tuhma poika

miten mä saan tästä ilkeästä pojasta kiltin lapsen?
tää on siis täys termiitti, joka paikkaan se kerkiää, joka paikan se rikkoo, se lyö, puree, ja tekee kaikki mahdolliset tempaukset mitä sen pienessä päässä liikkuu. oon yrittäny kiltisti neuvoa että noin ei saa tehdä mutta ei tunnu menevä perille, kyseessä siis puolitoista vuotias taapero.
onko muilla näin valtavan kerkeäväisiä lapsia?? ja kuinka näille opetetaan käyttäytymään kunnolla

 

täällä saman ikänen täysi termi naali potkii puree ja nipistelee jos ei saa tahtoo periksi. minä tein kanssa aluksi et puihuin sille et näin ei tehä ja näihi ei kosketa mut se vaan jatko ja naureskeli päälle. niin päätin tehä silleen et jos ei tossella kerralla usko kun sanoin niin laitoin aresti penkkiin ja selitin miks joutuu ja sit kun olin laittanu niin en puhunu sille mitään ja istua pitää kunnolla minuutti/vuosi. ja jos lähti kesken kaiken vein takasi niin en puhunu mitään ja aina alko aika uudestaan. kyl se meni meijän pojalle selväksi et ei kosketa mut meni vaan 3 viikkoa et anto periksi et siinä pitää jaksaa ja jos ei usko vieläkään niin teen sitä vielä. on jättäny esimm. puremisen ja radioon koskemisen pois kokonaan ja näyttää itse mulle et jos noihin koskee niin joutuu penkkiin.

 

täällä saman ikänen täysi termi naali potkii puree ja nipistelee jos ei saa tahtoo periksi. minä tein kanssa aluksi et puihuin sille et näin ei tehä ja näihi ei kosketa mut se vaan jatko ja naureskeli päälle. niin päätin tehä silleen et jos ei tossella kerralla usko kun sanoin niin laitoin aresti penkkiin ja selitin miks joutuu ja sit kun olin laittanu niin en puhunu sille mitään ja istua pitää kunnolla minuutti/vuosi. ja jos lähti kesken kaiken vein takasi niin en puhunu mitään ja aina alko aika uudestaan. kyl se meni meijän pojalle selväksi et ei kosketa mut meni vaan 3 viikkoa et anto periksi et siinä pitää jaksaa ja jos ei usko vieläkään niin teen sitä vielä. on jättäny esimm. puremisen ja radioon koskemisen pois kokonaan ja näyttää itse mulle et jos noihin koskee niin joutuu penkkiin.

Mun mielestä ton ikänen on vielä ihan liian pieni arestiin!

Ite kysyin just tytön 1v neuvolassa, milloin lapsi alkaa tajuamaan, että toiseen ottaa lyöminen, nipistely ym. kipeää (tätä tyttö kans silloin tällöin tekee ja yleensä nauraa päälle). Hän sanoi, että siihen menee vielä pitkä aika, että lapsi ymmärtää oikean ja väärän eron (5v paikkeilla). Näin pienet lapsethan nyt haluaa luonnollisesti tutustua kaikkeen, vaikka itselle se rasittavaa välillä onkin..
Oon huomannut, että jos lapsi ei kielloista huolimatta usko, niin paras tapa on vaan kiinnittää huomio muualle.

 

Taidat aliarvioida lapsen ymmärryksen, samoin neuvolan täti. Meillä molemmat lapset ovat ymmärtäneet kyllä jo tuossa 1 vuotiaana että jos menee yli rajan niin joutuu "arestiin" ja se on tepsinyt. Ja kyllä lapsi ymmärtää oikean ja väärän jo paljon aikaisemmin kuin viisi vuotiaana. Jos vanhempi ei sitä ymmärrä niin varmasti alle viisi vuotias käyttää sitä häikäilemättä hyväkseen. Olen vierestä seurannut moista äitiään pyörittävää tapausta ja kyllä hakoteillä ollaan. Ja sitä kauttahan lapsi oppii juuri oikean ja väärän kun oikeasta käytöksestä palkitaan ja väärästä joutuu arestiin. Ja lapsen tätyy saada tietää missä rajat menee. Se on yksi lapsen oikeuksista. Jo ryömiväisikäinen ymmärtää tiukan kiellon vaikka puhetta ei muuten ymmärtäisi juurikaan. Lapsi erottaa äänen sävyistä mitä mieltä äiti on hänen tekemisistään. Ja jos lapsi ei usko tiukkaa kieltoa on hänet haettava pois eli estettävä tekemästä ei toivottua asiaa. Asenne että lapsi ei ymmärrä, sai kaverini sanomaan sitkeästi lempeällä äänellä " äitin kulta, ei saa...", Tästäpä lapsi tulkitsi että kaikki mitä hän tekee on sallittua ja toivottavaa. En siis ihmettele että lapsi teki kaikkea mahdollista typerää. Kolme vuotiaana mm. löi 1 v tytärtäni vasaralla päähän, ja mitä äiti tähän? No tietenkin sanoi että "äitin kulta, ei saa" ja sen jälkeen minulle selittämään että ei hänen lapsensa ymmärrä tekevänsä pahaa. Kummasti silti oma 1 v samaan aikaan ymmärsi jo että lyödä eikä purra saa, eikä muutenkaan satuttaa muita. Monta kertaa neiti oli lyövinään minua, pyöritti sitten päätään, sanoi ei ja halasi päälle. Eli selvästi näytti että lyöminen on väärin. Ja sitten joku neuvolan täti sanoo että sen ikäinen ei ymmärrä oikean ja väärän eroa. Voi voi...

Itse olen kyllä ensin käyttänyt juuri tuota napakkaa kieltoa ja heti perään houkutellut äkkiä jonnekin muualle ja hakenut konkreettisesti lapsen pois kielletystä toiminnasta. Jos kyse on ollut selvästi tavaraan tutustumisesta niin olen salaa seuraillut että tavara ei mene rikki eikä lapsi loukkaa itseään ja vasta kun jotain vaaraa on ollut, olen muka vasta sitten nähnyt ja mennyt torumaan. Mm. videot kiinnostivat poikaa suunnattomasti ja annoin tutkia niitä rauhassa ja kiivetä jopa videokaappiin tutkimaan laitetta. Vasta kun huomasin että lasta alkaa kyllästyttää, menin torumaan. Tapahtumaa seurailin salaa seinän takaa kurkkien. Sen jälkeen poika ei enää videokaapille mennyt, video tuli tutuksi ja viesti meni ei toivotusta tekemisestä perille. Mutta kun joku homma meni vain huomion haun piikkiin, esim. kukkaa mentiin repimään nauraen ja äitiä katsoen niin silloin tuli varmasti sanktiota, eli nostin kiellon jälkeen syöttötuoliin istumaan. Pidin siinä hetken (n. minuutin verran) ja päästin pois. Jos meni takaisin samaan hommaan niin annoin istua taas ja joka kerran vähän pidempään. En uhkaillut arestilla tms. vaan jos ei uskonut kolmannella kiellolla niin hain pois. Äkkiä meni perille. Poika oppi parissa päivässä pois ei toivotusta käytöksestä ja tyttö n. viikossa (huomattavasti sitkeempi tapaus :headwall: ) . Muutenkin jos esim. laitoin ruokaa otin lapsen viereeni syöttötuoliin "auttelemaan" ruuan laitossa jotta sain rauhassa laittaa ruuan. Esim. salaatin nyppiminen sormin yhdessä oli molemmista hauskaa ja piti poissa pahan teosta. Mutta kun kielletystä toimesta poistin niin lapsi istui syöttötuolissa keskellä lattiaa tekemättä mitään ja jätin täysin huomiotta. Taikka yleensä huutaen ja kiukutellen että jospa saisi tahtonsa läpi ja pääsisi jälleen pahan tekoon. Vasta kun rauhottui päästin pois. Yleensä tähän meni n. minuutin verran mutta ensikertalaiselta voi mennä vähän pidempäänkin huutaessa. Tärkeää noin pienelle on kuitenkin että äiti pysyy näkyvissä ja että äiti käy välillä hellästi kertomassa että niin ei saa tehdä. Vasta kun lapsi on valmis halaamaan tai omalla tavallaan tekemään sovinnon voi lapsen ottaa pois tuolista ja päästää taas valloilleen. Äkkiä sitä oppii huomaamaan milloin itku on vain kiukuttelua ja halua päästä pois tuolista ja milloin lapsi taas ei ymmärrä mistä on kyse. Olo täytyy kaikissa olosuhteissa tehdä ikäkauteen sopivan turvalliseksi. Esim. kolmevuotiaan aresti paikka voi olla jo niin että sieltä ei äitiä näe. Eli maalaisjärkeä peliin niin varmasti pärjäät ap.

 

ei ainakaan meidän lapsi ole liian pieni aresti penkkiin kun ymmärtää itse sen miks joutuu ja selittää ite mistä asioista joutuu niin kyl se silloin itse sen ymmärtää.ja on lopettanu tekemisesä. ei kaikki saman ikäset kyllä välttämättä ole samalla aalto pituudella tajuamisessa.

 

ja jos en saa kuria mun lapselle niin ei siitä mitään tule. mulla on 4 vuotias ja nyt puolitoista ja tässsä kuussa tulee vauva taloon.

 

Mä olen samoilla linjoilla käpylehmän kanssa. Voi olla ettei 1-2 vuotias kunnolla tajua vielä, että jos nipistää niin sattuu, mutta ainakin kiellot ymmärtää aivan varmasti ja kyllä nipistely ja lyöminen täytyy mielestäni kieltää heti kun lapsi ne ymmärtää. Lisäksi olen sitä mieltä, että äiti tietää oman lapsensa kohdalla parhaiten sen ymmärryken tason. (ainakin useimmiten) Se, että selitetään, ettei lapsi vielä ymmärrä ja annetaan sen tehdä mitä vain on kyllä varsinainen karhunpalvelus lapselle. Sehä juuri hakee rajoja ja vanhempien tehtävä on ne hänelle asettaa. Jos lapsen antaa tehdä oman mielensä mukaan viisivuotuiaaksi asti, niin kyllöä aika pulassa on aiinä vaiheessa, kun alkaa käytöstapoja opettamaan.

Meidän tyttö ymmärsi kiellot hyvin jo alle vuoden ikäisenä ja sen huomasikin, kun tyttö aikoi tehdä jotain kiellettyä, niin hän oikein katsoi ja odotti, että milloin äiti huomaa ja kieltää. Kyllä noissa asioissa kannattaa jo pienestä pitäen opettaa, ettei saa esim lyödä, purra, nipistellä jne. vaikkei sen ikäisellä lapsella empatia huipussaan vielä olekaan. Se onkin vanhempien tehtävä opettaa lapselle nämä asiat. Ei hänen niitä vielä itse tarvitsekaan hoksata!

 

Eihän ne lapset tajua moneen vuoteen oikean ja väärän eroa tai sitä, että toiseen sattuu, mutta kyllä ne tajuavat sen, että jotain asiaa ei saa tehdä. Käytännössä se ei aikuisen toimintaan vaikuta juurikaan, mutta periaatteessa ero on suuri. Pieni lapsi, joka ei varsinaisesti tajua tekevänsä väärin ei ole tuhma vaan tottelematon. Tässä on iso ero, koska silloin vastuu lapsen toiminnasta on aikuisella eikä lapsella.

Mun mielestä 1-vuotias on aivan liian pieni jäämään yksin kiukun ja muiden ikävien tunteiden kanssa ja jäähypenkki on tosi julma käytäntö. Jäähyn voi tehdä sylissäkin. Yksin jättäminen opettaa, että jotkut tunteet on pahoja ja niitä ei saa osoittaa. Syöttötuoli tai sänky jäähypaikkoina on siinä mielessä tyhmiä, että niillä on "oikeasti" ihan eri käyttötarkoitus. En mä ainakaan halua, että lapsi pitää sänkyyn laittamista rangaistuksena.

Meillä on järjestetty koti niin, ettei poikaa tarvitse juurikaan kieltää, mutta jotkut asiat ovat sitten täysin kiellettyjä. Esim. telkkariin ei saa koskea eikä lehtiä kaivella. Siitä viedään omaan huoneeseen jonne poika sitten hyvin usein jää tai tulee samantien pois. Kyseessä onkin ennemminkin seuraus kuin rangaistus. Kaikki pureminen, lyöminen ja raapiminen kielletään, estetään tai lopetetaan, mutta ei me siitä olla ainakaan toistaiseksi rangaistu. Ei olla katsottu tarpeelliseksi.

 

Kyllä meillä ainakin on täytynyt ottaa kunnon komento, että on saanut 2-vuotiasta jotenkin aisoihin. On purrut ja raapinut, mennyt kun elohopea jo vuoden vanhasta saakka. Kun poika oli 1v4kk, vauva synty taloon. Jos lasta alkaa 5-vnä ohjailla, mikä on oikein ja mikä vväärin, niin on kai aika myöhästä. Lasten ei saa purra tms toisia, se kyllä tajuaa kaksvuotiaana sen. Tajuaa nääs monta muutakin asiaa, kun melkein täysin puhuukin. Meillä ainakn lasta komennetaan ja rangaistaan kohtuullisin menetelmin, jos ei sana mene perille. Lapselle pitää alusta saakka opettaa, että on asioita, joihin ei voi kajota. Näin meillä..

 

Minusta lähtökohta on pielessä, jos 1-vuotiasta kuvataan sanalla ilkeä tai tuhma. Antaa nyt vaan tulla lunta tupaan, mutta tuon ikäinen ei osaa vielä olla kumpaakaan. Se, mitä lapsi tekee, voi olla väärin tai tuhmaa, mutta itse lapsi ei sitä ole. Sen homman hallitsee vasta vanhempana, ja silloinkin kannattaa lapsen kuullen säästellä moisia sanoja.

Viisaammat kasvatuksen ammattilaiset esim. kommentoivat jäähypenkin tehoavan vasta joskus 2,5-vuotiaan ja sitä isomman kohdalla. Sitä ennen lasta ei jätetä yksin kiukun tunteen kanssa, kuten joku jo aiemmin kommentoikin, vaan vanhemman tehtävänä on toimia turvallisena puskurina.

Itselläni on juuri kaksi vuotta täyttänyt termiitti, joka tekee kaikenlaista ei-toivottua, mutta ei mitään niin pahaa, ettei siitä selvittäisi ja ei menisi ajan myötä ohi. Meillä on kova kuri ja lapsella on selkeät rajat esim. äidin puremisen suhteen, mutta minun suustani lapsi ei koskaan ole kuullut olevansa ilkeä tai tuhma, vaikka mitä tekisi, vaan että se, mitä hän tekee, on väärin toisia kohtaan.

Voi kuulostaa jeesustelulta, mutta näillä asioilla on vissi ero.

 

Samanlainen termiitti täällä. Pojalla on ikää 1 v 2 kk ja menee niin, ettei kukaan tuntemani toinen saman ikäinen. esikoisemme on oikea enkeli tähän kuopukseen verrattuna. Siinä vaiheessa kun kuopus seitsemättätoista kertaa saman päivän aikana tyhjentää roskista, kiipeää kirjahyllyyn, puree minua, repii sanomalehden, kaivaa kukkamultaa tai hakkaa veljeään kepillä päähän, niin ei äitiä oikein enää naurata... Samalla tavalla olen pyrkinyt kummatkin kasvattamaan ja hoitamaan, mutta luonne-ero näköjään jo aikaisessa vaiheessa näkyy. =)

Varsinaiseen jäähypenkkiin tuossa iässä en vielä usko, mutta kyllä esim. siirrän napakasti pois pahoja tekemästä ja korotan ääntäkin, joskus väsyneenä hiukan liikaakin... :ashamed:

jaa-a, hyviä neuvoja ottaisin myös minä vastaan, sillä niin rakas kun pikkuherra onkin, niin on hän myös välillä hiukan raskas ja mulla tuhraantuu oikeasti päivässä liikaa energiaa pikkumiehen jälkien korjaamiseen. esikoinen jää vähemmälle ja kärsii selkeästi siitä.

Eli siis, onko jollakulla jäähyjen yms. lisäksi tai sijaan jotain hyviä ehdotuksia termiitin aisoissa pitämiseen?

 

Mulla poika 1,8v ja ymmärtää oikein hyvin oikean ja väärän asian. On joutunut PARI kertaa "arestiin" sohvalle istumaan josta ei saa liikkua pois. Siinä istua napittaa kiltisti ja arestin pituus on ollut muutaman minuutin koska tämän ikäinen ei muista pitkiä aikoja että, miksi arestiin joutui.

 

Te, jotka olette käyttäneet arestia rangaistuksena pienillä lapsilla, niin onko siitä oikeasti ollut jotain apua? Onko lapsi lopettanut ei-toivotun käytöksen eikä häntä ole tarvinnut enää uudelleen kieltää samasta asiasta? Hienoa, jos näin on, mutta en ihan usko. Lapsi varmaan istuu siinä pakotuksen alla vaaditut minuutit, mutta itse en kyllä usko, että siitä on loppujen lopuksi mitään sen ihmeempää iloa kuin olisi siitä, että lapsen olisi vienyt pois tilanteesta tekemään jotain muuta.

Meillä isä on joskus "uhkaillut" 2-vuotiasta tyyliin "jos et nyt lopeta, niin isä laittaa autot pois". Kerran joutui sitten ne pois laittamaan eikä poika ollut moksiskaan. Nyt ei enää edes muista, että autot ovat siellä kaapin päällä edelleen. Lyhyt on pienen muisti.

Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Onnistumisista on aina mukava kuulla.

 

Mulla poika 1,8v ja ymmärtää oikein hyvin oikean ja väärän asian. On joutunut PARI kertaa "arestiin" sohvalle istumaan josta ei saa liikkua pois. Siinä istua napittaa kiltisti ja arestin pituus on ollut muutaman minuutin koska tämän ikäinen ei muista pitkiä aikoja että, miksi arestiin joutui.

Se nyt on vain fysiologisesti mahdotonta, että lapsi tuon ikäisenä ymmärtäisi oikeaa ja väärää tai edes empatiaakaan. Ihmisten aivot ovat syntymän jälkeen vielä aivan keskeneräiset ja sen verran monimutkaiset etteivät ne parissa vuodessa kehity. Itse asiassa aivot rupeavat olemaan "valmiit" vasta siellä 25-30 vuoden iässä, miehillä myöhemmin kuin naisilla.