H
"Hmm"
Vieras
Mä tutustuin ja rakastuin mun mieheen lähemmäs 10 vuotta sitten ja muutin maalle hänen luokse. Olin juuri täyttänyt 18. Joo ja sossun rahoilla elin silloin, olin aika vilkas enkä paljoa paikoillani pysynyt. Sitten tosiaan tapasin mieheni. Rakastuin hänen ulkonäköön, luonteeseen ja ehkä myös siihen että hän oli kunnollinen eikä mikään renttu niinkuin ne minun aikaisemmat miehet.
Mieheni on täällä maalla asunut koko ikänsä. 14 vuotiaana meni kesätöihin, ja nyt 15 vuotta myöhemmin , hän on edelleen töissä samassa paikassa.. Toki ammattikoulu ja armeijakin tuohon väliin mahtuu.
Mutta, aika pian tapaamisestamme mieheni kanssa, tulin raskaaksi.. Ei se mikään vahinko ollut, kaikkihan tietää miten lapsia tulee... Ja kohta jo toinen tuloillaan.... Kun aloin tuota ensimmäistä vauvaa oottamaan niin alettiin rakentamaan taloa, lainalyhennys on muutaman satasen halvempi kuin asuisi vuokralla.
Nuorimmaisen ollessa vuoden ikäinen päätin mennä autokouluun, ei täältä maalta yksinkertaisesti pääse mihinkään jos sitä autoa ei ole kun bussitkaan ei kulje kuin kaksi kertaa päivässä ja vain koulupäivinä.
Lapset kasvoi ja aloin etsiä töitä ja hups kuinka ollakkaan , eihän täältä kylältä mitään töitä saa ellei ole tuttuja tai kavereita, niin se vain täällä maalla menee...
Onhan miehellänikin pitkä työmatka, n.100km päivässä.
Pitäisi olla minullakin aika hyväpalkkainen työ että viitsii 100km (joka minulla olisi jos töihin pääsisin) päivittäin kulkea ja vielä se että miehelläni työpaikka on ihan eri suunnassa jossa taas minulle ei töitä löytyisi..
.... Ja tarina jatkuis vielä mutta ehkä tässä tuli se tärkein juttu kuiteski....
Että tässäpäs teille mietittävää kun narisette siitä että muuttakaa työpaikkaanne lähemmäksi tai muuta vastaavaa!
Jos tuosta tekstistäni nyt kukaan saa mitään tolkkua
Mieheni on täällä maalla asunut koko ikänsä. 14 vuotiaana meni kesätöihin, ja nyt 15 vuotta myöhemmin , hän on edelleen töissä samassa paikassa.. Toki ammattikoulu ja armeijakin tuohon väliin mahtuu.
Mutta, aika pian tapaamisestamme mieheni kanssa, tulin raskaaksi.. Ei se mikään vahinko ollut, kaikkihan tietää miten lapsia tulee... Ja kohta jo toinen tuloillaan.... Kun aloin tuota ensimmäistä vauvaa oottamaan niin alettiin rakentamaan taloa, lainalyhennys on muutaman satasen halvempi kuin asuisi vuokralla.
Nuorimmaisen ollessa vuoden ikäinen päätin mennä autokouluun, ei täältä maalta yksinkertaisesti pääse mihinkään jos sitä autoa ei ole kun bussitkaan ei kulje kuin kaksi kertaa päivässä ja vain koulupäivinä.
Lapset kasvoi ja aloin etsiä töitä ja hups kuinka ollakkaan , eihän täältä kylältä mitään töitä saa ellei ole tuttuja tai kavereita, niin se vain täällä maalla menee...
Onhan miehellänikin pitkä työmatka, n.100km päivässä.
Pitäisi olla minullakin aika hyväpalkkainen työ että viitsii 100km (joka minulla olisi jos töihin pääsisin) päivittäin kulkea ja vielä se että miehelläni työpaikka on ihan eri suunnassa jossa taas minulle ei töitä löytyisi..
.... Ja tarina jatkuis vielä mutta ehkä tässä tuli se tärkein juttu kuiteski....
Että tässäpäs teille mietittävää kun narisette siitä että muuttakaa työpaikkaanne lähemmäksi tai muuta vastaavaa!
Jos tuosta tekstistäni nyt kukaan saa mitään tolkkua