Tuli mieleen tästä ketjusta, kuinka ihana enkeli sinä olit teininä ?

  • Viestiketjun aloittaja Tribas
  • Ensimmäinen viesti
Tribas
Ei minunkaan ystävistä jäänyt kuin muutama tälle huonolle tielle, ratkaisevinta kai on se hetiki missä olet nyt. Teitpä mitä hyvänsä teininä ja olitpa silloin mitä tahansa.
 
mppp
Kiltti teini olin. Jotakin raivoamista vanhemmille varmaan välillä oli, mutta en käyttänyt alkoholia, en tupakoinut, en rikkonut lupauksia enkä todellakaan syyllistynyt mihinkään arveluttavaan tai ollut virkavallan kanssa tekemisissä.
 
noob
Kiltti olin minäkin, mitä nyt jotain normaalia kinastelua äidin kanssa. Äiti oli siis uskovainen eikä hyväksynyt nuorisokulttuuria, niin siitä tuli yhteenottoja.

En polttanut, juonut, käyttänyt huumeita, hengaillut epämääräisissä porukoissa, ollut yötä myöten ulkona, lintsannut, riehunut, hajottanut paikkoja, harrastanut seksiä tai tehnyt mitään muutakaan arveluttavaa.
 
No anteeksi vaan, mun mielestä se ei ole mitään keulimista, jos ajattelee, että rikollisuus ja päihteidenkäyttö ei kuulu normaaliin teini-ikään.

En mä ainakaan koskaan ollut mikään kamala nuori, eikä ollut suurin osa mun ystävistäkään. Muhun luotettiin kotona ja halusin olla luottamuksen arvoinen myös.
 
Tribas
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23685345:
No anteeksi vaan, mun mielestä se ei ole mitään keulimista, jos ajattelee, että rikollisuus ja päihteidenkäyttö ei kuulu normaaliin teini-ikään.

En mä ainakaan koskaan ollut mikään kamala nuori, eikä ollut suurin osa mun ystävistäkään. Muhun luotettiin kotona ja halusin olla luottamuksen arvoinen myös.
Ei tietenkään, se ympäristö missä minä kasvoin niin siihen kuului alkoholi ja päihteet siitä asti kun olin lapsi. Teinivuodet mitkä muistan niin oli itsellä aika hakemista ja naiset ketä minun elämään kuului, niin ei olleet yhtään sen parempia kuin minäkään.
 
nellien
no kotiintuloaikoja ei ollut, eikä muutenkaan juuri sääntöjä.

olin vastuullinen,kiltti, en ollut ikinä kännissä(enkä ole ollut vieläkään), en kokeillut tupakkaa(enkä mitään muutakaan), hoidin aika paljon pienenpiä sisaruksiani, 15vuotiaana asuin 1vuoden omillani,joka loppui kuitenkin siihen että öisin siellä juoksi joku ukko koputtelemassa ikkunoihin.

17v 10kk iässä lähin kokonaan kotoolta(ensin opiskelemaan). ylä-aste ajan tein töitä koti yrityksessä ja hoidin koulun 8-9luokat etänä. :D . puutuin aina jos näin että jotakuta kiusattiin(olin aika suojeleva pikkusiskoa kohtaan)sen lisäksi pidin ihan tyhminä niitä jotka kännäsi ja poltti(enkä liiemmin arvosta sellaisia ihmisiä vieläkään, vaikka tiedänkin että se ei kerro kaikkea ihmisestä).

joskus olin agressiivinen äitiäni kohtaan: koska hän ei osoittanut välittävänsä.ikinä ei saanut kiitosta mistään. käytännössä tuntui että mulla ei oo mitään väliä.ikinä ei edes kysellyt perään,huitelin siis pihalla välillä myöhään. sit rauhotuin kun aloin ajattelee että vika ei ole minussa jos äitini ei johonkin kykene, sit jätin lastenhoito avun äitille antamatta.
 
No mä kyl kotona räyhäsin ja joskus venytin kotiintuloa.Mut en juonu tms. Eli siis silleen ihmisiksi etten rötöstäny missään. Minusta sellanen ei kyl oo normia murkkuikää että kertyy rekisteriä jne...
Kyllä se mietityttää pojan kohdalla mitä se tulee olemaan ja toivon ettei se pahempia saa aikaseksi sitte murkkuna.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä