasti tulistuva ja kaksi vähän rauhallisempaa. Annetaan yleensä vain raivota itsekseen, kunnes rauhoittuu.

On epäselvää keneltä perittyä. :snotty: Lasten isä on äärimmäisen temperamenttinen ja minä en puolestani kiukun valtan joutuessani osaa nousta edes oikeannumeroiseen bussiin, vaan saatan löytää itseni sen jälkeen mistä tahansa hevon kuusesta. :xmas:

 

Rajat tuovat turvaa, totta. Ja tiettyjen rajojen puitteissa uskaltaa kilarinkin saada. Kunhan ei vahingoita toisia, itseään tai omaisuutta, on lupa raivota. Ja selkeät rajat.

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Kuri ei tarkoita sitä, etteikö lapsi voisi reagoida voimakkaasti.

Miten sitten mielestäsi pitäisi menetellä, kun kilari iskee päälle?

Mä mietin samaa. Esim eilen kun tyttö hakkas aamulla täällä tota eteisen ikkunaa. Miten mun olisi pitänyt toimia, toimiakseni paremmin ja ollakseni tiukempi ja pitää yllä parempaa kuria??

Lapsi pitää opettaa jo tuossa parivuotiaana kun niitä ensimmäisiä kilareita alkaa tulemaan että mikä käytös hyväksytään ja mikä ei. Minun mielestä lasta ei saisi edes saattaa sellaiseen tilaan että hänellä menee niin pahasti hermot, usein ei kuitenkaan ole kyse siitä että lapsi huvikseen kiukutterlee vaan hänellä menee hermot siihen kun häntä ei kuunnella tai hänen ajatuksiaan ei ymmärretä.
En minäkään varmaan enää mitään pystyisi tekemään jos 6-vuotias raivoaa kun on koko elämänäs saanut tehdä niin mutta jos pienestä asti opetetaan paremmat keinot purkaa kiukkuaan niin ei noita kilareita enää tule. Minusta se on hyvän vanhemman tehtävä että hän oppii ennakoimaan lapsensa tulevaa kiukkua ja opettaa hänet puhumaan tunteistaan ennen kuin ne hermot menee ja itsekin adhd-lapsen kanssa eläneenä tiedän että ne tavalliset keinot eivät silloin toimi kun kyse on tuollaisesta häiriöstä mutta silloin on onneksi muita tapoja toimia ja sille käytökselle on joku fysiologinen syy niin sitä on paljon helpompi sietää kuin sitä että lapsi kiukuttelee siksi niin vahvasti koska äiti ei kuuntele eikä ymmärrä.

 

Olipas ihanaa lukea tämä ketju! Mä olen jo pidempää tuskaillut tuon oman poikani (4v.) kanssa, kun hänkin on tämmöinen tulisielu. En vain ole asiaa hokannu ja olen luullut, että poikaa vaivaa jokin.

Perheneuvolassakin käytiin ja siellä sanottiin, että on ihan normaalia toimintaa. Turhautumistaa eniten purkaa noihin raivareihin. Meillä on niistä lapsen kanssa keskusteltu ja poika itse sanoo, ettei haluaisi saada raivareita. Ettei ne tunnu hänestäkään kivalta. Eli siinä mielessä olen hieman samaa mieltä tuon vieraan kanssa, joka asiasta todellä kärkkäästi kirjoitti ylempänä.

Kyllä meillä ainakin poika kaipaa tukea ja turvaa noihin tilanteisiin, vaikka meneekin helposti hysteeriseksi, jos häneen koskee raivarin aikana. Pitää löytää sit vain toinen keino auttaa.

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Voi kiitos , tiedät paremmin kuin ammattilaiset :flower:

Ole hyvä, kyllä ne ammattilaisetkin siitä heräävät kun lapset voivat jatkuvasti huonommin ja jossain vaiheessa mietitään mikä tässä kaiken vihan ja hirveän käytöksen sallivassa kasvatuksessa on mennyt pieleen. Todennäköisesti meidän lapset tekevät jo toisin ja opettavat rajoilla lapselle sen että hän on turvassa ei sillä että lapsi saa käyttäytyä miten vaan.

Tismalleen samaa mieltä. Nykyajan lapset on hirveitä, kurittomia pikku paskiaisia. Liian pitkälle viety tää lasten hymistely ja paapominen.
Tolla tavalla jos aikuinen käyttäytyy, tulee poliisit, syyte ja mt-tutkimus ja pakkopaitoihin.
Tämä nykyinen kasvatustyyli on luonut 90 luvun ja 2000 luvun vitsauksen josta jää jäljet pitkälle tulevaisuuteen.
Tällä kasvatustyylillä luodaan narsistisia persoonallisuuksia ja pahimmassa tapauksessa psykopaatteja.
Joka toisella lapsella on käytöshäiriö, ja joka toinen syö mömmöjä.

Tällä tavalla, hyvä hyvä vanhemmat, te luotte maailman täyteen hirviöitä.

 

Lapsi pitää opettaa jo tuossa parivuotiaana kun niitä ensimmäisiä kilareita alkaa tulemaan että mikä käytös hyväksytään ja mikä ei. Minun mielestä lasta ei saisi edes saattaa sellaiseen tilaan että hänellä menee niin pahasti hermot, usein ei kuitenkaan ole kyse siitä että lapsi huvikseen kiukutterlee vaan hänellä menee hermot siihen kun häntä ei kuunnella tai hänen ajatuksiaan ei ymmärretä.
En minäkään varmaan enää mitään pystyisi tekemään jos 6-vuotias raivoaa kun on koko elämänäs saanut tehdä niin mutta jos pienestä asti opetetaan paremmat keinot purkaa kiukkuaan niin ei noita kilareita enää tule. Minusta se on hyvän vanhemman tehtävä että hän oppii ennakoimaan lapsensa tulevaa kiukkua ja opettaa hänet puhumaan tunteistaan ennen kuin ne hermot menee ja itsekin adhd-lapsen kanssa eläneenä tiedän että ne tavalliset keinot eivät silloin toimi kun kyse on tuollaisesta häiriöstä mutta silloin on onneksi muita tapoja toimia ja sille käytökselle on joku fysiologinen syy niin sitä on paljon helpompi sietää kuin sitä että lapsi kiukuttelee siksi niin vahvasti koska äiti ei kuuntele eikä ymmärrä.

MITEN opettaa, jos toinen saa kilarin siitä, että kilareita ei saisi saada? Kun lapsi oppii tunnistamaan itse oman tilansa, hän myös oppii toimimaan toisella tavalla. Mutta siihen voidaan tarvita monta raivaria, jotka puhutaan auki ja annetaan tunteille tilaa tuulettua.

Ja minkäs teet, jos kuuntelemisesta huolimatta et ymmärrä, mitä asiaa lapsella on, sillä sanat eivät välttämättä riitä sitä kertomaan?

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Voi kiitos , tiedät paremmin kuin ammattilaiset :flower:

Ole hyvä, kyllä ne ammattilaisetkin siitä heräävät kun lapset voivat jatkuvasti huonommin ja jossain vaiheessa mietitään mikä tässä kaiken vihan ja hirveän käytöksen sallivassa kasvatuksessa on mennyt pieleen. Todennäköisesti meidän lapset tekevät jo toisin ja opettavat rajoilla lapselle sen että hän on turvassa ei sillä että lapsi saa käyttäytyä miten vaan.

Kuvittele vaan mielessäs mitä tulee lapsesta joka ei uskalla näyttää negatiivisa tunteita, edes omille vanhemmilleen

Aika tasapanoisia meidän ikäluokasta on tullut vaikka raivareita ei nykyisessä mittakaavasssa hyväksyttykään. Ei mulle ainakaan ole ollut mitään haittaa siitä että pystyin aina puhumaan äidilleni mikä minua ahdistaa ei tarvinnut potkia ja hakata häntä tai seiniä. Oma äitini osasi olla juuri selainen kuin itsekin haluan olla, jos hän näki minusta että ahdistus alkaa tulla päälle, hän otti syliin, silitteli ja kyseli mikä hätänä. Hän ei tehnyt niin kuin useimmat täällä, karjunut takaisin ja sanonut että raivoa sitten siellä yksinäsi. Äidin hermojen menetys on täysin verrannollinen siihen kuinka vahvasti lapsi tuntee tilanteen ja rauhallisella äidillä on rauhalliset lapset. Kyllä meidänkin lapsilla on hirveästi temperamenttieroja mutta he silti tietävät mitkä ovat ne rajat joita ei saa ylittää.

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Voi kiitos , tiedät paremmin kuin ammattilaiset :flower:

Ole hyvä, kyllä ne ammattilaisetkin siitä heräävät kun lapset voivat jatkuvasti huonommin ja jossain vaiheessa mietitään mikä tässä kaiken vihan ja hirveän käytöksen sallivassa kasvatuksessa on mennyt pieleen. Todennäköisesti meidän lapset tekevät jo toisin ja opettavat rajoilla lapselle sen että hän on turvassa ei sillä että lapsi saa käyttäytyä miten vaan.

Tismalleen samaa mieltä. Nykyajan lapset on hirveitä, kurittomia pikku paskiaisia. Liian pitkälle viety tää lasten hymistely ja paapominen.
Tolla tavalla jos aikuinen käyttäytyy, tulee poliisit, syyte ja mt-tutkimus ja pakkopaitoihin.
Tämä nykyinen kasvatustyyli on luonut 90 luvun ja 2000 luvun vitsauksen josta jää jäljet pitkälle tulevaisuuteen.
Tällä kasvatustyylillä luodaan narsistisia persoonallisuuksia ja pahimmassa tapauksessa psykopaatteja.
Joka toisella lapsella on käytöshäiriö, ja joka toinen syö mömmöjä.

Tällä tavalla, hyvä hyvä vanhemmat, te luotte maailman täyteen hirviöitä.

No huhhuh.
Milläs selität että viidestä lapsesta vain yksi lapsista on tuollainen tulisielu?
Tuskin sitä yhtä kuitenkaan kasvatetaan eri tavalla kuin kaikkia muita.

 

Ei hertsileijaa! Jotkut kommentit tässä ketjussa ovat varsin hupaisaa luettavaa tällaisen (oikean) kallonkutistajan vinkkelistä. Että tunteiden näyttämisen salliminen aiheuttaa psykopatiaa ja narsismia? Oolrait! Jatkakaa, minulla on hauskaa!

 

Aika tasapanoisia meidän ikäluokasta on tullut vaikka raivareita ei nykyisessä mittakaavasssa hyväksyttykään. Ei mulle ainakaan ole ollut mitään haittaa siitä että pystyin aina puhumaan äidilleni mikä minua ahdistaa ei tarvinnut potkia ja hakata häntä tai seiniä. Oma äitini osasi olla juuri selainen kuin itsekin haluan olla, jos hän näki minusta että ahdistus alkaa tulla päälle, hän otti syliin, silitteli ja kyseli mikä hätänä. Hän ei tehnyt niin kuin useimmat täällä, karjunut takaisin ja sanonut että raivoa sitten siellä yksinäsi. Äidin hermojen menetys on täysin verrannollinen siihen kuinka vahvasti lapsi tuntee tilanteen ja rauhallisella äidillä on rauhalliset lapset. Kyllä meidänkin lapsilla on hirveästi temperamenttieroja mutta he silti tietävät mitkä ovat ne rajat joita ei saa ylittää.

Kunpa olisikin noin yksinkertaista... Äitini on rauhallinen, minä en. Tyttäreni on rauhallinen, minä en.

 

Lapsi käyttätytyy tasan niin huonosti kuin hänen annetaan käyttäytyä. Mitä enemmän hyväksyt häneltä draamaa, sitä pidemmälle hän seuraavalla kerralla menee saadakseen sinut reagoimaan. Kuria enemmän niin loppuu nuo jutut, normaalin lapsen ei tarvitse saada itkupotkuraivareita. Ne eivät ole mitään ihania hetkiä jolloin lapsi saa näyttää tunteitaan, niin kuin nykyisin annetaan vanhempien luulla. Ne väsyttävät lasta ja ahdistavat häntä varmasti yhtä paljon kuin vanhempaansakin, rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi oppii että mitä tahansa käytöstä ei suvaita ja siksi hänen reagoinnit ei saa mennä yli. Eri asia jos lapsella joku aivoperäinen häiriö.

Voi kiitos , tiedät paremmin kuin ammattilaiset :flower:

Ole hyvä, kyllä ne ammattilaisetkin siitä heräävät kun lapset voivat jatkuvasti huonommin ja jossain vaiheessa mietitään mikä tässä kaiken vihan ja hirveän käytöksen sallivassa kasvatuksessa on mennyt pieleen. Todennäköisesti meidän lapset tekevät jo toisin ja opettavat rajoilla lapselle sen että hän on turvassa ei sillä että lapsi saa käyttäytyä miten vaan.

Tismalleen samaa mieltä. Nykyajan lapset on hirveitä, kurittomia pikku paskiaisia. Liian pitkälle viety tää lasten hymistely ja paapominen.
Tolla tavalla jos aikuinen käyttäytyy, tulee poliisit, syyte ja mt-tutkimus ja pakkopaitoihin.
Tämä nykyinen kasvatustyyli on luonut 90 luvun ja 2000 luvun vitsauksen josta jää jäljet pitkälle tulevaisuuteen.
Tällä kasvatustyylillä luodaan narsistisia persoonallisuuksia ja pahimmassa tapauksessa psykopaatteja.
Joka toisella lapsella on käytöshäiriö, ja joka toinen syö mömmöjä.

Tällä tavalla, hyvä hyvä vanhemmat, te luotte maailman täyteen hirviöitä.

No huhhuh.
Milläs selität että viidestä lapsesta vain yksi lapsista on tuollainen tulisielu?
Tuskin sitä yhtä kuitenkaan kasvatetaan eri tavalla kuin kaikkia muita.

Kyllä minä tiedän tämän vitsauksen, jos kolmesta lapsesta yhdellä on tällainen temperamentti ja muut osaavat jo käyttäytyä, yksi sen sijaan tekee oman sirkuksen joka paikassa.
Eikä missä tahansa paikoissa, vaan harrastuksissa ja koulussa.
Saa sitä huomiota mitä hakee, kokeilee rajojaan muualla ja huomaa että saakin ympärilleen lässyttäviä aikuisia.
Mitä lapsi hakee tarkoituksenmukaisella huonolla käytöksellä?
Huomiota, ja sitä saa.
Ja kierre jatkuu.

 

Oikeesti tyhmiä nämä ihmiset jotka tulevat kommentoimaan ketjuun tietämättä mistä puhuvat.
Rajat ovat rakkautta ,eiköhän tuon jokainen tiedä.
Raivoaminen ja purkautuminen kertoo hyvästä turvallisuus-suhteesta vanhempaan. Uskaltaa näyttää tunteensa :heart:
Ennemmin haluan että lapsi kunnioittaa minua kuin pelkää .
Jos kyseessä olisi se että kasvatetaan päin puuta niin eikö meidän kolme muutakin olisi samanlaisia tulisieluja?
Näillä mennään eteenpäin ja tuloksia on tullutkin paljon.

 

Ei hertsileijaa! Jotkut kommentit tässä ketjussa ovat varsin hupaisaa luettavaa tällaisen (oikean) kallonkutistajan vinkkelistä. Että tunteiden näyttämisen salliminen aiheuttaa psykopatiaa ja narsismia? Oolrait! Jatkakaa, minulla on hauskaa!

Minä en todellakaan keksi mitään kivaa ja mukavaa yhdeksänvuotiaasta joka käy kaikkien päälle ja hakkaa tavaroita ja lennättää dvd.tä.
Tällainen tunteiden salliminen menee pikkasen liian pitkälle, mutta jos välttämättä haluat löytää siitä jotain hyväksyttävää, anna mennä vaan.

 

Ei hertsileijaa! Jotkut kommentit tässä ketjussa ovat varsin hupaisaa luettavaa tällaisen (oikean) kallonkutistajan vinkkelistä. Että tunteiden näyttämisen salliminen aiheuttaa psykopatiaa ja narsismia? Oolrait! Jatkakaa, minulla on hauskaa!

Minä en todellakaan keksi mitään kivaa ja mukavaa yhdeksänvuotiaasta joka käy kaikkien päälle ja hakkaa tavaroita ja lennättää dvd.tä.
Tällainen tunteiden salliminen menee pikkasen liian pitkälle, mutta jos välttämättä haluat löytää siitä jotain hyväksyttävää, anna mennä vaan.

Kuka tuollaista kuvaamaasi käytöstä on sallimassa?

 

No sen verran itse haluaisin vielä lisätä, että tulistuva lapsi ei ole mikään itse tai vanhempien aiheuttama tunnetila. Lapsella on ns kehitysviivästymiä mm tunteiden hallinnassa, erilaisten tunnetilojen ymmärtämisessä, tunteiden erittelyssä yms. Olen itse tuon tulistuva lapsi - kirjan lukenut ja se on oikein hyvä. Olisin vain kaivannut vertaistukea, en temperamenttisten lasten vaan nimenomaan tulistuvien lasten vanhemmilta. Itsekin olen temperamenttinen luonne, mutta nyt puhutaan eri asiasta.

 

Oikeesti tyhmiä nämä ihmiset jotka tulevat kommentoimaan ketjuun tietämättä mistä puhuvat.
Rajat ovat rakkautta ,eiköhän tuon jokainen tiedä.
b][Raivoaminen ja purkautuminen kertoo hyvästä turvallisuus-suhteesta vanhempaan. Uskaltaa näyttää tunteensa[/b] :heart:
Ennemmin haluan että lapsi kunnioittaa minua kuin pelkää .
Jos kyseessä olisi se että kasvatetaan päin puuta niin eikö meidän kolme muutakin olisi samanlaisia tulisieluja?
Näillä mennään eteenpäin ja tuloksia on tullutkin paljon.

Tätä meillekin sanottiin siellä perheneuvolassa. Eli tuollainen käytös osoittaa ennemmin sen, että lapsella on asiat hyvin kuin huonosti, kun kerran uskaltaa näyttää kaikki tunteensa. :attn: Ja tämä ei tietenkään tarkoita, ettei kilteillä lapsilla olisi asiat hyvin, heillä vain on erilainen luonne ja varmasti kokevat kotinsa/vanhempansa yhtä turvalliseksi kuin tulisielut.

 

Ei hertsileijaa! Jotkut kommentit tässä ketjussa ovat varsin hupaisaa luettavaa tällaisen (oikean) kallonkutistajan vinkkelistä. Että tunteiden näyttämisen salliminen aiheuttaa psykopatiaa ja narsismia? Oolrait! Jatkakaa, minulla on hauskaa!

Itse asiassa minullakin on kallonkutistajan koulutus, että samassa veneessä ollaan. Odotan oikeasti sitä hetkeä jolloin ihmiset ovat valmiita kuulemaan ja tiedän että tämä palsta ei ole paras mahdollinen paikka aloittaa käännytystyötä, koska niin usealla on lapsia jotka saavat käyttäytyä miten haluavat.
Niin paljon teorioita kun olen opiskelujen ja työni aikana lukenutkin, se ei tarkoita sitä ettenkö olisi omia lapsiani kasvattaessa huomannut että niitä hyvää tarkoittavia teorioita luetaan aivan väärin, käytännön toteutuksesta ei ymmärretä mitään.
Hyvä esimerkki ovat nämä nanny-ohjelmat joissa kurittomat ja todella huonosti käyttäytyvaät lapset saadaan muutamassa viikossa täysin erilaisiksi sillä että vanhemmat pakotetaan kuuntelemaan lapsiaan ja lasten käytökselle asetetaan selkeät rajat. Lapsista tulee onnellisia kun koko perhedynamiikka muutetaan. Metsään mennään siinä vaiheessa kun vanhemmat hakevat että mitä vikaa on minun lapsessa vaikka useimmiten se vika on siinä perheen toimimattomuudessa, ei yksilössä.
Mutta en halua loukata ketään ja siksi poistun keskustelusta ennen kuin niin käy. Miettikää, ehkä voin ollakin oikeassa.

 

Meillä pojalla oli tunnekoulua erityisopettajan kanssa.

 

No huhhuh.
Milläs selität että viidestä lapsesta vain yksi lapsista on tuollainen tulisielu?
Tuskin sitä yhtä kuitenkaan kasvatetaan eri tavalla kuin kaikkia muita.

[/quote]

Kyllä minä tiedän tämän vitsauksen, jos kolmesta lapsesta yhdellä on tällainen temperamentti ja muut osaavat jo käyttäytyä, yksi sen sijaan tekee oman sirkuksen joka paikassa.
Eikä missä tahansa paikoissa, vaan harrastuksissa ja koulussa.
Saa sitä huomiota mitä hakee, kokeilee rajojaan muualla ja huomaa että saakin ympärilleen lässyttäviä aikuisia.
Mitä lapsi hakee tarkoituksenmukaisella huonolla käytöksellä?
Huomiota, ja sitä saa.
Ja kierre jatkuu.[/quote]


Jep, jep.
Mistä kolmesta?
Viisihän noita on.
Ja ei tuo 2v9kk missään harrastuksessa tai koulussa vielä ole.
Huominhakemista tuo ei kyllä ole, kun sillä vaan menee hermot jos asiat ei mene niinku hän oli ajatellut, esim jos kompastuu, palapelin pala ei mene heti paikalleen jne.

Eli pieleen meni tuo sun "tietämys" tässä tapauksessa.

 

Yleensä n. 9-ikävuoteen mennessä otsalohko on kehittynyt niin, että tunteiden hallintakin helpottuu.

Heka on oppinut tunnistamaan riskitilanteet ja oman suuttumuksensa ja toimimaan tilanteissa oikein. Hän saattaa kertoa, että "olin niin vihainen, että kädet menivät nyrkkiin ja olisi tehnyt mieli lyödä, mutta en lyönyt..." Nyt 8-vuotias. Mutta puhumalla ja etsimällä keinoja, joilla ohjata omaa käyttäytymistään olemme edistyneet tähän saakka. Ja sietämällä "vaarattomia" kilareita, joiden tunteista olemme puhuneet ja keskustelleet ja miettimällä yhdessä, kuinka voisi seuraavaksi toimia.

 

Ei hertsileijaa! Jotkut kommentit tässä ketjussa ovat varsin hupaisaa luettavaa tällaisen (oikean) kallonkutistajan vinkkelistä. Että tunteiden näyttämisen salliminen aiheuttaa psykopatiaa ja narsismia? Oolrait! Jatkakaa, minulla on hauskaa!

Itse asiassa minullakin on kallonkutistajan koulutus, että samassa veneessä ollaan. Odotan oikeasti sitä hetkeä jolloin ihmiset ovat valmiita kuulemaan ja tiedän että tämä palsta ei ole paras mahdollinen paikka aloittaa käännytystyötä, koska niin usealla on lapsia jotka saavat käyttäytyä miten haluavat.
Niin paljon teorioita kun olen opiskelujen ja työni aikana lukenutkin, se ei tarkoita sitä ettenkö olisi omia lapsiani kasvattaessa huomannut että niitä hyvää tarkoittavia teorioita luetaan aivan väärin, käytännön toteutuksesta ei ymmärretä mitään.
Hyvä esimerkki ovat nämä nanny-ohjelmat joissa kurittomat ja todella huonosti käyttäytyvaät lapset saadaan muutamassa viikossa täysin erilaisiksi sillä että vanhemmat pakotetaan kuuntelemaan lapsiaan ja lasten käytökselle asetetaan selkeät rajat. Lapsista tulee onnellisia kun koko perhedynamiikka muutetaan. Metsään mennään siinä vaiheessa kun vanhemmat hakevat että mitä vikaa on minun lapsessa vaikka useimmiten se vika on siinä perheen toimimattomuudessa, ei yksilössä.
Mutta en halua loukata ketään ja siksi poistun keskustelusta ennen kuin niin käy. Miettikää, ehkä voin ollakin oikeassa.

Aloita uusi ketju tästä aiheesta, minua ainakin kiinnostaa!

 

Ei hertsileijaa! Jotkut kommentit tässä ketjussa ovat varsin hupaisaa luettavaa tällaisen (oikean) kallonkutistajan vinkkelistä. Että tunteiden näyttämisen salliminen aiheuttaa psykopatiaa ja narsismia? Oolrait! Jatkakaa, minulla on hauskaa!

Minä en todellakaan keksi mitään kivaa ja mukavaa yhdeksänvuotiaasta joka käy kaikkien päälle ja hakkaa tavaroita ja lennättää dvd.tä.
Tällainen tunteiden salliminen menee pikkasen liian pitkälle, mutta jos välttämättä haluat löytää siitä jotain hyväksyttävää, anna mennä vaan.

No ei kai kukaan tässäkään ketjussa hyväksy normaalilta tempperamenttiselta lapselta ihmisten päälle käymistä tai omaisuuden tuhoamista.

Aikuisen tehtävä on TIETYSTI ohjata kanavoimaan se lapsen kiukku sillä tavalla että siitä ei tule henkilö- ja tavaravahinkoja! Meillä esim. toiseen fyysisesti kajoaminen on täysin kiellettyä, eli siinä menee ehdoton raja. Siinä pitää vaan keksiä mihin sen turhautumisen /agression VOI TURVALLISESTI purkaa. Meillä toimi nyrkkeilysäkki.

 

No sen verran itse haluaisin vielä lisätä, että tulistuva lapsi ei ole mikään itse tai vanhempien aiheuttama tunnetila. Lapsella on ns kehitysviivästymiä mm tunteiden hallinnassa, erilaisten tunnetilojen ymmärtämisessä, tunteiden erittelyssä yms. Olen itse tuon tulistuva lapsi - kirjan lukenut ja se on oikein hyvä. Olisin vain kaivannut vertaistukea, en temperamenttisten lasten vaan nimenomaan tulistuvien lasten vanhemmilta. Itsekin olen temperamenttinen luonne, mutta nyt puhutaan eri asiasta.

Siinä tapauksessa olisi varmaan ollut parempi laittaa avaus vaikkapa tuonne "Lasten sairaudet" -osastolle eikä Mitäs Nyt:lle? ja mainita vielä sen lisäksi heti alussa, että kyse muusta kuin tulisesta temperamenttityypistä! Ajatuksenlukijat on tällä palstalla todennäköisesti vähissä!