E
ei oikeesti huolissaan
Vieras
meidän kohta 5v:llä on vaihe, että mä haluun, mä tahdon, ostaostaosta, äitiiiiii......!!!! ja kun en anna / osta, niin alkaa mouruamaan että "mä en sitten äiti enää ikinä halua mitään..." sit sen kuittaan sanomalla vaan et no hyvä..
tänään ipana sai kamalan raivarin kun ei löytänyt toista sukkaansa. mä kahvittelin mun (lapsettoman) ystävän kanssa ja ipana senkun rääkyy; "äitiii!!! MÄ EN LÖYDÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"
korotin ääntäni sen verran et se kuului lapsen kiljunnan yli ja sanoin et "huuda vaikka vähäsen jos se sukka sieltä sit jostain putkahtais!"
lapsi meni ihan hiljaiseksi ja huusi et ENHÄN HUUDA!!!! (
)
tähän en kommentoinut enää mitään. lapsi etsi edelleen sukkaansa (tiesin et se on olkkarissa ja olin lähes 100% varma et lapsi myös tietää missä, kunhan kiukutteli..)
sukka löytyi ja seuraava parku alkoi aiheesta "en saa sukkaa jalkaan".
möykkäs yksinään aikansa kunnes mä menin lapsen luo, polvistuin, otin sitä olkapäistä kiinni ja sanoin rauhallisesti että NYT tuo huutaminen loppuu tai menet huoneesees huutamaan, ei kukaan jaksa kuunnella.
lapsi alkoi inttää että jaksaapas ja juupaseipäskunhanväitänvastaanargh. passitin lapsen huoneeseen, sanoin et pois saa tulla kun osaa käyttäytyä ja laitoin oven kiinni. vartin jaksoi lapsi huutaa kunnes kaikki oli ok ja tilanne ohi.
ja aloituksen pointti on se, että tää mun ystävä tuomitsi mun toiminnan lapselliseksi, sanoi et mä olen alistava ja alhainen ja kohtelen lasta huonosti.
onko moni muu samaa mieltä?! kun musta mun lapsi on ihan normaali näistä välikohtauksista huolimatta...!!
tänään ipana sai kamalan raivarin kun ei löytänyt toista sukkaansa. mä kahvittelin mun (lapsettoman) ystävän kanssa ja ipana senkun rääkyy; "äitiii!!! MÄ EN LÖYDÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"
korotin ääntäni sen verran et se kuului lapsen kiljunnan yli ja sanoin et "huuda vaikka vähäsen jos se sukka sieltä sit jostain putkahtais!"
lapsi meni ihan hiljaiseksi ja huusi et ENHÄN HUUDA!!!! (
tähän en kommentoinut enää mitään. lapsi etsi edelleen sukkaansa (tiesin et se on olkkarissa ja olin lähes 100% varma et lapsi myös tietää missä, kunhan kiukutteli..)
sukka löytyi ja seuraava parku alkoi aiheesta "en saa sukkaa jalkaan".
möykkäs yksinään aikansa kunnes mä menin lapsen luo, polvistuin, otin sitä olkapäistä kiinni ja sanoin rauhallisesti että NYT tuo huutaminen loppuu tai menet huoneesees huutamaan, ei kukaan jaksa kuunnella.
lapsi alkoi inttää että jaksaapas ja juupaseipäskunhanväitänvastaanargh. passitin lapsen huoneeseen, sanoin et pois saa tulla kun osaa käyttäytyä ja laitoin oven kiinni. vartin jaksoi lapsi huutaa kunnes kaikki oli ok ja tilanne ohi.
ja aloituksen pointti on se, että tää mun ystävä tuomitsi mun toiminnan lapselliseksi, sanoi et mä olen alistava ja alhainen ja kohtelen lasta huonosti.
onko moni muu samaa mieltä?! kun musta mun lapsi on ihan normaali näistä välikohtauksista huolimatta...!!