Tulisiko sinulle paha mieli tästä?

[Blue]

Niitä kuvia ja kortteja ja kirjeita oli oikeasti yksi banaanilaatikollinen! Siis aivan tolkuton määrä! Se määrä mua ihmetyttää tässä eniten.

On mulla valokuva-albumissa kuvia mun entisestä sulhasestani... Mutta niitäkin ihan vaan noin 10, suurinpiirtein...

Jokaisella meistä on menneisyys, eikä uuden puolison takia pidäkään unohtaa ja hävittää kaikkea elämästään mikä liittyy menneisyyteen ja exiin.

Kun kysyin mieheltäni asiasta, hän naureskeli koko jutulle ja sanoi että voidaan polttaa ne vaikka heti pihalla. En mä nyt sitä halua että ne poltetaan. Ilmeisesti ne on aika yhdentekeviä mun miehelle, jos ei ollut niitä ees muistanut.

Mutta kuitenkin.. tuli vähän paha mieli, ja nyt tunnen itteni tyhmäksi

Kirjoita sä sille rakkauskirjeitä toinen banaanilaatikollinen varastoitavaksi

Hehe... jos ne päätyis jonnekin laatikkoon varaston perälle... =D

Hassua, mä sain oikesti kerrankin järkevää näkökantaa täältä =D =D Ja ONNEKSI en järjestänyt mitään kohtausta!!!
Vähänkös mua nyt hävettäis!

 

[Nana]

Paremmin muistaa, kun on niitä kuvia ja kirjeitäkin mukana, ne aina rikastaa sitä mielikuvaa vaikka päiväkirjatekstien lisäksi, kun siinä on se toinenkin ihminen mukana

Miten se, että on valokuvia ja kirjeitä exältä, uhkaa nykyistä suhdetta? Jos exään itseensä ei kuitenkaan ole vuosiin tai vuosikymmeniin ollut enää missään yhteydessä. Eri asia musta olis, jos tämän kanssa muistelisi ja tunnelmoisi tyyliin joka viikko, se jo olisikin vähän outoa suhteessa olevalta.

Ei siihen tunnelmointiin tarvitse toista, riittää että itse kattelee kuvia ja haikailee exän perään. Se on jo outoa, saati exän kanssa.
Jos ei muista exän naamaa ilman kuvia, niin ehkä kannattaa sitten olla muistamatta.

Ei ne mitenkään uhkaakaan nykyistä suhdetta.

Haikailee? Vähän eri asia kuin muistot elämästäni niiltä vuosilta, kun se ihminen kuului siihen. Se on se elämä tärkeä, ei se ex, etkö ymmärrä?

Mutta kuten sanoin, mustasukkaisille mikä tahansa tuleva tai mennyt on uhka nykyiselle suhteelle.

 

[vieras]

Pitää olla tosi huono itsetunto jos on mustasukkainen puolison entisestä elämästä, ja on tosi väärin vaatia hävittämään muistot jos puoliso haluaa ne säilyttää.

Tässä on just se patti. Mielestäni kumpikaan ei saa vaatia toista hävittämään, vaan jokaisen pitäisi itse tajuta, että mitä on soveliasta jemmata yhteisen katon alle.

 

[---]

No tuo on jo menneisyydessä roikkumista!

Menneisyys on ihmisen ekämästä suurin osa

 

[vieras]

Paremmin muistaa, kun on niitä kuvia ja kirjeitäkin mukana, ne aina rikastaa sitä mielikuvaa vaikka päiväkirjatekstien lisäksi, kun siinä on se toinenkin ihminen mukana

Miten se, että on valokuvia ja kirjeitä exältä, uhkaa nykyistä suhdetta? Jos exään itseensä ei kuitenkaan ole vuosiin tai vuosikymmeniin ollut enää missään yhteydessä. Eri asia musta olis, jos tämän kanssa muistelisi ja tunnelmoisi tyyliin joka viikko, se jo olisikin vähän outoa suhteessa olevalta.

Ei siihen tunnelmointiin tarvitse toista, riittää että itse kattelee kuvia ja haikailee exän perään. Se on jo outoa, saati exän kanssa.
Jos ei muista exän naamaa ilman kuvia, niin ehkä kannattaa sitten olla muistamatta.

Ei ne mitenkään uhkaakaan nykyistä suhdetta.

No jos ne ei uhkaa nykyistä suhdetta, miksei niitä voisi säilyttää? Muistelen mä välillä itsekseni vanhoja lapsuuden kavereitakin ja mitä niiden kanssa tuli leikittyä, ei se ole mitään sen kummempaa haikailua kun exän muistelukaan. Ei mulla oo tarvetta olla yhteyksissä kehenkään näistä ihmisistä enää, elämä on erottanut, mutta mun muistot on silti osa MUA.

 

[vieras]

Paremmin muistaa, kun on niitä kuvia ja kirjeitäkin mukana, ne aina rikastaa sitä mielikuvaa vaikka päiväkirjatekstien lisäksi, kun siinä on se toinenkin ihminen mukana

Miten se, että on valokuvia ja kirjeitä exältä, uhkaa nykyistä suhdetta? Jos exään itseensä ei kuitenkaan ole vuosiin tai vuosikymmeniin ollut enää missään yhteydessä. Eri asia musta olis, jos tämän kanssa muistelisi ja tunnelmoisi tyyliin joka viikko, se jo olisikin vähän outoa suhteessa olevalta.

Ei siihen tunnelmointiin tarvitse toista, riittää että itse kattelee kuvia ja haikailee exän perään. Se on jo outoa, saati exän kanssa.
Jos ei muista exän naamaa ilman kuvia, niin ehkä kannattaa sitten olla muistamatta.

Ei ne mitenkään uhkaakaan nykyistä suhdetta.

Haikailee? Vähän eri asia kuin muistot elämästäni niiltä vuosilta, kun se ihminen kuului siihen. Se on se elämä tärkeä, ei se ex, etkö ymmärrä?

Mutta kuten sanoin, mustasukkaisille mikä tahansa tuleva tai mennyt on uhka nykyiselle suhteelle.

Justhan sä sanoit, että muistaa paremmin kun on kuviakin mukana. Eli ei ne exän kuvat silloin ihan yhdentekeviä ole.

 

[Phoebsi]

Mä en ymmärrä menneisyydessä roikkumista :snotty:

 

[Eestlanna Savanna]

tulisi kyllä, olen vaan sellainen ihminen ja kaikki mun miehen exän kuvia mä heitin helvettiin, mut ei hän seurustellut kun 2v ja jääti sen mun takia, vaikka se oli kaunis ja viisas jotain hän sitten minussa löysi ja ei saa irti =)

 

[vieras]

Minä aina itse ajattelen, että valokuvien sun muita säilytetään tulevia sukupolvia varten. Miettikääpä omia lapsianne, kun teistä aika jättää, niin ne saa lukea mitä omat vanhemmat ovat olleet nuoruudessa, se on tavallaan herttaista ja niin moni lapsi saa tietää enemmän omasta vanhemmastaan. Etenkin kun ap:n miehellä on exän kanssa lapsia, niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä säilyttäisin kirjeet ja kuvat.

 

[vieras]

Pitää olla tosi huono itsetunto jos on mustasukkainen puolison entisestä elämästä, ja on tosi väärin vaatia hävittämään muistot jos puoliso haluaa ne säilyttää.

Tässä on just se patti. Mielestäni kumpikaan ei saa vaatia toista hävittämään, vaan jokaisen pitäisi itse tajuta, että mitä on soveliasta jemmata yhteisen katon alle.

Musta on ihan soveliasta sekä multa että kumppanilta jemmata yhteisen katon alle myös exien valokuvia ja kirjeitä. Ei nyt ehkä mihinkään piirongin päälle kehyksiin, mutta kyllä ne hyvin voi jossain laatikossa olla.

 

[vieras]

No jos ne ei uhkaa nykyistä suhdetta, miksei niitä voisi säilyttää? Muistelen mä välillä itsekseni vanhoja lapsuuden kavereitakin ja mitä niiden kanssa tuli leikittyä, ei se ole mitään sen kummempaa haikailua kun exän muistelukaan. Ei mulla oo tarvetta olla yhteyksissä kehenkään näistä ihmisistä enää, elämä on erottanut, mutta mun muistot on silti osa MUA.

Niin, tän asian voi kysyä kahdella tavalla: miksi säilyttää? Miksi ei säilyttää? Ne muistot on ihmisellä joka tapauksessa, ja jos paperit ja kuvat lojuu pahvilaatikon pohjalla elämän loppuun asti, niin paljonko ne on vaikuttanut sun elämään siellä? Sydämessä ja mielessä ne asiat on.

 

[Blue]

Pitää olla tosi huono itsetunto jos on mustasukkainen puolison entisestä elämästä, ja on tosi väärin vaatia hävittämään muistot jos puoliso haluaa ne säilyttää.

Tässä on just se patti. Mielestäni kumpikaan ei saa vaatia toista hävittämään, vaan jokaisen pitäisi itse tajuta, että mitä on soveliasta jemmata yhteisen katon alle.

Eli sä olet sitä mieltä että itse pitäisi tajuta muistot hävittää..? No, jokainen tyylillään...

 

[-]

Miksi sitten säilyttää yhtään mitään kuvia? Lapsuudenkuvia itsestä ja omasta lapsesta. Tai mitään muitakaan?

 

[Katiapatia]

Minä aina itse ajattelen, että valokuvien sun muita säilytetään tulevia sukupolvia varten. Miettikääpä omia lapsianne, kun teistä aika jättää, niin ne saa lukea mitä omat vanhemmat ovat olleet nuoruudessa, se on tavallaan herttaista ja niin moni lapsi saa tietää enemmän omasta vanhemmastaan. Etenkin kun ap:n miehellä on exän kanssa lapsia, niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä säilyttäisin kirjeet ja kuvat.

Tällä APeellä on lapsia oman nykyisen miehensä kanssa. Miehelläni ei ole kenenkään muun kanssa lapsia!

Pieni korjaus!

 

[Nana]

Paremmin muistaa, kun on niitä kuvia ja kirjeitäkin mukana, ne aina rikastaa sitä mielikuvaa vaikka päiväkirjatekstien lisäksi, kun siinä on se toinenkin ihminen mukana

Miten se, että on valokuvia ja kirjeitä exältä, uhkaa nykyistä suhdetta? Jos exään itseensä ei kuitenkaan ole vuosiin tai vuosikymmeniin ollut enää missään yhteydessä. Eri asia musta olis, jos tämän kanssa muistelisi ja tunnelmoisi tyyliin joka viikko, se jo olisikin vähän outoa suhteessa olevalta.

Ei siihen tunnelmointiin tarvitse toista, riittää että itse kattelee kuvia ja haikailee exän perään. Se on jo outoa, saati exän kanssa.
Jos ei muista exän naamaa ilman kuvia, niin ehkä kannattaa sitten olla muistamatta.

Ei ne mitenkään uhkaakaan nykyistä suhdetta.

Haikailee? Vähän eri asia kuin muistot elämästäni niiltä vuosilta, kun se ihminen kuului siihen. Se on se elämä tärkeä, ei se ex, etkö ymmärrä?

Mutta kuten sanoin, mustasukkaisille mikä tahansa tuleva tai mennyt on uhka nykyiselle suhteelle.

Justhan sä sanoit, että muistaa paremmin kun on kuviakin mukana. Eli ei ne exän kuvat silloin ihan yhdentekeviä ole.

Tottakai, samalla lailla kun muistan kavereittenkin naamat paremmin, kun on vanhoja kuvia. MUtta edelleen se elämä on tärkeä, mihin se naama on kuulunut ehkä pitkäänkin. Ja se ei ole mitään haikailua, mutta sinä olet ilmeisesti niin mustasukkainen ja omistuksenhaluinen, että toisen aiempi elämä mitään deletoida, jotta voit olla rauhassa...

 

[ev]

Minä aina itse ajattelen, että valokuvien sun muita säilytetään tulevia sukupolvia varten. Miettikääpä omia lapsianne, kun teistä aika jättää, niin ne saa lukea mitä omat vanhemmat ovat olleet nuoruudessa, se on tavallaan herttaista ja niin moni lapsi saa tietää enemmän omasta vanhemmastaan. Etenkin kun ap:n miehellä on exän kanssa lapsia, niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä säilyttäisin kirjeet ja kuvat.

Tällä APeellä on lapsia oman nykyisen miehensä kanssa. Miehelläni ei ole kenenkään muun kanssa lapsia!

Pieni korjaus!

Mistä sinä sitäkään loppujen lopuksi tiedät onko vai ei =D

 

[Katiapatia]

Minä aina itse ajattelen, että valokuvien sun muita säilytetään tulevia sukupolvia varten. Miettikääpä omia lapsianne, kun teistä aika jättää, niin ne saa lukea mitä omat vanhemmat ovat olleet nuoruudessa, se on tavallaan herttaista ja niin moni lapsi saa tietää enemmän omasta vanhemmastaan. Etenkin kun ap:n miehellä on exän kanssa lapsia, niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä säilyttäisin kirjeet ja kuvat.

Tällä APeellä on lapsia oman nykyisen miehensä kanssa. Miehelläni ei ole kenenkään muun kanssa lapsia!

Pieni korjaus!

Mistä sinä sitäkään loppujen lopuksi tiedät onko vai ei =D

No, jos tälle linjalle mennään... niin enhän mä voi tietääkään. Olen vaan niin hölmö ilmeisesti että luotan toiseen =D

 

[vieras]

No jos ne ei uhkaa nykyistä suhdetta, miksei niitä voisi säilyttää? Muistelen mä välillä itsekseni vanhoja lapsuuden kavereitakin ja mitä niiden kanssa tuli leikittyä, ei se ole mitään sen kummempaa haikailua kun exän muistelukaan. Ei mulla oo tarvetta olla yhteyksissä kehenkään näistä ihmisistä enää, elämä on erottanut, mutta mun muistot on silti osa MUA.

Niin, tän asian voi kysyä kahdella tavalla: miksi säilyttää? Miksi ei säilyttää? Ne muistot on ihmisellä joka tapauksessa, ja jos paperit ja kuvat lojuu pahvilaatikon pohjalla elämän loppuun asti, niin paljonko ne on vaikuttanut sun elämään siellä? Sydämessä ja mielessä ne asiat on.

Asiat saa paremmin tämmöinen lahopää ulos sieltä mielen ja sydämen syövereistä, jos on vähän jotain virikettä muistille, kuten vaikka vanhat valokuvat. Vaikkei niitä kaivaisi sieltä laatikosta ylös kuin kerran elämässään joskus mummovuosina. Voi olla, että siinä vaiheessa se mieskin on jo pelkkä muisto. Iso menetys se silti olisi omalle muistille, jos ne olisi mennyt hävittämään

 

[ev]

Minä aina itse ajattelen, että valokuvien sun muita säilytetään tulevia sukupolvia varten. Miettikääpä omia lapsianne, kun teistä aika jättää, niin ne saa lukea mitä omat vanhemmat ovat olleet nuoruudessa, se on tavallaan herttaista ja niin moni lapsi saa tietää enemmän omasta vanhemmastaan. Etenkin kun ap:n miehellä on exän kanssa lapsia, niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä säilyttäisin kirjeet ja kuvat.

Tällä APeellä on lapsia oman nykyisen miehensä kanssa. Miehelläni ei ole kenenkään muun kanssa lapsia!

Pieni korjaus!

Mistä sinä sitäkään loppujen lopuksi tiedät onko vai ei =D

No, jos tälle linjalle mennään... niin enhän mä voi tietääkään. Olen vaan niin hölmö ilmeisesti että luotan toiseen =D

Siksipä juuri niillä kuvilla ja kirjeillä ei pitäisi olla mitään merkitystä =) Säilytti mies ne tai ei. Eikö vaan =)

 

[lea]

edelleen sanon että ennemmin meidän varastossa mitä sen ex:n

 

[Blue]

Mä en ymmärrä menneisyydessä roikkumista :snotty:

Tähänhän voisi soveltaa sitä että heitetään pois vanhentuneet kuvat, esim. kuvat siitä kun seurusteltiin ja katellaan vaan niitä kuvia joissa ollaan jo naimisissa. Kun ei oo kiva roikkua menneisyydessä.

 

[vieras]

Tottakai, samalla lailla kun muistan kavereittenkin naamat paremmin, kun on vanhoja kuvia. MUtta edelleen se elämä on tärkeä, mihin se naama on kuulunut ehkä pitkäänkin. Ja se ei ole mitään haikailua, mutta sinä olet ilmeisesti niin mustasukkainen ja omistuksenhaluinen, että toisen aiempi elämä mitään deletoida, jotta voit olla rauhassa...

En ole mustasukkainen, ei ole mitään syytä sellaiseen. Kumma kun heti "leimautuu" jos on eri mieltä tästä asiasta. Ite olen hävittänyt exien kirjeet/kuvat, teinisuhteita, ei mitään kummempaa. Päiväkirjat on tallessa ja heistä siellä lukee. Mutta naamat kyllä muistan muutenkin.

 

[TilkkuTyttö]

Mun mies laitto menemään exsänsä kuvat kun me mentiin yhteen, ihan itse päätti tehdä niin, en pyytänyt, enkä olisi pyytänyt- se on osa hänen elämäänsä.
Mulla oli pino kuvia ent.poikaystäväni kanssa tehdyistä matkoista. Säilytin itse matkakuvat, mutta heitin pikkuhiljaa menemään ne, joissa kys.mies oli. Tuli vaan sellanen fiilis, että haluan niin tehdä. Ne matkat kuitenkin oli jotain, mitä en enää tule tekemään- niin kauas, niin erityisiin paikkoihin. Ne säilyy sydämessäni aina.

 

[Phoebsi]

Mä en ymmärrä menneisyydessä roikkumista :snotty:

Tähänhän voisi soveltaa sitä että heitetään pois vanhentuneet kuvat, esim. kuvat siitä kun seurusteltiin ja katellaan vaan niitä kuvia joissa ollaan jo naimisissa. Kun ei oo kiva roikkua menneisyydessä.

Niinhän sen voi ja soveltakoon joku niin. Mulla on ollut historia eksän kanssa, se ei kuulu enää tähän päivään. Sen sijaan mun ja aviomiehen historia kuuluu meille molemmille. Mun mielestä eksien kuvien ja kirjeiden vaaliminen ja ajoittainen muistelo on menneissä roikkumista.

 

[vieras]

Mä en ymmärrä menneisyydessä roikkumista :snotty:

Tähänhän voisi soveltaa sitä että heitetään pois vanhentuneet kuvat, esim. kuvat siitä kun seurusteltiin ja katellaan vaan niitä kuvia joissa ollaan jo naimisissa. Kun ei oo kiva roikkua menneisyydessä.

Niinhän sen voi ja soveltakoon joku niin. Mulla on ollut historia eksän kanssa, se ei kuulu enää tähän päivään. Sen sijaan mun ja aviomiehen historia kuuluu meille molemmille. Mun mielestä eksien kuvien ja kirjeiden vaaliminen ja ajoittainen muistelo on menneissä roikkumista.

Onko susta myös vanhojen entisten kavereiden tai vaikka edesmenneiden sukulaisten muistelu myös menneissä roikkumista?