Tuleeko ikinä sitä oikeaa aikaa?

["Pinja"]

Puhuttiin eilen miehen kanssa elämästämme ja tulevaisuuden haaveista.
Lapsi, oma kämppä jne... Perusunelmaa.

Mä oon 22-v mies 24v. Mies töissä, mä opiskelen. Vielä olis 2,5 vuotta opintoja jäljellä. Oon aloittanut laihdutusprojektin ja tavoitteena päästä suht normaaleihin mittoihin - nyt jo kaks vaatekokoa pienempi minä.

Mutta - mikä hiton aika on oikea hankkia lapsia?? Mulla on ihan järkyttävä vauvakuume, ja sitä ei helpota kun koulussa käydään läpi raskautta, synnytyksiä yms... Ja kaverit pullauttelee muksuja tuon tuosta. Mä niin haluaisin tulla äidiksi ennenkuin täytän 25. Muttakun mä valmistun, mä täytän melkein heti 25.

Puhuin mieheni kanssa eilen; "jos sulla menee vuosi tohon painonpudotusprojektiin, vuosi voi mennä raskautumiseen ja vajaa vuosi ennenkuin lapsi maailmassa, kolmen vuoden päästä olis ehkä sit jo muksu". KOLME VUOTTA?!
Ja mihin väliin oman kämpän hommaa??

Joten siis; tämän vuodatuksen tarkoitus päästää omia paineita ja saada joltain viisaammalta jotain neuvonpoikaista ja muiden kokemuksia asioista.
- onko joku hankkinut opiskelujen ohessa lapsen? Mikä oli vaikeinta, tekisitkö saman valinnan uudelleen?
- onko joku saanut asuntolainaa opiskelun aikana (vaikka ollessaan osa-aikatöissä)?

Tai edes mielipiteitä mitä mun pitäis ajatella koko asiasta, on niin kumman sekava olo! (ja sen huomaa)

muttakun mä tahdon! (ja vauvakuume kestänyt jo suunnilleen kuus vuotta!)

 

["sasa"]

Näin 20 vuotta sinua vanhempana voisin sen verran kertoa kokemuksiin perustuen, että mikäli ei ihan hölmöjä temppuja elämässä tee, niin asioilla on tapana järjestyä. Olet vielä erittäin nuori joten sinulla ei ole kiirettä mihinkään. Lapsia ehdit vielä tekemään parisenkymmentä vuotta, joten kolmen vuoden "roadmap" ei ole mikään mahdottoman pitkä aika odottaa. Jos kuitenkin päätätte tehdä lapsia heti, niin tuskin sekään teiltä henkeä vie... Eläkää ja nauttikaa nuoruudestanne. Kaikki ovet ovat vielä auki, älkää pilatko elämäänne turhalla stressillä. Asioilla on tapana järjestyä.

 

[astrolabe]

Oma kämppä sitten kun sinäkin olet valmistunut ja sinulla on jollain tietoa suhteellisen varma toimeentulo. Aika harvalla ikäiselläsi raskautumiseen menee vuosi. Ja paljonko sinulla on vielä pudotettavaa painon osalta?

 

["vauva"]

vauva ottaa oman aikansa ja tulee sitten kun sille on sopiva hetki ei kannata suunnitella liian tarkkaan elämää,jos niin tekee, monesti huomaa vaikka 10 vuoden päästä että ei ne kaikki mene sillain kun suunnittelee

 

[elä suunnittele]

Ei kannata liian tarkkaan alkaa pohtia, siitä sekoaa vain pää. Itse lopetin pillerit kun pääsin amk:sta. Nyt on kaksi lasta tehtynä, eikä enempää ole tarkoitus. Ikää on nyt 28 ja keväällä laitoin hakupaperit yliopistoon. Toivottavasti pääsen heti sisään ja ensimmäinen lapsi menee kouluun kun saan kandivaiheen valmiiksi ja toinen lapsi siinä vaiheessa kun pitäisi kokonaan sieltä valmistua. Eli suunnitelmat muuttuu ja kyllä se muu perhe pysyy niissä matkassa.

 

["heips"]

Mä sain esikoisen 22-vuotiaana kesken opiskelujen Opiskelin yliopistossa ja opiskeluja oli vielä yli 2 vuotta jäljellä kun tyttö syntyi. Hyvin meni kaikki ja koska mieskin oli opiskelija ehti hän viettää paljon aikaa lapsen kanssa, itse opiskelin myös äitiyslomalla. Laitettiin tyttö osa-aikaisesti päiväkotiin 1 vuoden iässä ja valmistuin kun tyttö täytti 2v Itse koin lapsen kanssa opiskelun helpommaksi kuin työnteon. Ainut miinus oli huono rahatilanne ja pienet äitiyspäivärahat.

Saman valinnan tekisin ehdottomasti uudestaan. Nyt 26-vuotiaana olen jo 2 lapsen äiti ja voin keskittyä uraani kun lapset on hankittu

 

[astrolabe]

Ei kannata liian tarkkaan alkaa pohtia, siitä sekoaa vain pää. Itse lopetin pillerit kun pääsin amk:sta. Nyt on kaksi lasta tehtynä, eikä enempää ole tarkoitus. Ikää on nyt 28 ja keväällä laitoin hakupaperit yliopistoon. Toivottavasti pääsen heti sisään ja ensimmäinen lapsi menee kouluun kun saan kandivaiheen valmiiksi ja toinen lapsi siinä vaiheessa kun pitäisi kokonaan sieltä valmistua. Eli suunnitelmat muuttuu ja kyllä se muu perhe pysyy niissä matkassa.

Etkö voi hakea suoraan maisteriohjelmaan? Vaihdatko kenties alaa radikaalisti?

 

["heips"]

Niin, ja meillä meni vuosi ennen kuin raskauduin.

 

["Xxxx"]

Laihduta ensin ja pidä paino siinä jonkin aikaa. Lapsen pystyy opiskelujen aikana mahdollisesti saamaan ja hoitamaankin, tosin opintojen loppuun saattaminen hieman hankalempaa. Ja edellyttäen että lapsi on suht kiltti ja terve, ei huuda aamusta iltaan ja saurastele koko ajan.

Kun valmistut, mene heti töihin. Suurin virhe on saada samaan aikaan lapsi. Eli hanki siis työkokemusta heti kun valmistut. Ja muista että ekat pari vuotta on töissä rankkaa, kaikki uutta/vastuuta jne, ei siitä lapsen kanssa olostakaan ehdi nauttimaan niinkuin haluaisi.

Eli fiksujen ohje, ensin opinnot, työ, asunto, lapsi.

 

[chef]

Miksi sulla on 25v raja? Mulla itselläni oli rajana 30v...siihen mennessä kaikki lapset on tehtynä. No kun ei sitten ollutkaan. Ja nyt ihmettelen, miksi ylipäänsä olin mitään typerää ikärajaa koskaan itselleni laittanutkaan.

Jos nyt niinkuin järjellä ajattelee, niin ensin se paino pois ja opinnot loppuun. Enkä näe mitään järkeä ottaa lainaa nyt, sillä muutoin tilanne saattaa olla sitten vauvan syntymän jälkeen se (kuten HYVIN monilla tuntuu olevan) ettei talous kestä äidin kotonaoloa, vaan vauva joudutaan laittamaan kenties jo alle 1v iässä hoitoon ja äidin on lähdettävä töihin, sillä kotihoidontuella (noin 250€/kk käteen) ei hirmuisesti lainoja maksella.

Jos tunteella ajattelee, niin ei muuta kuin vauvaa tekemään. Eiköhän kaikki asiat elämässä aina jotenkinpäin kuitenkin lutviudu.

 

["vieras"]

[QUOTE="Pinja";28316167]

Joten siis; tämän vuodatuksen tarkoitus päästää omia paineita ja saada joltain viisaammalta jotain neuvonpoikaista ja muiden kokemuksia asioista.
- onko joku hankkinut opiskelujen ohessa lapsen? Mikä oli vaikeinta, tekisitkö saman valinnan uudelleen?
- onko joku saanut asuntolainaa opiskelun aikana (vaikka ollessaan osa-aikatöissä)?
[/QUOTE]

Meille tuli vauva, kun opiskelin viimeistä vuotta amk:ssa. Meille lasten tulo ei ole ollut itsestään selvää, joten olimme onnellisia, vaikka opintoni tästä syystä sen puoli vuotta venyivätkin. Opintojen onnistuminen vauvan kanssa on ihan henkilökohtaista. Minulla ei ensimmäiset 4 kuukautta ollut helppoa ja itkeskelin todella paljon ja oli paha olla. Eräs ystäväni puolestaan hoiti ihan normitahdilla opintoja lapsen syntymästä huolimatta. Eli varaudu pahimpaan ja ole iloinen, jos pystyt hommat hoitamaan lapsesta huolimatta. Nyt jo taas itsellä opinnot sujuu, mutta kyllä se vähän järjestelyjä vaati ja miehen osallistumista.

Me asumme vuokralla. En itse lähtisi opiskeluaikana hankkimaan suurta lainaa lasten teon ohessa. Mikä kiire teillä on hankkia oma kämppä? Tehkää ensin lapsi ja katsotte miten arki lähtee pyörimään. Se ottaa oman aikansa. Ja muistuttaisin, että lasta ei ihan heti yrittämisen alettua välttämättä kuulu, joten varautukaan siihenkin.

Sinällään suosittelisin, että jos saisit lapsen opintojen aikana. Ihan vain CV:n näkökulmasta. Voit siinä olla opiskelijastatuksella sen vuoden kun olet kotona. Ei tule välejä ja työnantaja ei siitä voi vedellä mitään johtopäätöksiä lapsista.

Nämä ovat valintoja, jotka teidän pitää yhdessä miehen kanssa päättää. Toivottavasti päädytte hyvään ratkaisuun itsenne kannalta.

 

["Pinja"]

Ihanaa että ootte jaksaneet vastailla! Selkiyttää kummasti tätä sekopää-olotilaa...

Joo siis ylipainoa on jonkin verran, ja kohta kymmenen saatu pois ja vähitään toinen kymppi ellei kolmaskin olisi mukavaa saada pois. Olis varmaan helpompaa tulla raskaaksi ilman ylipainoa...

Järjellä jos ajattelee - kyllä sen pitäis niin mennä et opiskelu, työ, asunto ja sit vasta lapsi... Olin jo 19-veenä hirveessä vauvakuumeessa valmiina hankkimaan lapsia heti! Kuitenkin lykkäsin ajatusta. Hyvä kai niinkin.
Silloin ajattelin et kunhan ennen 25-ikävuotta saisin muksun niin sit kestän tän vauvakuumeen.

Ajattelin tossa lenkillä ollessani asiaa hieman ja nyt jos rupean tosissaan jostain vauvasta haaveilemaan, painonpudotus tulis varmaan jäämään toissijaiseksi jutuksi... Varmaan tän vuoden loppuun mennessä saisin kaiken haluamani pois, jos vaan teen töitä sen eteen.

Asunnon hankkimisesta puhuimme myös eilen, ja miehellä ilmeisesti näkemys että haluais lapsen ennen omistusasuntoa. Meillä nyt rivarikolmio ja tässä viihtyy ihan hyvin.

Sitä mä olenki miettinyt että opiskellakin vois vaikka olis muksu (ette usko kuinka monella on vauvoja mukana luennoilla, alan opiskelijat on "lisääntyvää" sorttia). Rahallisesti vois tehdä tiukkaa- mutta eikö vois kuitenkin tehdä töitä siinä samalla hieman, vaikka viikonloppuna tai jotain? Opiskellessa kuitenkin saa vain opintotuen vaiko?

Ajatukse meni kyllä niin sumeaksi ettei itse enää perässä pysy kun tätä yrittää ajatella...

 

["Pinja"]

[QUOTE="vieras";28316323]Meille tuli vauva, kun opiskelin viimeistä vuotta amk:ssa. Meille lasten tulo ei ole ollut itsestään selvää, joten olimme onnellisia, vaikka opintoni tästä syystä sen puoli vuotta venyivätkin. Opintojen onnistuminen vauvan kanssa on ihan henkilökohtaista. Minulla ei ensimmäiset 4 kuukautta ollut helppoa ja itkeskelin todella paljon ja oli paha olla. Eräs ystäväni puolestaan hoiti ihan normitahdilla opintoja lapsen syntymästä huolimatta. Eli varaudu pahimpaan ja ole iloinen, jos pystyt hommat hoitamaan lapsesta huolimatta. Nyt jo taas itsellä opinnot sujuu, mutta kyllä se vähän järjestelyjä vaati ja miehen osallistumista.

Me asumme vuokralla. En itse lähtisi opiskeluaikana hankkimaan suurta lainaa lasten teon ohessa. Mikä kiire teillä on hankkia oma kämppä? Tehkää ensin lapsi ja katsotte miten arki lähtee pyörimään. Se ottaa oman aikansa. Ja muistuttaisin, että lasta ei ihan heti yrittämisen alettua välttämättä kuulu, joten varautukaan siihenkin.

Sinällään suosittelisin, että jos saisit lapsen opintojen aikana. Ihan vain CV:n näkökulmasta. Voit siinä olla opiskelijastatuksella sen vuoden kun olet kotona. Ei tule välejä ja työnantaja ei siitä voi vedellä mitään johtopäätöksiä lapsista.

Nämä ovat valintoja, jotka teidän pitää yhdessä miehen kanssa päättää. Toivottavasti päädytte hyvään ratkaisuun itsenne kannalta. [/QUOTE]

Sitä mä olen itsekin miettinyt, että opiskelun ohella just senkin takia, ettei tuu välejä ja kun valmistumisen jälkeen naimisissa oleva 25-v jolla ei ole lapsia hakee töitä --> kuinka moni työnantaja ottaa töihin sitten kun ajattelevat että kohta se kuitenkin tekee lapsia.

Just se asuntoasia mietitytti miehen kans eilen, olishan se kiva ettei tarttis vuokralla asua pitkään -- maksaisi asuntoa itselleen.. Mutta eihän siinä olekaan kiire; totesi myös mieheni ku mietimme että vaikka sitä hommais kämpän sit valmistumisen jälkeen - keretään hyvi maksaan se pois ennen eläkeikää...

Jotenkin kummasti vissiin meistä molemmat miettii et ekana olis kiva se lapsi...

 

[fortunate]

No mä sanoisin, ettei omistusasuntoa tarvitse olla ennen lisääntymistä, kuten ei myöskään valmista tutkintoa ja vakityöpaikkaa, vaikka nuo asiat saattaakin jotain helpottaa (ainakin tutkinto/vakiduuni).

Hyvin te varmasti pärjäisitte, miksipä ette?
Mut kiire teillä ei missään tapauksessa ole, tehkää kuten parhaalta tuntuu.

 

["Pinja"]

Totta... Kylläpäs tää onkin selkiyttänyt ajatuksia, kiitos!

Mietin miehelle ääneen että jos nyt tämä vuosi olis pyhitetty täysin siihen että pudotan painoa ja opettelen hyviä elämäntapoja. Sitte ku vuosi vaihtuu, vois ruveta miettimään ajankohtia tarkemmin jos siltä tuntuu. Tietty itse esitin toiveen että ensi vuonna kun voisi ne pillerit roskikseen heittää....

Ja sitten opiskelen sen minkä kykenen ja jaksan.

Teitä muitakin AMK-opiskelijoita oli, jotka olitte hankkineet lapsen opiskelujen aikana, miten se käytännössä sitten menee? Tai meni teillä... Mitä tukia silloin saitte jne?

Omistusasunto sitten kun on työpaikka! Näihin päädyttiin ja selkiytti päätä!

 

["Viima"]

Mä valmistuin kuukaus synnytyksen jälkeen, mies opiskeli Viel. Mies palas töihin 6kk pääst mä osa-aika hommiin kun laps2v. Asunto oli jo ennen mut laina niin pieni et sen sais kuka vaan. raskaana voi opiskella ja olla töissä. Vaivan kanssa voi opiskella ja toinen töissä. Asunnon kerkiää hankkia kun työkuviot selvät.

 

["vieras"]

Kannattaa pudottaa painoa ennen raskautta, itse odotin toista lastamme ylipainoisena ja luultavasti painon takia mulle tuli raskausdiabetes, lisäksi imetys ei valitettavasti ole kummallakaan kerralla laihduttanut mua vaan paino lähtee helposti jopa nousuun jos en ole tarkkana syömisten suhteen, ja vauva-aikana ei aina oikein jaksaisi panostaa siihen puoleen. Täältä siis isosti tsemppiä ja rohkaisua laihdutukseen, sulle tulee varmasti mukavampi raskaus- ja vauva-aika jos sitä ei tarvitse kokea ainakaan pahasti ylipainoisena!

Omistusasunnolla ei mun mielestä ole kiire, hankkikaa se sitten kun teillä on vakaa taloudellinen tilanne, säästytte todennäköisesti sillä tavalla monilta rahahuolilta

Mä en olisi pystynyt opiskelemaan esikoisen vauva-aikana, oli todella vaativa ja itkuinen reflukseineen ja itse sairastuin vaikeaan masennukseen. Kannattaa ainakin henkisesti varautua myös siihen, että et pysty tai jaksa jatkaa opiskeluja vauva-aikana ja valmistut vasta sitten joskus... mikä tietysti vaikuttaa siihen, että menee kauemmin siihen että pääset työelämään tienaamaan rahaa (mahdollisesti sitä taloa varten), mutta ei maailma siihen kaadu.

Asiat kyllä järjestyy

 

["vieras"]

[QUOTE="Pinja";28320041]Omistusasunto sitten kun on työpaikka! Näihin päädyttiin ja selkiytti päätä! [/QUOTE]NEROKASTA!

Opinnot ennen vauvaa, työ ennen omistusasuntoa. Kukapa olisi omin avuin keksinyt että moinen voisi olla järkevää! Kyllähän naisen logiikalla asiat pitäisi tehdä juuri päinvastoin.

 

["Pinja"]

No joo, voihan se olla ettei sitä välttämättä jaksa opiskella jos vauva-aika on vaikeaa... Ainakin joiltain olen kuullut, että vuoden voisi olla amk:sta "poissa", joten eihän se siihen kaadu, valmistuminenhan nyt viivästyy tietty. Kuitenkin onneksi sen verran hyvä mahis kuitenkin tehdä töitäkin sen vuoden aikana omalla alalla jos niikseen tulee...

Juuri senkin takia päätin alkaa painoa pudottamaan, että raskauden aikana sitten ei toivottavasti olis niin paljon vaivaa raskaus kuitenki on aina rasitus kropalle ja jos taustalla on ylipainoa, voi olla että vaivoja on senkin puolesta... Ja tietty myös vain oman itseni takia - että elämäntavat olis terveempiä ja sitä kautta sitten itse vois paremmin ylipäätään!

Totta, fiksua olisi hankkia ensin tutkinto, työ ja asunto ja sitten vasta lapsi, mutta... Kun tahtoo niin voi sitä yrittää miettiä sopivaa ajankohtaa silti vaiko? Eikä sitä ihan valtavirran mukana kaikki mene kuitenkaan... Ei nyt omasta mielestäni huonoimmasta päästä ajatuksena ole vauvaa saada kun edellytykset jokseenkin kunnossa

Jos nyt joku vielä jaksaa niin olisin kiitollinen jos jakaisitte vielä omia kokemuksianne!

 

[....]

Oma kokemukseni on, että se oikea aika kyllä tulee. Me aloimme seurustella kuukausi ennen kuin täytin 17 ja vauvakuumeetta aloin potea muistaakseni 19-vuotiaana. Vatvoimme asiaa monet kerrat ja pohdin juurikin tuota, että mitäs jos saataisiin lapsi kun vielä opiskelen (ja siis mies oli jo töissä). Mies onneksi harasi hieman vastaan, halusi, että meillä on talous paremmalla mallilla ja päästäisiin omistusasuntoon. Lapsien yrittämistä siis lykättiin ja sitten mies innostui opiskelemaan uuden ammatin (opinnot eivät onneksi kestäneet kuin 1,5vuotta) ja siinä rytäkässä minä lähdin vuodeksi ulkomaille opiskelemaan lisää. Palattuani ulkomailta sain heti töitä ja nyt olen toista vuotta haluamassani työssä. Mies sai myös töitä kun valmistui. Vuosi sitten pääsimme omaan kotiin ja nyt olemme noin puolessa välissä raskautta rv. 19 meneillään

Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan. Oma tarinani sopi meille loistavasti! Minusta on nyt ihanaa kun saan sisustaa lapselle huonetta ja ostaa ne vaunut mitkät haluan yms. sillä odotimme ja rahasta ei ole nyt tiukkaa (ihan keskituloisia kuitenkin ollaan). Ostettiin tällä viikolla uusi autokin, johon vaunut mahtuvat, kun aiempaan pikku kotteroon ei mahtunu. Raskausaika ei ole ollut sitä kaikista helpointa aikaa pahoinvointeineen ja väsymyksineen, joten veikkaan, että rahahuolet tähän päälle ei olisi tuntuneet kauhean mukavilta..Ja mitä ikään tulee, niin täytin juuri 27. Aloimme yrittämään lasta viime heinäkuun lopussa ja tulin raskaaksi ensimmäisen kerran lokakuussa, se kuitenkin päätyi marraskuussa keskenmenoon. Joulukuun lopulla sitten tein positiivisen raskaustestin tästä pikkuisesta.

En tiedä siis mikä on teille oikea ratkaisu, mutta halusin kertoa oman tarinani, sillä myös minulla oli pitkään vauvakuume. Opin elämään sen kanssa, joka oli myös hyvää harjoitusta tähän varsinaiseen odotukseen "Mulle kaikki heti nyt" ihmisenä odottamisen opettelu teki ihan hyvää. Olen oikein tyytyväinen, että odotimme, vaikka se joskus olikin vaikeaa. Ai niin ja plussana odottelusta sain miehen joka odottaa lasta aivan yhtä paljon kuin minä. Väitämpä, että jos olisimme ryhtyneet tähän aiemmin olisin ollut yksinäisempi. Nyt mies on ollut täysillä mukana, alkaen ihan sieltä yrittämisajan ovulaation laskemisesta on kivaa huomata, kuinka se mies josta joskus tuli se tunne, että haluaakohan se ollenkaan lapsia kun se vain haluaa vielä odotella, onkin nyt se joka joka päivä kun pääsemme töistä tulee taputtelemaan massua ja kyselemään miten on jakseltu

Mitä ikinä teettekin, niin onnea elämäänne ja toivottavasti saatte ihanan pikkuisen kun teille on sopiva aika

 

[Leonor]

Tuolla aiemmin kommentoit, että haluaako työnantaja palkata 25 vuotiasta, jolla ei ole lapsia. Kyllä haluaa ja mieluummin palkkaakin verrattuna johonkin kenellä on pieni lapsi.

Millaiselle alalle olet opiskelemassa? Jos esim. sairaanhoitaja tai joku muu ala, jolla työnsaanti melko varmaa, niin opiskelisin ensin loppuun ja hankkisin työpaikan. Säästäisit sitten raskausaikana rahaa sitä varten, että voit olla kotona hieman pidempään lasta hoitamassa..

Sinuna kuuntelisin myös tarkkaan miehen toiveita Jos hän keksii kovasti syitä miksi ei vielä, hän ei luultavasti halua vielä isäksi.. Jos sinulla taas opinnot kesken, tulee isän osallistua paljon lapsen hoitoon, että saat lukea tentteihin jne. Lapsen saaminen on ihan parasta kun molemmat on 100% päätöksen takana. Te olette varsinkin niin nuoria, että kiirettä ei ole.

 

["xyz"]

Opiskelisin loppuun, laihduttaisin ja hankkisin työpaikan ensin. Asunnosta nyt ei ole niin väiä (tai no ehkä sitäkin ajatellen voisitte alkaa säästämään rahaa).

Sain ensimmäiseni 26 vuotiaana ja mielestäni se oli ihan hyvä ikä. Ei sinulla ole vielä mikään kiire.

 

["viera"]

En ole ikinä tajunnut, miksi ihmisellä pitäisi esim. olla omistusasunto siinä vaiheessa, kun lapsia aletaan puuhata. Ihan hyvin asuttiin pari vuotta vuokralla esikoisen syntymän jälkeen. Mieskin valmistui ja sai töitä vasta kun esikoinen oli vähän yli vuoden. Minä menin töihin ja aloin opiskella työn ohella, kun esikoinen oli kaksi. Olisiko tuolla esikoisella ollut jotenkin tasapainoisempi vauvavuosi tms., jos olisi ollut oma asunto ja työpaikat molemmilla? Pikemminkin sanon, että vaikeampaa oli siinä vaiheessa, kun toinen lapsi syntyi: oli asunto ja töitä molemmilla. Minulle alettiin soitella töistä jo siinä vaiheessa, kun vauva oli 3kk vanha ja kysellä, että millois aloitat työt. Sitten loppui mieheltä työt (firma oli alihankkijana ja menetti jonkun sopimuksen) ja kun oli sitä lainaa, niin minun piti sitten mennä sinne töihin, vaikka olin suunnitellut olevani kotona vähän pidempään. Olen siis todennut, että enpä ala asioita suunnittelemaan. Onnellisempi olin, kun en suunnitellut ja tein fiiliksen mukaan.