Tuleva sektio pelottaa!

["Vieras"]

Olen menossa kolmannen kerran sektioon ja pelottaa ihan kamalasti, enemmän kuin ennen. Nyt on kuitenkin kotona jo kaksi lasta jotka tarvitsevat minua, ja pelkään että kuolen siihen sektioon. Olen itkenyt jo monet itkut, hyvästellyt lapseni ja miettinyt kaiken maailman asiat jo valmiiksi. En osaa ajatella sitä puolta lainkaan kuinka iloista on että uusi vauva syntyy maailmaan, pelkään vaan, että miten kaikki menee.

Tuntuu että tulen hulluksi enkä saa mistään keskusteluapua. Kun kävin sopimassa sektioajan, oli kätilö todella mukava ja minulle tuli luottavainen mieli, mutta sen jälkeen kävin neuvolassa ja oma terkkarini ei osannut kyllä yhtään tsempata minua. Jos vaan voisin vaikka soittaa sinne äitiyspolille ja jutella jonkun kanssa, mutta ei mulla ole mitään kysyttävää. Pelko vain.

Siitä olen kyllä onnellinen että sektiossa tämä raskaus päättyy, koska olen jo ihan loppu tähän raskauteen. Nyt joudun pelkäämään että eihän synnytys käynnisty ennen sovittua sektiopäivää ja kokoajan muutenkin pelkään etukäteen. Sektion jälkeen vaihtuu "kirjassa sivu"; "saan" alkaa pelkäämään uusia asioita. Mutta tätä pelkoa en enää kestä! Tämä on niin piinaavaa!

Välillä raivoan lapsille, kun olen niin loppu, ja taas hetken päästä repeän itkemään jos nämä on ne viimeiset päivät kotona lasten kanssa ;(

Onko nämä ajatukset normaaleja? Onko muut synnytykseen lähtijät olleet yhtä pelokkaita loppumetreillä?

 

["a.p"]

Eli joudun itse tsemppaan itseäni: On ihan sama pelkäänkö vai en, tilanne on mikä on. Tässä vaiheessa ei muutakaan voi kun mennä sinne leikkaukseen. Onni on se että kyse on "onnellisesta leikkauksesta" eikä esim. jostain syöpäleikkauksesta. Ja onni on myös se että vauva on ainakin tällä hetkellä hengissä: voisihan olla myös niin että olisin menossa kuollutta vauvaa synnyttämään. Joten jospa taas rauhoittuisin tälle päivälle. (huokaus)

 

[SoulSyndicate]

Kai se voi olla, että olet sisäistänyt sen että ns. rutiinileikkaukseenkin sisältyy toki riskinsä.

Mutta tuudittaudu siihen tosiasiaan, että suunniteltu sektio on aina turvallisempi vaihtoehto kuin kiireellinen. Ja tokihan sinun on asennoiduttava siihen, että lapsi tulee leikkaamalla, koska harvoin kahden sektion jälkeen enää edes lähdetään yrittämään normaalia alatiesynnytystä.

Kyllä se hyvin menee, yritä olla stressaamatta asiasta ja mieti että pian se kaikki ohi kuitenkin on.

 

["a.p"]

Kiitos SoulSyndicate! Kaikkeenhan tässä elämässä liittyy riskinsä. Edelliset sektiot on kuitenkin itselläni mennyt todella hyvin ja olen toipunut nopeasti, eikä niistä ole jäänyt mitään "jälkihaittaa". Jospa siis tämäkin.
Plussaa on myös se, että olen perusterve ja normaalipainoinen, eli niiden asioiden takia ei pitäisi tulla lisäriskejä leikkausta ajatellen.

 

["Sanna"]

Mä pelkäsin joulukuussa ihan hirveästi myös, mutta se johtui siitä, että olen reippaasti ylipainoinen. Toinen sektio se oli ja kaikki meni ihan hyvin. Hermoilin tosi paljon, mutta kannattaa muistaa, sektio on turvallinen ja jos jotian taphtuukin, apu on lähellä. Eihän Suomessa ole kukaan kuollut sektiossa sektion aiheuttamiin ongelmiin, normaaleissa synnytyksissä kylläkin, tosin ani harvoin niissäkin!

 

["a.p"]

En tiedä mihin ne sektiossa olleet naiset on kuollut,joista on uutisoitu,enkä kyllä haluakaan sen tarkemmin tietää. Ehkä joku sisäinen verenvuoto tai sairaalabakteeri on ne pahimmat riskit.
Se on kyllä totta,että apu on onneksi siinä vaiheessa lähellä. Saavat nopeasti lääkettä lisättyä kanyylin kautta,jos tarve vaatii ja seuraavat elintoimintoja monitorista. Monta ammattilaista kuitenkin ympärillä jotka päivittäin tekevät sitä työtä.

 

["a.p"]

Pahinta ehkä kuitenkin se lähtö sairaalaan ja lasten hyvästely,kun ei tiedä miten käy. Kauppaan lähtiessä ei tule kuitenkaan hyvästeltyä heitä,vaikka voihan sitä jäädä vaikka auton alle.

 

[SoulSyndicate]

[QUOTE="a.p";26853569]En tiedä mihin ne sektiossa olleet naiset on kuollut,joista on uutisoitu,enkä kyllä haluakaan sen tarkemmin tietää. Ehkä joku sisäinen verenvuoto tai sairaalabakteeri on ne pahimmat riskit.
Se on kyllä totta,että apu on onneksi siinä vaiheessa lähellä. Saavat nopeasti lääkettä lisättyä kanyylin kautta,jos tarve vaatii ja seuraavat elintoimintoja monitorista. Monta ammattilaista kuitenkin ympärillä jotka päivittäin tekevät sitä työtä.[/QUOTE]

Minulla kävi kiireellisessä sektiossa niin, että menetin verta 1,5 L ja olin todella huonossa kunnossa monta viikkoa. Sairaala-aika oli pahin, koska kieltäydyin ottamasta aina heti kivun yllättäessä nopeasti vaikuttavia oraalilääkkeitä, koska tiesin etten saa samaa helpotusta kotiin päästyäni. Itkin ja purin hammasta sängystä noustessa (yleensä jos nousin ihan jaloilleni, saatoin ottaa sen lääkkeen koska se oli muuten kauhean kivuliasta). Sain myös verensiirron tuolloin, siis leikkauksen jälkeen juuri tuon menetetyn verimäärän takia.

Tulehdusarvotkin oli reilu 200 ja siksi jouduimme lapsen kanssa "viihtymään" sairaalassa useamman päivän ennen kuin pääsimme kotiin. Kuitenkin tuo kaikki oli loppupeleissä sen arvoista, enkä usko että pelkäisin aivan kauheasti vaikka kuulisinkin tämän toisen synnytyksessä että on taas leikattava.

Mieluiten kuitenkin JOS minut pitäisi uudelleen leikata, haluaisin sen olevan suunniteltu. Mutta minun kohdalla sitä ei suunniteltu, vaan yritämme normaalisti alatiesynnytystä.

La olisi 28. päivä tätä kuuta.

:heart:

 

[halitus]

Haluan lähettää tsempit sulle ap! Itsekin joskus olen pelännyt tuohon tyyliin asioita, eikä siihen oikein muuta konstia ole kuin selvittää oma pää niiden pelkojen kanssa. Vahvista kaikkia positiivisia ajatuksia tilanteesta, ja heti kun huomaat että märehtimisen puolelle menee, katkaise ajatus ja pakota miettimään jotain positiivista (esim. että just ne kaksi aiempaa leikkausta meni tosi hyvin - miksi tää kolmas olisi nyt sitten mikään poikkeus?) LUOTA siihen että kaikki sujuu! Haleja!!! <3

 

["a.p"]

Samoilla viikoilla siis ollaan
Missä vaiheessa ne tulehdusarvot nousi? hetikö leikkauspäivänä tai sitä seuraavana? missä sulla oli sitten.tulehdus,haavassako?

 

["a.p"]

Haluan lähettää tsempit sulle ap! Itsekin joskus olen pelännyt tuohon tyyliin asioita, eikä siihen oikein muuta konstia ole kuin selvittää oma pää niiden pelkojen kanssa. Vahvista kaikkia positiivisia ajatuksia tilanteesta, ja heti kun huomaat että märehtimisen puolelle menee, katkaise ajatus ja pakota miettimään jotain positiivista (esim. että just ne kaksi aiempaa leikkausta meni tosi hyvin - miksi tää kolmas olisi nyt sitten mikään poikkeus?) LUOTA siihen että kaikki sujuu! Haleja!!! <3

Kiitos paljon! Tuo on kyllä totta että turhaan päästää itseään edes märehtimään,koska se ei edesauta mitään. Omille lapsilleni tulee vaan paha mieli,kun näkee äidin itkevän ja pelkäävän. Vaikka en itse luottavainen olisikaan,niin lapsille pitäisi näyttää parempaa esimerkkiä eikä lietsoa pelkoa.

 

[Jellonainen]

Minullakin oli kolmannen loppuodotuksessa ihan samanlaisia ajatuksia, kirosin tyhmyyttäni kun olen kolmannen lapsen halunnut ja mitä jos tällä kertaa sektiossa tapahtuukin jotain. Kaksi muutakin siis ovat syntyneet sektiolla. Ja ihan hienosti kaikki tietenkin meni, mutta raskaushormonit jotenkin laittoivat miettimään asioita liian synkästi.

 

["a.p"]

Minullakin oli kolmannen loppuodotuksessa ihan samanlaisia ajatuksia, kirosin tyhmyyttäni kun olen kolmannen lapsen halunnut ja mitä jos tällä kertaa sektiossa tapahtuukin jotain. Kaksi muutakin siis ovat syntyneet sektiolla. Ja ihan hienosti kaikki tietenkin meni, mutta raskaushormonit jotenkin laittoivat miettimään asioita liian synkästi.

Samoja tyhmyysajatuksia minullakin. Itsekin oon miettinyt et jospa tämä johtuisi hormooneista. Kiitos

 

["vieras"]

[QUOTE="Sanna";26853444] Eihän Suomessa ole kukaan kuollut sektiossa sektion aiheuttamiin ongelmiin, normaaleissa synnytyksissä kylläkin, tosin ani harvoin niissäkin![/QUOTE]

On kuollut, syynä voi olla ollut esimerkiksi sektion seurauksena tullut massiivinen verenvuoto.

 

[SoulSyndicate]

[QUOTE="a.p";26853753]Samoilla viikoilla siis ollaan
Missä vaiheessa ne tulehdusarvot nousi? hetikö leikkauspäivänä tai sitä seuraavana? missä sulla oli sitten.tulehdus,haavassako?[/QUOTE]

Jos osoitit viestisi minulle niin ;

Tulehdusarvot nousivat tietääkseni leikkauksen jälkeen, mutta voi olla mahdollista että niiden nousu alkoi jo synnytyksen käynnistyksessä. Minulla siis käynnistettiin synnytys esikoisen kanssa viikoilla 41+2, kun pelättiin että vauva on kovin iso (minulla siis todettiin siinä raskaudessa diabetes, onneksi ei tässä ole ollut mitään)!, ja käynnistys ei onnistunut ihan kuten olisi pitänyt. Supistukset alkoivat heti aivan kamalina ja paikat eivät vain auenneet + sain jonkin ihme infektion (jäi mysteeriksi vielä tähän päiväänkin asti, missä ja mikä infektio oli kyseessä), jolloinka minulle nousi liki 40 asteen kuume. Tällöin todettiin, että suoritetaan sektio, koska olin aivan kuumehouruissa ja todella kipeä. Ja kyllä vauvan sydänäänetkin nousivat aika korkealle, jonka vuoksi lääkäri varmaan myöskin päätyi tähän lopputulokseen.

Tulehdusarvot sitten mitattiin sektion jälkeen, ja ne olivat reilu 200. Joten en osaa varmaksi sanoa aiheuttiko sektio tuon arvojen nousun, vai kenties jo se kytenyt infektio. Mutta pääasia että kaikki päättyi hyvin!
Niin ja haava minulla ei tulehtunut missään vaiheessa, vaan parani todella hyvin. Kipeä se oli kyllä ja tuotti tuskaa vielä monen viikon ajan sektiosta.

Toivon, että nyt tällä kertaa asiat menisi paremmin, eikä tarvitsisi taas suorittaa mitään kiireellisiä sektioita.

 

["a.p"]

Jos osoitit viestisi minulle niin ;

Tulehdusarvot nousivat tietääkseni leikkauksen jälkeen, mutta voi olla mahdollista että niiden nousu alkoi jo synnytyksen käynnistyksessä. Minulla siis käynnistettiin synnytys esikoisen kanssa viikoilla 41+2, kun pelättiin että vauva on kovin iso (minulla siis todettiin siinä raskaudessa diabetes, onneksi ei tässä ole ollut mitään)!, ja käynnistys ei onnistunut ihan kuten olisi pitänyt. Supistukset alkoivat heti aivan kamalina ja paikat eivät vain auenneet + sain jonkin ihme infektion (jäi mysteeriksi vielä tähän päiväänkin asti, missä ja mikä infektio oli kyseessä), jolloinka minulle nousi liki 40 asteen kuume. Tällöin todettiin, että suoritetaan sektio, koska olin aivan kuumehouruissa ja todella kipeä. Ja kyllä vauvan sydänäänetkin nousivat aika korkealle, jonka vuoksi lääkäri varmaan myöskin päätyi tähän lopputulokseen.

Tulehdusarvot sitten mitattiin sektion jälkeen, ja ne olivat reilu 200. Joten en osaa varmaksi sanoa aiheuttiko sektio tuon arvojen nousun, vai kenties jo se kytenyt infektio. Mutta pääasia että kaikki päättyi hyvin!
Niin ja haava minulla ei tulehtunut missään vaiheessa, vaan parani todella hyvin. Kipeä se oli kyllä ja tuotti tuskaa vielä monen viikon ajan sektiosta.

Toivon, että nyt tällä kertaa asiat menisi paremmin, eikä tarvitsisi taas suorittaa mitään kiireellisiä sektioita.

Sinua tarkoitin Kiitos selvennyksestä
Toivotaan että molempien koitokset menisivät turvallisesti ja rauhallisesti

 

["kolmen äippä"]

Mulle on kans tehty kolme sektiota ja kyllä muakin pelotti se kolmas paljon enemmän kuin kaksi edellistä! Mutta kaikki meni tosi hyvin! Tsemppiä!!!

 

[SoulSyndicate]

[QUOTE="a.p";26854464]Sinua tarkoitin Kiitos selvennyksestä
Toivotaan että molempien koitokset menisivät turvallisesti ja rauhallisesti [/QUOTE]

Toivotaan niin Tsemppiä sinne ja jaksamisia!