Tulin jätetyksi

Hyvää uutta vuotta sitten vaan. Eksä, siis kohta eksä, kertoi päättäneensä "rikkoa meidän perheen", jossa kaksi poikaa, 8-kuinen ja 3-vuotias. Tämä siis viime lauantaina. Asia tuli mulle täytenä yllätyksenä ja tässä nyt ihmetellään, miten tästä eteenpäin. Asiaan kuuluu se, että asumme ihanassa talossa, jonka miehen isä omistaa ja johon en siis voi lasten kanssa jäädä. On paruttu ja tunnettu syyllisyyttä vaikka mistä asioista, eniten siitä, etten ole huomannut toisen olevan noin onneton. Nyt on puolestaan kiukkuvaihe menossa. Kahden kauppa tämä on - en kai mä voi olla täysin vastuussa toisen onnellisuudesta, etenkään kun en tiedä! Ja joka tapauksessa sikatemppu mieheltä. Sainpas sanottua sen tännekin.

 

:hug: :hug:

 

Voi ei! Mutta varmasti sulla parempi ilman ihmistä joka ei sinua arvosta. Etkö mitään huomannut miehessä että tunteet tai käytös olisi muuttunut?

 

Siis.. Ei kai miehesi ole sika jos hän on onneton kanssasi?
Mikä sikatemppu se on että jättä vaimonsa?

 

Siis.. Ei kai miehesi ole sika jos hän on onneton kanssasi?
Mikä sikatemppu se on että jättä vaimonsa?

niin mutta voishan sitä yrittää selvittää mikä sen miehen onnettomaksi saa. ei pakoti ole perhe. ennen kuin mennään rikkomaan se koti

 

Siis.. Ei kai miehesi ole sika jos hän on onneton kanssasi?
Mikä sikatemppu se on että jättä vaimonsa?

no on se jos tekee sen noin. kyllä pahasta olosta tarttis kertoa hiukan aikasemmin ja sanoa että on miettinyt eroa.

 

Puhuminen on vaan niin vaikeeta. Sitä olettaa että toinen tietää jos voi huonosti, mutta ei se niin mene. Meillä oli aikoinaan sama tilanne mutta olin itse se joka teki päätöksen lähteä. Kuvittelin että mieskin olisi ymmärtänyt että meillä ei mene hyvin mutta se tulikin hänelle täytenä yllätyksenä. Itse olin jo vuoden asiaa pyöritellyt päässäni ja valmistunut eroon mutta miehelle se tuli täysin yllätyksenä. Olin itsekin kuin puulla päähän lyöty ja jälkeenpäin olen katunut kun en saanut puhuttua silloin kuin asiat olisi vielä ollut mahdollista selvittää.

Jaksamista sinulle tulevaisuuteen. Tiedän että se on raskasta mutta lasten takia sitä on pakko jaksaa eteenpäin. Ei särkyneeseen sydämeen auta mikään muu kuin aika.

 

Niin, oispa varmaan pitänyt huomata. Vikaa on itsessäni, mutta synnytyksen jälkeinen masennus on vienyt viimeiset aivosolut... Olen ollut niin sumussa. Enemmän aikaa olisi pitänyt olla yhdessä, mutta mies on huidellut omissa hommissaan ja kannustanut mua kavereiden kanssa olemaan.

Niin Pamppelsson, se on kyllä sikojen aliarviointia. Oon sitä mieltä, että asioista pitäis pystyä keskustelemaan, jos eroajatukset alkaa pyöriä noin paljon päässä. Sanoi suunnitelleensa tota pari kk ja tehneensä päätöksen pari vk aiemmin. Mun mielestä on aika ikävästi tehty jättää puolisonsa ja vielä tolla tavalla täysin yksipuolisesti ilmoittamalla, etenkin kun mun pitää muuttaa kodistani yms. sen takia...

 

Mutta jos mies on mielessään ihmetellyt ja pähkäillyt ja tullut lopputulokseen että on onneton ja tahtoo erota niin ei se tee hänestä sikaa.
Sika on lähinnä se, joka jatkaa suhteessa jossa ei ole onnellinen.

 

Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan, ei tunteistaan voi toista syyttää. Miehesi olisi pitänyt kyetä puhumaan sinulle jo aikaisemmin eikä nyt vaan kaataa kaikkea sinun niskaan ja suoraan lähteä.

 

Ja kiitos haleista D-mamma. Satuja, mentiin kuitenkin terapiaan ihan lasten takia - mies ei silti aio muuttaa mieltään, koska rakkaus muhun täysin kuollut kuulemma. :'(

 

Niin, oispa varmaan pitänyt huomata. Vikaa on itsessäni, mutta synnytyksen jälkeinen masennus on vienyt viimeiset aivosolut... Olen ollut niin sumussa. Enemmän aikaa olisi pitänyt olla yhdessä, mutta mies on huidellut omissa hommissaan ja kannustanut mua kavereiden kanssa olemaan.

Niin Pamppelsson, se on kyllä sikojen aliarviointia. Oon sitä mieltä, että asioista pitäis pystyä keskustelemaan, jos eroajatukset alkaa pyöriä noin paljon päässä. Sanoi suunnitelleensa tota pari kk ja tehneensä päätöksen pari vk aiemmin. Mun mielestä on aika ikävästi tehty jättää puolisonsa ja vielä tolla tavalla täysin yksipuolisesti ilmoittamalla, etenkin kun mun pitää muuttaa kodistani yms. sen takia...

Koveta itsesi ja jätä lapset isälleen. Saattaa miehen mieli muuttua äkkiä..

 

Niin, oispa varmaan pitänyt huomata. Vikaa on itsessäni, mutta synnytyksen jälkeinen masennus on vienyt viimeiset aivosolut... Olen ollut niin sumussa. Enemmän aikaa olisi pitänyt olla yhdessä, mutta mies on huidellut omissa hommissaan ja kannustanut mua kavereiden kanssa olemaan.

Niin Pamppelsson, se on kyllä sikojen aliarviointia. Oon sitä mieltä, että asioista pitäis pystyä keskustelemaan, jos eroajatukset alkaa pyöriä noin paljon päässä. Sanoi suunnitelleensa tota pari kk ja tehneensä päätöksen pari vk aiemmin. Mun mielestä on aika ikävästi tehty jättää puolisonsa ja vielä tolla tavalla täysin yksipuolisesti ilmoittamalla, etenkin kun mun pitää muuttaa kodistani yms. sen takia...

Koveta itsesi ja jätä lapset isälleen. Saattaa miehen mieli muuttua äkkiä..

Minä en uskaltaisi jättää lapsia, voi muuten olla ettet saakaan heitä enää itsellesi jos tulisi huoltajuuskiista.

 

Pamppelsson, tuota yritin sanoa, mitä ViErAs tuossa sanoi. Se että ottaa puheeksi eron, kun ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kunnolla rupeaa mulle juttelemaan, tuntuu pahalta. Suhteen onnen eteen voi yrittää vähän enemmän tehdä töitä ja jos ei usko onnistuvan, sitten ottaa vähän toisella tavalla asia käsittelyyn.

 

Joo enpä todellakaan taida lapsia jättää... Olen ollut kotiäitinä yli kolme vuotta ja nämä ovat mun elämääni ja tavallaan myös tukeni nyt, pitävät kiinni arjessa.

 

Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan, ei tunteistaan voi toista syyttää. Miehesi olisi pitänyt kyetä puhumaan sinulle jo aikaisemmin eikä nyt vaan kaataa kaikkea sinun niskaan ja suoraan lähteä.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Mutta kun kaikki ei vaan osaa
Totta kai se tuntuu pahalta tulla jätetyksi, mutta pahalta se olisi tuntunut jos olisi tiennyt pari kk että mies pyörittelee sellaisia ajatuksia päässään.

 

Siis.. Ei kai miehesi ole sika jos hän on onneton kanssasi?
Mikä sikatemppu se on että jättä vaimonsa?

huh heijaa, just joo. aikuisen ihmisen kyllä tulis (varsinkin kun on pieniä lapsia) ottaa vastuu parisuhteen hoitamisesta. jos on onneton, tuoda se ilmi, ja yrittää tehdä sen eteen jotain. jos tuo asian yhtäkkiä ihan pimennosta, on se melkoisen sikamainen temppu, kukaan kun ei voi olla ajatuksenlukija.

halaus ap:lle!

 

Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan, ei tunteistaan voi toista syyttää. Miehesi olisi pitänyt kyetä puhumaan sinulle jo aikaisemmin eikä nyt vaan kaataa kaikkea sinun niskaan ja suoraan lähteä.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Mutta kun kaikki ei vaan osaa
Totta kai se tuntuu pahalta tulla jätetyksi, mutta pahalta se olisi tuntunut jos olisi tiennyt pari kk että mies pyörittelee sellaisia ajatuksia päässään.

Se on kyllä ihan totta. Mutta olisin kuitenkin mielelläni ollut siinä ja yrittänyt auttaa häntä tekemään suhteemme toimivammaksi ja itsensä onnellisemmaksi.

 

Niin, oispa varmaan pitänyt huomata. Vikaa on itsessäni, mutta synnytyksen jälkeinen masennus on vienyt viimeiset aivosolut... Olen ollut niin sumussa. Enemmän aikaa olisi pitänyt olla yhdessä, mutta mies on huidellut omissa hommissaan ja kannustanut mua kavereiden kanssa olemaan.

Niin Pamppelsson, se on kyllä sikojen aliarviointia. Oon sitä mieltä, että asioista pitäis pystyä keskustelemaan, jos eroajatukset alkaa pyöriä noin paljon päässä. Sanoi suunnitelleensa tota pari kk ja tehneensä päätöksen pari vk aiemmin. Mun mielestä on aika ikävästi tehty jättää puolisonsa ja vielä tolla tavalla täysin yksipuolisesti ilmoittamalla, etenkin kun mun pitää muuttaa kodistani yms. sen takia...

Toi on aika naurettavaa. Tuollaisen päätöksen tekee muka parissa kuussa eikä ajattele mitä se tarkotitaa lasten koko loppuelämälle! Ottakaahan aikalisä, vuosi tai pari ja sinä aikana miettikää mitä elämältä halutte. oikeesti siis on tyhmintä mitä voi tehdä erota juuri kun muutenkin elämässä on tiukka vaihe pienten lasten kanssa! keskultelkaa ja sinnitelkää, asiat näyttävät parin vuoden päästä jo niin erilaisilta...

 

Olisiko toinen nainen? Kuulostaa niin tutlta kuviolta, että on paljon omia menoja, ja yhtäkkiä haluaa erota kun on niin onneton.

 

Satuja, mentiin kuitenkin terapiaan ihan lasten takia - mies ei silti aio muuttaa mieltään, koska rakkaus muhun täysin kuollut kuulemma. :'(

Niin. Tiedän kyllä mitä puolisosi tarkoittaa. Itse en halunnut enää edes terapiaan kun tiesin etten voi enää tunteitani herättää uudestaan, niin pitkään olin tunnekylmässä liitossani eläny. Kadun sitä varmasti lopun elämääni etten ottanut asiaa aikaisemmin puheeksi ja emme lähteneet terapiaan vuotta tai kahta aikaisemmin. Toivottavasti teillä tilanne voidaan vielä pelastaa. Jos miehesi on tätä asiaa vasta pari kuukautta harkinnut niin ehkä ammattiavulla asiat voivat vielä selvitä.

 

Satuja, niin toivon... Eikä me kuitenkaan ihan täysin vailla hellyyttä olla oltu, ja noi lapsetkin noin pieniä ja kaikkea... Madame, aikalisä vois kyllä olla paikallaan joka tapauksessa. 15 v oltu yhdessä ja ollaan jääty monessa mielessä keskenkasvusiks, ehkä tässä nyt on kasvun paikka.

Tää on just tätä Mitäs nyt -kamaa, jota en uskonut omalla kohdalla mahdolliseksi, en ikinä.

 

syytä? ( en lukenu kuin aloituksesi ) jos ei enää ole pitkään aikaan rakastanut sua niin miksi jäädä? vai oliko kyse rakkauden loppumisesta?

 

Vielä pikaisesti ennen kuin lähden asioille: kyllä. Rakkaus loppui, koska rakkauselämä onnetonta, olen muuttunut ilkeäksi ihmiseksi, en osaa siivota enkä laita hänelle ruokaa tarpeeksi usein, pidän kireää siimaa miehen menojen suhteen, kohtelen sukulaisia huonosti (no en kyllä kohtele, vaikka kritisoinkin välillä vähän liikaa)... Terapeutilla tiistaina saimme lukea viiden sivun esseen (oikeasti!) kaikista vioistani. Siis syitä kyllä oli vaikka koko maailmalle jakaa ja nyt kun tomu hiukan laskenut, voin nähdä vikoja myös miehessäni, ei vain tee mieli ruveta niin listaamaan. Surullista, ettei mies voinut oikeasti sanoa ja hakea kanssani meille apua ajoissa.