Tukea syömishäiriöisille laihduttajille!

[Syksyinen haave]

Löytyykö täältä kiinnostuneita osallistumaan pienimuotoiseen laihdutusprojektiin, jossa tavoitteena olisi enemmän elintapojen muutos kuin nopea laihtuminen? Itse en ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta itseinhossani koen olevani melkoinen löllökasa ja haluaisin löytää puhtia kiinteytymiseen nimenomaan terveessä hengessä. Olen kahden pienen lapsen äiti ja kärsinyt syömishäiriöstä vaihtelevasti jo kahdeksan vuotta. Välillä jopa vuosia ilman oireilua mutta jälleen imetyksen aikana omat ruoka-asiat tuntuvat olevan jälleen jatkuvasti liikaa mielessä ja ohjaavat päivän kulkua. Tavoitteenani olisi siis löytää vähän samassa tilanteessa olevia ja tsempata yhdessä liikkeelle ja syömään terveellisesti liikaa ajattelematta. Olisin todella iloinen jos joku jaksaisi tässä projektissa auttaa. Syömishäiriö vie liikaa voimia ja tiedän että hyväkuntoisena ja terveellisesti syömällä jaksaa paremmin pyörittää perhettäkin!

 

[nereida]

Kiinnostaa. Minulla myös 8 vuotta syömishäirötä takana. Vaihdettaisiinko sähköposti osoitteet?

 

[Syksyinen haave]

Älä loukkaannu nereida mutta en "ole valmis" keskustelemaan näistä asioista sähköpostitse ja toivoisin että löytyisi vielä muitakin keskusteluun osallistuvia. Tai sinäkin kyllä riität varmasti mutta toivon myös että ne jotka eivät esim halua tai uskalla osallistua keskusteluun, saisivat mahdollisesti keskustelustamme kuitenkin vertaistukea ja ehkäpä tsemppiä omalle taistelukentälleen syömishäiriön ja laihduttamisen kanssa.


Itselläni kevät on vaikeaa aikaa vanhojen tapahtumien vuoksi jolloin juuri syömishäiriö alkoi ja taas monet asiat muistuttavat niistä ja huomaan helposti sortuvani.. ollut viime kuukausi aikamoista jojoilua. päätän aloittavani nyt ja hetken kuluttua olen taas hakemassa herkkuja. Tuntuu että aina on taas se maanantai tai huominen kun lopetan ja homma vaan etenee.. Mietinkin pitäisikö ottaa täällä joku tavoitepäivämäärä jolloin aina vois itseään tsempata eteenpäin jne.. Ainakin jo pelkästään asioiden kirjoittaminen tänne tuntuu helpottavalta, koska en ole näistä asioista koskaan kenellekään puhunut. Mieheni tietää kyllä että olen kärsinyt syömishäiriöstä mutta ei varmasti ymmärrä että kamppailen vähän väliä asian kanssa edelleen. Kerroin neuvolassa nyt lääkärille taustoistani ja siitä että haluaisin päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa ja hän lupasi tehdä lähetteen kunhan ensin kävisin uudestaan hänen kanssaan keskustelemassa asioista tarkemmin (miksi?). En vielä ole mennyt koska lapset ovat niin pieniä ja minun on vaikea saada heitä hoitoon (varsinkin kun kuopus ei huoli pulloa). Yritän päästä kun mies aloittaa kesäloman koska muutama kerta ei varmasti olisi pahitteeksi, tuntuu vaan tosi oudolta mennä puhumaan jollekin ventovieraalle asioistaan, vaikka varmaan antaakin aika erilaista näkökulmaa asioihin.

Mikä sinun tilanteesi nereida on?