Mulla on jotenki ikävä sitä tilannetta, en edes tiedä miksi! Kamalan kipeää se otti ja varsinkin, kun en saanut mitään puudutteita. Tulipa siinä avautumisvaiheessa sanottua myös etten ymmärrä miten kukaan koskaan tahtoo siihen tilanteeseen vapaaehtoisesti.. niinkuin varmaan aika moni on noin ajatellut 
Nyt kun synnytyksestä on vain kuukausi niin jo sitä huomaa ikävöivänsä sitä hetkeä, johtuisiko sitten siitä tunteesta mikä tuli kun lapsi oli syntynyt. Kaikki kivut katosi ja sitten tuli itku, kun ymmärsi saaneensa vauvan :heart: En olis uskonut, että näin pian on jo tällainen olo. Periaatteessa vois mennä jo uudelleen synnyttämään, tosin toisen vauvan aika ei kyllä ole vielä muutamaan vuoteen, joten..
:xmas: Muilla tämmöisiä fiiliksiä?
Miehelle sanoin tästä myös ja, että nyt kun se synnytys on jo koettu luomuna ja hengissä selvittiin, niin ehkä sitä vois seuraavan synnytyksen hoitaa myös luomuna ja ihan vapaaehtoisesti
Hämmentäviä ajatuksia sitä tuleekin
On se ihmismieli ihmeellinen.. :ashamed:
Nyt kun synnytyksestä on vain kuukausi niin jo sitä huomaa ikävöivänsä sitä hetkeä, johtuisiko sitten siitä tunteesta mikä tuli kun lapsi oli syntynyt. Kaikki kivut katosi ja sitten tuli itku, kun ymmärsi saaneensa vauvan :heart: En olis uskonut, että näin pian on jo tällainen olo. Periaatteessa vois mennä jo uudelleen synnyttämään, tosin toisen vauvan aika ei kyllä ole vielä muutamaan vuoteen, joten..
Miehelle sanoin tästä myös ja, että nyt kun se synnytys on jo koettu luomuna ja hengissä selvittiin, niin ehkä sitä vois seuraavan synnytyksen hoitaa myös luomuna ja ihan vapaaehtoisesti