tuhoanko parisuhteeni?

[neuvoton]

Kyselisin mielipiteitä omasta käyttäytymisestäni kun tilanne on tällainen:
Olemme olleet yhdessä 14vuotta.
tyttäremme syntyi 4vuotta sitten ja poika 8kuukautta sitten ja molemmat lapset olen hoitanut aivan yksin.
Minulla ei ole hetkeäkään omaa aikaa ollut neljään vuoteen.
Mieheni on kiltti,luotettava ja uskollinen.
Eli joku sanoisi "ihannemieheksi".
Ongelmana on miehen rutiinit ja joka viikonloppuinen kaljan ja viinan lipittäminen.
Kun hän tulee töistä niin hän syö,nukkuu,syö ja katselee kokoillan tv.tä
Sama viikonloppuisin.
Kotitöitä hän tekee kun on silläpäällä eli imuroi kerran vuodessa,tiskaa ehkä kerran kuussa mutta muuten hommat esim.lampunvaihto on mun harteilla.
Lapsia hän hoitaa sen verran että käyn suihkussa tai syön.
kaupassa hän käy ja laittaa ruokaa joskin aina sitä samaa.
Mä olen vain niin kyllästynyt tähän jokavkon.loppuiseen lipittelyyn ja hänen nukkumiseensa ja siihen ettei hän hoida tai ole lastensa kanssa enempää kuin on pakko.
Seksihalutkin on mulla kadonneet jo kauan sitten ja voin sanoa että jo ihan ällöttää kun hän yrittää saada.
Kuitenkin syvällä sisimmässäni rakastan häntä edelleen.
Hän on vain luvannut minulle liikoja ja pettymysten myötä mulle on tullut välinpitämätön olo.
Olen sanonutkin tästä miehelleni, mutta muutosta ei asioihin hänen puoleltaan tule vaikka aina lupaa.
Joten miten on? tuhoanko suhteemme tällä välinpitämättömällä käytöksellä ja haluttomuudella, vai mitä kannattaisi tehdä jotta asioihin saisi jotain muutosta hänen puoleltaan?
Kiitos neuvoista

 

[suomenhevonen]

Tervehdys on kuin lukisi omaa tarinaa sinun kirjoittamana.Meillä lapset 10 ja 4 jotka olen hoitanut tähän asti totaalisen yksin.Olen lopen väsynyt tälläiseen "perheeseen"jonka toinen osapuoli ei osallistu lainkaan perheen yhteiselämään.Meillä parhaillaan menossa se viimeinen(uusi mahdollisuus annettu montakertaa)hetki josta en valitettavasti enään näe valoa tähän yhteiselämän jatkuvuuteen.Niin kysyn nyt itseltäni sitä myös tuhoanko parisuhteeni kun en enään halua jatkaa.Voimia jakselemisia myös sinulle :hug:

 

[piipo]

Sinuna tekisin KERTAKAIKKIAAN selväksi mitä mielipidettä hänen tyylistään elää olet.Haluat osallistumista lastenhoitoon eritoten IHAN eritavalla ,onhan hän isä kuitenkin,käyttäytyköön myös vastuullisen auttavan isän tavoin.Hän on tuudittautunut ja totuttautunut tähän tyyliin liian monta vuotta,tavallaan sinunkin syysi:Olisi ollut suotavaa toimia ajat,ajat sitten näissä asioissa jo/mitä eivät toimi.Ketään ihmistä ei voi toisaalta TÄYSIN muuttaa ,hän on mikä on.Mutta tietyllä patistamisella jopa UHKAUKSELLA voit saada hänet muuttamaan toimintamallia.JOko hän muuttaa asennettaan tai sinun täytyy puhua eroamisesta ,ainoana keinona.Joko kestät niinkuin tähänkin saakka /tai ryhdyt elämään omaa elämää.SInun tulee kuunnella myös sisintäsi/onnettomana et ole lapsillesikaan täysin se äiti mikä voisit olla.KÄrsit selvästi nyt on kreivin aika toimia?Ei tuommoista kukaan loputtomiin jaksa...toisaalta miehessäsi on myös "sitä hyvääkin"joten kannattaa vielä yrittää. :hug:

 

[taustalla]

entä menisittekö kuitenkin vielä vaikkapa parisuhdeterapiaan?

 

[pikku myy100]

lähdin hetkeksi pois lasten kanssa ja mies huomasi mitä yksin olo on kun ei ole kodinhoitaja ja vakipano kotona.malli muuttunut jo huomattavasti parempaan kun tulimme takaisin.ei maistunut se yksin olo kovin hyvälle,nyt tiskaa,pyykkää ja touhuaa lasten kanssa ja minuakin kohtelee paremmin.miehet miehet...

 

[neuvoton]

Kiitos neuvoistanna.
Seksin suhteen olen ollut haluton jo vuoden verran mutta lopullinen välinpitämättömyys iski viime syksynä yhden kaljan huuruisen illan jälkeen.
Sanoin miehelle että nyt tämä riittää ja hän saa muuttaa pois, vaihtoehtoja en antanut.
Mutta mies käänsi asian LAPSELLE::!
Sanoi tytölle että äiti haluaa isin pois kotoa ja että äiti etsii uuden isän.
Eiks oo törkeetä sekoittaa pienen pää näin?
Tyttö itki lähes viikon mulle että "ethän äiti lähetä isiä pois"
Haukuin miehen tästä hyvästä ja sen jälkeen olen kohdellut häntä välinpitämättömästi.
Helpompi ehkä olisi minun muuttaa pois lasten kanssa kun mies ei ymmärrä lähteä(sanoi ettei halua maksaa elatusmaksuja).
Mutta lasten kannalta meillä on ihannepaikka asua jos ajattelen asiaa eteenpäin että asuisin vain lasten kanssa.
Tarha,koulu ja leikkipuisto vieressä..työmatkan varrella.
Terapiaan mies ei lähde ja pari vuotta sitten kävin yksin sellaisessa kun aloin jo uskoa että vika on minussa.
Olen itse avioerolapsi enkä haluaisi omien lasteni kokevan sitä, mutta ei kai tässä muukaan auta kun toiselle se oma napa on tärkeämpi.
Olen vuosikaudet antanut periksi miehelle, mutta tuon syksyn jälkeen en ole mutta mies ei näytä sitä tajuavan.
voimia meille jotka ratkaisujen edessä ovat.

 

[harmaana]

\

lähdin hetkeksi pois lasten kanssa ja mies huomasi mitä yksin olo on kun ei ole kodinhoitaja ja vakipano kotona.malli muuttunut jo huomattavasti parempaan kun tulimme takaisin.ei maistunut se yksin olo kovin hyvälle,nyt tiskaa,pyykkää ja touhuaa lasten kanssa ja minuakin kohtelee paremmin.miehet miehet...

no, mä kyllä haluaisin että mies olisi yhessä mun kaa sen takia että rakastaa mua eikä siks ettei "yksin olo maistu hyvälle" tai että haluu kodinhoitajan.

 

[pikkumyy100]

me olimme molemmat töissä silloinkin ja kaikki kotihommat ja lastenhoidot jäi minun kontolle.lapset sairastavat molemmat vakavaa sairautta joitten diagnoosit olen yksin joutunut sairaalassa kuuntelemaan ja hoitanut lapset kuntoon.miehen panos parisuhteeseen oli seksiä vaikka väkisin eli yöt tapeltiin niin pitkään että alistuin,sitten kyllä puhui.ei auttanut vaihtaa huonetta,sanoa että väsyttää.kyllä se tappaa kaiken.minun mielestä jos on lykkinyt paksuksi ja on kodin halunnut perustaa niin pitää sitä yhdessä hoitaa.en minäkää ole kodinhoitajaksi ja äidiksi MIEHELLE lupautunut kun naimisiin mentiin.kyllä oli molemmin puolinen kunioitus hukassa ja vikaa itsessäkin mutta äiti miehellä jo on niin ei minun enää tarvi olla.nyt tehdään kotiasiat tasavertaisesti ja yksin olo kummasti helpottaa tajuamaan miten asiat on.äidin helmoista lähtenyt suoraan yhteiseloon.

 

[LILLI]

sanompa suoraa, että tollasille äijille kengän kuva #&%?$!*. en kattos tollasta käytöstä päivääkään.

 

[DG]

Et tuhoa, vaan mies tuhoaa...

 

[miuz]

\

Olen itse avioerolapsi enkä haluaisi omien lasteni kokevan sitä, mutta ei kai tässä muukaan auta kun toiselle se oma napa on tärkeämpi.

Omat vanhempani erosivat kun olin 5v ja isäni (jonka luo jäin) meni uudelleen naimisiin pian. Heillä oli etenkin alussa _paljon_ riitoja ja monesti toivoin että eroaisivat mieluummin, ettei tarvitsisi kuunnella huutoa. Lapselle siis huono ilmapiiri kotona, riidat ym. ovat mielestäni paljon pahempi vaihtoehto, kuin vanhempien ero. Ottaen vielä senkin huomioon, että myös eronneet vanhemmat voivat käyttäytyä sivistyneesti keskenään, eikä pois muuttava vanhempi hylkää lastaan.