Tuli vaan mieleen et onko teidän ikää koskaan hämmästelty tarhassa,eskarissa,koulussa..

Baarissa muutama vuos sitten väitettiin et oon väärentänyt henkkarit ja nyt olen 28v

 

ei ole mitä nyt pari kertaa joku luullut meitä (ei toki eskarissa, koulussa tms vaan ihan vapaa-ajalla) noiden nuorempien isovanhemmiksi. Mutta ei se mitään kun oikeasti voitaisiin ikämme puolesta ollakin.

 

Vaikka olen näin vanha, ei kukaan ole luullut minua lapseni mummoksi, vaikka mummo jo olenkin. Mutta isä näyttää kyllä papalle ja olenkin sitä miettinyt, mille se lapsesta tuntuu. Vanhat äidit ja isät eivät ajattele, miltä lapsesta tuntuu, kun he ovat vanhoja ja lapset kasvavat.

 

Eipä pahemmin ole ihmetelty. Vihkipappi taitaa olla ainut, joka sanoi jotain sen suuntaista.

 

No, juu onhan noita kommentteja ollut vaik en oo ees mikään nuori ollu, ku ekan lapsen sain, mut ihmiset vaa kummasti arvioi mun iän väärin... Mut paras ehkä oli, ku kerran mun kaveria luultiin mun äidiks.

 

Vaikken ollut enää mikään nuori neito kun olin kolmannen vauvani pyöräyttänyt (27v) niin osastolla muut naiset varovaisesti kysyivät, että "sait ensimmäisesi...?" Kun kerroin pikkuisen olevan jo kolmas, niin kyllä silmät pyöristyivät. Alkoivat arvuuttelemaan ikääni. Luulivat tosi nuoreksi!?

hei juu,mulle kans kävi nyt viimeks näin,että moni tuore äippä osastolla esikoisensa kanssa oli ja kysyi sitten minultakin,että"teidän ensinmäinenkö?",niin minä vastasin että"ei,kun kolmas " (ikää 24v)

 

Ei ole kukaan ääneen ihmetellyt ainakaan, nuorin äiti kyllä olen esikon luokkalaisten äideistä ja kakkosen eskariryhmän äideistä. Itse kerran kyllä oikeasti mokasin kun eskarissa luulin että erästä poikaa hakeva nainen on pojan mummi ja huudahdin tälle pojalle että hei sun mummi tuli hakemaan ja poika ihan äimistyneenä tuli eteiseen että eikä ole kun äiti :ashamed:

Siitä lähtien olenkin pitänyt turpani kiinni kenenkään ikään liittyen

 

Niitä hämmästelyitä on alkanut tulla kolmannen lapsen jälkeen, vaikka en edes ihan tolkuttoman nuorena (21) ole esikoistani saanut.

Tän mäkin oon huomannu nyt, kun odotan kolmatta.
Jos liikun yksin mahani kanssa, niin eipä sitä juuri hämmästellä, vaikka nykymittapuulla olisin kai ensisynnyttäjäksikin vielä suht nuori (24v.).

Mutta kun liikun päivisin tyttöjen kanssa kolmistaan, niin jo katsotaan ihan hiukan hitaasti.

Yhden vanhan opettajani näin kaupassa, ja se jo hämmästelikin:
"Onko nää molemmat sun, ja uus tulossa?"
"Minkäs ikäinen tämä nuorempi neiti on?"
"Jopas olet ehtinyt..."

 

eipä oo kuin kyläläiset ihmetelly kun näin nuorena saatiin vauva
ja kuulin sitten että joku oli sanonu,että tuo pari ei kauaa oo yhdessä

 

Vaikka olen näin vanha, ei kukaan ole luullut minua lapseni mummoksi, vaikka mummo jo olenkin. Mutta isä näyttää kyllä papalle ja olenkin sitä miettinyt, mille se lapsesta tuntuu. Vanhat äidit ja isät eivät ajattele, miltä lapsesta tuntuu, kun he ovat vanhoja ja lapset kasvavat.

en minäkään huivi päässä ja tukka nutturalla kulje. Mutta en myöskään pyri näyttäämään pariakymmentä vuotta nuoremmalta, kun en sitä ole.
ei meidän lapsen ainakaan ole valittaneet meidän iästä, koska ei se ikä paperilla tms vaan se mitä itse olet. Ja lapselle tärkeämpi on olla vastuullinen vanhempi ja myös sellainen joka lapsen kanssa tekee kaikenlaista. mitä minä en pysty tekemään sellaista mitä joku parikymmentä vuotta nuorempi tekee? 45 v uskalsin mm eka kerran elämässäni huvipuistossa vuoristoradalle eikä siellä tietääkseni nytkään yläikärajaa ole.

 

oli lastenneuvolan neuvolantädin kommentti ekassa neuvolassa, vauva-aikana. Ei herranen aika!! Olin niin ällikällä lyöty! Siis meillä kaikki perusasiat kunnossa, enkä edes ollut nuori vaan 21 kun vauva synty!!! Ja sitäpaitsi vauva ei edes ollut vahinko!!!!! Ja vaikka oliskin ollut,sitä on enään neuvolassa, lapsen synnyttyä, turha miettiä! Tämä nainen vaihtoi sitten jokusen kuukauden jälkeen vanhusten kotihoitoon, kun ei tullut nuorten äitien kanssa toimeen, tai hyväksynyt niitä!

 

Vaikka olen näin vanha, ei kukaan ole luullut minua lapseni mummoksi, vaikka mummo jo olenkin. Mutta isä näyttää kyllä papalle ja olenkin sitä miettinyt, mille se lapsesta tuntuu. Vanhat äidit ja isät eivät ajattele, miltä lapsesta tuntuu, kun he ovat vanhoja ja lapset kasvavat.

en minäkään huivi päässä ja tukka nutturalla kulje. Mutta en myöskään pyri näyttäämään pariakymmentä vuotta nuoremmalta, kun en sitä ole.
ei meidän lapsen ainakaan ole valittaneet meidän iästä, koska ei se ikä paperilla tms vaan se mitä itse olet. Ja lapselle tärkeämpi on olla vastuullinen vanhempi ja myös sellainen joka lapsen kanssa tekee kaikenlaista. mitä minä en pysty tekemään sellaista mitä joku parikymmentä vuotta nuorempi tekee? 45 v uskalsin mm eka kerran elämässäni huvipuistossa vuoristoradalle eikä siellä tietääkseni nytkään yläikärajaa ole.

Tässä olet ihan oikeassa. Vaikka itse olenkin se 20 vuotta nuorempi äiti.
Harvalle se ikä on itselleen ongelma. Mutta ulkopuolisia se tuntuu kovasti kiinnostavan. Ja koskaan ei ole sopivan ikäinen. Kauhistellaan äidin ikää suuntaan tai toiseen silloinkin, kun ei tiedetä oikeasti sitä ikää, vaan arvioidaan lärvikertoimen perusteella.
Ja jos tiedetään ikä, ei tiedetä mikä se kokonaistilanne on.

Vähän sama, kuin kysymys, että missä iässä ne lapset sitten pitää tehdä.

Jos kuuntelet ulkopuolisia, niin ei koskaan. Aina olet joko liian nuori tai liian vanha.

Tosiasiassa se vanhempien ikä lienee aika olematon tekijä lasten elämänlaadun tai onnellisuuden kannalta. (Vaikka mistäs mä voin tietää, kun olen niin nuorikin )

 

Eskarilaisen kaverit on kuulemma sanoneet että olen tosi nuori..
siellä ne yleensä vieriviereen seisoo ja kattelee mua kun vien ton tytön ja kyselevät kaikenlaista..

 

Moneen otteeseen ja olin sentään 19v. kun sain esikoisen...! Miehen pojan kanssa liikkuessa ja hänen vanhempainilloissa yms. oli välillä oma olo aika tukala, sen verran sain katseita osakseni. (Poika oli n.1v. kun aloin seurustelemaan isänsä kanssa ja minä olin 16v.)

Pakko vielä tosta pojasta, olin hänen kanssaan rippikoulun tiimoilta vanhempaintapaamisessa. Sielä järjestettiin vanhemmat muutamaan ryhmään jayhdessä piti pohtia mikä on muuttunut omasta nuoruudesta nykynuoriin. Siihen "mun ryhmään" tuli sellanen mies joka kovaan ääneen kuulutti että -tää mein ryhmä on hiukan kummallinen, täällä kun on äiti joka ei ollut edes syntynyt silloin kun me muut oltiin nuoria- :/ Siinä oli aika ikävä istuskella...

 

Mä ainakin törmäsin esikoisen eskari aikana siihen et johtaja siellä kyseli kuinka nuoria me oltiin äijän kans kun esikoinen syntyi.

Ei ole. Sain esikoisen keskimääräisessä iässä, jolloin keskimäärin suomessa saadaan esikoinen.

 

oli lastenneuvolan neuvolantädin kommentti ekassa neuvolassa, vauva-aikana. Ei herranen aika!! Olin niin ällikällä lyöty! Siis meillä kaikki perusasiat kunnossa, enkä edes ollut nuori vaan 21 kun vauva synty!!! Ja sitäpaitsi vauva ei edes ollut vahinko!!!!! Ja vaikka oliskin ollut,sitä on enään neuvolassa, lapsen synnyttyä, turha miettiä! Tämä nainen vaihtoi sitten jokusen kuukauden jälkeen vanhusten kotihoitoon, kun ei tullut nuorten äitien kanssa toimeen, tai hyväksynyt niitä!

Kauhee tyyppi :kieh: Kaikenlaiset mätämunat ne hoitoalalle löytääkin :headwall: Mikä sitten olis ollu sille tädille sopiva ikä synnyttää?
On se hyvä, että mie sain esikoiseni "vanhana" 27v. niin ei ollu kellään aihetta urputtaa Vaikka mitä se olis kelleen kuulunukaan

 

Viime viikolla koulussa eräs nainen, "herranen aika, onko lapsella lapsosia"... Olen 26 vuotias...

Hee-he-he Jos me nyt tästä niitä lapsia saatais niin mua kyllä kiinnostaa tietää, kohtaanko itse tällaista! Oon kyllä 26, mutta en vahingossakaan saa edes yhtä kaljaa ostettua ilman papereiden näyttämistä. Iäksi arvioidaan yleensä 16-18, ei kyllä ikinä enempää. :kieh: Se olis niin hauskaa saada teini-äiti kommentteja! Ja noloa niille kommentoijille....

 

Varmaankin olen koko porukan nuorin jos teinin vanhempainiltaan menen ( ikää 34 ). Muutoin nyt kun vauvaa odotan, niin kaikki todellakin luulee mun odottavan ekaa. Sit ku kerron että eiku mulla on kotona 14-ja 12-vuotiaat, niin alkaa taivastelu. Saati kun mies ( ei siis teinien isä ) on mukana, joka on vielä minuakin 5 vuotta nuorempi ja näyttää nippa nappa kakskymppiseltä.
Puolitutut ovat kuvitelleet miehen joskus olevan mun poika, kun muistavat, että olen saanut ekan nuorena

 

Työterveyslääkärissä täti ihmetteli. Nauroi, kun sanoin, että ammattikoulun lopettamisesta on 10 vuotta aikaa.

Laivalla käytiin ja hörhöt kävi avautumassa kuinka nuori olen.

Koulussa ja tarhassa ne on korrektisti ihan hiljaa.

Muoks. en siis ole mikään nuori, mutta niin aina luullaan, kai kun olen lyhyt.

 

juuh.. on kyllä.. olin sentään 21 kun tyttö synty, mutta taidan olla aika nuorenn näkönen.. :saint:

 

minua ne katseet vaivaa... aina tuntuu että mitäköhän tälläkertaa olen tekemässä väärin, kun ohikulkijat käyvät mulkoilemaan.