Toukotenavat 2017 <3 joulukuu

Vauveli vanhalle mulla on sama tilanne töiden suhteen. 16 vuoden putki takana ilman mitään taukoja, lomia lukuunottamatta tietty. Sairauspoissaolojakin tosi vähän, mutta nyt raskaus on tuonut mukanaan migreenin ja sen vuoksi olen kyllä joutunut olemaan poissa. Luulen tiimikavereiden kyllä ihmetelleen asiaa, en ole vielä kertonut töissä kuin parille tyypille ja esimiehelle. Ensi viikolla aion kertoa ja varmasti sitten ymmärtävätkin, etten voi ottaa normaaleja kohtauslääkkeitä ja siksi oikein mikään ei auta.

Mulla oli tällä viikolla neuvolalääkäri ja kyllä oli taas helpottavaa kuulla pienen sydänäänet . Sain muuten vapautuksen sokerirasituksesta, en kuulemma kuulu riskiryhmään. Olin tosi yllättynyt, kun luulin, että se tehdään kaikille näin vanhoille . Mutta kuulemma painoindeksi ja sukurasitteet vaikuttavat eniten. Pitäisi olla vaan tyytyväinen (en todellakaan innolla odottanut kyseistä koetta), mutta jotenkin huolestuttaa onko turvallista olla testaamatta. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ja mistä sen sitten tietää, jos jossain vaiheessa sokerit alkaisivatkin heittää ?! Ei kai pitäisi murehtia liikaa .

Puolitoista viikkoa rakenneultraan, ei malttais odottaa! Joulu näyttää tulevan ihan yllättäen tänä vuonna, ajatukset niin näissä muissa asioissa. Jos saisi viikonloppuna vähän paremmin siivoiltua ja voisi virittää vähän valoja tunnelmaa luomaan .

Viivitys ja minityyppi 18+3

 

Onneksi mulla on diabetes omasta takaa niin ei tarvi kärsiä sitä sokerirasitustestiä Kaikilta on kuullut aina vaan kauhutarinoita niistä.

 

Vauveli vanhalle mulla on sama tilanne töiden suhteen. 16 vuoden putki takana ilman mitään taukoja, lomia lukuunottamatta tietty. Sairauspoissaolojakin tosi vähän, mutta nyt raskaus on tuonut mukanaan migreenin ja sen vuoksi olen kyllä joutunut olemaan poissa. Luulen tiimikavereiden kyllä ihmetelleen asiaa, en ole vielä kertonut töissä kuin parille tyypille ja esimiehelle. Ensi viikolla aion kertoa ja varmasti sitten ymmärtävätkin, etten voi ottaa normaaleja kohtauslääkkeitä ja siksi oikein mikään ei auta.

Mulla oli tällä viikolla neuvolalääkäri ja kyllä oli taas helpottavaa kuulla pienen sydänäänet . Sain muuten vapautuksen sokerirasituksesta, en kuulemma kuulu riskiryhmään. Olin tosi yllättynyt, kun luulin, että se tehdään kaikille näin vanhoille . Mutta kuulemma painoindeksi ja sukurasitteet vaikuttavat eniten. Pitäisi olla vaan tyytyväinen (en todellakaan innolla odottanut kyseistä koetta), mutta jotenkin huolestuttaa onko turvallista olla testaamatta. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ja mistä sen sitten tietää, jos jossain vaiheessa sokerit alkaisivatkin heittää ?! Ei kai pitäisi murehtia liikaa .

Puolitoista viikkoa rakenneultraan, ei malttais odottaa! Joulu näyttää tulevan ihan yllättäen tänä vuonna, ajatukset niin näissä muissa asioissa. Jos saisi viikonloppuna vähän paremmin siivoiltua ja voisi virittää vähän valoja tunnelmaa luomaan .

Viivitys ja minityyppi 18+3

Mulla on migreeniä ollut yläasteesta lähtien. On pysynyt kurissa lääkkeillä (tulehduskipulääkkeillä) ja ei pääse valloilleen, kun otan heti ekan tuntemuksen kolahdettua. Nyt en ole käyttänyt lääkkeitä raskausaikana ja migreeni on ollut muistaakseni kolme kertaa niin paha, että tavarat on tullut ylös. Normisti en siis migreenissä oksenna. Töistä olen ollut pari päivää poissa eri kerroilla tästä johtuen. Nyt on ollut 3 viikkoa ilman migreeniä, ihanaa!

Onpas ihme juttu toi sokerirasituskoe. Täällä sanottiin, että kaikille yli 25-vuotiaille tehdään.

 

Oon oottanu sopivaa hetkeä että jaksan nostaa läppärin syliin ja kirjotella tänne. Yleensä luen uudet viestit sängyssä puhelimella, ja sillä on niin rasittava kirjottaa pitkiä viestejä. Nukahtamisvaikeudet vaivaa ja olen päivisin töiden jälkeen aina ihan poikki, niin en senkään puolesta ole jaksanut kirjotella. Tänään nukuin parin tunnin "päikkärit" alkuillasta, ja taas kukutaan, saapa nähdä mihin asti. Mies tulee neljän ja viiden välillä töistä, olenkohan vielä hereillä sillon...

Mulle on tällä viikolla ilmestyny kunnon pömppis, kaippa se nyt on jo vauvamaha, eikä enää mitään ohimenevää turvotusta mitä aikasemmin on ollu Just kuuntelin sydänääniä, sain siskolta dopplerin jolla kuultiin ekan kerran sydänäänet jo 8. viikon paikkeilla. Tässä vaiheessa ei tarvi ko tökätä vekotin suurin piirtein oikeaan kohtaan että sykkeen kuulee, ja liikkeitä sillä kuulee kans. Liikkeitä en vielä tunne, jotain muljahteluita ja hentoa tökkimistä mutten oo varma onko ne sikiön liikkeitä vai jotain suolen kurinoita Tuo doppler antaa mielenrauhan sellaisiin päiviin kun on tuntunu tavallista enemmän vatsakipuja ja vihlontaa. Töissä joutuu nosteleen raskaita koreja ja olemaan koko päivän jaloillaan, niin selkäki on alkanu vihotella, sain lähetteen fysioterapeutille. Oon tällä viikolla yrittäny alkaa ottaa töissä iisimmin, siellä kai kaikki jo tietää että olen raskaana niin voin pyytää muilta apuja ettei tarvi niitä raskaimpia laatikoita ite nostella.

Oon alkanu tehdä koneelle listaa kivoista nimistä joita bongaan esim. nettikeskusteluissa. Tähän mennessä listassa on vain tytön nimiä. En osaa yhtään miettiä nimiä pojalle, jotenkin on semmonen olo että tyttö tulis, mies taas oottaa poikaa. Saa nähä kumpi pettyy rakenneultrassa Ei vaan, vaikka toinen toivoo tyttöä ja toinen poikaa, niin on ihan sama kumpi sieltä tulee, kunhan kaikki vaan menis hyvin ja vauva syntyis terveenä. En oo osannut hermoilla ultraan menoa ollenkaan, ekasta ultrasta ajattelin että käydään nyt kattoon mitä siellä näkyy, ja seuraavaa odottelen että jos vaikka sais nähdä sukupuolen, ei oo käynyt mielessäkään ettei kaikki ois hyvin. Aika on varattuna tammikuun ekalle viikolle.

Osallistuttiin seulontoihin, eikä löytynyt mitään poikkeavaa, riskiluvut oli pienet, samoin turvotus. En siis sen puolesta oo osannu pelätä mitään, mutta kaikenlaisia muita pelkoja on pyöriny mielessä, välillä niin kauheita, ahdistavia ajatuksia etten osannu ko itkeä ja raivota. Mietin esim. etten halua lasta, en halua tulla äidiksi, jne. En tiedä mistä tuollaiset ajatukset tuli, mutta terkkarin mukaan ne on ihan normaaleja juttuja, joita monet varsinkin esikoista odottavat käy läpi, kun tulee pelko omasta jaksamisesta ja miettii että miten sitä pärjää. Onneksi ne meni äkkiä ohi, ja nyt oon taas yhtä onnellinen kuin mitä koko ajan olen ollutkin ja osaan jo pahoinvointikohtaustenkin loputtua eri tavalla nauttia tästä

Huhhuh, hirrrrveen pitkä viesti. Anteeksi
Nyt menossa jo 16+4, jouluna ollaan jo puolivälin tienoilla. Hurjaa! Vastahan sitä tärisevin käsin vessassa pitelin raskaustestiä! Tulin tänään facebookissa "ulos kaapista", oli niin monta kaveria ja kauempana asuvaa sukulaista jotka ei vielä tienneet, niin oli helpompi paljastaa asia siellä kaikille samalla kertaa. Ostin eilen myös ensimmäisen uuden vaatteen vauvalle. Itselleki pitäis ostaa isompia vaatteita, mutta oon niin laiska sovittaan että joku rintaliivienkin osto tuntuu ihan painajaiselta. Kohta vaan on pakko kun en mahdu enää nykyisiin vaatteisiin.

 

Hei!
Mä oon huono päivittää mun kuulumisia.
Eli meillä oli neuvola ja kuulin sydänäänet ei meinannu vaa toinen antaa kuunnella ku sillä oli kauhee menofiilis päällä. joskus tunsin liikettä nyt en oo tuntenut. mitä tää maha nyt vähä elää omaa elämäänsä nii tiiä onko suoli vaiko vaava.
Nimet on jo molemmille (mä sanoin mies oli ok)
Facessa tullaan kaapista ulos ru jälkeen joka o 27.12
Ihana neuvolatäti ku sano että jos yhtää epäilyttää vauvan vointi nii soitto sinne vaan nii se kuuntelee sydänäänet.
Hanna ja papana 18+2

 

Tänään myös mattimyöhäset poksutaan uutta viikkoa ja vihdoin tuntuu että nää viikot on alkanu liikkua eteenpäin Tuntuu et ois jo ikuisuuden ollu raskaana, vaikka kuitenkin ihan vastahan sitä plussas

Nyt siis Spukka ja Pööpötin 15+0 <3

 

Ai niin - uusi kuukausi. enpä tajunnut. Odottelin iestiä että koska tulis uusia viestejä pinoon. 8)

Täällä kai voidaan paksusti. Nyt vois jo päältä katsellessa arvailla, että jotain meikäläisessä on tossa keskivartalossa tapahtunut.

rv. 15+2 (kai ---- enää ei pysy perässä; pitää puhelimen sovelluksesta tarkistaa)

vakuutusta mietitään, mutta en pidä pakollisena. 4:stä lapsesta 2 ekalla on ja on niitä vähän käytetty, mutta ei todellakaan hintansa arvosta. Otettiin, koska kaksosraskaus on riskiraskaus.
Toisille tuplille ei otettu, eikä oltas kyl tarvittukaan. molemmat olleet tosi terveitä.
En kans tiedä että mitä ehtoja LähiTapiolalla on sille vakuutukselle. Jatkuvasti ne vaan nostaa noiden vakuutusten hintoja; omaanikaan en oo käyttänyt kuin yhtenä vuonna, ja se vakuutus on ollut mulla kohta 10 vuotta. Meinannut jo lopettaa koko vakuutuksen, ku hinta vaan nousee joka vuosi. terveenä olen saanut olla ja olen sen verran itsehoitotietoinen, etten ihan pienistä vaivoista mene lääkäriin tai ota lääkitystä. Käytän paljon luonnonlääkintä ja homeopaattisia; nyt tosin raskaus rajoittaa noita luonnonlääkintämahdollisuuksia.

Ei olla tultu vielä ulos kaapista julkisesti. ... Tää parisuhdekin on niiin uusi että sekin taris ensin tuoda julki.

 

Haha mekään ei kauaa ehditty hellustella ennenku tajusin olevani raskaana. Suurin piirtein niin että hyvä jos miehen siskot tiesi sen seurustelevan kun yks jo soittelee niille vauvauutisia
Me ei olla vielä edes katseltu vakuutusten hintoja, mulla on itselle tapaturmavakuutus LähiTapiolasta, mutta en tiedä laitanko pois, ei se kyllä kovin kallis ole että sama pitää kaiken varalta, siskolle kävi niin että just kun oli irtisanonu vakuutukset loukkasi jalkansa ja joutui kalliisiin leikkauksiin jne ja kaikki menikin sitten omasta pussista. Koskaan ei tiiä mitä sattuu...

 

Meillä on esikoinen kyseessä joten ikäeroa ei tule. Seuraava on tarkoitus tehdä heti putkeen jos kaikki menee hyvin, alkaa ikä painaa itsellä sen verran.

Mulla on ollut melkein viikon verran iltaisin maha kipeä. Se on nyt jotenkin kasvanut, kun tunnen sen ihan pienessä kumartelussakin. Kyykkiminen kivistää ja öisin ei löydy hyvää asentoa, kun kivistää. Mää en tiedä johtuuko tämä mun kipuherkkyydestä vai mistä. Unenmäärä on edelleen järkyttävän pieni ja nuokun ratissa päivittäin. Jotenkin tuntuu väärältä jäädä saikulle väsymyksen takia ja siksi sinnittelen. Neuvolasta saisin soittamalla reseptin unilääkkeisiin mutta en halua sellaista elimistöön.

Meillä on vakuutuksia elukoiden takia kolmessa eri yhtiössä. Kilpailutetaan nämä ja katsotaan mikä tuntuu parhaimmalta.

Onko muilla edelleen jatkuva nälkä? Mulla vatsa kurisee parin tunnin välein vaikka syön monipuolisesti ja yritän kiinnittää huomiota että tulee syötyä protskuja. Mietin liittyykö tämä unettomuuteen, kun on suurimman osan vuorokaudesta hereillä.

Synnytystä en ole vielä paljoa miettinyt ja toivottavasti en tule miettimäänkään. Tammikuussa tehdään lähete pelkopolille kipuherkkyyden takia. Kyllä se sieltä ulos tulee tavalla tai toisella. Alakautta haluaisin synnyttää, mutta en tiedä pystynkö. Mulla tulee kivusta oksennus ja sen jälkeen pyörryn, sama piikkien kanssa. Tänä vuonna on kyllä jo niin monet kokeet otettu, että selvää siedättymistä on tullut. Makuuasennossa ei ole enää tullut pökräystä, kun koetta otetaan.

Mää ajattelen synnytystä sellaisena pakollisena rutistuksena. Se hoidetaan mahdollisimman nopeasti pois alta täydellä lääkityksellä. Mitään rentoutumisia yms. en halua, ei ole mun juttu, oon enemmän tekemisen ja käytännön naisia. Kuten huomaa, en ole miettinyt paljoa

Olitkos sinä hoitoalalla?
Muistaakseni ainakin olet puhunut, että työsi on fyysisesti raskasta. Välillä olen pienellä kauhulla lukenut sun tekstejä, kun rivien välistä kaikuu uupumus. kun tosiaan kuulostaa, että työmoraalisi on korkealla.
Mun mielestä sun kuitenkin pitäis olla nyt enemmän itsekäs ja antaa itsellesi lepoa! Varmasti työsi rasittaa ja olis hyvä ottaa aikalisää työstä, että saisit ladattua akkuja!
Itse olen hoitoalalla, ja yksittäisistä päiviä ollut pois, tosi heppoisesti. Yhdellä kädellä voi laskea ne päivät. Samaistun sinuun siinä mielessä, että en herkästi yleensä ole töistä pois, mutta nyt raskausaikana olen päättänyt olla itsekkäämpi, enkä aio ottaa riskejä. Mulla myös ikää 34 ja kolotuksia enemmän kuin 9-10v sitten esikoisten raskausaikana.
Mulla on ollut myös isoja uniongelmia koko raskausajan ja väsymystä kohtuu paljon, ettei oikein töiden jälkeen ole jaksanut tehdä mitään. Nyt alkanut tosin vähän helpottamaan, jostain ihmeen syystä.
Mutta olen sitä mieltä, että ota saikkua jos koet uupumusta! Se on täysin pätevä syy olla pois raskausaika. Eikä tarvii tuntea huonoa omaa tuntoa. Me ei olla niin korvaamattomia siellä töissä.

 

Kiitos kaikille rohkaisevista sanoista. Mää vielä yritän jaksaa töissä, kohta on lomakin. Mutta jos ihan mahdottomaksi käy ennen lomaa, niin yritän rohkaista mieleni ja otan yhteyttä neuvolaan.

Tässä on ihan uuden edessä, kun on ollut 17 vuotta työelämässä ilman taukoja (lomat toki on ollut, niitäkään ei joka vuosi kun oon vaihtanut työnantajaa). Työmoraali on aina ollut tosi korkea ja onneksi oon saanut olla terve, niin ei ole juurikaan tarvinnut olla poissa. Tänä vuonna tuli pisin poissaolo keskenmenon takia, viisi päivää piti isoimpien vuotojen takia pysytellä kotona.

Hetki kerrallaan eteenpäin

Luin tämän viestisi vasta myöhemmin kun ensin olin vastannut sun aikaisempaan viestiin ja paasasin jo työmoraalista

 

Synnytysjännityksestä: Spinaalipuudutus oli ainoa kipupiikkejä vahvempi edellisessä synnytyksessä. Anestesialääkäri ei saanut tosin piikkiä kerralla vaan useemmin pisti joten lähti tunto jaloistakin. Loppu onkin historiaa enkä halua pelotella ketään joten jätän lopun kertomatta. Summa summarum ainoa synnytystapa minulla on sektio jatkossa.

kaz ja mini 14+6

 

Sulkava, Mulla oli spinaali toisessa synnyksessä ja lähti kyllä tunto tehokkaasti. Meidän toinen syntyi perätilassa. En tuntenut edes supistuksia tai ponnistamisen tarvetta, mutta noudatin kätilön ohjeita ja vauva tuli maailmaan hyvin sujuneen synnytyksen jälkeen n. 15 min. ponnistamisella. Ensimmäisen synnytin 40 minuutin ponnistusvaiheessa ilman kivun lievitystä (oli annettu epiduraali, mutta se ehti loppua kun synnytys oli aika pitkä) ja vauva sahasi edestakaisin ja se kipu oli kyllä aivan hirveä. (Ällövaroitus seuraavassa lauseessa, jos synnytys jännittää, älä lue eteenpäin..) Monet sanovat ponnistamisen helpottavan, mutta mä vaan tunsin repeäväni rikki, ja jonkin verran repesinkin. Vauvan sydänäänetkin alkoivat hidastua, kun toinen oli pahasti jumissa ja jotenkin siitä kuitenkin sai voimaa, mutta hirveä kipu oli kyllä. Käynnistyksestä huolimatta supistuskivut eivät kyllä pärjänneet sille kivulle..
Perätilan takia halusin kyllä ehdottomasti kaikki mahdolliset kivunlievitykset, koska perätilasynnytys ei saa jäädä junnaamaan yhtään tai siirrytään heti sektioon. Olen kyllä sen verran synnytystä miettinyt, että toivon tämän kääntyvän oikein päin. Vaikka perätilasynnytys oli ns. "helppo" oli tuo perätilan tuoma ylimääräinen jännitys kyllä aika stressaava..

Molempien synnytysten jälkeen mullakin on ollut fiilis, että ei ikinä enää tätä, mutta tässä sitä taas ollaan . Synnytys ei sinänsä jännitä omasta puolesta, itse olen valmis olemaan ns. kätilöiden armoilla ja teen kaiken mitä käsketään, kunhan vauva tulee terveenä syliin asti. Ekassa synnytyksessä kätilönä oli kunnon komentaja, joka aika urheiluvalmennustyyliin komensi mua ja tiedän monen hänen tyylistään loukkaantuneen. Mulle se oli ihan ok, oli sellainen olo, että olen ihmisen kanssa, joka tietää mitä pitää tehdä. Itse ajattelen, että synnytystä ei sinänsä voi suunnitella tai ajatella, vaan siinä mennään sen mukaan, mikä vauvalle on parhaaksi.

Vauveli vanhalle, mä ymmärrän kyllä tuon työmoraaliasian ja että on vaikea olla pois töistä (vaikka pitäisi). Olen itse ihan samanlainen. Vaikka olisi kuumetta (mitä on todella harvoin), jostain kumman syystä poden huonoa omatuntoa kun soitan jääväni sairastamaan. Hirveän vähän mullekaan ikinä on tullut poissaoloja töistä, olen tosi perusterve ja meidän lapsetkaan ei oikein saa mitään tauteja, vaikka päiväkoti-ikäisiä ovatkin. Muista kuitenkin, että väsymys ja unettomuus on todellinen syy jäädä pois lepäämään. Liian pitkä unettomuus ja siitä tuleva stressi on tosi huonoksi myös vauvalle. Kehoitan siis sua olemaan nyt vaan "itsekäs" (tai siis vauvaa ajatellen epäitsekäs ).

Täällä ei ole ollut hematoomasta johtuvia vuotoja kohta viikkoon. Tätä ennen tasaisin parin päivän välein verta on hulahdellut isostikin, tosin lyhytkestoisesti. Peukut pystyyn, että hematooma olisi katoamassa!
Nyt siis rv 14+5 ja pahoinvointi jatkuu.. Vatsan turvotus on iltaisin ihan kamala. Vatsa on iso, pinkeä ja kipeä.. Toivottavasti tämä olisi taas vain vaihe..

 

Tuosta työmoraalista, mullakin sen kanssa aina ollu "ongelma", kun en millään voisi muka olla pois töistä. Nyt raskaana ollessa mulla on jo kahdesti ollut sellanen flunssa ettei yksinkertasesti ole ollut järkevää mennä töihin. Ja aiemmin kun olen tuntenut huonoa omaatuntoa kerran vuodessa tapahtuvasta sairaslomasta, niin nyt olen saanu itteni onneksi vakuuteltua että näin on myös vauvalle hyväksi. Teen itse hoitotyötä eikä sitäkään kautta ole ollu järkevää mennä tartuttamaan kaikkia
Saas nähdä muuten, mulla on nyt määräaikanen soppari ja meillä on vakipaikka auki..Mun piti olla periaatteessa seuraava kuka vakipaikan saa mut saas nähdä....

Synnytyksestä Kirjotinko tästä jo? Ei hitsi tätä mun päätä Mulla käynnistettiin yliaikaisena ja sain kaikki kivunlievitykset. Pitkittynyt ponnistuvaihe(1h 20min) johti kumminkin imukuppiin joka oli siinä viime hetkellä melko ikävää. Mutta olin varautunukki siihen että jossain kohtaa synnytys tulee koskemaan, joten en saanu mitään traumaa siitä. Jotenkin vaan toivoisin että tää seuraava lähtis tulemaan itsestään ja tulis ulos vähän nopeammin

Hei, huomennahan täällä poksutaan, huomenna 16 + 0 !

 

Kiitos taas kaikille järjen puhujille. Olen tässä miettinyt nukkumisasioita miehen kanssa ja ensi viikolla olen yhteyksissä neuvolaan. Asialle pitää nyt jotain tehdä, nuokun ratissa nykyään joka kerta kun ajan.

Parin viikon sisään on alkanut tulla paljon kyselyitä, että oonko raskaana. Mää olen niin onnellinen kun saan sanoa, että kyllä siellä vauva on. Tunne on jotenkin sanoinkuvaamaton, ei tätä vielä itse aina usko.

@Maria82 Tarkemmin en halua työnkuvaani avata oman turvallisuuden vuoksi. Nykyään moni työpaikka on sellainen, että oma selusta tulee suojata. Sen verran olen uskaltanut nettimaailmassa sanoa, että työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Mutta esim. Faceryhmään en liity työn vuoksi ja muutenkin anonyymina kirjoittaminen on itselle parempi vaihtoehto.

 

Moikka pitkästä aikaa! Aika menee niin vauhdilla ja ihmeempiä päivittelyä ei ole ollut, eli tasaista elämää ollut. Potkuja tuntuu sillontällön ja maha kasvanut kovasti. Eilen miehen puolituttu täti ihminen kysy kovaan äänee et ollaankos sitä pieniinpäin? Itekkii ihan säiköhdin kuka uskaltaa tuollatavalla kysellä, kun ei tää maha mikää iso oikeesti ole!! Kai?! Mut olipa rohkea veto ja kivahan se oli nyökkäillä onnellisena et tulossa on!

Tosta työmoraalista, mä oo sen ekan raskauden aikana oppinu kantapäänkautta et älkää olko liian kilttejä työnantajalle, vaan olkaa itsekkäitä ja aatelkaa nyt vaan omaa itseänne, hoitoalalla minäkin, et tiedän kuinka vaikeeta se on!! Kukaan ei tule kiittämään sua jos olet töissä tunnollisesti äitiyslomaan asti, ei kukaan, eikä sillä et kiitoksella pitäis elää, vaan se et raskaana on vaa aateltava itteään ja vauvaa!
Mä olin oikeesti tosi kipeenä ja iltaisin kävelin kaksinkerroin kotona, mut yön levättyäni taas lyllersin töihin, kunnes neuvolassa kehoitti sairaslomalle! Ja voi kun elämä alkoi uudestaan pari viikkoa levättyä. Silloin palasin vielä hetkeksi kunnes jäin saikulle pari viikkoa aikasemmin kun äippöloma alkoi! Ja ei se pomo todellakaan vihainen ollu kun sille saikulle jäännistä ilmoitin!
Ja jos vauveli vanhalle sähän olet jo tosiaan vaaraksi itsellesi, sekä vauvalle ja muille liikkujille, jos et ratissa meinaa hereillä pysyä, et kiireesti nyt lääkärille päivystyksenä ja saikkua hakemaan. Meillä ei ainakaa neuvolasta muuta ohjeisteta kun ottamaan yhteyttä tk päivystykseen, minne saa raskaana näköjään tosi helposti ajan, ottaavat tääl ylimääräisenä ainakii jos ajat täynnä!

Anteeks tää purkautuminen, mut mun mielestä sellainen asia et raskaana ei pidä ottaa mitään riskejä ja mieluummin liian herkästi lääkärille, ennenkuin mitään kamalaa tapahtuu! Ja lepoa ei oo tiedossa aikapöiviin, vuosiin, niin nyt kannattaa ottaa pientä yritystö siihen suuntaan!
Huippua olis kyl et vaan vois niin hyvin er saikkua ei tarviis ollenkaa, mut vaikuttaa et mä en ainakaa lähellekkää äippäloman alkua sillä ole, kipuja jo nyt rankemman päivän jälkeen ja sit pitäs jaksaa tuo esikoinen hoitaa illat! Ekassa raskaudessa yks lääkäri sanoi et ei raskaana ollessa ole tarkoitus et ei jaksa muuta työpäivän jälkeen, vaan on pystyttävä tekemään muutakin! Et varmasti tätä ajatusta tulen punnitsemaan kun mietin saikulle jääntiä!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivottavasti jaksatte hyvin!
Leenulainen 16+4

 

Moikka pitkästä aikaa! Aika menee niin vauhdilla ja ihmeempiä päivittelyä ei ole ollut, eli tasaista elämää ollut. Potkuja tuntuu sillontällön ja maha kasvanut kovasti. Eilen miehen puolituttu täti ihminen kysy kovaan äänee et ollaankos sitä pieniinpäin? Itekkii ihan säiköhdin kuka uskaltaa tuollatavalla kysellä, kun ei tää maha mikää iso oikeesti ole!! Kai?! Mut olipa rohkea veto ja kivahan se oli nyökkäillä onnellisena et tulossa on!

Tosta työmoraalista, mä oo sen ekan raskauden aikana oppinu kantapäänkautta et älkää olko liian kilttejä työnantajalle, vaan olkaa itsekkäitä ja aatelkaa nyt vaan omaa itseänne, hoitoalalla minäkin, et tiedän kuinka vaikeeta se on!! Kukaan ei tule kiittämään sua jos olet töissä tunnollisesti äitiyslomaan asti, ei kukaan, eikä sillä et kiitoksella pitäis elää, vaan se et raskaana on vaa aateltava itteään ja vauvaa!
Mä olin oikeesti tosi kipeenä ja iltaisin kävelin kaksinkerroin kotona, mut yön levättyäni taas lyllersin töihin, kunnes neuvolassa kehoitti sairaslomalle! Ja voi kun elämä alkoi uudestaan pari viikkoa levättyä. Silloin palasin vielä hetkeksi kunnes jäin saikulle pari viikkoa aikasemmin kun äippöloma alkoi! Ja ei se pomo todellakaan vihainen ollu kun sille saikulle jäännistä ilmoitin!
Ja jos vauveli vanhalle sähän olet jo tosiaan vaaraksi itsellesi, sekä vauvalle ja muille liikkujille, jos et ratissa meinaa hereillä pysyä, et kiireesti nyt lääkärille päivystyksenä ja saikkua hakemaan. Meillä ei ainakaa neuvolasta muuta ohjeisteta kun ottamaan yhteyttä tk päivystykseen, minne saa raskaana näköjään tosi helposti ajan, ottaavat tääl ylimääräisenä ainakii jos ajat täynnä!

Anteeks tää purkautuminen, mut mun mielestä sellainen asia et raskaana ei pidä ottaa mitään riskejä ja mieluummin liian herkästi lääkärille, ennenkuin mitään kamalaa tapahtuu! Ja lepoa ei oo tiedossa aikapöiviin, vuosiin, niin nyt kannattaa ottaa pientä yritystö siihen suuntaan!
Huippua olis kyl et vaan vois niin hyvin er saikkua ei tarviis ollenkaa, mut vaikuttaa et mä en ainakaa lähellekkää äippäloman alkua sillä ole, kipuja jo nyt rankemman päivän jälkeen ja sit pitäs jaksaa tuo esikoinen hoitaa illat! Ekassa raskaudessa yks lääkäri sanoi et ei raskaana ollessa ole tarkoitus et ei jaksa muuta työpäivän jälkeen, vaan on pystyttävä tekemään muutakin! Et varmasti tätä ajatusta tulen punnitsemaan kun mietin saikulle jääntiä!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivottavasti jaksatte hyvin!
Leenulainen 16+4

Kiitos järjensanoista. Tulee jotenkin fiilis että luovuttaa kaiken suhteen, kerta joutuu turvautumaan lääkkeisiin ja mahdollisesti sairauslomaan. Tiedän ettei asia niin ole enkä ole korvaamaton töissä, mutta väkisin ne tunteet tulee pintaan.

Mutta tämä asia on nyt vain opeteltava. Mää olen päässyt tosi helpolla tämän raskauden aikana, oireita ei juurikaan ole ollut. Henkisesti on ollut kova paikka aikaisemmin sattuneiden keskenmenojen takia. Olen silti yrittänyt ajatella, että mennään hetki kerrallaan eteenpäin. Olen ajatellut, että raskaus ei ole sairaus, mutta ei tässä (onneksi) mikään robotti ole.

Mää en ole syyskuun alun jälkeen kotona tehnyt juuri mitään. Ehkä sekin alkaa tässä ottaa luonteen päälle, kun normaalisti teen paljon asioita. En ole mikään paikallaolija ja lenkkeily on kuulunut jokapäiväisiin askareisiin.

Näin sitä vaan oppii elämässä uusia asioita. Onneksi sitä silti on jaksanut olla iloinen elämän pienistä asioista ja mää olen luonteeltani sellainen, että soitellen sotaan ja sisulla eteenpäin.

 

Hienoa Vauveli vanhalle! Hyvä päätös mennä lääkärin juttusille
Mulle yksi työkaveri sanoi silloin ekassa raskaudessa kun mietin sairaslomalle jäämistä, että "kenellekään muulle et ole korvaamaton kuin tuolle vatsassa kasvavalle lapselle". Ne oli viisaita sanoja. Ja pian sen jälkeen en enää töihin palannutkaan, vaikka viikkoja oli vasta 22...

Ja pomo ymmärsi myös hyvin. Sanoi ettei raskauksia voi vertailla keskenään. Hänkin oli yhdessä raskaudessa ollut töissä ainakin melkein loppuun asti, ja toisessa jäi pois monenlaisten vaivojen takia jo hyvin aikaisin. Älkäähän siis liikaa tuijottaa raskausviikkoja tai miettikö mitä muut ajattelee. Ihan oman voinnin mukaan, vauva on tärkein ja töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Leenulaisen tekstissä totta joka sana! Jos en olisi "itsekkäästi" silloin himmaillut, olen aika varma ettei tuo poika tuossa kyljessä nyt tuhisisi.

Vatsa vähän kipuilee, täytyy ottaa rauhallisemmin. Liikkeet tuntuu edelleen aika harvakseltaan, melkein joka ilta on kyllä onneksi ollut ralli päällä  . Ensi viikolla neuvolaan.

Kivaa uutta viikkoa!

Sulkava_ ja masukki 18+2 (jo! )

 

Poks vain tänään 17+0 Aika menee liian hurjan nopeaa!!!!

Rai-da ja mini

 

Millo työ muut ootte saannu kutsun rakenneultran?
Mulla ei vieläkään tietoa millon se on, ensimmäinen lääkärineuvolakin peruuntui tänään en edes tiedä syytä.. Onneks meen yksityiseen ultraan perjantaina näkee onko kaikki hyvin.

Vauvan liikkeet tunnen aina kun asetun istumaan sohvalle tai makoilen sängyllä


Hookoo82 15+4 ♡

 

Millo työ muut ootte saannu kutsun rakenneultran?
Mulla ei vieläkään tietoa millon se on, ensimmäinen lääkärineuvolakin peruuntui tänään en edes tiedä syytä.. Onneks meen yksityiseen ultraan perjantaina näkee onko kaikki hyvin.

Rakenneultra-aika miulle varattiin samalla reissulla kun olin np-ultrassa käyny. Siihen on tasan 2 viikkoa, ei malttas oottaa.

 

Mie oon niin tyytyväinen että saan nyt kypsytellä tätä poikasta kotona ihan rauhassa, mie oon työtä elämäni aikana tehnyt taatusti nyt tämän hengähdyksen edestä. Tyyppi on myllännyt nyt joka päivä, välillä hiljempaa ja tänään kaupunkireissun jälkeen aukaisin autossa housun napit niin välittömästi tuli kiukkunen potku tyyliin etkö aikasemmin älynnyt.. Kissoilla on miulle nykyään paljon asiaa ja kiehnäävät sylissä, liekö haistavat jotta jotain on nyt meneillään. Alavatsa on monta viikkoa ollut arka tai tuntuu kuin jänteet tai lihat olisi venähtänyt, yöllä liikkuminen on inhottavaa varsinkin jos rakossa on tavaraa, samoin housujen pukeminen. Miulla oli ehkä harkkasupistus jonain yönä, kohtu tuntui hetken ihan pinkeeltä mut koskenut ei onneksi. Voikaa hyvin, f ja poikanen 18+2. Täällä varattiin myös rultra silloin ntultrassa..

 

Tännepä on tullut taas paljon juttua

Mun mielestä kyllä kans raskausaikana saa olla vähän "itsekäs" ja saikkua vaan jos olo yhtään on sellainen. Kyllä niitä töitä ehtii tekemään ja tärkeintähän kai on se oman lapsen hyvinvointi Harmi, jos kaikki pomot ei sitä ymmärrä. Mulle jäi vähän ikävä fiilis viime odotuksesta, kun jouduin jäämään saikulle jo viikolle 27 (selkäkipujen ja supistusten takia) ja kun soitin töihin, niin esimies oli niin nyrpeenä: "ai, no kai mun sitten täytyy ettiä sulle joku sijainen". Olipa kivasti sanottu, ihan niin kuin huvikseen jäisi vaan kotiin makaamaan Ja mun silloinen työ ei edes ollut mikään sellainen, että olisin ollut siinä kovinkaan korvaamaton, että kyllä se sijainen varmaan aika helposti löytyi! En silti ottanut huonoa omaatuntoa asiasta, kun eihän sille mitään voinut. Nyt on onneksi vielä esikoisen kanssa kotona niin ei tarvi moisia miettiä. Tämä taapero on kylläkin vähän vaativampi pomo, ei paljon saikkua häneltä heru!

Mä soitin itse ja varasin rakenneultra-ajan En siis tiedä milloin oisi kutsu varsinaisesti tullut. Mutta halusin varata sen hyvissä ajoin, koska laskin että se sijoittuisi joulun tienoille ja me ollaan lähdössä heti joulun jälkeen pariksi viikoksi ulkomaille, niin halusin varmistaa että ehdin ultraan ennen matkaa.

Pupumama ja Pottu 18+0

 

Mukle tuli ultra-ajat postitse molemmat samalla kertaa. Neuvolasta laittovat lähetteen sillo ekan käynnin jälkeen ja parissa viikossa molemmat ajat tulivat! Mul ru vasta alkuvuonna. Kattelin just sitä op.n vauvavakuutusta ja tarjous, et on vuoden ilmaista loppuu tän vuoden loppuun! Ja sitä voi hakee heti sen ultran jäljeen, eli parilla päivällä meni mönkään tuo... hitsi! Mut eipä me vakuutusta otettu ekassakaan, kun sillon tajuttiin pari päivää liian myöhään et se valuutus minkä olis voinu ottaa raskausaikana, olis pitäny ottaa jo.. et sit vasta syntymän jälkeen otettiin. Et kattoo tehäänkö samalla tavalla vai kuinka... ekan kohdalla toistaseks, onneks, vakuutus ollut turha, mut jos sitä ei toiselle ota, varmana olis tarpeeseen!
Meillä vieä esikoinen nukkuu, klo aamulla 10, ja mä pötköttelen kans sängyssä ja pikkuinen potkii vimmatusti! niin ihana tunne kun pari päivää ollut hiljasempaa! Normaalisti meillä herättää 9 aikaan, mut pari viimestä päivää ollu hektisiä ni varmaa nukkuu univelkojaan pois! Ihan huippua!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Leenulainen 16+6

 

Voi apua.. Siis nuo muljahtelut näkyy! Eilen illalla näkyi tuossa karvarajan tienoilla ihan selvästi kun tyyppi muljusi.. Tuli vähän alien- olo.. Eipä tarvi arvailla onko siellä elämää. Hyvää itsenäisyyspäivää, myö tehdään juhlavuoden lapsia!

 

Mukle tuli ultra-ajat postitse molemmat samalla kertaa. Neuvolasta laittovat lähetteen sillo ekan käynnin jälkeen ja parissa viikossa molemmat ajat tulivat! Mul ru vasta alkuvuonna. Kattelin just sitä op.n vauvavakuutusta ja tarjous, et on vuoden ilmaista loppuu tän vuoden loppuun! Ja sitä voi hakee heti sen ultran jäljeen, eli parilla päivällä meni mönkään tuo... hitsi! Mut eipä me vakuutusta otettu ekassakaan, kun sillon tajuttiin pari päivää liian myöhään et se valuutus minkä olis voinu ottaa raskausaikana, olis pitäny ottaa jo.. et sit vasta syntymän jälkeen otettiin. Et kattoo tehäänkö samalla tavalla vai kuinka... ekan kohdalla toistaseks, onneks, vakuutus ollut turha, mut jos sitä ei toiselle ota, varmana olis tarpeeseen!
Meillä vieä esikoinen nukkuu, klo aamulla 10, ja mä pötköttelen kans sängyssä ja pikkuinen potkii vimmatusti! niin ihana tunne kun pari päivää ollut hiljasempaa! Normaalisti meillä herättää 9 aikaan, mut pari viimestä päivää ollu hektisiä ni varmaa nukkuu univelkojaan pois! Ihan huippua!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Leenulainen 16+6

Eikö se OP:n tarjous ole 2017 vuoden loppuun ? Niin mä ainakin olin katsovinani .