Tuli tänään kaupassa niin paha mieli erään äidin puolesta :-(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :-(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:-(

Vieras
En tiedä mitä hänen noin 6v tyttönsä itki, mutta hirveet raivarit sai. Äiti käski lasta tulemaan ja lapsi vain huutaa, että sä olet mulle huono äiti. Ei ilmeisesti ostanut jotain lelua. Kyllä mahtoi tuntua pahalta, omat lapseni ei ikinä sanoisi noin, varmaan ihan kasvatusjuttu tämäkin, mutta kyllä silti tuntui pahalta
 
Ei ole kasvatusjuttu ei. Minulla kolme lasta joista kaksi kohteliaita, kun taas kolmas saa raivareita ja suutuspäissään sanoo mitä sylki suuhun tuo. Muuten on kiltti ja ihana lapsi, ei vaan hallitse itseään.
 
Kyllähän se aina välillä vähän kolauttaa, kun lapsi tokaisee muuttavansa naapuriin, koska siellä on paljon kivempi äiti kun kotona :/ (näin on käynyt joskus meillä ) - mutta eipä se laps sit muuttanutkaan, pakkasi matkalaukunkin kyllä, mutta tulikin katumapäälle ja jäi kuitenkin kotio ;) :heart:
Tyttö oli silloin joku 5-6-vuotias, niillä kieppeillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Kyllähän se aina välillä vähän kolauttaa, kun lapsi tokaisee muuttavansa naapuriin, koska siellä on paljon kivempi äiti kun kotona :/ (näin on käynyt joskus meillä ) - mutta eipä se laps sit muuttanutkaan, pakkasi matkalaukunkin kyllä, mutta tulikin katumapäälle ja jäi kuitenkin kotio ;) :heart:
Tyttö oli silloin joku 5-6-vuotias, niillä kieppeillä.

Voi toista =) :heart:
 
Meillä ollut uhmaa vauvasta saakka, nyt jo menee kouluun mutta uhma ei lopu. Taitaa olla tulinen temperamentti eikä uhmaikä tässä tapauksessa. Ap:n kirjoitus olisi lievää meidän tapauksessa.
 
Meilläkin vajaa 6v sanoi etsivänsä uudet vanhemmat ja uuden kodin.. Ja tämä draama, kun ei saanut tahtoaan läpi:D Tuommosia nuo mukulat on.. Ei kannata ottaa niiden sanomisia liian tosissaan.
 
Eikö tunnu nololta sanoa, että varmaan ihan kasvatusjuttu tämäkin? Ikäänkuin kehaiset itseäsi kun (luulet), että omat lapsesi eivät sanoisi noin pahasti.

Lapsilla on erilaisia temperamenteja. Ja he voivat oppia sanomaan aivan mitä tahansa. 6 -vuotiaat vaikka toisiltaan. Tai telkkarista. Tai kauppareissulta. Mistä vaan. Ei ole todellakaan välttämättä kasvatuksesta kiinni.
 
Jospa ap:n lapset pelkäävät äidin reaktiota ja eivät uskalla pahoittaa äidin mieltä? Jos äiti vetää hirmu marttyyri roolin päälle (ehkäpä jopa huomaamattaan?). Lapset oppii nopeasti tämmöset jutut:/ Minun kaveri tekee tätä nimittäin täysin alitajuisesti..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jospa ap:n lapset pelkäävät äidin reaktiota ja eivät uskalla pahoittaa äidin mieltä? Jos äiti vetää hirmu marttyyri roolin päälle (ehkäpä jopa huomaamattaan?). Lapset oppii nopeasti tämmöset jutut:/ Minun kaveri tekee tätä nimittäin täysin alitajuisesti..

Jos tuo tepsisi niin ottaisin mielelläni marttyyrin roolin. Kyllä se on ihan lapsen luonteesta kiinni, vaikka varmasti monella on kasvatus syynä.
 
Meillä 3v on alkanut käyttää tehokeinona hinaajahuutoa. Odotan vain sitä aikaa kun suora huuto vaihdetaan verbaaliseen uhmailuun.
Ennen kaupassa kiukuteltiin korkeintaan yksi hyllynväli, mutta nyt pitää testata äidin hermoja koko ruokaosasto. Voin aivan hyvin kuvitella miten parin vuoden päästä tytöllä on käytössä koko lahjonta uhkailu kiristys huijaaminen haukkuminen ja manipulointi repertuaari.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Kyllähän se aina välillä vähän kolauttaa, kun lapsi tokaisee muuttavansa naapuriin, koska siellä on paljon kivempi äiti kun kotona :/ (näin on käynyt joskus meillä ) - mutta eipä se laps sit muuttanutkaan, pakkasi matkalaukunkin kyllä, mutta tulikin katumapäälle ja jäi kuitenkin kotio ;) :heart:
Tyttö oli silloin joku 5-6-vuotias, niillä kieppeillä.

mie tein kuulemma pienenä samaa sen jälkeen kun pikkusisko syntyi. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyy:
Meillä 3v on alkanut käyttää tehokeinona hinaajahuutoa. Odotan vain sitä aikaa kun suora huuto vaihdetaan verbaaliseen uhmailuun.
Ennen kaupassa kiukuteltiin korkeintaan yksi hyllynväli, mutta nyt pitää testata äidin hermoja koko ruokaosasto. Voin aivan hyvin kuvitella miten parin vuoden päästä tytöllä on käytössä koko lahjonta uhkailu kiristys huijaaminen haukkuminen ja manipulointi repertuaari.

Pahinta on kun jääräpäisesti jää paikalleen ja huutaa.
 
Mua kyllä vain salaa naurattaisi, jos lapsi haukkuisi mua huonoksi äidiksi. En siis ohikulkijoiden sääliä tarvitsisi, koska itsetuntoni kyllä kestäisi noin koomisen purkauksen:).
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Oikein kasvatettu lapsi ei tollasia huutele.

Lapsi tuntee kokevansa vääryyttä, jos ei saa haluamaansa -> toteaa sen olevan äidin huonoutta. Lapsen mielestä parempi äiti ostaisi lelun. Pitäisikö sen lapsen siis valehdella, vai miksi lapsi ei saa ilmaista pettymyksensä tunteita äitiinsä sanomalla mitä ajattelee äidistään?

Meilläkin sanotaan usein, että äiti on tyhmä... johon mie totean, että on se vaan kiva, että näinkin tyhmästä äidistä on syntynyt niin fiksuja lapsia, jotka osaa varmaan pyytää sitten anteeksi käytöstään, kun huomaavat, miten tyhmää se käytös on.
Ja aina ovat anteeksi pyytäneet ;)
 
äitini kertoi, että pienenä, olin suuttunut kotona hänelle siitä, kun hän ei antanut lettujen kanssa vadelma hilloa, joten pakkasin kamat. otin pienen laukkuni mukaan ja laitoin sinne lempipuseroni. istuin meidän omena puun alla, ja mökötin, kunnes tuli nälkä. äiti selvästikkin huomasi että miul oli nälkä ja toi miulle keksejä. no söin keksit ja nukahdin siihen. seuraavana päivänä kun heräsin, meillä oli taas lettuja, ja tällä kertaa miulle kelpasi letut ilman vadelma hilloa. :---)
 
kyllä mäkin muistan, kun olin muuttamassa ihan nappulana pois kotoa. se oli sitä matkalaukun pakkausta :D

ja itse olen äitinä huomannut, että täytyy kehittä itselleen paksu nahka, jotta kestää paheksuvien aikuisten katseita silloinkin, jos lapsi vaikka just kaupassa päättää huutaa ku syötävä sisäänkäynniltä kassalle:D

että eipä tuo kerro mun mielestä kasvatuksesta. enemmänkin tempperamentistaj a ikävaiheesta.
 
Mä en nyt uskois siihen kasvatukseen tässä asiassa.
Mulla on itselläni kaksi tyttöä vuoden ikäerolla ja ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. Esikoinen on harkitseva ja rauhallinen, sellaista ikään kuin äitityyppiä :) Kuopus taas on luonteeltaan räiskyvä ja temperamenttinen, suuttuessaan karjuu ja heittäytyy maahan yms. mitä esikoinen ei ikinä tee, vaikka suuttuukin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei ole kasvatusjuttu ei. Minulla kolme lasta joista kaksi kohteliaita, kun taas kolmas saa raivareita ja suutuspäissään sanoo mitä sylki suuhun tuo. Muuten on kiltti ja ihana lapsi, ei vaan hallitse itseään.

Aivan kuin meillä, joten samaa mieltä.
 

Yhteistyössä