Tulisiko sinulle paha mieli tästä?

[vieras]

Minulla on rakkauskirjeitä, kuvia, joista on muodostunut muistoja. Se on ollut minun elämää ja minä haluan muistaa sen. Ja teille mustasukkaiset tiedoksi: se ei tarkoita sitä, että haaveilisin eksästä/eksistä vaan se on ollut osa elämää ja muistoja enkä tosiaankaan halua hävittää sitä, kuten en muitakaan kuvia tai tavaroita, jotka muistuttaa eletystä elämästä.

Miten kukaan lähtee tuhoamaan muistoja ja kuvia sen vuoksi, että nykyinen voisi loukkaantua jostakin kauan aikaa sitten tapahtuneesta ja olla menneisyydelle mustasukkainen, aika outoa.

Nimenomaan!

Miten se, että sulla ei ole valokuvia tai kirjeitä exältä, estää sua muistamasta elämääsi?

 

[kaisa]

niin mutta toisaalta kyllähän se ex on joskus ollu sille sun miehellesi se tärkein ihmiinen maanpäällä, että silleen ymmärrän ettei ole halunnut haudata kaikkia muistoja. Tuskin ne kaikki muistot nyt niin pahoja on.
Itse tosin vastikään poltin vanhan päiväkirjani ja juurikin siitä syystä että sitä ei tarvi minun lasten eikä miehen lukea

No pysyyhän ne muistot päässä!

joillekkin kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa

 

[vieras]

Miksi ihmeessä kirjeet ja valokuvat menneisyydestä pitäisi hävittää?

Miksi ihmeessä ne pitää säilyttää? Siis ymmärrän että normi kirjeet ja kortit, mutta edellisten suhteiden jutut? Se on minusta tyhmää ja loukkaavaa uutta puolisoa kohtaan jos niitä vuosia säilyttelee uuden suhteen rinnalla.

Jaa, minusta taas se uusi puoliso on tyhmä jos ei kestä jossain varastossa pahvilaatikossa lojuvia kuvia ja kirjeitä.

No mikä virka niillä siellä on? Jos ne eik kenellekään mitään siellä merkkaa, niin sama vaikka hävittää pois

No kai ne sille niiden omistajalle merkkaa muistoja menneisyydestä.

Minulla on rakkauskirjeitä, kuvia, joista on muodostunut muistoja. Se on ollut minun elämää ja minä haluan muistaa sen. Ja teille mustasukkaiset tiedoksi: se ei tarkoita sitä, että haaveilisin eksästä/eksistä vaan se on ollut osa elämää ja muistoja enkä tosiaankaan halua hävittää sitä, kuten en muitakaan kuvia tai tavaroita, jotka muistuttaa eletystä elämästä.

Miten kukaan lähtee tuhoamaan muistoja ja kuvia sen vuoksi, että nykyinen voisi loukkaantua jostakin kauan aikaa sitten tapahtuneesta ja olla menneisyydelle mustasukkainen, aika outoa.

peesi tähän! ja niistä kahdesta miehestä josta kuvia on tallessa, ne on yksinkertaisesti niin ylisulosia etten raaskisi tuhota

Katteletko useinkin niitä?

 

[---]

minusta muistoja saa säilyttää, eli turha noista on loukkaantua. Juuri itse luin hymyillen ensimmäisen poikaystäväni kirjeitä vuosien takaa.

Niinpä, ne ovat rakastaneet toisiaan tuolloin ja on varmasti hyviä yhteisiä muistoja
Eii siitä kannata olla allapäin, teille tulee oma menneisyys minkä te itse luotte

 

[vieras]

Niin, ja jos ne kerta on jossain ullakolla pahvilaatikossa, niin eikö ole sama vaikka ne heittää kokonaan pois?

No on mulla vanhat päiväkirjatkin alimmassa laatikossa varastossa enkä niihin ole vuosiin koskenut. Haluan ne kuitenkin säilyttää. Voihan niitä olla hauskaa joskus vanhana katsella ja muistella, miten se elämä menikään. Ja ne kaikki suhteetkin on osa sitä mun elämänkulkua ihan yhtälailla, erittäin tärkeäkin osa, vaikkei exät ihmisinä enää mulle mitenkään tärkeitä olisikaan.

On mullakin. Mutta en koe tarvetta säilytellä exien kuvia tai kirjeitä, ne on elettyä elämää ja sitä nuoruusaikaa. Lukee päiväkirjoissakin heistä, joten jos joskus tulee aika miettiä että miten elämä on mennyt, niin kyllä se sieltä lukemalla selviää. Mutta kuvia ja kirjeitä... Ei.

Mä koen. Ihan samallalailla ne kuuluvat muiden eletyn elämän muistojen joukkoon. Mun muisti on ainakin niin huono, että kaipaan sille vähän virkistettä.

Jos jollain tulevalla miehellä on niin heikko itsetunto, että kokee muistot itselleen uhaksi, se on hänen ongelmansa. Voin pistää ne kuvat ja kirjeet laatikkoon ja luvata, etten sitä niin kauan avaa, kun hänessä henki pihisee, mutta pois en niitä heitä.

 

[vieras]

niin mutta toisaalta kyllähän se ex on joskus ollu sille sun miehellesi se tärkein ihmiinen maanpäällä, että silleen ymmärrän ettei ole halunnut haudata kaikkia muistoja. Tuskin ne kaikki muistot nyt niin pahoja on.
Itse tosin vastikään poltin vanhan päiväkirjani ja juurikin siitä syystä että sitä ei tarvi minun lasten eikä miehen lukea

No pysyyhän ne muistot päässä!

joillekkin kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa

Niin, eli katellaanko niitä kuvia sitten useinkin, ja verestellään hetkiä exän kanssa?

 

[myy]

ennemmin meidän vintillä mitä sen ex:n

 

[kaisa]

niin mutta toisaalta kyllähän se ex on joskus ollu sille sun miehellesi se tärkein ihmiinen maanpäällä, että silleen ymmärrän ettei ole halunnut haudata kaikkia muistoja. Tuskin ne kaikki muistot nyt niin pahoja on.
Itse tosin vastikään poltin vanhan päiväkirjani ja juurikin siitä syystä että sitä ei tarvi minun lasten eikä miehen lukea

No pysyyhän ne muistot päässä!

joillekkin kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa

Niin, eli katellaanko niitä kuvia sitten useinkin, ja verestellään hetkiä exän kanssa?

kait sanomattakin selvä että EI!

 

[:)]

Miksi ihmeessä kirjeet ja valokuvat menneisyydestä pitäisi hävittää?

Miksi ihmeessä ne pitää säilyttää? Siis ymmärrän että normi kirjeet ja kortit, mutta edellisten suhteiden jutut? Se on minusta tyhmää ja loukkaavaa uutta puolisoa kohtaan jos niitä vuosia säilyttelee uuden suhteen rinnalla.

Jaa, minusta taas se uusi puoliso on tyhmä jos ei kestä jossain varastossa pahvilaatikossa lojuvia kuvia ja kirjeitä.

No mikä virka niillä siellä on? Jos ne eik kenellekään mitään siellä merkkaa, niin sama vaikka hävittää pois

No kai ne sille niiden omistajalle merkkaa muistoja menneisyydestä.

Minulla on rakkauskirjeitä, kuvia, joista on muodostunut muistoja. Se on ollut minun elämää ja minä haluan muistaa sen. Ja teille mustasukkaiset tiedoksi: se ei tarkoita sitä, että haaveilisin eksästä/eksistä vaan se on ollut osa elämää ja muistoja enkä tosiaankaan halua hävittää sitä, kuten en muitakaan kuvia tai tavaroita, jotka muistuttaa eletystä elämästä.

Miten kukaan lähtee tuhoamaan muistoja ja kuvia sen vuoksi, että nykyinen voisi loukkaantua jostakin kauan aikaa sitten tapahtuneesta ja olla menneisyydelle mustasukkainen, aika outoa.

peesi tähän! ja niistä kahdesta miehestä josta kuvia on tallessa, ne on yksinkertaisesti niin ylisulosia etten raaskisi tuhota

Katteletko useinkin niitä?

en kattele, kun harvoin pengon vanhoja kuvia. olin sillon teini ja minusta on jotenkin herttaista säilyttää niitä.

 

[vieras]

niin mutta toisaalta kyllähän se ex on joskus ollu sille sun miehellesi se tärkein ihmiinen maanpäällä, että silleen ymmärrän ettei ole halunnut haudata kaikkia muistoja. Tuskin ne kaikki muistot nyt niin pahoja on.
Itse tosin vastikään poltin vanhan päiväkirjani ja juurikin siitä syystä että sitä ei tarvi minun lasten eikä miehen lukea

No pysyyhän ne muistot päässä!

joillekkin kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa

Niin, eli katellaanko niitä kuvia sitten useinkin, ja verestellään hetkiä exän kanssa?

kait sanomattakin selvä että EI!

Niinpä. En siis edelleenkään ymmärrä, miksi niitä sitten säilytetään.

 

[vieras]

Minulla on rakkauskirjeitä, kuvia, joista on muodostunut muistoja. Se on ollut minun elämää ja minä haluan muistaa sen. Ja teille mustasukkaiset tiedoksi: se ei tarkoita sitä, että haaveilisin eksästä/eksistä vaan se on ollut osa elämää ja muistoja enkä tosiaankaan halua hävittää sitä, kuten en muitakaan kuvia tai tavaroita, jotka muistuttaa eletystä elämästä.

Miten kukaan lähtee tuhoamaan muistoja ja kuvia sen vuoksi, että nykyinen voisi loukkaantua jostakin kauan aikaa sitten tapahtuneesta ja olla menneisyydelle mustasukkainen, aika outoa.

Nimenomaan!

Miten se, että sulla ei ole valokuvia tai kirjeitä exältä, estää sua muistamasta elämääsi?

Paremmin muistaa, kun on niitä kuvia ja kirjeitäkin mukana, ne aina rikastaa sitä mielikuvaa vaikka päiväkirjatekstien lisäksi, kun siinä on se toinenkin ihminen mukana

Miten se, että on valokuvia ja kirjeitä exältä, uhkaa nykyistä suhdetta? Jos exään itseensä ei kuitenkaan ole vuosiin tai vuosikymmeniin ollut enää missään yhteydessä. Eri asia musta olis, jos tämän kanssa muistelisi ja tunnelmoisi tyyliin joka viikko, se jo olisikin vähän outoa suhteessa olevalta.

 

[Katiapatia]

Niitä kuvia ja kortteja ja kirjeita oli oikeasti yksi banaanilaatikollinen! Siis aivan tolkuton määrä! Se määrä mua ihmetyttää tässä eniten.

On mulla valokuva-albumissa kuvia mun entisestä sulhasestani... Mutta niitäkin ihan vaan noin 10, suurinpiirtein...

Jokaisella meistä on menneisyys, eikä uuden puolison takia pidäkään unohtaa ja hävittää kaikkea elämästään mikä liittyy menneisyyteen ja exiin.

Kun kysyin mieheltäni asiasta, hän naureskeli koko jutulle ja sanoi että voidaan polttaa ne vaikka heti pihalla. En mä nyt sitä halua että ne poltetaan. Ilmeisesti ne on aika yhdentekeviä mun miehelle, jos ei ollut niitä ees muistanut.

Mutta kuitenkin.. tuli vähän paha mieli, ja nyt tunnen itteni tyhmäksi

 

[jurristi]

Itse asiassa me siivosimme mieheni kanssa juuri viime viikolla turhaa rojua pois, ja tuon rojun joukosta löytyi sitten muovipussi, joka oli tupaten täynnä kirjeitä exältäni. Ne olivat vaan jääneet sinne roikkumaan, enkä ole edes muistanut niiden olemassaoloa (olemme nykyisen mieheni kanssa olleet yhdessä lähes 13 vuotta).

Eli oman kokemukseni pohjalta minulle ei olisi tullut tuosta pahaa mieltä. Eikä miehenikään loukkaantunut, naurahti vaan, että exäni on ollut ahkera poika kirjoittamaan. Nyt sitten hankkiuduin noista kirjeistä eroon, jotteivät tule koskaan päätymään vääriin käsiin.

 

[vieras]

Mustasukkaisuus on kyllä sairaus, mihin ei mikään järkipuhe auta. Ei kannata mustasukkaisen vainoharhoja kuunnella, vaan pitää kiinni oikeudestaan omaan elämäänsä ja myös omaan menneisyyteensä. Siksikin noiden juttujen säilyttämisellä on mulle merkitystä.

Ja eipä kukaan terve mies ole mua koskaan käskenyt niistä luopumaankaan. Eivät ne ole missään suhteessani aiheuttaneet mitään ongelmaa.

 

[?]

niin mutta toisaalta kyllähän se ex on joskus ollu sille sun miehellesi se tärkein ihmiinen maanpäällä, että silleen ymmärrän ettei ole halunnut haudata kaikkia muistoja. Tuskin ne kaikki muistot nyt niin pahoja on.
Itse tosin vastikään poltin vanhan päiväkirjani ja juurikin siitä syystä että sitä ei tarvi minun lasten eikä miehen lukea

No pysyyhän ne muistot päässä!

joillekkin kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa

Niin, eli katellaanko niitä kuvia sitten useinkin, ja verestellään hetkiä exän kanssa?

kait sanomattakin selvä että EI!

Niinpä. En siis edelleenkään ymmärrä, miksi niitä sitten säilytetään.

Miksi ylipäätään sitten säilytät muitakaan valokuvia esim. lasten vauvakuvia tai muita suvun kuvia

 

[Nana]

niin mutta toisaalta kyllähän se ex on joskus ollu sille sun miehellesi se tärkein ihmiinen maanpäällä, että silleen ymmärrän ettei ole halunnut haudata kaikkia muistoja. Tuskin ne kaikki muistot nyt niin pahoja on.
Itse tosin vastikään poltin vanhan päiväkirjani ja juurikin siitä syystä että sitä ei tarvi minun lasten eikä miehen lukea

No pysyyhän ne muistot päässä!

Kun ei ne pysy... Ei niitä muista. Mahtava katsella joskus kuvia vuodelta kirves ja kuokka ja nauraa itselleen. Ja olipas mulla muuten hyvä iho ja olinpas nuori. Se toinen ihminen on niissä muistoissa ihan statisti.

Miltä sinusta tuntuisi, jos menettäisit kaikki kuvat lapsuudestasi. Ne on osa sinua ja identiteettiäsi, halusit tai et. Ne tuo mieleen asioita, joita haluat muistaa. Tässä on ihan sama juttu, pienemmässä mittakaavassa vain. Jotkut on voinu viettää koko nuoruutensa saman tyypin kanssa, kyllä siitä jää vahvat muistot, jotka saa kyllä säilyttää ilman mustasukkaisen puolison kyttäämistä. Silloin ei oo parisuhde ja luottamus kohdillaan, jos tuommoisesta saadaan kohtauksia.

 

[vieras]

Niitä kuvia ja kortteja ja kirjeita oli oikeasti yksi banaanilaatikollinen! Siis aivan tolkuton määrä! Se määrä mua ihmetyttää tässä eniten.

On mulla valokuva-albumissa kuvia mun entisestä sulhasestani... Mutta niitäkin ihan vaan noin 10, suurinpiirtein...

Jokaisella meistä on menneisyys, eikä uuden puolison takia pidäkään unohtaa ja hävittää kaikkea elämästään mikä liittyy menneisyyteen ja exiin.

Kun kysyin mieheltäni asiasta, hän naureskeli koko jutulle ja sanoi että voidaan polttaa ne vaikka heti pihalla. En mä nyt sitä halua että ne poltetaan. Ilmeisesti ne on aika yhdentekeviä mun miehelle, jos ei ollut niitä ees muistanut.

Mutta kuitenkin.. tuli vähän paha mieli, ja nyt tunnen itteni tyhmäksi

Kirjoita sä sille rakkauskirjeitä toinen banaanilaatikollinen varastoitavaksi

 

[vieras]

Paremmin muistaa, kun on niitä kuvia ja kirjeitäkin mukana, ne aina rikastaa sitä mielikuvaa vaikka päiväkirjatekstien lisäksi, kun siinä on se toinenkin ihminen mukana

Miten se, että on valokuvia ja kirjeitä exältä, uhkaa nykyistä suhdetta? Jos exään itseensä ei kuitenkaan ole vuosiin tai vuosikymmeniin ollut enää missään yhteydessä. Eri asia musta olis, jos tämän kanssa muistelisi ja tunnelmoisi tyyliin joka viikko, se jo olisikin vähän outoa suhteessa olevalta.

Ei siihen tunnelmointiin tarvitse toista, riittää että itse kattelee kuvia ja haikailee exän perään. Se on jo outoa, saati exän kanssa.
Jos ei muista exän naamaa ilman kuvia, niin ehkä kannattaa sitten olla muistamatta.

Ei ne mitenkään uhkaakaan nykyistä suhdetta.

 

[---]

Niiden suuri määrä kertoo suhteen intohimosta ja siksi niitä on niin paljon. Sun pitäisi olla tyytyväinen, että olet itse mennyt tuon vanhan intohimon ohitse. Olet selvästi tärkeämpi hänelle, kuin tuo ex. Silti, muistoja ne on, ei semmoisia viitsi hävittää ainakaan itse, vaikka ei niitä ikinä lukisikaan tai katselisi.
Tuntuu kuin hävittäisi osan itsestään, jos niihin kajoaa.

 

ehkä tosiaanki niin että miehesi on ne sinne unohtanut, kun on ne aikanaan kärränny pois näköpiiristä, mutta ei ole suorilta raskinu heittää poiskaan! Jos ne sinua häirittee ni nakatkaa ne yhdessä pois.. tai antakaa kuvat kiertoon esim. lapsille

 

[vieras]

niin mutta toisaalta kyllähän se ex on joskus ollu sille sun miehellesi se tärkein ihmiinen maanpäällä, että silleen ymmärrän ettei ole halunnut haudata kaikkia muistoja. Tuskin ne kaikki muistot nyt niin pahoja on.
Itse tosin vastikään poltin vanhan päiväkirjani ja juurikin siitä syystä että sitä ei tarvi minun lasten eikä miehen lukea

No pysyyhän ne muistot päässä!

joillekkin kuvat kertovat enemmän kuin 1000 sanaa

Niin, eli katellaanko niitä kuvia sitten useinkin, ja verestellään hetkiä exän kanssa?

kait sanomattakin selvä että EI!

Niinpä. En siis edelleenkään ymmärrä, miksi niitä sitten säilytetään.

Miksi ylipäätään sitten säilytät muitakaan valokuvia esim. lasten vauvakuvia tai muita suvun kuvia

Koska en koe niiden olevan sama asia, kuin entisen suhteen. Aika kieroa jos sinulle ne on sama asia.

 

[Mari]

Ei tulis paha mieli.

Mun mies meinas heittää exien kuvat ja niiden lähettämiä kirjeitä ja kortteja roskiin, mutta mä en antanut. Mulla itselläni myös exkamaa säästössä. Ihana niitä sitten joskus katsella ja muistella.. <3

 

[Blue]

Pitää olla tosi huono itsetunto jos on mustasukkainen puolison entisestä elämästä, ja on tosi väärin vaatia hävittämään muistot jos puoliso haluaa ne säilyttää.

 

[Katiapatia]

Niitä kuvia ja kortteja ja kirjeita oli oikeasti yksi banaanilaatikollinen! Siis aivan tolkuton määrä! Se määrä mua ihmetyttää tässä eniten.

On mulla valokuva-albumissa kuvia mun entisestä sulhasestani... Mutta niitäkin ihan vaan noin 10, suurinpiirtein...

Jokaisella meistä on menneisyys, eikä uuden puolison takia pidäkään unohtaa ja hävittää kaikkea elämästään mikä liittyy menneisyyteen ja exiin.

Kun kysyin mieheltäni asiasta, hän naureskeli koko jutulle ja sanoi että voidaan polttaa ne vaikka heti pihalla. En mä nyt sitä halua että ne poltetaan. Ilmeisesti ne on aika yhdentekeviä mun miehelle, jos ei ollut niitä ees muistanut.

Mutta kuitenkin.. tuli vähän paha mieli, ja nyt tunnen itteni tyhmäksi

Kirjoita sä sille rakkauskirjeitä toinen banaanilaatikollinen varastoitavaksi

Hehe... jos ne päätyis jonnekin laatikkoon varaston perälle... =D

Hassua, mä sain oikesti kerrankin järkevää näkökantaa täältä =D =D Ja ONNEKSI en järjestänyt mitään kohtausta!!!
Vähänkös mua nyt hävettäis!

 

[vieras]

Niiden suuri määrä kertoo suhteen intohimosta ja siksi niitä on niin paljon. Sun pitäisi olla tyytyväinen, että olet itse mennyt tuon vanhan intohimon ohitse. Olet selvästi tärkeämpi hänelle, kuin tuo ex. Silti, muistoja ne on, ei semmoisia viitsi hävittää ainakaan itse, vaikka ei niitä ikinä lukisikaan tai katselisi.
Tuntuu kuin hävittäisi osan itsestään, jos niihin kajoaa.

No tuo on jo menneisyydessä roikkumista!