Mä sain kuulla tällä viikolla kuulla, että sukuun syntyy toinenkin vauva toukokuussa - ei olla vielä kerrottu sukulaisille, niin ihan hiljaa olin uutisesta, että ei tullut todettua "niin muuten meillekin."
Mun maha on todella silmiinpistävä jo, ja mieskin siitä huomauttelee. Kotona kuljen miehen paidat päällä ettei lapset kysele miksi äidin maha on niin iso, ja töissä ihanasti työkaveri lainasi omia työvaatteitaan, jotka ovat pari kokoa minulle isoja - niin maha jää sinne alle piiloon. Eipähän tarvii asiakkaille vastailla mitään. Vaikkakin jos vanhat kuviot toistuu, niin sitten kun tämän julkistaa niin kaikki on sillee "no me onkin vähän mietitty, että ihan kuin näyttäisit siltä." Vaikka raskaus ei tippaakaan näkyisi, niin aina kaikki tuntuu olevan olleen jo niin tietoisia.
Mä itse olen tosi skeptinen tän raskauden suhteen, vaikka taustalla ei ole mitään keskenmenoja tai muutakaan "syytä" olla näin epävarma. Mutta tavallaan tuntuu, että ei tämä nyt vaan voi mennä kolmatta kertaa näin hyvin, ei vaan voi. Vaikka oireet on ja maha kasvaa, niin ei se silti vaan voi. Olo on hieman pessimistinen.
Mutta huono olo on loppunut, ja väsymys alkanut väistymään. Mutta tissit edelleen särkee ja kasvaa. Ja urheilu on edelleen vähän ei-ei, kun silmissä mustuu ja päässä alkaa pyörimään salilla. Mutta jos jotain hyvääkin, niin alle 3 viikkoa ultraan.