?
.....
Vieras
Niin mies oli toisen ketjun mukaan menossa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä mielenterveyskeskukseen, nainen pelkäsi että tehdäänkö heistä lastensuojeluilmoitus.
Mitäs jos meidän koti-isällä on "pelkkä" paniikkihäiriö ja hän on hakemassa lääkitystä itselleen mut pelkää jos kohta sossut on kyttäämässä meillä miten täällä eletään, kun ei jakseta mitään ylimääräsiä kyttääjiä kun kaikki meillä on kuitenkin hyvin.
Miehelle tulee harvoin paniikkikohtauksia, mutta jos niitä tulee niin hammaslääkärissä KUN HÄN ON YKSIN (ei lasten kanssa, ei lasten hammaslääkäreissä) tai kerran tuli pankissa kun hän oli ollut odottamassa vuoroaan ja tupa oli tullut täyteen ihmisiä.
Lääkitys estää häneltä nuo kokonaan. Lähinnä hänen oireensa ovatkin hikoilua, ja ajatella lasten edessä ei ole kohtauksia saanut ollenkaan, päinvastoin heidän seuransa esim isoissa marketeissa rauhoittaa miestäni -kumma kyllä!
Sit mä mietin et kuinka monta mielenterveysjuttua jää hoitamatta sen pelossa, että perheet pelkää heistä tehtävän lastensuojeluilmotuksen kun yrittäsivät hakea apua itselleen? Koska meillekin tuli jo näin yksinkertasessa asiassa mieleen tuo juttu. Miehellä on siis jo aika lääkärille ja hän aikoo kertoa avoimesti kaiken, tehtiinpä ls-ilmoitusta tai ei, ei viitsi tuon paniikkihäiriön kans pelleillä kun kohtauksista voi ajan myötä tulla pahempiakin
Ajattelin siis kysyä et mitenköhän tässä tapauksessa ja mikä on se kynnys tavallaan näissä mielenterveysjutuissa, kuinka herkästi lähtevät "kyttäämään"?
Mitäs jos meidän koti-isällä on "pelkkä" paniikkihäiriö ja hän on hakemassa lääkitystä itselleen mut pelkää jos kohta sossut on kyttäämässä meillä miten täällä eletään, kun ei jakseta mitään ylimääräsiä kyttääjiä kun kaikki meillä on kuitenkin hyvin.
Miehelle tulee harvoin paniikkikohtauksia, mutta jos niitä tulee niin hammaslääkärissä KUN HÄN ON YKSIN (ei lasten kanssa, ei lasten hammaslääkäreissä) tai kerran tuli pankissa kun hän oli ollut odottamassa vuoroaan ja tupa oli tullut täyteen ihmisiä.
Lääkitys estää häneltä nuo kokonaan. Lähinnä hänen oireensa ovatkin hikoilua, ja ajatella lasten edessä ei ole kohtauksia saanut ollenkaan, päinvastoin heidän seuransa esim isoissa marketeissa rauhoittaa miestäni -kumma kyllä!
Sit mä mietin et kuinka monta mielenterveysjuttua jää hoitamatta sen pelossa, että perheet pelkää heistä tehtävän lastensuojeluilmotuksen kun yrittäsivät hakea apua itselleen? Koska meillekin tuli jo näin yksinkertasessa asiassa mieleen tuo juttu. Miehellä on siis jo aika lääkärille ja hän aikoo kertoa avoimesti kaiken, tehtiinpä ls-ilmoitusta tai ei, ei viitsi tuon paniikkihäiriön kans pelleillä kun kohtauksista voi ajan myötä tulla pahempiakin
Ajattelin siis kysyä et mitenköhän tässä tapauksessa ja mikä on se kynnys tavallaan näissä mielenterveysjutuissa, kuinka herkästi lähtevät "kyttäämään"?