Teini on suomessa historiallisesti tarkoittanut opiskelijaa. Nykyään sanaa käytetään merkitsemään yleisemmin nuorta ihmistä. Nykyinen käyttö perustuu 1900-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa käyttöön otettuun teenager-sanaan, joka on johdettu englannin järjestyslukujen 13-19 loppuosasta teen tarkoittamaan vastaavaa ikäkautta 13-19 vuotta.
Kreikan sanasta diakonos ("palvelija"; ks. diakoni) periytyy ruotsin kieleen sana djäkne. Tästä on johdettu suomeen käännös teini. Agricolan tiedetään käyttäneen teini-sanaa jo 1500-luvulla tarkoittaen sillä apupappia. (<--
)
1800-luvulla nuoret rahoittivat opintonsa kerjäämällä (ns. teinirahat) rahaa esittämällä teinilauluja. Teini-sana aloitti uuden kukoistuksen vuonna 1944, jolloin perustettiin Suomen Teiniliitto. Teiniliiton ja lyseoiden/lukioiden teinikuntien kulta-aikaa olivat 1960- ja 1970-luvut, mutta tämän jälkeen opiskelijatoiminnan epäpolitisoituminen pian marginalisoi ne.
Teini-sanaa ei ole johdettu englannin teen-sanasta, vaikka hyvin siihen tarkoituksellisesti sopisi. Tämä merkitys on paljon uudempi kuin suomen kielen teini. Se pohjaa germaanisten kielten tapaan ilmaista luvut 13-19 omalla erityisellä päätteellään. 1900-luvun alussa amerikkalaiset mainostajat alkoivat kohdella vastaavia ikäluokkia omana erityisenä kuluttajaryhmänään, jonka nimityksenä oli aluksi teenybopper ja sittemmin, noin vuosisadan puolivälistä lähtien teenager. Tämä käsite lainautui myöhemmin ruotsin kieleen muodossa tonårig ja vihdoin suomeen, jossa jo vanhastaan käytössä ollut sana sai nyt hieman uudenlaisen merkityksen. Viime vuosina arkipäiväiseen käyttöön yleistynyt teini-ikä vastaa siis jotakuinkin 13-19-vuotiaita eli murrosikäisiä nuoria, kun taas vanhastaan teini on ollut ehkä noin 16-22-vuotiaiden - siis murrosiän pääosin jo ohittaneiden - opiskelijoiden nimitys.
