tukiperheeksi ryhtymässä, onko paikalla tukiperheinä toimivia? Miten "valikoitte" lapset?

[huikku]

Moi!

Pride on käyty ja nyt alamme kesän aikana tukiperheeksi. Jotenkin tilanne on ihana ja kamala. Lapsia on paljon jonossa ja tukiperhe saa tavallaan valita (samalla tavalla tietysti meidätkin voivaan kelpuuttaa tai olla kelpuuttamatta) silti tuntuu karmealtakin että monenmonta lasta ja perhettä haluaisi ja tarvitsisi tukiperhettä ja kaikkia ei kuitenkaan voida ottaa.

Tällä hetkellä meidän vaakakupissa painaa se, että kovin vaikeahoitoista/hoitoisia lapsia ei voida ottaa kun kaksi omaa on vielä melko pieniä. Myös lasten iällä on merkitystä, jotta ystävyyssuhteet perheen sisällä toimisivat (jotta lapsilla olisi seuraa toisistaan ja kaikki viihtyisivät) Siltikin tilanne on vaikea, mielessään luo jo mielikuvia lapsia ja heidän tilanteistaan jne... Samalla miettii millaiselle lapselle meillä olisi parhaiten antaa jotain ja millaisten vanhempien kanssa tulisi toimeen jne...

Nyt vielä pähkäillään ja sitten vaan toimeksi... Fiilikset on sekaisin intoa, odotusta, jännitystä ja epävarmuutta...

 

[kokemusta]

kaikki ei ole niin ongelmaisia voitte otta vaik yksinhuoltajien lapsia ei välttämättä mitään ongelmia äiti vain tarvii lomaa

 

[joo]

Tosiaan saatte onneksi itse päättää lapsen iän ja sukupuolenkin ja sen minkälaisesta perheestä otatte tukilapsen. Tuttavani ilmoitti heti että ulkomaalais syntyisten vanhempien lapsia hän ei ota sillä niiden kanssa on ongelmia kasvatuksessa, eri kulttuuritavat.

 

[Draumsyn]

Ei olla enää tukiperhe, mutta aikanaan ilmoitimme, että emme voi ottaa esim. ylivilkkaita lapsia. Sen perusteella sitten sosiaalityöntekijä valitsi meille lapsia, joita ehdotti. Ehdotti aina yhtä lasta tai sisarusparia kerrallaan. Yleensä osasi valita niin hyvin, ettei ollut tarvetta kieltäytyä.

 

[Aino]

Moikka,
me taasen ollaan hakemassa tukiperhettä meidän perheelle.
Joten voin kertoa meidän perheen profiilin.
Kaksi pientä lasta, toinen puhua pälpättää toinen ei. Kommunikaatiofustraatio on aika paha.
Minä äitinä olen masentunut ja isä työssä uupunut. Haetaan tukiperhettä siksi että tarvitaan aikaa levätä ja olla edes hetki keskenään ja puhua perheen ongelmista. Eli meillä ei ole sitä tukiverkkoa, ei mummolaa mihin voi viedä lasta hoitoon. Lapset ei ole muuten ongelmallisia, kumpikin on ns. normi lapsi paitsi tuo puhe kuopuksella on ongelmallista. Eli meilläkin hän pärjää ihan puheen kanssa.

Jonot on pitkät, ja arvostan sitä ketkä työtä jaksavat tehdä. Itse oltu puoli vuotta jonossa ja varmaan seuraavakin ollaan. Ei toivoakaan löytää perhettä tai siltä se tuntuu.

Itse äitinä jos joskus löydetään se tukiperhe, että siellä ei käytetä alkoholia tai sitä tulisin kysymään. (No itse alkoholistin lapsena pidän tätä tärkeänä, ei tartte olla apsolutisti) Ja toinen on että tulen tivaamaan lapsen hyväksikäytöstä ja varmistan että siitä ei ole ongelmaa. Nuo kaksi on itselle tärkeät jutut ja se tietty että perhe vaikuttaa luotettavalta.
Lähtöpohjana on itsellä se kun on itseä elämä aika kaltoin kohdellut monessa suhteessa niin varmistan että lapset eivät näin koe koskaan tai yritän ainakin varmistaa sen.

 

[ap.]

Kiitos vastauksista ja kommenteista.

Joo, sosiaalityöntekijä kertoi jo monista lapsista/perheistä ja ihan selvästi näki että oli tosiaan niitä lapsia, joilla esim. aktiivisesti elämässä vain yksi vanhempi ja tämän takia haetaan tukiperhettä (tuetaan vanhemman jaksamista jne) ja sitten oli lapsia joilla sairauksia tms. ja sen takia haettiin tukiperhettä.

Siltikin ja ehkä juuri siitä syystä, "haluaisi auttaa kaikkia"... Toisaalta olisi hyvä tietää miten kauan kukin on jonossa ollut, (ettei aika olisi aivan kohtuuton) vaikka ehkä se ei olekaan tähdellistä vaan löytää sellainen lapsi/lapsia jotka meillä viihtyisivät ja vanhemmat luottaisivat meihin ja itse koettaisiin lapset pääosin rikkautena meidän perheelle (vaikka tietysti välillä voisi raskastakin olla) Suhteenhan tarvitsisi toimia hyvin, koska yleensä on kyse vuosia kestävästä suhteesta.

 

[ap. pähkäilee...]

Moikka,
me taasen ollaan hakemassa tukiperhettä meidän perheelle.
Joten voin kertoa meidän perheen profiilin.
Kaksi pientä lasta, toinen puhua pälpättää toinen ei. Kommunikaatiofustraatio on aika paha.
Minä äitinä olen masentunut ja isä työssä uupunut. Haetaan tukiperhettä siksi että tarvitaan aikaa levätä ja olla edes hetki keskenään ja puhua perheen ongelmista. Eli meillä ei ole sitä tukiverkkoa, ei mummolaa mihin voi viedä lasta hoitoon. Lapset ei ole muuten ongelmallisia, kumpikin on ns. normi lapsi paitsi tuo puhe kuopuksella on ongelmallista. Eli meilläkin hän pärjää ihan puheen kanssa.

Jonot on pitkät, ja arvostan sitä ketkä työtä jaksavat tehdä. Itse oltu puoli vuotta jonossa ja varmaan seuraavakin ollaan. Ei toivoakaan löytää perhettä tai siltä se tuntuu.

Itse äitinä jos joskus löydetään se tukiperhe, että siellä ei käytetä alkoholia tai sitä tulisin kysymään. (No itse alkoholistin lapsena pidän tätä tärkeänä, ei tartte olla apsolutisti) Ja toinen on että tulen tivaamaan lapsen hyväksikäytöstä ja varmistan että siitä ei ole ongelmaa. Nuo kaksi on itselle tärkeät jutut ja se tietty että perhe vaikuttaa luotettavalta.
Lähtöpohjana on itsellä se kun on itseä elämä aika kaltoin kohdellut monessa suhteessa niin varmistan että lapset eivät näin koe koskaan tai yritän ainakin varmistaa sen.

Joo, ymmärrän "huolesi" äitinä tukiperheen suhteen. Toisaalta tuo pride kurssi vie helposti ainakin puolivuotta joten luulisi ettei siihen rumbaan lähde, ellei aidosti halua auttaa lapsia ja olla tekemisissä heidän kanssaan. (siis jos esim. alko on tärkeämpi) Toisaalta kai kaikenlaisia perheitä siitäkin seulasta pääsee läpi...
Tuo hyväksikäyttö on kyllä sellainen peikko, ettei tavallisellä järjellä oleva ihminen sitä voi edes tajuta. Samalla tavalla me ollaan ajateltu että uskallettaisko ottaa lasta jota on käytettyhyväksi, siis osattaisko olla hänen kanssaan ja voisiko siitä olla jotain vahinkoa lapsillemme.

Me ollaan varmaan tukiperheenä hyvinkin hyvä, tykätään lapsista ja viihdytään heidän kanssaan, molemmilla ammatit jotka tukisi tätä työtä, ulkoiset puitteet hyvät (koti ja pihapiiri) paheet rajoittuu suklaaseen

Siltikin aivot ja sydän raksuttaa vähän eri tahtiin, toisaalta tämä on todella iso luottamuksen osoitus, saa lapsen/lapsia kotiinsa, arkeensa ja elämäänsä. Kyllähän se vaikuttaa kaikkien elämään, yhteisiä hetkiä, muistoja, tunteita. Tukiperheenä kuitenkin on osallisena lapsen elämässä ja tavallaan tukemassa sitä bioperhettä osaltaan. Tilanne olisi eri jos toimisi sijaisperheenä, siinä toisen ilo on tavallaan toisen suru, tämän tukiperhetoiminnan näen ensijaisesti vain positiivisena kaikille.

 

[neiti Dina]

Moikka,
me taasen ollaan hakemassa tukiperhettä meidän perheelle.
Joten voin kertoa meidän perheen profiilin.
Kaksi pientä lasta, toinen puhua pälpättää toinen ei. Kommunikaatiofustraatio on aika paha.
Minä äitinä olen masentunut ja isä työssä uupunut. Haetaan tukiperhettä siksi että tarvitaan aikaa levätä ja olla edes hetki keskenään ja puhua perheen ongelmista. Eli meillä ei ole sitä tukiverkkoa, ei mummolaa mihin voi viedä lasta hoitoon. Lapset ei ole muuten ongelmallisia, kumpikin on ns. normi lapsi paitsi tuo puhe kuopuksella on ongelmallista. Eli meilläkin hän pärjää ihan puheen kanssa.

Jonot on pitkät, ja arvostan sitä ketkä työtä jaksavat tehdä. Itse oltu puoli vuotta jonossa ja varmaan seuraavakin ollaan. Ei toivoakaan löytää perhettä tai siltä se tuntuu.

Itse äitinä jos joskus löydetään se tukiperhe, että siellä ei käytetä alkoholia tai sitä tulisin kysymään. (No itse alkoholistin lapsena pidän tätä tärkeänä, ei tartte olla apsolutisti) Ja toinen on että tulen tivaamaan lapsen hyväksikäytöstä ja varmistan että siitä ei ole ongelmaa. Nuo kaksi on itselle tärkeät jutut ja se tietty että perhe vaikuttaa luotettavalta.
Lähtöpohjana on itsellä se kun on itseä elämä aika kaltoin kohdellut monessa suhteessa niin varmistan että lapset eivät näin koe koskaan tai yritän ainakin varmistaa sen.

meidän tukiperhetytöt on juuri tällaisesta perheestä. Ihania lapsia, useimmiten otan yhden kerrallaan mutta nyt pari kertaa ovat olleet kaikki.

Jos on omia lapsia, niin se hoitolaistenkin ikä on aika ratkaiseva tekijä. Sitten tietysti miettisin sitä omaa jaksamista ja niitä voimavaroja mitä mulla on, ja millaista perhettä/tilannetta pystyn niillä auttamaan ja tukemaan.

 

[ap.]

Moikka,
me taasen ollaan hakemassa tukiperhettä meidän perheelle.
Joten voin kertoa meidän perheen profiilin.
Kaksi pientä lasta, toinen puhua pälpättää toinen ei. Kommunikaatiofustraatio on aika paha.
Minä äitinä olen masentunut ja isä työssä uupunut. Haetaan tukiperhettä siksi että tarvitaan aikaa levätä ja olla edes hetki keskenään ja puhua perheen ongelmista. Eli meillä ei ole sitä tukiverkkoa, ei mummolaa mihin voi viedä lasta hoitoon. Lapset ei ole muuten ongelmallisia, kumpikin on ns. normi lapsi paitsi tuo puhe kuopuksella on ongelmallista. Eli meilläkin hän pärjää ihan puheen kanssa.

Jonot on pitkät, ja arvostan sitä ketkä työtä jaksavat tehdä. Itse oltu puoli vuotta jonossa ja varmaan seuraavakin ollaan. Ei toivoakaan löytää perhettä tai siltä se tuntuu.

Itse äitinä jos joskus löydetään se tukiperhe, että siellä ei käytetä alkoholia tai sitä tulisin kysymään. (No itse alkoholistin lapsena pidän tätä tärkeänä, ei tartte olla apsolutisti) Ja toinen on että tulen tivaamaan lapsen hyväksikäytöstä ja varmistan että siitä ei ole ongelmaa. Nuo kaksi on itselle tärkeät jutut ja se tietty että perhe vaikuttaa luotettavalta.
Lähtöpohjana on itsellä se kun on itseä elämä aika kaltoin kohdellut monessa suhteessa niin varmistan että lapset eivät näin koe koskaan tai yritän ainakin varmistaa sen.

meidän tukiperhetytöt on juuri tällaisesta perheestä. Ihania lapsia, useimmiten otan yhden kerrallaan mutta nyt pari kertaa ovat olleet kaikki.

Jos on omia lapsia, niin se hoitolaistenkin ikä on aika ratkaiseva tekijä. Sitten tietysti miettisin sitä omaa jaksamista ja niitä voimavaroja mitä mulla on, ja millaista perhettä/tilannetta pystyn niillä auttamaan ja tukemaan.

Joo, tuota omien lasten ikää suhteessa meille tuleviin lapsiin mietittiinkin. Koska vaikka pääasia ei olekaan se että omat saisi kavereita niin kyllähän lapset nyt aina leikkii yhdessä. Eli niin että iät kävis suurinpiirtein yksiin, että olis mahdollista löytää se yhtenen sävel. Esim. reilusti murrosikäisiä ei olla ajateltu, enkä uskois että he välttämättä meillä niin viihtyisikään, kun kuviot on melko pienet kuitenkin. (riippuis tietysti tapauksesta)

Noita voimavaroja on mietitty myös, mutta onneksi on niin erilaista se, että kerran kk tulee viikonlopuksi lapsi/lapsia kun että tulisi pysyvästi.

Ihmetellään ja pähkäillään...

 

[vieras]

Minkä takia vanhempien jaksamiseen ja omaan aikaan tarvitaan tukiperhe? Miksei MML tai perhetyöntekijä tai joku muu kevyempi ratkaisu riittäisi? Ei kai tukiperhe ole mummolan korvike?

 

[neiti Dina]

Minkä takia vanhempien jaksamiseen ja omaan aikaan tarvitaan tukiperhe? Miksei MML tai perhetyöntekijä tai joku muu kevyempi ratkaisu riittäisi? Ei kai tukiperhe ole mummolan korvike?

koska niitä muita ei ole saatavilla tarpeeksi. Tukiperhe voi olla jollekin juurikin se mummolan korvike, turvallinen paikka lapsille jossa saavat joskus käydä yökylässä, sitä kautta saavat lisää turvallisia, kestäviä ihmissuhteita elämäänsä. Muistakaa, että joillakin lapsilla voi olla vain ja ainoastaan 1 sellainen suhde.

 

[mussu]

Minkä takia vanhempien jaksamiseen ja omaan aikaan tarvitaan tukiperhe? Miksei MML tai perhetyöntekijä tai joku muu kevyempi ratkaisu riittäisi? Ei kai tukiperhe ole mummolan korvike?

koska niitä muita ei ole saatavilla tarpeeksi. Tukiperhe voi olla jollekin juurikin se mummolan korvike, turvallinen paikka lapsille jossa saavat joskus käydä yökylässä, sitä kautta saavat lisää turvallisia, kestäviä ihmissuhteita elämäänsä. Muistakaa, että joillakin lapsilla voi olla vain ja ainoastaan 1 sellainen suhde.

Peesailen nti Dina, en oikein jaksa uskoa että sos.toimeen on yhteydessä perhe joka ihan vaan huvikseen tarvii tukiperhettä. Varmasti jossain tapauksissa noi yllämainitut riittääkin ja niihin varmaan niitä käytetäänkin.