Tuleeko teille muille koskaan mieleen, että niin sanotusti ulkonäöllisesti epäsuhtaisten pariskuntien

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epäkorrektia joo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epäkorrektia joo

Vieras
suhteet olisivat ''aidompia'' ja tosirakkautta? EN tarkoita tässä etteikö kaunis+komea-pariskuntien välillä sitä tosirakkautta olisi, vaan että '''rumahko'' tavis+komea mies (tai toisinpäin) pareissa on ainakin kyse muussa kuin pinnallisessa ulkonäköön ihastumisessa...

Tajusikohan kukaan mitä ajoin takaa... Eikä kannata vetää hernettä nenään hyvännäköiset pariskunnat, en sano että teidänkään suhde perustuu ulkonäköön.
 
Mä ajattelen aina, että siinä näkee sen ettei se rakkaus ole kiinni siitä ulkonäöstä.

Mulla on meinaa itellä vaikeuksia kun mun mieheni (kohta ex) on koko suhteen ajan puhunu kuinka tuolla on hyvä peppu, et semmonen hommaa itelles ja kauheasti korostanu ulkonäköä et mitä mun pitää parantaa. Niinpä mulla on itsetunto sen suhteen pohjalla. Sitten kun nään noita pareja niin käsitys vahvistuu ettei se siitä ole kiinni, että pitäis olla hoikka ja kroppa viimesen päälle kunnossa.
 
No kauneus on katsojan silmässä. Joku sanoo et se hyvännäköinen pariskunta ja mä ajattelen et ne nyt mitenkään niin hyvännäkösiä ole. Mun mielestä mun mies on hyvännäköinen mut ei välttis muiden mielestä ja oma mies kehuu mua kauniiksi mutta en sitä ole mielestäni..
 
Kylla se ulkonäkö on loppu viimein vaan pinnallinen tekijä suhteessa. Jos toisen kanssa on ajatellut loppuelämänsä jakaa on hyväksyttävä ulkonäön muutoskiin. Ei meistä kukaan säily parikymppisen timminä loppuikää, ilmn leikkauksia. Jos suhde pohjaa vain ulkonäköön tai pitkälti siihen, on ongelmia odotettvissa,

kyllähön jokaista ihmistä tulis rakastaa kokonaisuutena.
 
ulkonäkö on pinnallinen asia , kylläs sitä rakastuu siihen ihmiseen mikä siellä sisällä on. Eri asia on sitten se että huolehtiiko terveydestä ja hygieniasta, jotenkin vaikea kuvietlla rakastavansa ihmistä joka ei rakasta itseään niin paljon että pitäisi itsestään huolta.
 
Mä taas ajattelen usein, että se komeampi/kauniimpi puolisko ei omaa kovinkaan hyvää itsetuntoa ja on tarttunut siihen tyyppiin, joka häneen on ekana ihastunut, kun ei itse tiedosta, että hänellä ois varaa paremman näköiseen.
 
Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia kun ap:lla. Ja sitten siitä kauneuskäsityksestä. Luulen että miehillä ja naisilla on eri käsitykset. Naisilla jotka lukee naistenlehtiä ja seuraa muotia, on varmaankin käsitys että nuori ja laiha on kaunista, kun taas miehet arvostavat ihan tavallisia muodokkaita naisia. Tietenkin yksilöllisiä eroja on paljon.
 
Ei tule mieleen.

Mä olen melko pinnallinen mieheni ulkonäön suhteen ja nimenomaan olen häneen huomioni ensitapaamisella kiinnittänyt siksi että hän on niin hyvännäköinen. Mun on vaikea kuvitella että monessakaan olosuhteessa ihastuisin ihmiseen joka ei ulkoisesti miellytä silmääni. Jotta mä voin ihastua, pitää löytyä alkukiinnostus ja se syntyy ulkonäön perusteella.

Eikä siinä ole mun mielestä mitään pahaa.

Meidän suhteessa mies on se komea (ainakin mun mielestä) ja treenattu ja vaimo perus löllykkä jotta me ollaan varmaan muiden mieleen hyvinkin epäsopusuhtainen pari. Mies ei vaan ole ulkonäkökeskeinen ja huolii siksi ulkonäöllisesti naisen kun naisen. Kovin se sanoo olevansa sitä mieltä että mä olen kaunis, mutta mä veikkaan että hän on melko yksin mielipiteensä kanssa :D
 
En mä oikeastaan ajattele mitään suhteen "laadusta". Mun ystäväpiiriin kuuluu todella monta pariskuntaa, joissa nainen on esim. pyöreä, lihava tms. ja mies hyvinkin timmi, sporttinen jne. Sen kyllä tiedän, että osa naisista on ollut naimisiin mennessä paljon sporttisempia ja hoikempia, mutta on miehiäkin joilla on hiukset harvenneet ja urheiluhullun elo vaihtunut penkkiurheiluun ja kaljamahaan.
Kyllähän ulkonäköön ihastutaan, mutta ei se pidä suhdetta kasassa. Todella pian muut seikat alkavat vaikuttaa.
Mutta ei nyt unohdeta: on todella ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, joille ulkonäkö voi olla esim. ammatti tai osa sitä ja sen merkitys korostuu huomattavasti enemmän kuin ihmisillä keskimäärin (kehonrakentajat, fitness-kilpailijat jne.). En tiedä mitä heidän mielissä liikkuu.
 
[QUOTE="vieras";22185479]En mä oikeastaan ajattele mitään suhteen "laadusta". Mun ystäväpiiriin kuuluu todella monta pariskuntaa, joissa nainen on esim. pyöreä, lihava tms. ja mies hyvinkin timmi, sporttinen jne. Sen kyllä tiedän, että osa naisista on ollut naimisiin mennessä paljon sporttisempia ja hoikempia, mutta on miehiäkin joilla on hiukset harvenneet ja urheiluhullun elo vaihtunut penkkiurheiluun ja kaljamahaan.
Kyllähän ulkonäköön ihastutaan, mutta ei se pidä suhdetta kasassa. Todella pian muut seikat alkavat vaikuttaa.
Mutta ei nyt unohdeta: on todella ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, joille ulkonäkö voi olla esim. ammatti tai osa sitä ja sen merkitys korostuu huomattavasti enemmän kuin ihmisillä keskimäärin (kehonrakentajat, fitness-kilpailijat jne.). En tiedä mitä heidän mielissä liikkuu.[/QUOTE]

Mun tuntemilla kisaavilla kehonrakentahilla on perus löllykät naiset :) Tai itseasiassa yhdellä on treenaava vaimo, muilla ihan perus tavikset.
 
Kyllä me ihastuttiin aikanaan toistemme ulkonäköön, tosin pelkästään sillä ei olisi pitkälle pötkitty. Meitä sanotaan kauniiksi pariksi, toisillemme sopiviksi näöltämme, ja samaa mieltä olen itsekin - heh - tietysti katson miestäni ruusulasien läpi, ja todellakin, kauneus on katsojan silmässä.
 
Minäkin rakastuin ihmiseen, mutta täytyy myöntää, että jossain vaiheessa ulkonäkö (huonot hampaat jne) alkoi vaivata liikaa. :( Varsinkin nyt kun olen raskaana, tulevan lapsen ulkonäkö on asia, joka huolestuttaa minua todella paljon.
 
Me ollaan epäsuhtaisen näköinen pari. Minun rakkauttani on usein kyseenalaistettu asian vuoksi jopa omien perheenjäsenteni (äiti, sisarukset) toimesta.
Ihmeen pinnallista sakkia yleensäkin ihmiset ovat.
Ei ulkonäkö ole kaikki kaikessa, se kun tahtoo jossain vaiheessa rupsahtaa joka tapauksessa.
 
Voi olla, että pinnallisten ihmisten parisuhteet ovat useammin epäaitoja, kuin vähemmin pinnallisten. Mutta mielestäni sillä, että onko ihminen kaunis, ruma vai jotain siltä väliltä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
 
Ap: jos se parisuhteen kauniimpi osapuoli onkin selvästi ei-pinnallinen, niin entäs se rumilus joka on saanut itselleen kaunottaren/komistuksen? Hänhän voi ihan hyvin olla suhteessa pelkästään pinnallisten seikkojen vuoksi - oikeastaan vielä todennäköisemmin kuin jos olisi itsekin kaunis. Sillä kauniilla ihmisellä on muitakin ihanuuksia otettavissa, mutta jos ruma on saanut kauniin/komean, voi se olla hänen ainoa mahdollisuutensa hyvännäköiseen kumppaniin.

Eli ainoa suhde josta voit sanoa ettei se perustu ulkonäköön on sellainen, jossa molemmat ovat susirumia.
 

Yhteistyössä