tulevaisuutta..

Musta tuntu tosi pahalta kun kysyin poikaystävältäni, että oliko hän ajatellut koskaan naimisiin menoa kanssani. Sanoi, että ei halua mennä naimisiin ainakaan viiteen vuoteen, edes minun kanssa. Ollaan seurusteltu kolme vuotta ja vauva syntyy elokuussa. Yhessä ollaan asuttu kohta vuos. Toisaalta ymmärrän oikein hyvin, koska ollan näin nuoria (-85 molemmat), mutta silti se loukkasi. Tuli tunne, että hän ei ole varma tunteistaan mua kohtaan, vaikka ollaan oltu kuitenkin suht. kauan yhessä. Onko kohtalotovereita? Onko lupa olla loukkaantunut tällaisesta?

 

No siis, meillä oli tuo tilanne toisinpäin. Joskus raskausaikana laivalla miehen kaverit kyselivät multa että koskas hääkellot soi ja minä siihen ettei varmaan koskaan, en oo naimisiin menevää tyyppiä. Mies hytissä itki koko yön, ettei mulle kelpaa enkä mä lainkaan ymmärtänyt että sillä oisi niin suuri merkitys sille ollut. Nyt tilanne on se, että mä haluan mennä naimisiin, en nyt heti mutta kun ollaan saatu tämä suhde muuten selville vesille. En ole enää silti ollenkaan varma että mies naimisiin haluaa, enkä oikein kehtaa kysyä kun itse aiemmin sanoin siitä niin jyrkän ein. Olen kyllä vihjaillut että jos sitä joskus...

Mutta älä ole murheissasi ollenkaan, kyllä te vielä alttarille päädytte jos niin on tarkotettu, eihän miehesi sua kuitenkaan tyrmännyt vaan sanoi että muutaman vuoden päästä. Miehesi päätökseen voi vaikuttaa monet asiat (uusi vauva, rahatilanne) mitkä eivät lainkaan liity sinuun. Pää pystyyn vaan!! =)

Niin ja se mieli voi moneen kertaan matkalla muuttua, puolin ja toisin.

 

Ihmettelen tätä uutta ajattelutyyliä, että yhteinen lapsi uskalletaan tehdä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä.
Eli sitoudutaan loppuelämäksi yhteisen lapsen vanhemmiksi, mutta halutaan silti pitää takaportti auki.

No, eihän asia minulle kuulu, mutta ällistelen silti. Lapsia saattaa olla useampkin, mutta silti seurustellaan ja mietitään, tuleeko parisuhteesta mitään. Eiköhän nämä asiat kannattaisi puhua valmiiksi ennen kuin lasta aletaan väsäämään.

 

\

Ihmettelen tätä uutta ajattelutyyliä, että yhteinen lapsi uskalletaan tehdä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä.
Eli sitoudutaan loppuelämäksi yhteisen lapsen vanhemmiksi, mutta halutaan silti pitää takaportti auki.

No, eihän asia minulle kuulu, mutta ällistelen silti. Lapsia saattaa olla useampkin, mutta silti seurustellaan ja mietitään, tuleeko parisuhteesta mitään. Eiköhän nämä asiat kannattaisi puhua valmiiksi ennen kuin lasta aletaan väsäämään.

Tämä on tätä nykyaikaa, avioliitto on menettänyt merkitystään kun ollaan avoliitossa ja eletään kuitenkin yhteistä perhe-elämää. monet saattaa mennä kihloihin sitoutumisen merkiksi, mutta eivät halua avioon syystä tai toisesta. itseäni aikoinaan ärsytti kun mentiin salaa naimisiin, niin suku oli katkera kun ei päässyt suuriin kirkkohäihin, vaikka kahitteelimme heidät sitten kotonamme jälkeen päin. Uskon , että suvun painostuskin voi olla toisilla niin kova, että vihkimistä lykätään jo senkin takia.

 

\

Ihmettelen tätä uutta ajattelutyyliä, että yhteinen lapsi uskalletaan tehdä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä.
Eli sitoudutaan loppuelämäksi yhteisen lapsen vanhemmiksi, mutta halutaan silti pitää takaportti auki.

No, eihän asia minulle kuulu, mutta ällistelen silti. Lapsia saattaa olla useampkin, mutta silti seurustellaan ja mietitään, tuleeko parisuhteesta mitään. Eiköhän nämä asiat kannattaisi puhua valmiiksi ennen kuin lasta aletaan väsäämään.

Mä olen sitä mieltä ettei tällä asialla ole uskalluksen kanssa mitään tekemistä. Mä esimerkiksi olin ajatellut vaan yksinkertaisen mustavalkoisesti niin, ettei meidän Tarvitse mennä näimisiin, ollaan ihan onnellisia näin. En ollut silti kertaakaan miettinyt asiaa tuolta kantilta kuin kirjoitat, että "tuleekohan tästä mitään". Meille molemmille oli ihan selvää että tulee, paljon selvempää kuin nyt mutta toivoa ei vielä ole heitetty. Mulle henk. koht. tämä tilanne että ollaan avoliitossa ei eroa millään tavalla siitä kuin että oltaisiin avioliitossa. Yhtä lailla ollaan sitouduttu tähän perheeseen ja toisiimme ja tehdään lujasti töitä suhteen eteen.

 

\

Ihmettelen tätä uutta ajattelutyyliä, että yhteinen lapsi uskalletaan tehdä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä.
Eli sitoudutaan loppuelämäksi yhteisen lapsen vanhemmiksi, mutta halutaan silti pitää takaportti auki.

No, eihän asia minulle kuulu, mutta ällistelen silti. Lapsia saattaa olla useampkin, mutta silti seurustellaan ja mietitään, tuleeko parisuhteesta mitään. Eiköhän nämä asiat kannattaisi puhua valmiiksi ennen kuin lasta aletaan väsäämään.

Ollaan oltu yhdessä vajaa kahdeksan vuotta. Ollaan moneen kertaan puhuttu naimisiinmeno- sun muut asiat näiden vuosien aikana.
Ostettiin puoli vuotta sitten yhteinen talo ja nyt lapsi tulossa. Mies ei halua naimisiin, enkä häntä siihen painosta. Vuosi vuodelta suhteemme on vain parantunut, mutta jos hän ei halua ottaa kanssani sitä askelta, miksi tekisin naimisiinmenosta jonkun kynnyskysymyksen suhteemme jatkumiselle? Mulla on maailman hellin ja huomaavaisin mies ja olemme toivottavasti yhdessä, kunnes kuolema meidät erottaa.

 

\

Ihmettelen tätä uutta ajattelutyyliä, että yhteinen lapsi uskalletaan tehdä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä.
Eli sitoudutaan loppuelämäksi yhteisen lapsen vanhemmiksi, mutta halutaan silti pitää takaportti auki.

No, eihän asia minulle kuulu, mutta ällistelen silti. Lapsia saattaa olla useampkin, mutta silti seurustellaan ja mietitään, tuleeko parisuhteesta mitään. Eiköhän nämä asiat kannattaisi puhua valmiiksi ennen kuin lasta aletaan väsäämään.

Olen samaa mieltä. Jäin kans ällistelemään että mitä sitä nyt enää miettiä kun lapskin on jo tehty..!! :/

 

\

Ihmettelen tätä uutta ajattelutyyliä, että yhteinen lapsi uskalletaan tehdä, mutta naimisiin ei uskalleta mennä.
Eli sitoudutaan loppuelämäksi yhteisen lapsen vanhemmiksi, mutta halutaan silti pitää takaportti auki.

No, eihän asia minulle kuulu, mutta ällistelen silti. Lapsia saattaa olla useampkin, mutta silti seurustellaan ja mietitään, tuleeko parisuhteesta mitään. Eiköhän nämä asiat kannattaisi puhua valmiiksi ennen kuin lasta aletaan väsäämään.

 

\

Lapsia saattaa olla useampkin, mutta silti seurustellaan ja mietitään, tuleeko parisuhteesta mitään. Eiköhän nämä asiat kannattaisi puhua valmiiksi ennen kuin lasta aletaan väsäämään.

Ei meillä ole kyse siitä että mietitään tuleeko parisuhteesta mitään, vaan kyse on siitä että minä haluan ISOT kirkkohäät ja poikaystävä ilmeisesti vierastaa hieman ajatusta. Tiedän kyllä että hän rakastaa mua (on osoittanut sen monesti ja monella eri tavalla), mutta se vaan tuntuu pahalta että häät on tällanen ns. ongelma.

 

\

vaan kyse on siitä että minä haluan ISOT kirkkohäät ja poikaystävä ilmeisesti vierastaa hieman ajatusta.

Puhukaa asiasta avoimesti ja voihan olla että päädytte kompromissiin. Eri suvuissa on erilaisia tapoja ja vastahakoisuus voi olla pienestäkin kiinni. Onko ollut puhetta, kuka maksaa juhlat ja onko heillä oikeasti varaa järjestää sellaiset, eihän juhlia varten tarvitse lainaa ottaa, ketä kutsuttaisiin, tarvitseeko osata tanssia, miltä tuntuu olla keskipisteessä koko päivän, millainen kokemus polttarit ovat, minkä verran sulhasen tarvitsee osallistua häiden etukäteisvalmisteluihin ym. ym.

Itsekin vierastan isoja juhlia, siinä mielessä ymmärrän hyvin poikaystävääsi. Taidan olla poikkeus, useimmat naiset kai haluavat viettää "päivän prinsessana".