S
surumieli
Vieras
Meillä miehellä maatila jonka peräsimeen joutunut vähän pakolla ts. parikymppisenä olivat tehneet sukupolven vaihdoksen. Appivanhemmat olivat suunnilleen vaan ilmoittaneet et vaihdos tehdään ja et mikään tilalla ei tule muuttumaan ts. ovat apuna töissä jne... No appiukko olikin koko ajan tilan töissä mukana, hän tavallaan johti koko touhua, määräsi milloin tehdään mitäkin jne. Mies ei varmaan ikinä ollut mitenkään innostunut koko viljelytouhusta mutta pakosta joutui sitä tekemään kun kerran oli ottanut tilan nimiinsä. Homma toimi kun appiukko oli tukena ja apuna ja otti tavallaan vastuun tilan hoidosta. Siis mies teki kaikki raskaat hommat mut appi sano mitä ja milloin tehdään.
No sit appiukko kuoli ja sitä tukipönkittäjää ei enää ollutkaan niin kaikki alkoi mennä alaspäin. Ensin meni lehmät, sit muuten homma rupesi pikkuhiljaa kusemaan niin et mistään ei tahdo tulla mitään. Tällä hetkellä siis pahoja ongelmia käsillä.
Itse yritin olla apuna siinä missä pystyin (kävin navetallakin kaverina ja aina olin valmis auttamaan jos tarvitsi apua esim. eläinten siirtelyssä, rehua olin tekemässä kaverina jne...) mutta kummiskin halusin pitää oman tilan ulkopuolisen työni ja sen myös miehellenikin ilmoitin heti alussa kun ruvettiin seurustelemaan.
Tänään tuli sitten miehen siskon kans puheeksi nuo erinäiset vaikeudet ja sanoin sit suoraan et ongelma on ollut alunpitäen siinä kun appiukko aikoinaan otti tavallaan vastuun homman pyörittämisestä ja sit kun appi kuoli niin mies jäi tavallaan yksin vastuuseen eikä kyennytkään sitä ottmaan. No miehen sisko sit siihen vaan jotenkin totes et minun olisi pitänyt olla se "seuraava" tukipilari joka ois tilaa pitänyt pystyssä ts. minun olisi pitänyt ottaa vastuu tilasta ja sen toiminnasta. Pikkasen kirpasi kun tuli sellanen olo et kaikki onkin minun vika kun homma kusee.
Lisään vielä et miehellä ollut alusta asti ongelmia kaljan juonnin suhteen ja nyt vielä masennusta päällä.
No sit appiukko kuoli ja sitä tukipönkittäjää ei enää ollutkaan niin kaikki alkoi mennä alaspäin. Ensin meni lehmät, sit muuten homma rupesi pikkuhiljaa kusemaan niin et mistään ei tahdo tulla mitään. Tällä hetkellä siis pahoja ongelmia käsillä.
Itse yritin olla apuna siinä missä pystyin (kävin navetallakin kaverina ja aina olin valmis auttamaan jos tarvitsi apua esim. eläinten siirtelyssä, rehua olin tekemässä kaverina jne...) mutta kummiskin halusin pitää oman tilan ulkopuolisen työni ja sen myös miehellenikin ilmoitin heti alussa kun ruvettiin seurustelemaan.
Tänään tuli sitten miehen siskon kans puheeksi nuo erinäiset vaikeudet ja sanoin sit suoraan et ongelma on ollut alunpitäen siinä kun appiukko aikoinaan otti tavallaan vastuun homman pyörittämisestä ja sit kun appi kuoli niin mies jäi tavallaan yksin vastuuseen eikä kyennytkään sitä ottmaan. No miehen sisko sit siihen vaan jotenkin totes et minun olisi pitänyt olla se "seuraava" tukipilari joka ois tilaa pitänyt pystyssä ts. minun olisi pitänyt ottaa vastuu tilasta ja sen toiminnasta. Pikkasen kirpasi kun tuli sellanen olo et kaikki onkin minun vika kun homma kusee.
Lisään vielä et miehellä ollut alusta asti ongelmia kaljan juonnin suhteen ja nyt vielä masennusta päällä.
että sukupuolen vaihdos..
