"Tulee kun on tullakseen" eli stressitön yritys - toimiiko oikeasti?

Moi!

Haluaisin kuulla kokemuksianne rennosta "tulee jos on tullakseen" - tyylistä raskautua. Onnistuuko rento ajattelu noin vain kun ehkäisy on lopetettu? Mietittekö mielessänne ovulaation mahdollista ajankohtaa, heiluuko peitto sillon tiheämpään? Vai toimiiko sänkyhommat fiilispohjalta niin kuin ennenkin?
Jos jätitte ehkäisyn pois, kuinka kauan yritys jatkui stressittömänä ja millon vauvakuume sai vallan?

Pohdin tätä asiaa tällä hetkellä paljon..
Me (mies 33v, mä 26v) jätettiin ehkäisy pois elokuussa 2009 ja sovittiin että annetaan muksulle mahdollisuus tulla tähän maailmaan. Päätettiin ettei stressata asiasta, vaan puuhaillaan makuuhuoneen puolella sillon ku siltä tuntuu - ei kalenterin mukaan.
Eli mulla tää "tulee kun on tullakseen"- ajatettelu on ollu vaikeeta, vaikka mä oikeesti yritän. Lasken mielessäni kiertopäiviä ja ovulaation ajankohtaa ja houkuttelen miestä oviksen aikaan hommiin - enemmän kuin muulloin. Tuntuu et tää on jo kaukana stressittömästä, vaikka yritystä on takana vasta kolme ja puoli kiertoa! Ovistikkuja en oo hankkinu, koska luulen et sit mulla menis ihan mahdottomaks.. Ja eihän se seksikään oo niin kivaa, jos sitä puuhaa kalenterin eikä fiiliksen mukaan..
Mulle (ja tietty mun miehelle) ois kuitenki tärkeintä säilyttää se seksin hauskuus ja spontaanisuus.

Haluisin siis unohtaa kiertopäivien laskemisen ja RELATA! Miten se voi olla niin vaikeaa? Apuja, vinkkejä?

 

Kyllä se oviksen huomaaminen ja siihen tähtääminen on ihan hyvä juttu, edesauttaa raskautumista huomattavasti Ei siihen tarvi kuitenkaan tikkuja eikä mitään. Säännöllisessä kierrossa ovulaatio on 14-15 päivää ennen kuukautisia ja se alkaa yleensä oireilemaan kirkkaalla limaisella valkovuodolla muutamaa päivää aikaisemmin.

Raskaaksi tuleminen on stressaavaa, ei sille mitään voi. Pitää yrittää pitää vaan järki päässä eikä uppoutua täysin siihen maailmaan. Älä koko ajan lue raskauteen ja raskautumiseen liittyviä materiaaleja yms. Yrittäkää ihan rauhassa. Sitten jos tosissaan ei piiitkään aikaan tärppää, niin ottakaa yhteyttä mahdollisia tutkimuksia varten. 3kk on kuitenkin todella lyhyt aika.

 

No mun kokemus menee hiukan toisin mutta pätee kyllä tähän .
Eli kolmatta alettiin yrittää aikanaan heinäkuussa ja kun ekat kaksi oli tärpännyt heti niin olin varma että niin käy nytkin.Joka kuukausi lannistuin ja itkin kun menkat alkoi ja seuraavaan kiertoon laskin entistä tarkemmin milloin pitää peittoja heiluttaa(silloin-98 en tiennyt mistään ovistesteistä )5 kiertoa meni stressaten ja hermoillen ja sitten päätin heittää hansat naulaan koko vauva hankkeen suhteen.Olihan mulla jo 2 ihanaa lasta :heart:
Vaan kun päätin näin,elämä tasaantui ja peittoja heilutettiin fiiliksen mukaan, oli seuraavassa kierrossa heti + testissä =)

Tämä vauva kuume on herkästi "yli menevää" Äkkiä huomaa kuuntelevansa kaikkia kehonsa nippailuja ja nämä nettipalstat ovat omiaan lisäämään sitä :| Vaikka tämä vertaistuki on kullan arvoista....

Neuvoja mulla ei ole,muuta kuin kalenteri täyteen menoa ja meininkiä,unohda vauva projekti.Rakastelkaa kun siltä tuntuu ja halu vetää ja nauttikaa(helpommin sanottu kuin tehty,jos vauva kuume pinnalla) :heart: ja aina parempi jos tahti läpi kierron joka toinen päivä...
Kyllä se vauva sieltä tulee :hug:

 

Itse olen mieheni kanssa nyt noin kolme vuotta pian ollut ilman ehkäisyä periaatteella "tulee jos on tullakseen". Välillä on ollut järjetön masennus ja ahdistus, mutta yleisesti ottaen ollaan molemmat pystytty olemaan stressittöminä. Minä ehkä enemmän välillä oon hyppinyt seinille ja miettinyt, että miksi ei nappaa. Varsinkin kun nykysessä työpaikassani on kolme tyyppiä raskaana niin hieman korventaa. Tuntuu, että hetki olisi täydellinen lapselle ja koetaan molemmat olevamme valmiita lapsen tuloon. Äitiltäni tosin kuulin viime viikolla että olivat mua (esikoistaan) yrittäneet viisi vuotta ennen kuin sitten tulin maailmaan. Eli siltä kantilta katsoessa, kaipa tästä joskus voisi jotain tullakin. Edelleen kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että stressittömyys parantaa mahdollisuuksia saada lapsi. Liikaa yrittämällä ei tuu lasta eikä *askaa vai miten ne sanoo

 

Kiitos vastauksistanne. Kaikki vastaukset oli erilaisia ja kannustavia :heart:

Millenia ja JKVY: Tunnistan itsessäni myös tuon oman kropan mahdollisten raskausoireiden kyttäämisen. Sitten ku luen netin keskustelupalstoilta kuvauksia raskausoireista, niin huomaan että siellähän on mainittu IHAN kaikki silmän elohiirestä ripuliin Ja kun vaihtoehtoisia oireita on niin paljon, niin toki omallekin kohdalle niitä osuu.
Kun lukee lehdistä tai netistä näitä raskaus- ja vauvajuttuja, kasvaa vauvakuume. Ja kun vauvakuume kasvaa, hermoilen petipuuhien aikatauluttamisesta.. Pitää varmaan jättää noiden juttujen lukeminen vähemmälle.

Adalmis: Mukavaa kuulla että oot pysyny noinkin stressittömänä jo kolmen vuoden ajan! * hatunnosto *

Pitää varmaan lisätä vapaa-ajan ohjelmaa, niin saa ajatukset pois vauvanteosta. Joskus se vaan puskee läpi liiaksikin.. :ashamed:

 

Me alotettiin esikoisen "yrittäminen" sillä periaatteella, että tulee sitten kun tulee. Aika aktiivisia oltiin, mutta ei kalenteria kytätty vaan ihan fiiliksen mukaan harrasteltiin. Lapsi sai alkunsa ekasta kierrosta, mutta en tiedä minkä verran milläkin asialla oli siihen vaikutusta. Olin hieman aikaisemmin laihtunut vähän ja kierto oli säännöllinen. Ne saattoivat olla merkittäviä tekijöitä, sillä olen ylipainoinen ja mulla on pco. Silloin en oireillut, joten pco saattoi olla piilevänä ja munasarjat toimia normaalisti. Ovulaatiota en silloin tuntenut, mutta valkovuodon määrästä ja koostumuksesta sekä halujen lisääntymisestä pystyin hieman päättelemään.

Nyt on myös sellainen tilanne, että lapsi saa tulla, mutta kiirettä ei varsinaisesti ole. Toivoisin kyllä pienehköä ikäeroa eli aika nopeaa tärppäämistä. Pco vaivaa nyt aika pahasti, joten saattaa kestää. En ole vielä pyytänyt mitään lääkkeitä avuksi. Kierto on nyt lopuillaan ja oireet vihjailevat raskauteen. En kuitenkaan usko vielä tästä kierrosta plussaavani. Fiiliksen mukaan on tälläkin kertaa menty enkä vielä edes harkitse ovistestejä. Niitten aika on myöhemmin, jos raskautta ei ala kuulua ja koen tarpeelliseksi selvittää ovuloinko ollenkaan.