Tuli kutsu miehen pojan yo-juhliin. Menisittekö?

[yo]

En ole ollut pojan kaa tekemisissä, enkä sen äidin kaa, koska se on pitänyt aika hyvin huolta etten saa tavata poikaa. Mutta nyt kuitenkin tuli kutsu juhliin.
Ja mies on sitä mieltä ettei mua kaivata siellä...?

 

["vieras"]

no en todellakaan menis. lahjat kelpaa, seura ei!!

 

[creme_b]

Tollasessa tilanteessa tuskin menisin, jos mieskin sanoo, ettei kaivata. Tulis turhan tunkeileva olo.

 

["vieras"]

Jos tilanne on tuo, ettei äitinsä ole antanut pojan olla sinun kanssa tekemisissä, niin onpa tosi outoa kutsua juhliin. Haluavat esittää sukulaisille, että on hyvät välit? En menisi.

 

[har mi]

Millä konstilla se äiti on pidätellyt aikamiestä? Eiköhän isä/poika-suhteen ongelmat ole jossakin muualla kuin pojan äidissä?

 

["vieras"]

En menisi mutta en nostaisi meteliäkään.

Kiittäisin kohteliaasti kutsusta mutta kertoisin että valitettavasti en pääse paikalle, mutta mies on tulossa. That's it

 

["vieras"]

menisin ja pyrkisin olemaan diplomaattisesti sivuosassa ja sovitteleva. Voisiko kutsu olla sovinnollinen ele?

 

["vieras"]

menisin kohteliaallisesti paikalle ja veisin lahjaksi pojalle esim. kirjan. siis sinusta ei saisi pahista kun menisit paikalle.

 

["vieras"]

jos en tekemisissä muuten olisi, niin en pelkkiin juhliinkaan menisi.musta on älytöntä just tuollaset että ihmisiä tavataan pelkissä juhlissa tai sitten vasta hautajaisiin ennään, vaikkei normaalisti yhteyksiä pidetäkään.

 

[yäk]

Hirveä äijä.

 

[yo]

Mietin kans, et onko mitään järkeä mennä juhliin, kun mieskin niin kovasti kieltää? Se aikalailla ihmetyttää

 

[kyllä]

Varmaan menisin sen pojan takia. Mutta miehen käytös vähän outoa.

 

["Kenguru"]

Hirveä äijä.

Sori, tänään varsinkin jotenkin naurattaa nämä äkkinäiset tunteenpurkaus kommentit. Vähän niinkun nään sieluni silmin jonkun kommentoimassa noin...

 

["Kenguru"]

Varmaan menisin sen pojan takia. Mutta miehen käytös vähän outoa.

Näin itsekin mietin. Kiva ele mielestäni kuitenkin siltä pojalta, ja pelkkää arvailua, mutta voisko poikaa itse harmittaa vallitseva tilanne, ja tuo olisi osoitus ettei itse seiso muurin ikävällä puolella?

 

[mea culpa]

Mene vaan. Tutustut poikaan edes jollain tavalla.

 

[hior]

Mä menisin, meillä on tapana kuitenkin pariskuntana edustaa. Ja pitäisin oivallisena tilaisuutena vähän tutustua poikaan ja tämän ystäviin ja muihin sukulaisiin. Tavallaan saisi vähän sivusta seurailla, että minkälainen tyyppi siellä on. Jos oma mieheni sanoisi, ettei minua siellä kaivattaisi, niin ihmettelisin mikä hänen motiivinsa on pitää minua sieltä poissa, koska kuten sanoin, meillä on kyllä tapana liikkua pariskuntana julkisesti. Onhan meillä erikseenkin elämämme, ja omia ystäviämme, mutta yo-juhlat, häät, hautajaiset, riparit, ristiäiset yms ovat kuitenkin sellaisia tilaisuuksia, joihin oletetaan puolisoidenkin tulevan.

 

[tietty!]

Totta kai menisin! En edes harkitsisi muuta vaihtoehtoa. Jos aiemmin se ei ole ollut poika itse joka on sanonut että "En tahdo tavata." niin en tuosta tapaamattomuudestanne poikaa rankaisisi jättämällä menemättä. Mikset kysy mieheltäsi suoraan miksei sinua muka siellä kaivata? Voi toki olla ettei pojan äiti tykkää, mutta mitäs siitä jos juhlakalu itse on tyytyväinen. Vai onko mies sitten niin lapanen, että pelkää entisen naisensa suuttuvan. Luulisi miehellesikin olevan tärkeää tutustuttaa poikansa sinuun, kaksi rakkainta ihmistä hänelle - tai niin ainakin pitäisi olla.

 

["vieras"]

Jotenkin tuntuu, ettei ainoastaan pojan äiti ole syyllinen tuohon tapaamattomuuteen. Häpeääkö miehesi jotenkin sinua, kun hänen mielestään sinua kukaan ei kaipaa siellä? Miestäsi minä kirjoituksesi perusteella ihmettelisin.

Kävisin paikan päällä onnittelemassa uutta ylioppilasta, jos matka ei ole hirveä.

 

["vieras"]

Minä en mene "poika puoleni" ylppäreihin.Isänsä menee koululle käymään.En ole ollut muissakaan heidän juhlissaan,vaikka on kutsuttu.
Mä en jotenkaan koe haluavani esim.valokuviin heille...Joo,vika varmastikin minun korvienvälissä...

 

[yo]

[QUOTE="vieras";23893466]Jotenkin tuntuu, ettei ainoastaan pojan äiti ole syyllinen tuohon tapaamattomuuteen. Häpeääkö miehesi jotenkin sinua, kun hänen mielestään sinua kukaan ei kaipaa siellä? Miestäsi minä kirjoituksesi perusteella ihmettelisin.

Kävisin paikan päällä onnittelemassa uutta ylioppilasta, jos matka ei ole hirveä.[/QUOTE]

Mähän jännitän kaikkea missä on paljon väkeä, enkä ole silloin kovin seurallinen ja vetäydyn sivuun. Miestä hävettää se mun tyyli. Eli on sitä mieltä, että miksi mä sinne menen kun en seurustele koko aikaa jonkun kanssa

 

["niin"]

On sun miehellä aika veemäinen asenne.

 

["Äiti"]

Kutsun perusteella tietenkin menisit. Mitä sitä nuorukaiselle vihottelemaan, vaikka äiti olisikin pitänyt etäisyyttä. Niin sivistyneet ihmiset toimisivat.

MUTTA miehesi mielipidettä sinun tulee kuunnella. Vaikuttaa siltä, että miehesi ei halua sinun olevan tekemisissä poikansa kanssa. Outo tilanne. Mikäs isä ja puoliso se tuollainen on.. (tai sitten ette ole olleet yhdessä kovin pitkään). Summa summarum, et oikein voi mennä, jos pojan isä eli kumppanisi vatustaa sitä.

 

["siis"]

Jos kutsuttais, niin ilman muuta menisin. Miehesi asennetta kyllä ihmettelen suuresti.

 

[hyvä tavat]

[QUOTE="vieras";23892778]jos en tekemisissä muuten olisi, niin en pelkkiin juhliinkaan menisi.musta on älytöntä just tuollaset että ihmisiä tavataan pelkissä juhlissa tai sitten vasta hautajaisiin ennään, vaikkei normaalisti yhteyksiä pidetäkään.[/QUOTE]

On olemassa myös sellainen asia kuin sivistyneet, hyvä tavat. Ne ovat olemassa siksi, että ihmiset tietäisivät miten käyttäytyä silloinkin kun suhteet ovat monisäikeisiä tai hankaliakin. Hyvät tavat myös edesauttavat sitä, että jonkun/joidenkin/yhden sukupolven virheet eivät haittaisi seuraavaa sukupolvea.

Kyse on nuoren miehen tärkeästä juhlasta, jonne isä uuden puolisonsa kanssa menee osoittamaan nimenomaan pojalle välittämistä, kunnioitusta ja rakkautta.