Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
*Toukokuun Toivotut* TOUKOKUU, MEIDÄN KUU <3
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="bambiina77, post: 26222754, member: 74171"]</p><p>No niin, tässä nyt sitten sitä kertomusta... </p><p></p><p>Eli maanantaina 23.4. menin ihan itse omalla autolla sairaalaan käynnistystä varten, soitin sinne eka ja käskivät mennä heti. Ennen ysiä mut on kirjattu sisälle. Pääsin suoraan tarkkailuhuoneeseen ja vastassa oli sama ihana kätilö, joka oli pelkopolillakin. Vaihdoin vaatteet ja laitettiin käyrille. Lääkäri tuli jonkun ajan päästä katsomaan tilannetta, ja sanoi, että kohdunsuu 3 cm auki, mut kanavaa ehkä saman verran. Laittoi murusen Cytotecia kohdunsuulle ja makasin vielä tunnin, ja sitten käskettiin liikkeelle. Kävelin sairaalan pihalla ja käytävillä, mut ei siitä kummosia supistuksia aiheutunu. Käyrät otettiin taas yhdeltä ja lääkäri katto ja laitto lisää Cytotecia puol kahdelta ja siitä taas tunnin päästä liikkumaan. Kävelin varmaan jokusen kilsan siinä päivän aikana ja iltapäivällä mieskin tuli seuraks. Kyllä mua supisteli, mut ei niin, et olis tuntunu synnytykseltä. Ja vauva ei ollu edes kiinnittyny eikä laskeutunu ja sisätutkimukset oli tuskaa, kun ei meinannu ylettää kohdunsuulle. Sen verran supistukset paheni, etten saanu enää kolmatta Cytotecia. Illalla sit kokeiltii laittaa akupunktioneulat vauhdittamiseks ja joskus kymmenen maissa menin ammeeseen, kun olin kipeä ja se olis voinu vauhdittaa, tai sit lopettaa. No, siellä oli kyllä ihana lillua, olin ehkä 45 min, ja sieltä noustessa supistukset tuntu tosi ilkeiltä, mut edelleen oli kanavaa jäljellä. Illan olin siis pärjänny kaurapussilla eikä tullu mieleenkään vahvemmat avut. Niinpä päätettiin päästää mies kotiin nukkumaan, sain suun kautta vahvan kipulääkkeen (en antanu pistää...) ja aloin nukkumaan.</p><p></p><p>Nukuin hyvin heräämättä puol viiteen, jolloin kävin vessassa ja yritin takas nukkumaan. Viiden jälkeen havahduin, etten saa nukuttua kun supistelee. Seurailin tilannetta ja totesin, et viiden minuutin välein melko tuntuvia. Olihan niitä jo edellisenä päivänä tullu parinkin minuutin välein, mut ei niin kipeitä. En sit saanu enää unta, mut kärvistelin sängyssä kuitenki. Yöhoitaja tuli sit laittaa käyrille puol seiskan jälkeen, ja totesin supistusten sattuvan niin paljon, et oli saatava kaurapussi mahalle ja selkään, et pystyin makaamaan siinä. Sen jälkeen en enää pystynyt makaamaan, enkä edes istumaan, kun supistukset koveni niin, ja aamupala menikin seisaallaan edestakas tallustaen, kun en pystyny supistusten aikana olemaan paikallani. Kätilöopiskelija, joka tuli aamuvuorolaisen mukana synnytykseen mukaan, toi mulle tens-laitteen, jonka voimin kestin jotenkin, ja lisäks pidin kaurapussia mahalla, kun supistukset yltyi ja piti odottaa lääkäriä. Lääkärin tullessa puol ysin jälkeen totesin ekana, ettei ainakaan Cytotecia! Lääkäri nauroi, et taitaa homma edistyä, ja olihan se neljä senttiä auki, kanava hävinnyt ja vauva laskeutunut! Eli saliin! (Ja vihdoin tiesin saavani ilokaasua. )</p><p></p><p>Soitin sit miehelle, et kiva jos tulis pian, kun pääsen saliin, niin se olikin sit hurauttanu vartissa sairaalaan, ja meiltä sellanen melkein 30 kilsaa matkaa ja kaupungin läpi kans. Se oli ihan henkihieverissä tullessaan saliin, ku luuli et oli vauva jo tulossa. Ja mä keinuttelin tyytyväisenä ilokaasuni ja tensin kanssa keinutuolissa. Ja oli se kaurapussi siinäkin mahalla. Olisin päässy siinä vaiheessa myös ammeeseen, mut valitsin vanhan tuttuni ilokaasun, minkä tiesin auttavan siinä vaiheessa. Mä en sitä oo käyttäny ku 30/70 suhteella, eikä mee pää kauhean pahasti sekaisin, tai tuu huono olo. Joten sillä menin taas vajaa pari tuntia. Ihmettelin, kun supistukset tuli vaan 5 min välein, mut kyllä ne tuntui kovilta ja kovenivat ja pitenivät pikkuhiljaa. Joskus 10.30 aloin olla niin kipeä, et pyysin jo pari kertaa spinaalia, mut olin auki viitisen senttiä, joten ekalla kerralla kätilö pyysi vielä kestämään. Saikin sit tilattua mulle yhdistelmän, jossa oli spinaali ja epiduraalikatetri valmiina, että tarvittaessa vois laittaa epiduraalin, jos spinaali ei riitä. Se ei kuulemma oo kovin yleistä, et saa sellasen. Sitä ennen meinas iskeä paniikki, kun supistukset oli jo niin kovia, etten kestäny, mut jotenkin selvisin ne hetket sängyllä ilokaasua imien ja vaikka spinaalin laitto tuntukin tällä kertaa vähän ikävältä, niin se oli ihan mieletön helpotus! Jalat ja tunto supistuksista hävis, mut sain maata ihan rauhassa. Ja olikohan ilokaasu käyny vähän päähän, kun olin soittanu mutsillekin, et tää on aivan ihana, ja hokenu sitä monta kertaa. Kohdunsuu oli siinä vaiheessa jotain 6 cm auki ja yhtäkkiä supistukset melkein hävis. Ensin kätilö puhkas kalvot, josta vauvan sydänäänet laski ja jouduin ottaa happea. Sitten sain avuksi oksitosiinin, jonka kanssa supistukset alko taas tulla tasaseen tahtiin, mun niitä tuntematta. Puol yhden jälkeen alko tuntua vähän painetta ja ilmoitin siitä kätilölle, mut olin vasta 9 cm auki. Sitä siinä ihmeteltiin, kun kipuja alko tuntumaan ja olisin saanu sitä epiduraalia, mut en halunnu sitä, ettei katoa tunto ponnistamiseen. Kätilö sit yritti työntää jäljellä olevaa reunaa, ja lopulta totes, et nyt me synnytetään! Ponnistusvaihe on merkattu alkaneeks 12.55, vaikka alotettiin vähän ennen, mut siinä meni jonkun aikaa, kun en tuntenu vielä kunnolla. Ja siinäkin vaiheessa vauvan sydänäänet laski alas, mut palas mun ottamalla hapella.</p><p></p><p>Ponnistelin ensin muutamat supistukset pääasiassa päähäni, siis tajusin mitä pitää tehdä, mut en löytäny suuntaa. Ja mulla oli lisäks valtava uskonpuute, et yleensäkään selviäisin siitä hommasta! Olin sängyllä puoli-istuvassa asennossa, kuten aikasemmissakin, ja kätilö yritti et pitäisin jalkoja sen ja kätilöopiskelijan kyljellä, mut roikuin mielummin sukissani. Pikkuhiljaa sit alko tuntua ja kätilö tsemppas älyttömän hyvin ja sanoivat, et kyllä se vauva siellä liikkuu, josta sain uskoa siihen, et jotain sittenkin tapahtuu! Sit muistan, et kätilö sano miehelle et soita sitä kelloa (merkki siitä, et toisen kätilön tultava huoneeseen katsomaan syntymäaika!), ja ajattelin, et kai se tosiaan on ulos tulossa! Siinä vaiheessa jotenkin aloin oikeesti ponnistamaan, kun välillä olin ehdottanu, et jos mä vaan harjottelen ja te katotte siinä. ;D Vilkasin kelloakin ja se oli jotain vähän yli yks, sillon päätin, et 13.13 vauvan on oltava ulkona! Lopulta sit vaan aloin ponnistelee kunnolla ja välähti mieleen Lilyn kertomuksesta se "muutama päättäväinen ponnistus" , jolloin ajattelin, et pitäähän munkin siihen pystyä! Kuulemma oli hiuksia ja pää jo puoliks ulkona ja kätilöiden kovalla tsemppauksella ponnistelin pään ulos, vaikka sattui ja tunsin ku repesin. Siinä vaiheessa meinas tulla hätä, mut mies nappas mua toisesta jalasta ja joku toisesta ja sieltä se poika pulpahti hurjasti repimättä ulos. Olis voinu jäädä jumiin, mut kuulemma kun jalat saatiin auki, niin tuli. Mun melkein ekat sanat olikin sit että mä selvisin!!! Ja poikakin itki melkein heti, eli oli kunnossa.</p><p></p><p>Fiilis oli ihan mieletön, kun poika makas siinä jalkojen välissä ja sain sen syliin ja tajusin, et mä tosiaan selvisin siitä. Siinä vaiheessa oikeesti tajusin, miten paljon olin pelänny ja miten vähän uskonu itseeni... Ja siks tuli sellanen olo jo siellä salissa, että ehkä tänne vielä palataan. Yks tikki tuli ja sitäkin ne mietti, et tarviiko laittaa. Repeämä ei oo ollu kipeä ja olisin voinu lähteä vaikka samana päivänä kotiin. Mieletön kokemus siis, annoinkin synnärille palautetta, et ihan kymppi! Ja sit vielä kun oltiin siellä huoneessa, se pelkopolin ja mut vastaanottanu kätilö tuli hoitelemaan vauvan ja meidät osastolle, kun varsinainen joutu lähtemään, ja vielä osastolta lähtiessä halas meitä molempia. Et ei paremmin olis voinu mennä. Synnytyksen hoitanu kätilö kävi viel seuraavana päivänä juttelemassa ja sano, et tosiaan ei ollu sellasta vaaraa jumittumisesta, ku mulla edellisessä, et vaikka tuntu, et meinas jäädä, niin ihan ok se sit tuli. Mut oli se hyvä, et käynnistettiin ajoissa.</p><p></p><p>Nyt toi Ihana Pieni Rakas on kyllä kruunannu kaiken, siis mun mittapuulla hankalan/raskaan raskauden, sen etten jostain syystä osannu siitä nauttia jne. Ja oli ihanaa, kun mieskin pääsi tällä kertaa kylvettämään pojan ja nauttimaan niistä ensihetkistä vauvan kanssa yms. Kun viimeksi poika vietiin vaan juosten pois ja sitten lastenosastolle kahdeksi vuorokaudeksi. </p><p></p><p>---</p><p></p><p>Ja tähän nyt korjaan sen verran, kun tossa yhtenä iltana pohdin asiaa ja kyselin mieheltä, niin kuulemma olihan se kätilö taas kiskonut vauvaa ulos päästä ja korvista ja kätilöopiskelija kädestä, eli ei se ihan plumpsahtanut sieltä tälläkään kertaa... Ja neuvolantätikin totesi, että mitä hän oli papereista lukenut, niin repeämistä päätellen on täytynyt vähän kiskoa ja olla tiukassa. Mutta onneks tosiaan ei tullu vaurioita, kummallekaan! <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Ja kestoista; avautumisvaihe laitettiin alkaneeksi klo 6.30 (oikeesti jo supistukset alko siinä viiden jälkeen) eli vajaa 6,5h, ponnistusvaihe 14min (sekin oikeesti ehkä 20 min? mut alku oli niin turhaa säätämistä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite7" alt=":p" title="Näyttää kieltä :p" data-shortname=":p" /> ) ja jälkeisvaihe 6 min. Pisteitä poika sai 9/9. </p><p></p><p>Paljon onnea <strong>ShootingStar</strong> Prinsessasta! :heart: Oli jotenkin samantyylinen synnytys sulla, tutunkuuloinen lukea. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Onnea tännekin <strong>eskapismi</strong>! Ja kiitos linkistä, oli ihana lukea kertomuksesi. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> </p><p></p><p>Tsemppiä kaikille loppumetreille ja varsinkin <strong>LittleEternal</strong>, toivottavasti saat jonkun mukaan synnytykseen!!! Ja miehesi kotiin sairaalasta. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Ja <strong>syli</strong> sauno nyt urakalla ja nauti, kun sitten synnytyksen jälkeen ei heti pääse. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Hyviä vointeja kaikille!</p><p></p><p>Jokohan <strong>Toukokuuntyttö</strong> on saanut tytön syliin...? :heart:</p><p></p><p>Bambiina & Pieni Rakas 2vkoa =)</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="bambiina77, post: 26222754, member: 74171"] No niin, tässä nyt sitten sitä kertomusta... Eli maanantaina 23.4. menin ihan itse omalla autolla sairaalaan käynnistystä varten, soitin sinne eka ja käskivät mennä heti. Ennen ysiä mut on kirjattu sisälle. Pääsin suoraan tarkkailuhuoneeseen ja vastassa oli sama ihana kätilö, joka oli pelkopolillakin. Vaihdoin vaatteet ja laitettiin käyrille. Lääkäri tuli jonkun ajan päästä katsomaan tilannetta, ja sanoi, että kohdunsuu 3 cm auki, mut kanavaa ehkä saman verran. Laittoi murusen Cytotecia kohdunsuulle ja makasin vielä tunnin, ja sitten käskettiin liikkeelle. Kävelin sairaalan pihalla ja käytävillä, mut ei siitä kummosia supistuksia aiheutunu. Käyrät otettiin taas yhdeltä ja lääkäri katto ja laitto lisää Cytotecia puol kahdelta ja siitä taas tunnin päästä liikkumaan. Kävelin varmaan jokusen kilsan siinä päivän aikana ja iltapäivällä mieskin tuli seuraks. Kyllä mua supisteli, mut ei niin, et olis tuntunu synnytykseltä. Ja vauva ei ollu edes kiinnittyny eikä laskeutunu ja sisätutkimukset oli tuskaa, kun ei meinannu ylettää kohdunsuulle. Sen verran supistukset paheni, etten saanu enää kolmatta Cytotecia. Illalla sit kokeiltii laittaa akupunktioneulat vauhdittamiseks ja joskus kymmenen maissa menin ammeeseen, kun olin kipeä ja se olis voinu vauhdittaa, tai sit lopettaa. No, siellä oli kyllä ihana lillua, olin ehkä 45 min, ja sieltä noustessa supistukset tuntu tosi ilkeiltä, mut edelleen oli kanavaa jäljellä. Illan olin siis pärjänny kaurapussilla eikä tullu mieleenkään vahvemmat avut. Niinpä päätettiin päästää mies kotiin nukkumaan, sain suun kautta vahvan kipulääkkeen (en antanu pistää...) ja aloin nukkumaan. Nukuin hyvin heräämättä puol viiteen, jolloin kävin vessassa ja yritin takas nukkumaan. Viiden jälkeen havahduin, etten saa nukuttua kun supistelee. Seurailin tilannetta ja totesin, et viiden minuutin välein melko tuntuvia. Olihan niitä jo edellisenä päivänä tullu parinkin minuutin välein, mut ei niin kipeitä. En sit saanu enää unta, mut kärvistelin sängyssä kuitenki. Yöhoitaja tuli sit laittaa käyrille puol seiskan jälkeen, ja totesin supistusten sattuvan niin paljon, et oli saatava kaurapussi mahalle ja selkään, et pystyin makaamaan siinä. Sen jälkeen en enää pystynyt makaamaan, enkä edes istumaan, kun supistukset koveni niin, ja aamupala menikin seisaallaan edestakas tallustaen, kun en pystyny supistusten aikana olemaan paikallani. Kätilöopiskelija, joka tuli aamuvuorolaisen mukana synnytykseen mukaan, toi mulle tens-laitteen, jonka voimin kestin jotenkin, ja lisäks pidin kaurapussia mahalla, kun supistukset yltyi ja piti odottaa lääkäriä. Lääkärin tullessa puol ysin jälkeen totesin ekana, ettei ainakaan Cytotecia! Lääkäri nauroi, et taitaa homma edistyä, ja olihan se neljä senttiä auki, kanava hävinnyt ja vauva laskeutunut! Eli saliin! (Ja vihdoin tiesin saavani ilokaasua. ) Soitin sit miehelle, et kiva jos tulis pian, kun pääsen saliin, niin se olikin sit hurauttanu vartissa sairaalaan, ja meiltä sellanen melkein 30 kilsaa matkaa ja kaupungin läpi kans. Se oli ihan henkihieverissä tullessaan saliin, ku luuli et oli vauva jo tulossa. Ja mä keinuttelin tyytyväisenä ilokaasuni ja tensin kanssa keinutuolissa. Ja oli se kaurapussi siinäkin mahalla. Olisin päässy siinä vaiheessa myös ammeeseen, mut valitsin vanhan tuttuni ilokaasun, minkä tiesin auttavan siinä vaiheessa. Mä en sitä oo käyttäny ku 30/70 suhteella, eikä mee pää kauhean pahasti sekaisin, tai tuu huono olo. Joten sillä menin taas vajaa pari tuntia. Ihmettelin, kun supistukset tuli vaan 5 min välein, mut kyllä ne tuntui kovilta ja kovenivat ja pitenivät pikkuhiljaa. Joskus 10.30 aloin olla niin kipeä, et pyysin jo pari kertaa spinaalia, mut olin auki viitisen senttiä, joten ekalla kerralla kätilö pyysi vielä kestämään. Saikin sit tilattua mulle yhdistelmän, jossa oli spinaali ja epiduraalikatetri valmiina, että tarvittaessa vois laittaa epiduraalin, jos spinaali ei riitä. Se ei kuulemma oo kovin yleistä, et saa sellasen. Sitä ennen meinas iskeä paniikki, kun supistukset oli jo niin kovia, etten kestäny, mut jotenkin selvisin ne hetket sängyllä ilokaasua imien ja vaikka spinaalin laitto tuntukin tällä kertaa vähän ikävältä, niin se oli ihan mieletön helpotus! Jalat ja tunto supistuksista hävis, mut sain maata ihan rauhassa. Ja olikohan ilokaasu käyny vähän päähän, kun olin soittanu mutsillekin, et tää on aivan ihana, ja hokenu sitä monta kertaa. Kohdunsuu oli siinä vaiheessa jotain 6 cm auki ja yhtäkkiä supistukset melkein hävis. Ensin kätilö puhkas kalvot, josta vauvan sydänäänet laski ja jouduin ottaa happea. Sitten sain avuksi oksitosiinin, jonka kanssa supistukset alko taas tulla tasaseen tahtiin, mun niitä tuntematta. Puol yhden jälkeen alko tuntua vähän painetta ja ilmoitin siitä kätilölle, mut olin vasta 9 cm auki. Sitä siinä ihmeteltiin, kun kipuja alko tuntumaan ja olisin saanu sitä epiduraalia, mut en halunnu sitä, ettei katoa tunto ponnistamiseen. Kätilö sit yritti työntää jäljellä olevaa reunaa, ja lopulta totes, et nyt me synnytetään! Ponnistusvaihe on merkattu alkaneeks 12.55, vaikka alotettiin vähän ennen, mut siinä meni jonkun aikaa, kun en tuntenu vielä kunnolla. Ja siinäkin vaiheessa vauvan sydänäänet laski alas, mut palas mun ottamalla hapella. Ponnistelin ensin muutamat supistukset pääasiassa päähäni, siis tajusin mitä pitää tehdä, mut en löytäny suuntaa. Ja mulla oli lisäks valtava uskonpuute, et yleensäkään selviäisin siitä hommasta! Olin sängyllä puoli-istuvassa asennossa, kuten aikasemmissakin, ja kätilö yritti et pitäisin jalkoja sen ja kätilöopiskelijan kyljellä, mut roikuin mielummin sukissani. Pikkuhiljaa sit alko tuntua ja kätilö tsemppas älyttömän hyvin ja sanoivat, et kyllä se vauva siellä liikkuu, josta sain uskoa siihen, et jotain sittenkin tapahtuu! Sit muistan, et kätilö sano miehelle et soita sitä kelloa (merkki siitä, et toisen kätilön tultava huoneeseen katsomaan syntymäaika!), ja ajattelin, et kai se tosiaan on ulos tulossa! Siinä vaiheessa jotenkin aloin oikeesti ponnistamaan, kun välillä olin ehdottanu, et jos mä vaan harjottelen ja te katotte siinä. ;D Vilkasin kelloakin ja se oli jotain vähän yli yks, sillon päätin, et 13.13 vauvan on oltava ulkona! Lopulta sit vaan aloin ponnistelee kunnolla ja välähti mieleen Lilyn kertomuksesta se "muutama päättäväinen ponnistus" , jolloin ajattelin, et pitäähän munkin siihen pystyä! Kuulemma oli hiuksia ja pää jo puoliks ulkona ja kätilöiden kovalla tsemppauksella ponnistelin pään ulos, vaikka sattui ja tunsin ku repesin. Siinä vaiheessa meinas tulla hätä, mut mies nappas mua toisesta jalasta ja joku toisesta ja sieltä se poika pulpahti hurjasti repimättä ulos. Olis voinu jäädä jumiin, mut kuulemma kun jalat saatiin auki, niin tuli. Mun melkein ekat sanat olikin sit että mä selvisin!!! Ja poikakin itki melkein heti, eli oli kunnossa. Fiilis oli ihan mieletön, kun poika makas siinä jalkojen välissä ja sain sen syliin ja tajusin, et mä tosiaan selvisin siitä. Siinä vaiheessa oikeesti tajusin, miten paljon olin pelänny ja miten vähän uskonu itseeni... Ja siks tuli sellanen olo jo siellä salissa, että ehkä tänne vielä palataan. Yks tikki tuli ja sitäkin ne mietti, et tarviiko laittaa. Repeämä ei oo ollu kipeä ja olisin voinu lähteä vaikka samana päivänä kotiin. Mieletön kokemus siis, annoinkin synnärille palautetta, et ihan kymppi! Ja sit vielä kun oltiin siellä huoneessa, se pelkopolin ja mut vastaanottanu kätilö tuli hoitelemaan vauvan ja meidät osastolle, kun varsinainen joutu lähtemään, ja vielä osastolta lähtiessä halas meitä molempia. Et ei paremmin olis voinu mennä. Synnytyksen hoitanu kätilö kävi viel seuraavana päivänä juttelemassa ja sano, et tosiaan ei ollu sellasta vaaraa jumittumisesta, ku mulla edellisessä, et vaikka tuntu, et meinas jäädä, niin ihan ok se sit tuli. Mut oli se hyvä, et käynnistettiin ajoissa. Nyt toi Ihana Pieni Rakas on kyllä kruunannu kaiken, siis mun mittapuulla hankalan/raskaan raskauden, sen etten jostain syystä osannu siitä nauttia jne. Ja oli ihanaa, kun mieskin pääsi tällä kertaa kylvettämään pojan ja nauttimaan niistä ensihetkistä vauvan kanssa yms. Kun viimeksi poika vietiin vaan juosten pois ja sitten lastenosastolle kahdeksi vuorokaudeksi. --- Ja tähän nyt korjaan sen verran, kun tossa yhtenä iltana pohdin asiaa ja kyselin mieheltä, niin kuulemma olihan se kätilö taas kiskonut vauvaa ulos päästä ja korvista ja kätilöopiskelija kädestä, eli ei se ihan plumpsahtanut sieltä tälläkään kertaa... Ja neuvolantätikin totesi, että mitä hän oli papereista lukenut, niin repeämistä päätellen on täytynyt vähän kiskoa ja olla tiukassa. Mutta onneks tosiaan ei tullu vaurioita, kummallekaan! :) Ja kestoista; avautumisvaihe laitettiin alkaneeksi klo 6.30 (oikeesti jo supistukset alko siinä viiden jälkeen) eli vajaa 6,5h, ponnistusvaihe 14min (sekin oikeesti ehkä 20 min? mut alku oli niin turhaa säätämistä :p ) ja jälkeisvaihe 6 min. Pisteitä poika sai 9/9. Paljon onnea [B]ShootingStar[/B] Prinsessasta! :heart: Oli jotenkin samantyylinen synnytys sulla, tutunkuuloinen lukea. :) Onnea tännekin [B]eskapismi[/B]! Ja kiitos linkistä, oli ihana lukea kertomuksesi. :) Tsemppiä kaikille loppumetreille ja varsinkin [B]LittleEternal[/B], toivottavasti saat jonkun mukaan synnytykseen!!! Ja miehesi kotiin sairaalasta. :) Ja [B]syli[/B] sauno nyt urakalla ja nauti, kun sitten synnytyksen jälkeen ei heti pääse. :) Hyviä vointeja kaikille! Jokohan [B]Toukokuuntyttö[/B] on saanut tytön syliin...? :heart: Bambiina & Pieni Rakas 2vkoa =) [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Pelokkaat sotaa pelkäävät mummot kokoomuksen vaalivoiton takana
21 min sitten
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Perussuomalaiset voivat vielä nousta
50 min sitten
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Keinot millä poliisiorganisaation rikokset loppuu täydellisesti maassa
52 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Miksi persut purkaa raivoaan Tynkkyseen?
53 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Eläkeläisten verotus ekstratyötä tehdessä? Onko kokemuksia? Onko jotain rajoituksia ja onko korkea vero-% työstä?
Tänään 20:07
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Jokos vetäsitte pavearseenmäkiläiset khännit kasi%:lla kaljalla?🍺🍺
Tänään 19:59
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Tynkkysen puoliso jää Suomeen sossupummiksi, koska persulaki pakottaa
Tänään 19:23
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Kyllä nyt pitää tilata Kansan Uutiset - tietää, mitä suomi ajattelee
Tänään 19:14
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Kansa antoi haisevan vastalauseensa persuille - Li Anderssonille n. 200.000 ääntä
Started by vierailija
Eilen 22:35
Luettu: 440
Aihe vapaa
2.
Sanna Marin olisi räjäyttänyt SDP:n eurovaalipotin
Started by vierailija
Eilen 13:09
Luettu: 338
Aihe vapaa
3.
Vasemmistoliitto ohitti Demarit, Keskustan, Persut ja Vihreät
Started by vierailija
Eilen 21:12
Luettu: 252
Aihe vapaa
4.
"Eurooppa siirtyy oikealle. Keskusta- ja äärioikeistolaiset ryhmät kasvattivat paikkamääriään erityisesti Euroopan isoissa maissa."
Started by vierailija
Tänään 00:17
Luettu: 182
Aihe vapaa
5.
Kokoomus jyrää vaaleista toiseen
Started by vierailija
Tänään 00:05
Luettu: 179
Aihe vapaa
6.
Hukkaan meni vihervasemmistolle annetut äänet
Started by vierailija
Eilen 23:42
Luettu: 175
Aihe vapaa
7.
Olen tähän asti ajatellut, että persut on pienituloisien ja köyhien puolella
Started by viisikymppinen isoäiti
Tänään 11:36
Luettu: 169
Aihe vapaa
8.
Venäjä vie tehokkaimman ydinasetuotteita tuottavan ydinreaktorinsa kuubaan
Started by vierailija
Eilen 00:49
Luettu: 168
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Tunnetut "Natomiehet" nostivat kokoomusta
Latest: Palstapesu
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Kyllä nyt pitää tilata Kansan Uutiset - tietää, mitä suomi ajattelee
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
vauva joutui sairaalaan
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
Pelokkaat sotaa pelkäävät mummot kokoomuksen vaalivoiton takana
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
6.
Perussuomalaiset voivat vielä nousta
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
7.
Ikävää jos vasemmistoliitto menettää sanavalmiimmat kansanedustajansa Anderssonin ja Saramon
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
8.
Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
Latest: Pelokas91
10 min sitten
Lapsen saaminen
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
*Toukokuun Toivotut* TOUKOKUU, MEIDÄN KUU <3
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu