tuli tuosta hautajaiskeskustelusta mieleen

[lucifer]

että käytättekö te lapsia osastoilla katsomassa läheisiä jos he sinne joutuvat?

itselläni on tilanne jossa lapsille läheinen sukulainen on halvaantunut ja täten osastolla. itse olen käynyt häntä katsomassa usein ja nyt sitten hänen pyynnöstään vietiin lapsetkin käymään.
hän ei pysty puhumaan, mutta ilmehtii jotenkin ja näki miten lapsien näkeminen ilahdutti vaikka toisaalta lisäsi koti-ikävää.

lapsista vanhempi ( 5v) ei oikein tiennyt miten olisi suhtautunut, nuorempi (3v) halaili ja silitteli ja meni syliinkin halailemaan.

esikoisesta näin että hän miettii asiaa, ja ei ole puhunut kuitenkaan mitään.
nuorempi ihmettelee miksei sukulaisemme puhunut.

 

[macy gray]

Ollaan käyty lapsen kanssa myös osastolla ja palvelutaloilla. Isovanhempani on aika heikossa kunnossa ja välillä joko sairaalassa tai hoitolaitoksessa hoidettavana. Lapselle hänen kohtaaminen on hämmentävää, mutta on alkanut tottua. Myös miehen isovanhemmat asuvat hoitolaitoksessa, toinen on ollut pyörätuolissa jo vuosikausia ja puhuminen vaikeaa. Lapsen on hyvä nähdä mitä vanhuus, sairastuminen tai sekä että tuo mukanaan ja oppia käsittelemään asiaa. Sairaalassa olo ei tarkoita automaattisesti kuolemaa, mutta ei myöskään toipumista. Aiheesta jutellaan aina välillä ja lapsi on itsekin alkanut selittää aihetta ihan normaalina asiana.

Sairaudet ja vanheneminen vaikeuksineen kuuluu elämään. Toki otan selvää ensin onko tilanne sellainen, että lapsen kanssa voi mennä, mutta koskaan ei ole ollut estettä. Jos tilanne on paha, en itsekään mene. Olen nähnyt ihmisen kuolevan sairaalassa enkä pidä sitä sopivana kokemuksena lapselle. Aikuisellekin siinä on pureskeltavaa melkoisesti.

 

["vieras"]

Eräs sukulainen oli hyvin kärttyisä, joten lapset jätettiin kotiin. Jos uskon, että osastolla oleva henkilö ilahtuu lasten käynnistä, otan lapset mukaan. Omat lapset ovat jo isoja, mutta uskoisin että pienetkin lapset ymmärtävät, kun heille selittää yksinkertaisesti mistä tilanne johtuu.

 

[moekoe]

Ollaan otettu mukaan. Paitsi yhden sukulaisen kohdalla oli parin kuukauden tauko, kun huonekaveri oli niin ahdistava meistä aikuisistakin. Piti verhon takana sellaista ulinaa ja mölinää ja huuteli yms.
Asioista puhutaan kyllä etu- ja jälkikäteen paljon ja vieläkin, vaikkei tällä hetkellä ole ketään missään sairaalassa tai muussakaan hoitopaikassa.