*Toukokuun Toivotut* TOUKOKUU, MEIDÄN KUU <3
- Viestiketjun aloittaja Syli84
- Ensimmäinen viesti
Terveisiä hotellin sviitistä! 
Aika ihanaa maata täällä pehmeessä sängyssä pienen rakkaan nukkuessa vieressä. Ei kotitöitä! Ajelin illalla lasten (tyttö 13v ja poika 3v myös mukana) kanssa tänne yli 320 km, ja nuorinhan oli paras matkustaja; olis nukkunu eikä vaatinu ruokaa, mut mun toinen tissi vaati pysähtyy välillä syöttämään. Huomenna vasta lähdetään kotiin, ihanaa.
Kiitos vielä onnitteluista!
syli kyllä mä nautin tästä vauvasta, kun ekalla oli koliikki ja kahdella seuraavallakin vähän mahavaivaa, niin et usko miten ihanaa on näin helpon kanssa! =) Menis vaikka kaks! Ja sais pysyä noin pienenä vaikka pitkäänkin. Mut ihania ne on aina ja joka iässä. Ja älä pelkää, että sulla menis kesäkuulle, kuulostaa siltä et vois olla ihana äitienpäivä!!! :heart:
Mame mä voin laittaa sen kertomuksen tänne, kun ehdin koneelle eli kopsaa. Puhelimella ei onnistu. Äläkä oikeesti stressaa, jos kerran tupakointi vielä vähäistäkin; mun ystävistä muutama poltti aikoinaan raskausaikana ja vauvat syntyi terveinä ja normaalipainoisina, jopa isona. Ja nyt jo murros/teini-ikäisinä ovat terveitä (ei allergioita tms) ja pärjäävät koulussa kuten muutkin, jopa paremmin. Siis ei oo ollu vaikutusta. Yhden kaverin lapselle kyllä tuli astma, mut asuivat hometalossa, joka tietenkin edesauttoi. Toisella lapsella samassa perheessä taas ei mitään. Useinhan se stressi on pahempi vauvalle! Tsemppiä kovasti loppuraskauteen ja jaksamista!!!
Toukokuuntyttö, on sullakin ollu kurja kokemus, toivottavasti saat nyt paremman! Erikoiset kyllä noi painoarviot; oliko vauva kiinnittynyt? Sillon voi olla riski, ettei päämittaa saa ihan tarkalleen, siis tulee väärä tulos. Mulla ainakin edellisessä epäiltiin, kun tosiaan painoarvio 10 päivää ennen synnytystä 800g pienempi ku syntymäpaino... Ja meillä kaikki pienipäisiä, niin ei ihan täsmää. Pidetään peukkuja, et vauva keksisi itse lähteä tulemaan vaikka ennen maanantaita!
Voimia kaikille loppuraskauteen ja yrittäkää nauttia edes vähän niistä masuista! Vaikka kyllä tästä paketista nauttii vielä enemmän...! :heart:
Bambiina & Ihana Pieni Rakas 11vrk
Aika ihanaa maata täällä pehmeessä sängyssä pienen rakkaan nukkuessa vieressä. Ei kotitöitä! Ajelin illalla lasten (tyttö 13v ja poika 3v myös mukana) kanssa tänne yli 320 km, ja nuorinhan oli paras matkustaja; olis nukkunu eikä vaatinu ruokaa, mut mun toinen tissi vaati pysähtyy välillä syöttämään. Huomenna vasta lähdetään kotiin, ihanaa.Kiitos vielä onnitteluista!
syli kyllä mä nautin tästä vauvasta, kun ekalla oli koliikki ja kahdella seuraavallakin vähän mahavaivaa, niin et usko miten ihanaa on näin helpon kanssa! =) Menis vaikka kaks!
Ja sais pysyä noin pienenä vaikka pitkäänkin. Mut ihania ne on aina ja joka iässä. Ja älä pelkää, että sulla menis kesäkuulle, kuulostaa siltä et vois olla ihana äitienpäivä!!! :heart: Mame mä voin laittaa sen kertomuksen tänne, kun ehdin koneelle eli kopsaa. Puhelimella ei onnistu. Äläkä oikeesti stressaa, jos kerran tupakointi vielä vähäistäkin; mun ystävistä muutama poltti aikoinaan raskausaikana ja vauvat syntyi terveinä ja normaalipainoisina, jopa isona. Ja nyt jo murros/teini-ikäisinä ovat terveitä (ei allergioita tms) ja pärjäävät koulussa kuten muutkin, jopa paremmin.
Siis ei oo ollu vaikutusta. Yhden kaverin lapselle kyllä tuli astma, mut asuivat hometalossa, joka tietenkin edesauttoi. Toisella lapsella samassa perheessä taas ei mitään. Useinhan se stressi on pahempi vauvalle! Tsemppiä kovasti loppuraskauteen ja jaksamista!!! Toukokuuntyttö, on sullakin ollu kurja kokemus, toivottavasti saat nyt paremman! Erikoiset kyllä noi painoarviot; oliko vauva kiinnittynyt? Sillon voi olla riski, ettei päämittaa saa ihan tarkalleen, siis tulee väärä tulos. Mulla ainakin edellisessä epäiltiin, kun tosiaan painoarvio 10 päivää ennen synnytystä 800g pienempi ku syntymäpaino... Ja meillä kaikki pienipäisiä, niin ei ihan täsmää. Pidetään peukkuja, et vauva keksisi itse lähteä tulemaan vaikka ennen maanantaita!
Voimia kaikille loppuraskauteen ja yrittäkää nauttia edes vähän niistä masuista!
Vaikka kyllä tästä paketista nauttii vielä enemmän...! :heart:Bambiina & Ihana Pieni Rakas 11vrk
Viimeksi muokattu:
Ai niin, syli kysyi liiveistä. Mulla parhaillaan kaarituetut, mut ne on oltava sellaiset, ettei paina yhtään, ettei mee maitotiehyet tukkoon. Ne pehmeät on paremmat ainakin alkuun ja maidonnoustessa. Kannattaa hankkia ehkä paritkin, kun voi vaatia ahkeraa pesua... Ja mulla alkuun koko kasvaa MONTA kokoa, saa olla suurimmasta päästä. Nyt nää vanhat ja viisaat (?) ei liiottele enää yhtä paljon ku ekassa imetyksessä. Eikä suihkuttele! Kotona oon kyllä ollukin ilman liivejä, kun meni noi rinnanpäät taas rikki... Ilmakylpy tekee hyvää niille Lansinohin lisäksi, ja sideharso auttaa vuotamisiin.
Ja mulla alkuun koko kasvaa MONTA kokoa, saa olla suurimmasta päästä. Nyt nää vanhat ja viisaat (?) ei liiottele enää yhtä paljon ku ekassa imetyksessä. Eikä suihkuttele! Kotona oon kyllä ollukin ilman liivejä, kun meni noi rinnanpäät taas rikki... Ilmakylpy tekee hyvää niille Lansinohin lisäksi, ja sideharso auttaa vuotamisiin.bambiina no koliikkisen ja mahavaivasen jälkeen oot kyllä helpon nyt ansainnu, ja onhan se sisaruksillekin kiva kun mutsille "helpompi" vauva niin jaksaa paremmin vanhempien lasten kanssa olla imetysliiveistä hyvä kuulla että noi pehmeet ei ollu ihan pöllö ostos, mulla muutenkin kaarituelliset tarvii olla just eikä melkein ni tosiaan uskallan ostaa imetysliiveiksi vasta jonkunajan kuluttua ku näkee mimmoset hehtaarihinkit rupee oleen, nytki piti suosiolla tilata xl-kokoset kaarituelliset meen kyl hommaan liivikaupasta, tarviin jonku asiantuntevan mittaamaan..
laitan taas samat tekstit kun kerhon puolelle, täällä kuitenkin paljon ei-kerhoilijoita
oma napa kasassa. Tänään nukuttiin myöhään, käytiin isosti kaupassa kun sanoin että nyt haluun laittaa ruokajutut pakastimeen/kuivakaappiin silleen et olis ekaks viikoks ukolle helppoja juttuja laitettavaks (eikä mun tarvii elää sitten pelkällä einespitsalla ) kaupassa jo oli hankala kävellä, pää jalkovälissäolo. Kotona olin viel jaloillani kun tein salaattia, sit oli pakko istua kun rupes supistaan eli nyt on palannut tosissaan toi rasituksesta supistelu ja vauva tuntuu olevan entistä enemmän painamassa tonne alas niin ei ihme että pystyssä olo supistaa.
Mun äitee tuli kylään ja toi mm karjalanpaistia pieniin rasioihin pakattuna, marjoja ym pakastimeen ja mulle bebe-leivoksia lähipäivien herkkuhetkiin Pakastin on jo nyt täynnä ruokaa ja jos vielä huomenna teen sinne parit jutut lisää ni pärjätään parikin viikkoo kaappien sisällöllä kun kotiudutaan. Eli ah se homma hoidossa
Meillä oli ihan sikahyvät keskustelut mutsin kanssa. Juteltiin siitä että kun en halua sairaalaan muita kun miehen vaikka tällä hetkellä TAYS nettisivuilla oli annettu isovanhemmille tunnin vierailuaika, ja että en välttämättä pitkään aikaan kotiuduttuakaan halua ketään käymään. Ja meidän äiti sanoi että meidän vauvahan se on ja me ja vauva ollaan siinä yhtälössä tärkeimmät eikä mummot ja mammat, että vaikka menis kuinka pitkään että kutsutaan vauvaa kattomaan niin eihän siitä voi kukaan loukkaantua tms piste. Ja mulle tuli entistä parempi fiilis kun mutsi olis ihan samoilla linjoilla mun kanssa. Ja kyllä meidän lähipiiri aika hyvin osaa ton asian ottaakin (uskoisin). Lisäksi nykyaikana kun on kaikenmaailman digikuvasysteemit ja ukolla on töitten puolesta älypuhelin millä saa vauvasta vaikka heti lähetettyä kuvia eteenpäin niin siinähän ne sitten näkee jälkikasvua.. Mutta sain siis vielä lisää rauhaa ja voimaa tästä tapaamisesta, meillä on aika värikäs äiti-tytär suhde toisinaan ja nyt on ihana olla hyvissä väleissä ja jutella syvällisiä. Ja kuitenkin pitää rajoistaan huolta
Huomenna täällä pitäis olla aurinkoakin, tarkotus olis vähän puuhailla pihalla, tosin ukko enempi puuhaa ja mä nautiskelen puutarhan keväästä. Tarkotus olis maalata köynnösristikoita ja asentaa ne meidän ja naapurin raja-aitaan, seinänaapureilla on semmonen iso rotikka ja haluan kasvattaa tohon semmosen kunnon villiviinipöheikön ettei pääse hyppäämään aidan yli vaikka kuinka ponnistais :kieh: vauvan kanssa tullaan kuitekin paljon olemaan tossa takapihalla kun siinä on kesälläkin päiväsaikaan varjoinen kohta talonvierellä, etupihalle sit aurinko porottaa niin vaunuissa tulee turhan kuuma siinä.
Kohta meen lämmittään semmosen pehmeen saunan, ihanaa kun on puusauna, pääsee maagisen tulen ääreen...
Syli84 ja Hemmo 38+6 iiiiiik!!!
imetysliiveistä hyvä kuulla että noi pehmeet ei ollu ihan pöllö ostos, mulla muutenkin kaarituelliset tarvii olla just eikä melkein ni tosiaan uskallan ostaa imetysliiveiksi vasta jonkunajan kuluttua ku näkee mimmoset hehtaarihinkit rupee oleen, nytki piti suosiolla tilata xl-kokoset kaarituelliset meen kyl hommaan liivikaupasta, tarviin jonku asiantuntevan mittaamaan..laitan taas samat tekstit kun kerhon puolelle, täällä kuitenkin paljon ei-kerhoilijoita
oma napa kasassa. Tänään nukuttiin myöhään, käytiin isosti kaupassa kun sanoin että nyt haluun laittaa ruokajutut pakastimeen/kuivakaappiin silleen et olis ekaks viikoks ukolle helppoja juttuja laitettavaks (eikä mun tarvii elää sitten pelkällä einespitsalla
) kaupassa jo oli hankala kävellä, pää jalkovälissäolo. Kotona olin viel jaloillani kun tein salaattia, sit oli pakko istua kun rupes supistaan eli nyt on palannut tosissaan toi rasituksesta supistelu ja vauva tuntuu olevan entistä enemmän painamassa tonne alas niin ei ihme että pystyssä olo supistaa.Mun äitee tuli kylään ja toi mm karjalanpaistia pieniin rasioihin pakattuna, marjoja ym pakastimeen ja mulle bebe-leivoksia lähipäivien herkkuhetkiin
Pakastin on jo nyt täynnä ruokaa ja jos vielä huomenna teen sinne parit jutut lisää ni pärjätään parikin viikkoo kaappien sisällöllä kun kotiudutaan. Eli ah se homma hoidossa Meillä oli ihan sikahyvät keskustelut mutsin kanssa. Juteltiin siitä että kun en halua sairaalaan muita kun miehen vaikka tällä hetkellä TAYS nettisivuilla oli annettu isovanhemmille tunnin vierailuaika, ja että en välttämättä pitkään aikaan kotiuduttuakaan halua ketään käymään. Ja meidän äiti sanoi että meidän vauvahan se on ja me ja vauva ollaan siinä yhtälössä tärkeimmät eikä mummot ja mammat, että vaikka menis kuinka pitkään että kutsutaan vauvaa kattomaan niin eihän siitä voi kukaan loukkaantua tms piste. Ja mulle tuli entistä parempi fiilis kun mutsi olis ihan samoilla linjoilla mun kanssa. Ja kyllä meidän lähipiiri aika hyvin osaa ton asian ottaakin (uskoisin). Lisäksi nykyaikana kun on kaikenmaailman digikuvasysteemit ja ukolla on töitten puolesta älypuhelin millä saa vauvasta vaikka heti lähetettyä kuvia eteenpäin niin siinähän ne sitten näkee jälkikasvua.. Mutta sain siis vielä lisää rauhaa ja voimaa tästä tapaamisesta, meillä on aika värikäs äiti-tytär suhde toisinaan ja nyt on ihana olla hyvissä väleissä ja jutella syvällisiä. Ja kuitenkin pitää rajoistaan huolta
Huomenna täällä pitäis olla aurinkoakin, tarkotus olis vähän puuhailla pihalla, tosin ukko enempi puuhaa ja mä nautiskelen puutarhan keväästä. Tarkotus olis maalata köynnösristikoita ja asentaa ne meidän ja naapurin raja-aitaan, seinänaapureilla on semmonen iso rotikka ja haluan kasvattaa tohon semmosen kunnon villiviinipöheikön ettei pääse hyppäämään aidan yli vaikka kuinka ponnistais :kieh: vauvan kanssa tullaan kuitekin paljon olemaan tossa takapihalla kun siinä on kesälläkin päiväsaikaan varjoinen kohta talonvierellä, etupihalle sit aurinko porottaa niin vaunuissa tulee turhan kuuma siinä.
Kohta meen lämmittään semmosen pehmeen saunan, ihanaa kun on puusauna, pääsee maagisen tulen ääreen...
Syli84 ja Hemmo 38+6 iiiiiik!!!
Viimeksi muokattu:
Mame, kyllä mulla mies ja yks kaveri osaa varmasti tulikita mun oloja niin, että ottavat asian puheeksi. Tosin mies edellisellä kerralla, vaikka rukoilin sitä hankkimaan apua, ei ottanut mua tosissaan, mutta lopulta kuitenkin näki että ois kandennu. Joten varmasti nyt toimii toisin. Itse vaan olen niin taitava peittelemään kaiken, että toisten on vaikea huomata mitään...
Syli84, no ei laittannu toi superkuu liikkeelle. Oli muuten mahtava kuu kyllä. Imetysliiveistä piti sulle kommentoida samaa kun Bambiina, että ne pehmeät on kyl parhaat. Ei mee maitorauhaset tukkoon... Itse ostin nyt ihan Lindexiltä sellaset halpisversiot näin alkuun, katsotaan sit miten koko imetys lähtee käyntiin ja hankitaan sit paremmat. Esikoisesta ostin H&M:n omat ja ne jäi vaille käyttöä, kun mulla ei maito koskaan noussutkaan, joten pullolla mentiin esikoisen kanssa.
Bambiiba, voi ihanan kuuloinen vauva teillä. Oot sen kyllä ansainnutkin jos koliikkia on ollut edellisellä kerralla. Ja tuo reissu on varmasti luxusta lasten kanssa, kun ei tarvii kokata ja siivota. Niin ja ei se lääkäri maininnut mitään kiinnittymisestä... Itse epäilen ettei olis vielä kiinnittynyt, sillä tunnen vielä pään pyöritykset. Mutta joku on kyllä tehnyt virheen tossa mitatessa, joko Kurki tai tuo perjantainen lääkäri. Toisaalta vaikka se perjantainen lääkäri olisi mitannut väärinkin, niin tuskin nyt kilolla kuitenkaan pystyy heittämään, kun eikö se ultra laske pään, vatsanympäryksen ja reisiluun yhteistuloksella sen painoarvion? Ää, en mä tiedä... Kaverit nauraa mun hermoilulle, mut kun ne ei ymmärrä mun hätää ylisuuresta vauvasta. Yrittävät vaan sanoa, että kyllä ne vauvat syntyy sit kun on aika...
Syli84 vielä, ihan samoilla fiiliksillä. Nukuttiin molempina aamuina pitkään ja eilen käytiin kaupassa ostamassa hirveet määrät ruokaa kaappeihin ja pakkaseen... Tänään vielä pyöräytän lihapullataikinan ja teen pullat pakkaseen, ni on sit mistä laittaa ruokaa ekat viikot. Tietty kaupassa pitää käydä hakees maitoa, juustoa jne, mut ei ainakaan tarvii miettii ruokajuttuja muuten. Mä oon viel sellanen listojen tekijä, et kirjasin oikein ylös mitä ruokaa minäkin päivänä laitetaan lisukkeineen. Helpottaa sit miehenkin hommaa... Sit ajattelin viel leipoa pullaa ja jonkun kuivankakun ja tuulihattuja ja muffareita pakkaseen, et on sit mistä tarjoo vieraille, kun tulevat vauvaa katsomaan.
Mä en kanssa voi ymmärtää sitä miksi joku loukkaantuisi jos ei nyt loppuraskaudesta tai heti vauvan synnyttyä haluaisi tavata muita ihmisiä... Eikö se nyt ole ihan ymmärrettävää, että silloin haluaa elää siinä omassa vauvakuplassa ja keskittyä omaan pikkuperheeseen? Itse laitoin omaan profiiliin facessa jo pari viikkoa sitten statuksen, että rauhoitun nyt nauttimaan loppuraskaudesta ja jos en ole tavoitettavissa, ei se tarkoita välttämättä sitä että olisin synnärillä... Vink vink, niille innokkaille joko-joko kyselijöille ja lähes kaikki kaverit sitä kommentoivatkin positiivisesti, mutta yksi jätti sen kokonaan huomioimatta (käyttää facea päivittäin ja kommentoi kyllä muihin juttuihin) ja on siitä lähtien soitellut lähes päivittäin pari-kolme kertaa ja jos en vastaa laittaa tekstaria, et koska nähdään jne ja että alkaako jo oleen ärsyttävä kun näin ahdistelee. Ai alkaako? Mulle tuli tossa jokunen viikko sitten sellanen "kotimörköfiilis", että tekis mieli vaan olla kotona tapaamatta ketään ja nauttia kotonaolosta ja laitella paikkoja kuntoon, tehdä just sitä mistä itse tykkää ja omalla aikataululla, niin miks se on niin vaikea joidenkin hyväksyä???? Mulle on nyt noussut hieman jo viha tätä ystävää kohtaan, kun vaan jatkaa ja jatkaa tuota ahdistelua ja varmasti kohta sanon pahastikin hänelle, kun ei mene kauniisti perille... Eilenkin soitti jo yhdeksältä aamulla ekan kerran. Onneks oli puhelin äänettömällä, sillä nukuttiin yli kymmeneen, niin olisi todella ketuttanut herätä hänen soittoon tuntia aikaisemmin...
(.) ei oikeastaan mitään uutta. Eilen tuli lenkin jälkeen hieman veristä vuotoa ja pientä limatulppaa ja jonkun verran oli menkkajomotuksia niin selässä kuin vatsan puolellakin, mutta muuten on ollut aika energinen ja hyvä olo. Kahdella heräämisellä meni viimekin yö, joten kivasti on saanut nukuttuakin. Mitenhän ens yö? Jännittää se osastolla käynti... Jäänköhän sille tielle? Sairaalakassin sain vihdosta viimein pakattua eilen illalla, neuvolakortti ja puhelin latureineen pitää sinne viel nakata lähtiessäni...
Mutta nyt lihapullataikinan kimppuun ja leipomaan muutenkin. Mukavaa päivää kaikille. Kuvitelkaas tää saattaa olla meidän viimeinen viikonloppu ilman vauvaa...
Toukokuuntyttö ja Pampula rv39+6... huomenna poksuu taas, iiiik!!
Syli84, no ei laittannu toi superkuu liikkeelle. Oli muuten mahtava kuu kyllä.
Imetysliiveistä piti sulle kommentoida samaa kun Bambiina, että ne pehmeät on kyl parhaat. Ei mee maitorauhaset tukkoon... Itse ostin nyt ihan Lindexiltä sellaset halpisversiot näin alkuun, katsotaan sit miten koko imetys lähtee käyntiin ja hankitaan sit paremmat. Esikoisesta ostin H&M:n omat ja ne jäi vaille käyttöä, kun mulla ei maito koskaan noussutkaan, joten pullolla mentiin esikoisen kanssa.Bambiiba, voi ihanan kuuloinen vauva teillä. Oot sen kyllä ansainnutkin jos koliikkia on ollut edellisellä kerralla. Ja tuo reissu on varmasti luxusta lasten kanssa, kun ei tarvii kokata ja siivota.
Niin ja ei se lääkäri maininnut mitään kiinnittymisestä... Itse epäilen ettei olis vielä kiinnittynyt, sillä tunnen vielä pään pyöritykset. Mutta joku on kyllä tehnyt virheen tossa mitatessa, joko Kurki tai tuo perjantainen lääkäri. Toisaalta vaikka se perjantainen lääkäri olisi mitannut väärinkin, niin tuskin nyt kilolla kuitenkaan pystyy heittämään, kun eikö se ultra laske pään, vatsanympäryksen ja reisiluun yhteistuloksella sen painoarvion? Ää, en mä tiedä... Kaverit nauraa mun hermoilulle, mut kun ne ei ymmärrä mun hätää ylisuuresta vauvasta. Yrittävät vaan sanoa, että kyllä ne vauvat syntyy sit kun on aika... Syli84 vielä, ihan samoilla fiiliksillä. Nukuttiin molempina aamuina pitkään ja eilen käytiin kaupassa ostamassa hirveet määrät ruokaa kaappeihin ja pakkaseen... Tänään vielä pyöräytän lihapullataikinan ja teen pullat pakkaseen, ni on sit mistä laittaa ruokaa ekat viikot. Tietty kaupassa pitää käydä hakees maitoa, juustoa jne, mut ei ainakaan tarvii miettii ruokajuttuja muuten. Mä oon viel sellanen listojen tekijä, et kirjasin oikein ylös mitä ruokaa minäkin päivänä laitetaan lisukkeineen. Helpottaa sit miehenkin hommaa... Sit ajattelin viel leipoa pullaa ja jonkun kuivankakun ja tuulihattuja ja muffareita pakkaseen, et on sit mistä tarjoo vieraille, kun tulevat vauvaa katsomaan.
Mä en kanssa voi ymmärtää sitä miksi joku loukkaantuisi jos ei nyt loppuraskaudesta tai heti vauvan synnyttyä haluaisi tavata muita ihmisiä... Eikö se nyt ole ihan ymmärrettävää, että silloin haluaa elää siinä omassa vauvakuplassa ja keskittyä omaan pikkuperheeseen? Itse laitoin omaan profiiliin facessa jo pari viikkoa sitten statuksen, että rauhoitun nyt nauttimaan loppuraskaudesta ja jos en ole tavoitettavissa, ei se tarkoita välttämättä sitä että olisin synnärillä... Vink vink, niille innokkaille joko-joko kyselijöille ja lähes kaikki kaverit sitä kommentoivatkin positiivisesti, mutta yksi jätti sen kokonaan huomioimatta (käyttää facea päivittäin ja kommentoi kyllä muihin juttuihin) ja on siitä lähtien soitellut lähes päivittäin pari-kolme kertaa ja jos en vastaa laittaa tekstaria, et koska nähdään jne ja että alkaako jo oleen ärsyttävä kun näin ahdistelee. Ai alkaako? Mulle tuli tossa jokunen viikko sitten sellanen "kotimörköfiilis", että tekis mieli vaan olla kotona tapaamatta ketään ja nauttia kotonaolosta ja laitella paikkoja kuntoon, tehdä just sitä mistä itse tykkää ja omalla aikataululla, niin miks se on niin vaikea joidenkin hyväksyä???? Mulle on nyt noussut hieman jo viha tätä ystävää kohtaan, kun vaan jatkaa ja jatkaa tuota ahdistelua ja varmasti kohta sanon pahastikin hänelle, kun ei mene kauniisti perille... Eilenkin soitti jo yhdeksältä aamulla ekan kerran. Onneks oli puhelin äänettömällä, sillä nukuttiin yli kymmeneen, niin olisi todella ketuttanut herätä hänen soittoon tuntia aikaisemmin...
(.) ei oikeastaan mitään uutta. Eilen tuli lenkin jälkeen hieman veristä vuotoa ja pientä limatulppaa ja jonkun verran oli menkkajomotuksia niin selässä kuin vatsan puolellakin, mutta muuten on ollut aika energinen ja hyvä olo. Kahdella heräämisellä meni viimekin yö, joten kivasti on saanut nukuttuakin. Mitenhän ens yö? Jännittää se osastolla käynti... Jäänköhän sille tielle? Sairaalakassin sain vihdosta viimein pakattua eilen illalla, neuvolakortti ja puhelin latureineen pitää sinne viel nakata lähtiessäni...
Mutta nyt lihapullataikinan kimppuun ja leipomaan muutenkin. Mukavaa päivää kaikille. Kuvitelkaas tää saattaa olla meidän viimeinen viikonloppu ilman vauvaa...
Toukokuuntyttö ja Pampula rv39+6... huomenna poksuu taas, iiiik!!
Täällä sitä ollaan kotosalla pää pyörällä onnesta saatiin poika eilen kotiin ja hyvin on sujunut :heart:
Kirjoitin niin yksityiskohtaisen ja pitkän synnytyskertomuksen blogiin, että laitan mielummin linkin suoraan sinne kuin lähden kopioimaan tänne:
Aaltoillen kohti äitiyden satamaa
Anteeksi omanapailu, mutta tässä on nyt kaikkea pientä :heart:
Kirjoitin niin yksityiskohtaisen ja pitkän synnytyskertomuksen blogiin, että laitan mielummin linkin suoraan sinne kuin lähden kopioimaan tänne:
Aaltoillen kohti äitiyden satamaa
Anteeksi omanapailu, mutta tässä on nyt kaikkea pientä :heart:
Onnea kaikille vauvan saaneille! Jäi tuolta edellisestä viestistä pois.
Mulla on tänään se "päivä" jolloin esikoinen synty(rv 37+5). Ja tietty sitä odotti ihan hirvesti. Oli vähän veristä vuotoa eilen joten aattelin et kohdunsuu kypsyy ja yöllä alkaa supistukset. Mut ei.
Nyt sit siirryn odottelemaan laskettua aikaa ja keskiviikon neuvolaa.
Mulla oli kyllä eilen tosi paljon kivuttomia supistuksia. Ehkä muutama semmonen mitkä tuntu vähän enemmän.
Nyt elämä tuntuu täysin lapsettomalta, sillä esikoinen nukkuu vielä vaikka itse olen ollut jo 30 min ylhäällä. Epätavallista.
Voimia kaikille odottajille. Taitaa kaikkien vauvat olla jo täysiaikaisia ja synnytystä saa jo luvan kanssa odottaa!
Mulla on tänään se "päivä" jolloin esikoinen synty(rv 37+5). Ja tietty sitä odotti ihan hirvesti. Oli vähän veristä vuotoa eilen joten aattelin et kohdunsuu kypsyy ja yöllä alkaa supistukset. Mut ei.
Nyt sit siirryn odottelemaan laskettua aikaa ja keskiviikon neuvolaa.
Mulla oli kyllä eilen tosi paljon kivuttomia supistuksia. Ehkä muutama semmonen mitkä tuntu vähän enemmän.
Nyt elämä tuntuu täysin lapsettomalta, sillä esikoinen nukkuu vielä vaikka itse olen ollut jo 30 min ylhäällä. Epätavallista.
Voimia kaikille odottajille. Taitaa kaikkien vauvat olla jo täysiaikaisia ja synnytystä saa jo luvan kanssa odottaa!
Huomenta!
Täällä sitä vielä vauvaa odotellaan, huomenna tuleekin 41viikkoa täyteen eli ens viikolla on viimeistään nyytti sylissä! Hurjaa
Mitään fyysisiä ennakko-oireita ei ole, eikä sen nyt niin väliäkään kun ei joka tapauksessa ole kun muutama päivä jäljellä
Mutta siis juu, aivan järkyttävä energiapuuska iskenyt näin loppumetreillä!
Yöllä unta riittää noin neljä-viisi tuntia, kamalasti vähentynyt unen tarve, keho varmaankin valmistautuu mahdollisiin yövalvomisiin
Tänäänkin heräsin viideltä, eilen jo kolmelta, ja energiaa piisaa siitä huolimatta.
Oon siivonnut lähes koko talon ja järjestellyt kaapit ja kukkia ja pihaa laittanut, koko ajan painaa menemään vähintään se pölyrätti kädessä
Ja eilen sain ruokaakin pakkaseen tuolle esikoiselle valmiiksi, saa mies sieltä lämmittää sitten vaikka sillon kun ollaan vauvan kanssa vielä laitoksella.
Mäkin jännitin tuota superkuuta, mutta ei mitään vaikutusta, yleensä täysikuun aikaan saa tosi huonosti nukuttua, mutta meikä vaan kuorsas menemään..
Sitä piti kysyä että, onkos teillä mitään vinkkejä tai asioita mikä voisi auttaa rentoutumaan synnytyksessä?
Synnytys sinänsä ei ihan kamalasti jännitä, mutta jotenkin ehkä pelottaa se oman kropan kontrollin menettäminen, kun se kipu on niin lamauttavaa ja kovaa kuitenkin, jos ei pysykään jotenkin itse mukana.. ymmärsiköhän kukaan??
Mulla auttoi edellisessä synnytyksessä kestämään supistuksia semmoinen ihan yksinkertainen juttu että mies laski hitaasti kahteenkymmeneen supistuksen alkaessa, sitä vaan odotti tiettyä numeroa, tiesi että sen jälkeen helpottaa
toukokuuntyttö onpas ärsyttävän kuuloinen kaveri! : / kyllä itekin tulisi varmaan sanottua pahasti jos tuntuis että toinen ihan tahallaan yrittää ärsyttää..
bambiiina tuota mä olenkin miettinyt että tuleeko taas yhtä inhottava alku imetyksen kanssa että kasvavatko taas ihan mahdottomiksi ja suihkii vaan ettei pieni meinaa pysyä mukana, mutta kiva jos sulla ainakin on kokemusta että ovat vähän rauhoittuneet, ehkä mullakin
eskapismin tarinan kävin lukemassa :heart: onnea vielä ihan mahdottomasti!!!
syli mulla ei oo supistuksista tietoakaan vaikka mitä tekis, eikä vauvakaan paina ihmeemmin. Samanlaisia suunnitelmia olis vielä täälläkin, pakkaseen vielä vähän sapuskaa ja pihahommia!
Sf-mitasta vielä, viime neuvolassa terkka oli hieman huolissaan tuosta mahan kasvusta, ei kuulemma ole oikein kasvanut, ja itsekin kotona neuvolakortista katsoin että se on ollut sama viikosta 34 asti.. vauva liikkuu kyllä hyvin ja sydänäänet hyvät, paineet ja kaikki kunnossa.
Sanoi vielä juttelemassa muiden terkkareiden kanssa ja soittavansa sitten jo katsovat aiheelliseksi lähettää äitipolille. Soittoa ei kuitenkaan tullut, joten ei muuta kun odotellaan, huomenna kuitenkin taas neuvolaan, katsotaan mitä siellä sitten..
Ei muuta kun aurinkoista päivää!
Epi 40+6
Täällä sitä vielä vauvaa odotellaan, huomenna tuleekin 41viikkoa täyteen
eli ens viikolla on viimeistään nyytti sylissä! Hurjaa Mitään fyysisiä ennakko-oireita ei ole, eikä sen nyt niin väliäkään kun ei joka tapauksessa ole kun muutama päivä jäljellä
Mutta siis juu, aivan järkyttävä energiapuuska iskenyt näin loppumetreillä!
Yöllä unta riittää noin neljä-viisi tuntia, kamalasti vähentynyt unen tarve, keho varmaankin valmistautuu mahdollisiin yövalvomisiin
Tänäänkin heräsin viideltä, eilen jo kolmelta, ja energiaa piisaa siitä huolimatta.
Oon siivonnut lähes koko talon ja järjestellyt kaapit ja kukkia ja pihaa laittanut, koko ajan painaa menemään vähintään se pölyrätti kädessä
Ja eilen sain ruokaakin pakkaseen tuolle esikoiselle valmiiksi, saa mies sieltä lämmittää sitten vaikka sillon kun ollaan vauvan kanssa vielä laitoksella.
Mäkin jännitin tuota superkuuta, mutta ei mitään vaikutusta, yleensä täysikuun aikaan saa tosi huonosti nukuttua, mutta meikä vaan kuorsas menemään..
Sitä piti kysyä että, onkos teillä mitään vinkkejä tai asioita mikä voisi auttaa rentoutumaan synnytyksessä?
Synnytys sinänsä ei ihan kamalasti jännitä, mutta jotenkin ehkä pelottaa se oman kropan kontrollin menettäminen, kun se kipu on niin lamauttavaa ja kovaa kuitenkin, jos ei pysykään jotenkin itse mukana.. ymmärsiköhän kukaan??
Mulla auttoi edellisessä synnytyksessä kestämään supistuksia semmoinen ihan yksinkertainen juttu että mies laski hitaasti kahteenkymmeneen supistuksen alkaessa, sitä vaan odotti tiettyä numeroa, tiesi että sen jälkeen helpottaa
toukokuuntyttö onpas ärsyttävän kuuloinen kaveri! : / kyllä itekin tulisi varmaan sanottua pahasti jos tuntuis että toinen ihan tahallaan yrittää ärsyttää..
bambiiina tuota mä olenkin miettinyt että tuleeko taas yhtä inhottava alku imetyksen kanssa että kasvavatko taas ihan mahdottomiksi ja suihkii vaan ettei pieni meinaa pysyä mukana, mutta kiva jos sulla ainakin on kokemusta että ovat vähän rauhoittuneet, ehkä mullakin
eskapismin tarinan kävin lukemassa :heart: onnea vielä ihan mahdottomasti!!!
syli mulla ei oo supistuksista tietoakaan vaikka mitä tekis, eikä vauvakaan paina ihmeemmin. Samanlaisia suunnitelmia olis vielä täälläkin, pakkaseen vielä vähän sapuskaa ja pihahommia!
Sf-mitasta vielä, viime neuvolassa terkka oli hieman huolissaan tuosta mahan kasvusta, ei kuulemma ole oikein kasvanut, ja itsekin kotona neuvolakortista katsoin että se on ollut sama viikosta 34 asti.. vauva liikkuu kyllä hyvin ja sydänäänet hyvät, paineet ja kaikki kunnossa.
Sanoi vielä juttelemassa muiden terkkareiden kanssa ja soittavansa sitten jo katsovat aiheelliseksi lähettää äitipolille. Soittoa ei kuitenkaan tullut, joten ei muuta kun odotellaan, huomenna kuitenkin taas neuvolaan, katsotaan mitä siellä sitten..
Ei muuta kun aurinkoista päivää!
Epi 40+6
kiitos mamelle_ ja bambiinalle kysymästä,
täällä kaikki ihan jees, kohtutulehduksesta selvitty! menin aika huonoon kuntoon viime viikon su-ma yönä ja siitä sitte sairaalaan vappuaatoksi tippaan, kinuamalla pääsin kotiin lupaamalla tulla takas jos kuume nousee korkeaksi! ei onneks noussu ja suun kautta otettavat 2 eri antibioottia puri tänään otin viimisen aamulla.
poikaki sai jostain silmätulehduksen onneks tipat auttoi nopeasti mutta olihan taas.. viikon ikäisenä jo silmätulehdus raukalla viime keskiviikkona silmä aamulla muurautunu ihan umpeen..
kotona muuten menee hyvin nyt kahtena iltana van oon joutunu antaa lisämaitoa pullosta ku omista tisseistä ei ole tullu tarpeeksi tai sitä tulee kyllä mutta musta ainakin tuntuu ettei poika oo ollu tyytyväinen.. noh josko se vielä siitä?? eikös se maidonmäärän tuotanto ala nousemaan myös tisseissä sitä mukaan kun poika sitä alkaa vaatimaan? menee vaan tovi?
mie niin rakastan tätä perhe-elämää :heart: tää ei ole lähellekkään sitä mitä olen kuvitellut, ajattelin että yönousemiset ketuttaa ja kuljen haamuna yms. mutta ei ainakaan vielä tää on vaan jotain paljon parempaa! kyllä mua väsyttää joo, mutta nautin joka hetkestä jonka saan pojan kanssa olla, oli se sitten 3 aikaan yöllä, kun pojan silmät tapittaa kun pitäs nukkua ja mamma on ihan raatona.. :heart: voi että mie rakastan poikaa!
isikin alkaa pääsemään pikkuhiljaa kärryille, haluaa oikein olla pojan kanssa kahden, mä pääsen ulos pihahommiin silloin huutaa vaan että nyt olis ruoka-aika tämän viikon jälkeen mies jää isyyslomalle ja kesälomalle, sitten ollaankin pari kuukautta yhdessä lomalla :heart: saadaan tutustua yhdessä arkeen!
mame_, älä soimaa itsees siellä jokainen on paras äiti lapselleen, poltti tupakkaa tai ei! itse tupakoin ennen raskautta, muutaman raskauden aikana ja nyt olen polttanut saunakaljan kanssa muutaman tupakan pojan synnyttyä! tokihan siitä tulee paha mieli itselleen ja se on se paras lopetuksen aihe, mutta älä silti syytä itsees liikaa! ihan eri asia olisi jos polttaisit askin päivässä ollenkaan välittämättä asiasta sen enempää, me ollaan ihmisiä ja yritetään parhaamme lapsemme eteen eikö?
toukokuuntyttö, hieman myöhässä toivottelen sinut tervetulleeksi eli tervetuloa
kuinkas bambiina? oi mihin oletkaan päässyt, SVIITTIIN! mie oon kateellinen nauti kun pystyt!!! kaikkea ihanaa vauva-arkeenkin! kuinka se muuten on sujunut? kuinka usein teillä poika syö?
nyt poika herää, pitääpi mennä
tiuhti ja pikkumies 2vko (hui :O niin vanha jo!)
täällä kaikki ihan jees, kohtutulehduksesta selvitty! menin aika huonoon kuntoon viime viikon su-ma yönä ja siitä sitte sairaalaan vappuaatoksi tippaan, kinuamalla pääsin kotiin lupaamalla tulla takas jos kuume nousee korkeaksi! ei onneks noussu ja suun kautta otettavat 2 eri antibioottia puri
tänään otin viimisen aamulla.poikaki sai jostain silmätulehduksen
onneks tipat auttoi nopeasti mutta olihan taas.. viikon ikäisenä jo silmätulehdus raukalla viime keskiviikkona silmä aamulla muurautunu ihan umpeen..kotona muuten menee hyvin
nyt kahtena iltana van oon joutunu antaa lisämaitoa pullosta ku omista tisseistä ei ole tullu tarpeeksi tai sitä tulee kyllä mutta musta ainakin tuntuu ettei poika oo ollu tyytyväinen.. noh josko se vielä siitä?? eikös se maidonmäärän tuotanto ala nousemaan myös tisseissä sitä mukaan kun poika sitä alkaa vaatimaan? menee vaan tovi?mie niin rakastan tätä perhe-elämää :heart: tää ei ole lähellekkään sitä mitä olen kuvitellut, ajattelin että yönousemiset ketuttaa ja kuljen haamuna yms. mutta ei ainakaan vielä
tää on vaan jotain paljon parempaa! kyllä mua väsyttää joo, mutta nautin joka hetkestä jonka saan pojan kanssa olla, oli se sitten 3 aikaan yöllä, kun pojan silmät tapittaa kun pitäs nukkua ja mamma on ihan raatona.. :heart: voi että mie rakastan poikaa! isikin alkaa pääsemään pikkuhiljaa kärryille, haluaa oikein olla pojan kanssa kahden, mä pääsen ulos pihahommiin silloin
huutaa vaan että nyt olis ruoka-aika tämän viikon jälkeen mies jää isyyslomalle ja kesälomalle, sitten ollaankin pari kuukautta yhdessä lomalla :heart: saadaan tutustua yhdessä arkeen! mame_, älä soimaa itsees siellä
jokainen on paras äiti lapselleen, poltti tupakkaa tai ei! itse tupakoin ennen raskautta, muutaman raskauden aikana ja nyt olen polttanut saunakaljan kanssa muutaman tupakan pojan synnyttyä! tokihan siitä tulee paha mieli itselleen ja se on se paras lopetuksen aihe, mutta älä silti syytä itsees liikaa! ihan eri asia olisi jos polttaisit askin päivässä ollenkaan välittämättä asiasta sen enempää, me ollaan ihmisiä ja yritetään parhaamme lapsemme eteen eikö?toukokuuntyttö, hieman myöhässä toivottelen sinut tervetulleeksi
eli tervetuloa kuinkas bambiina?
oi mihin oletkaan päässyt, SVIITTIIN! mie oon kateellinen nauti kun pystyt!!! kaikkea ihanaa vauva-arkeenkin! kuinka se muuten on sujunut? kuinka usein teillä poika syö?nyt poika herää, pitääpi mennä
tiuhti ja pikkumies 2vko (hui :O niin vanha jo!)
Oli pakko vielä kirjautua kommentoimaan tiuhtille
Tuli niin hyvä mieli sun puolesta, oikein huokuu positiivisuus ja onnellisuus sinun viestistä
Mullekin tuli esikoisen synnyttyä ihan semmonen "vau" -fiilis, ihan kun joku uus maailma olis avautunut, se rakkauden määrä on jotain ihan käsittämätöntä sitä pientä kohtaan :heart:
Tuli niin hyvä mieli sun puolesta, oikein huokuu positiivisuus ja onnellisuus sinun viestistä
Mullekin tuli esikoisen synnyttyä ihan semmonen "vau" -fiilis, ihan kun joku uus maailma olis avautunut, se rakkauden määrä on jotain ihan käsittämätöntä sitä pientä kohtaan :heart:
Meille syntyi tyttö 1.5.2012 klo 01.52. Rv oli 39+2. Tässä vähän kertomusta:
29.4 käytiin kaupassa ostaa vapuks kamala kasa ruokaa ja uus kaasugrilli Noh, seuraavana yönä (30.4) ilman mitään varoitusta meni vedet klo 03. Eli isille jäi sit "vähän" ruokaa syötäväks vappuna Sairaalaan mentiin aamulla klo 9. Siinä vaiheessa ei ollu vielä säännöllisiä supistuksia. Väli oli ehkä 5-15 min eikä ne ollu mitenkään kovin kipeitä. Sairaalassa klo 10 olin vaan 2 cm auki ja kanavaa jäljellä 2,5 cm. Siinä vaiheessa arvasin, että synnytyksestä tulee pitkä kuin nälkävuosi.
Multa otettiin päivällä labrakokeita ja tulehdusarvot olikin vähän koholla ja lämpöäkin hieman. Sit klo 15 lääkäri päätti että käynnistellään synnytystä. Sain Cytotekin suun kautta. Klo 17 alkoi kipeet ja säännölliset supistukset. Siinä vaiheessa olin edelleen sen 2 cm auki. Sain myös illalla antibiootin suoraan suoneen tulehdusta estämään kun ne kalvot oli rikki.
Klo 21 vaihtui taas vuoro ja yökkö tuli kattoo tilannetta. Auki 3 cm ja kalvorakkula pullottaa eli kalvot olikin menny rikki vähän ylempää. Kätilö puhkas kalvot sit heti ja mä menin klo 22 ammeesseen. En kerenny olla siellä kun tunnin kun alkoi olla sellaset tuskat että en päässy enää omin avuin ylös ammeesta. Siinä vaiheessa iski se pakokauhu, että en haluakaan synnyttää... Kätilö tutki tilanteen ja olin 5 cm auki. Se tilas samantien spinaalipuudutuksen mulle. Klo 23.45 tuli anestesialääkäri laittaa sen. Kätilö sanoi sen jälkeen: "Nyt sit synnytetään 2 tunnin sisällä ennen kuin puudutus loppuu" Noh, niinhän siinä kävi, että puudutus loppui kun seinään klo 00.45 eli auttoi vaan tunnin. Olin silloin 7 cm auki. Puol tuntia myöhemmin tuli lääkäri laittaa kohdunkaulanpuudutetta, mutta olin jo 9 cm auki eikä sitä voinukaan enää laittaa. Olin ihan kauhee kipee. Ryystin ilokaasua henkeni edestä ja olin ihan varma, että kuolen siihen kipuun. Tyttö syntyi sit lopulta kivuliaan 12 min kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen. Napanuorassa oli solmu. Onneks ei käynyt mitään raskausaikana ton solmun takia... Heti synnyttyään tyttö potkas kätilön instrumentit pitkin lattioita Mitat oli 3780 g ja 50 cm. Synnytyksen kesto 8 h 52 min. Vesien menosta meni vuorokaus ennenkuin syntyi, mut aktiivinen synnyttäminen kesti tuon vajaa 9 h.
Mä oon parantunut hyvin. Ei tarvinnu leikata eikä tullut tikkejä. Painoa on hävinny 6 päivässä 12 kg Imettäminen sujuu hyvin, tosin nänninpäät on aika kipeet.
Lopuks vielä.. joku kyseli imetysliiveistä. Mulla meni kaikki liivit uusiks. Ei sovi yhdetkään päälle, jotka ostin raskausaikana Paitsi pehmoliivit, jotka tilasin netistä. Ne "kasvaa" rintojen mukana. Mä pidin niitä ekat päivät ja nyt öisin. Ne on aivan paras hankinta!! Muuten mulla on nyt kaarituettomia kun tuellisia ei kärsi vielä käyttää. Liivien koko on jotain: "Lehmän utareet"
Tsemppiä kaikille loppu odotukseen :heart:
SS ja tyttö 6 vrk :heart:
29.4 käytiin kaupassa ostaa vapuks kamala kasa ruokaa ja uus kaasugrilli
Noh, seuraavana yönä (30.4) ilman mitään varoitusta meni vedet klo 03. Eli isille jäi sit "vähän" ruokaa syötäväks vappuna Sairaalaan mentiin aamulla klo 9. Siinä vaiheessa ei ollu vielä säännöllisiä supistuksia. Väli oli ehkä 5-15 min eikä ne ollu mitenkään kovin kipeitä. Sairaalassa klo 10 olin vaan 2 cm auki ja kanavaa jäljellä 2,5 cm. Siinä vaiheessa arvasin, että synnytyksestä tulee pitkä kuin nälkävuosi.Multa otettiin päivällä labrakokeita ja tulehdusarvot olikin vähän koholla ja lämpöäkin hieman. Sit klo 15 lääkäri päätti että käynnistellään synnytystä. Sain Cytotekin suun kautta. Klo 17 alkoi kipeet ja säännölliset supistukset. Siinä vaiheessa olin edelleen sen 2 cm auki. Sain myös illalla antibiootin suoraan suoneen tulehdusta estämään kun ne kalvot oli rikki.
Klo 21 vaihtui taas vuoro ja yökkö tuli kattoo tilannetta. Auki 3 cm ja kalvorakkula pullottaa eli kalvot olikin menny rikki vähän ylempää. Kätilö puhkas kalvot sit heti ja mä menin klo 22 ammeesseen. En kerenny olla siellä kun tunnin kun alkoi olla sellaset tuskat että en päässy enää omin avuin ylös ammeesta. Siinä vaiheessa iski se pakokauhu, että en haluakaan synnyttää... Kätilö tutki tilanteen ja olin 5 cm auki. Se tilas samantien spinaalipuudutuksen mulle. Klo 23.45 tuli anestesialääkäri laittaa sen. Kätilö sanoi sen jälkeen: "Nyt sit synnytetään 2 tunnin sisällä ennen kuin puudutus loppuu" Noh, niinhän siinä kävi, että puudutus loppui kun seinään klo 00.45 eli auttoi vaan tunnin. Olin silloin 7 cm auki. Puol tuntia myöhemmin tuli lääkäri laittaa kohdunkaulanpuudutetta, mutta olin jo 9 cm auki eikä sitä voinukaan enää laittaa. Olin ihan kauhee kipee. Ryystin ilokaasua henkeni edestä ja olin ihan varma, että kuolen siihen kipuun. Tyttö syntyi sit lopulta kivuliaan 12 min kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen. Napanuorassa oli solmu. Onneks ei käynyt mitään raskausaikana ton solmun takia... Heti synnyttyään tyttö potkas kätilön instrumentit pitkin lattioita
Mitat oli 3780 g ja 50 cm. Synnytyksen kesto 8 h 52 min. Vesien menosta meni vuorokaus ennenkuin syntyi, mut aktiivinen synnyttäminen kesti tuon vajaa 9 h.Mä oon parantunut hyvin. Ei tarvinnu leikata eikä tullut tikkejä. Painoa on hävinny 6 päivässä 12 kg
Imettäminen sujuu hyvin, tosin nänninpäät on aika kipeet.Lopuks vielä.. joku kyseli imetysliiveistä. Mulla meni kaikki liivit uusiks. Ei sovi yhdetkään päälle, jotka ostin raskausaikana
Paitsi pehmoliivit, jotka tilasin netistä. Ne "kasvaa" rintojen mukana. Mä pidin niitä ekat päivät ja nyt öisin. Ne on aivan paras hankinta!! Muuten mulla on nyt kaarituettomia kun tuellisia ei kärsi vielä käyttää. Liivien koko on jotain: "Lehmän utareet" Tsemppiä kaikille loppu odotukseen :heart:
SS ja tyttö 6 vrk :heart:
Toukokuun tyttö kyllä mä sanoisin tommoselle kaverille että nyt stop!! Selvästi tyyppi ei osaa kunnioittaa toisten rajoja ja tommoselle tarvii vähän niistä muistuttaa. Jos on oikesti ystävä niin sille voi sanoa. Kopsaan tähän mun kerhopuolen lisäselitystä tosta mun ajatuksesta liittyen esim vauvaa katsomaan tuleviin sukulaisiin: ymmärrän siis sen jos joku loukkaantuu, kaikilla on oikeus kaikkiin tunteisiin tasapuolisesti MUTTA kukaan ei ole vastuussa toisten tunteista.
Eli jos esim tilanne jossa joku sukulainen tuntisi loukkaantuneensa kun ihan reilusti ja rakkaudella ukko sanois vaan että ilmotellaan sitten kun saa tulla käymään, nyt lepäillään perheen kesken eka viikko. Sitten tämä sukulainen ei osaisi käsitellä omia tunteitaan oikein vaan alkaisi purkamaan niitä meihin ja muihin sukulaisiin marisemalla ja valittamalla selän takana, käyttäytymällä töykeesti tavattaessa jne eli ei ottaisi vastuuta omista fiilareistaan vaan yrittäisi sälyttää sen vastuun muille, se olisi väärin. Jos taas kys. sukulainen ottaisi vastuun omista tunteistaan ja miettisi asian läpi omassa päässään ja vaikka tarvittaessa rehellisesti ja rakkaudellisesti puhuisi jonkun kanssa/meidän kanssa tyyliin "mulle tuli ekana reaktiona loukkaantumienn kun ette päästäneet vieraita ekalla viikolla katsoon vauvaa ja tuntui jotenkin tosi pahalta" sitten asiasta keskusteltaisiin että mistä se tunne loppupelissä tulee, ulkopuolisuuden pelosta tms? jostain vanhasta jutusta? ja sitten selvitettäisiin asia ja että kaikille muillekin vieraille on ollut samat säännöt ja että meistä puolestaan tuntui siltä ja siltä ja että me ollaan perhe ja nyt se oma perhe vaan on se maailman ainoaa ja tärkeä asia ja sitä rataa. Eli siis YMMÄRRÄN kaikkia loukkaantujiakin, mutta en siis ota vastuuta muitten fiilareista, ainoastaan nyytin saamisesta turvallisesti maailmaan ja meidän tutustumisesta toisiimme jne :heart:
epipremnum kuulostaa siltä et kyl se sielt on tulollaan synnytyksen apuihin googleta "synnytyslaulu" ideana siis sisäänhengitys ja uloshengityksellä lausutaan leuka rentona matalia pitkiä vokaaleja, omm, mm jne ääniä jotka resonoi kehon eri kohdissa. Oon aiemmin saanu apua kuukautiskipuihin samoista äänistä . en oo ennen synnyttäny mutta nyt kipeneviin suppareihin äänet on auttanu sikana, ihan tavalliset ommm ja uuuu uloshengityksellä resonoi tuolla alakropassa niin tehokkaasti että oikeesti auttaa supistuksissa sikana :O Oon mm makaillu nyt jumppapallon päällä niin että oon tavallaan kontillaan, pää rentona pallon ja käsien päällä, sit heijannu lantiota ja päästelly ääniä ja hengittäny syvään ja aaaaaahhhh kun auttaa
tiuhti ihanaa oli lukea sun juttuja, voi kuinka oon onnellinen teidänkin puolesta, ihanuutta, onnea ja iloa teille :heart:
Shootingstar iiiks ihanat isot onnittelut!!!!! :heart: ja hyvä kuulla et noi "pehmoliivit" on ollu hyvät, ku niitä uskalsin sit tilata kahet ku oli edullisetki.. mutta saa ny nähä miten ees maitohommat lähtee liikenteeseen. mut vielä kerran ONNEA!! :flower:
Laitan lopuks saman tekstin kun kerhon puolelle, olot on ny semmoset..
oma napa valmistautuu nyt oikeesti synnytykseen :heart:viime viikon lopulla rasituksesta tulevat supparit palaili pikkuhiljaa, mulla ruumiinlämpö jäänyt alle 36, ajatukset ryöpsähti tekemättömistä pikkujutuista ja just niistä ruuista pakkaseen/kaappeihin yms. Lauantaina sitten oli semmonen olo et nyt vika iso kauppareissu ja samalla oli ihan pakko viedä kartonki- ja lasi+metallikeräykseen kertyneet kamat pois silmistä ja tyhjät pullot yms. Kun äitee tuli iltapäivällä kylään, mulla maha jo teki kivuttomia kiristyksiä välillä, join seuraks pikkukupin kahvia ja vauvakin liikkuu vielä suht isosti. Illalla lämmitin saunan ihan vaan itelleni, jaksoinki aika hyvin olla tosi pehmeissä lämmöissä ja välillä pois. no sitten oli vähän helliä hetkiä ukon kanssa kun oli oikein semmonen hormonit hyrrää-fiilis niin pakko oli saada vähän romantiikkaa Alkuun vaikutti siltä että kyseinen toiminta olis rentoututtanu niin paljon että supistelut lakkais kokonaan mutta pikkuhiljaa ne lähtiki voimistumaan ja la-su välinen yö menikin mulla sit sohvalla kun supparit rupes tuleen jo oikein kipeinäkin ja väliä 4 -10min. Keskityin, halailin jumppapalloo kontillaan, löysin ihania asentoja ja aattelin että "tää on nyt sitä ihanaa kipua joka tuo meille vauvan, ihanaa, nyt valmistaudutaan.." pikkuhiljaa rupesin sietään niitä kipeempiäkin suppareita ja rupes tuleen väsy niin pystyin makoileen sohvalla, otin kuiteki varmuudeks 1g panadolia ja sitten nukahdin supistuksista huolimatta. Muistan että havahuin kipeisiin kohtiin mutta muuten nukuin hyvin pari tuntia putkeen. Jossain vaihees yötä vessakäynnillä huomasin että valkovuoto oli saanu hennon vaalenpunasta väriä mutten huolestunu kun toi on mulla seksin jälkeen tavallista jos limakalvot on vähäki herkillä. Aamulla kun heräsin se oli jo muuttunut enempi rusehtavaks väriks.
aamupäivän sitten olin jaloillani, tein jääkaapin sisällöstä ne ruuat pakastimeen mitä pitikin, oli useemman tunnin homma, muutenki huseerasin siinä millon mitäkin pikkujuttuja, supparit pysy aisoissa mutta limanen vuoto ja verisyyskin tuli takas hetkeks mutta rauhottu sit myöhemmin. Puolilta päivin kun olin syöny, totesin ukolle et nyt alan rauhottuun. Supparit rupes enempi taas ilmotteleen ittestään ja jäin sohvalle lepäileen kun mies meni takapihalle maalaan köynnösristikoita. Vauvan liikkeet olin tajunnu jo vähän rauhallisemmiks verrattuna edellisviikon hirmujumppaan.. Iltapäivällä koitin mennä miehen seuraks pihalle, kyykistelin kukkapenkin äärellä yms hetken mutta kohtu rupes kiristään niin hemmetisti että oli pakko päästä lämpimään jumppapallon tykö. Sunnuntai loppuilta menikin sit taas välillä taas vähän kipeemmillä suppareilla mutta ne pysyi max 45s. Käytiin saunassa, suihkuhuoneessa olin jumppapallon kanssa kontillani ja mies hiero alaselkää ja kylkiä. Mä saunoin pitemmin, löysin lopulta hyvän istuma-asenonkin saunassa supistuksen aikaan, tavallisesti istuttaessa olo on tosi hankala mutta silleen hassusti jalat levällään, toinen alempana ja toinen ylempänä oli mukava olla tulen ääressä...
Sauna rentoutti, supistusten väli vaihteli ja selvästi rasitukseen reagoivia, eli kun vauva liikku niin supistus lähti leviin siitä. Makoilin kaurapussin kans sohvalla, välillä pylly pystyssä matalia ääniä päästellen, mies teki ruokaa meille ja passas muutenkin. Kateltiin telkkaria ja alotettiin sitä illan indiana-jones leffaa. Olin taas jo kerenny tottumaan suppareihin ja pystyin oleen paikollanikin. Mies sano jossain vaihees kun niitä tuli tiheesti että mitä jos se kuule tulee tänään ja mä sanoin vaan et ei tuu et tää on vasta tämmöstä kypsyttelyä...Jätettiin leffa kesken kun kummallaki rupes tulee väsy, otin 1g panadolia jos se auttas nukkumista. Sängyssä maatessa supparit tuli edelleen eikä panadoli taaskaan niitä vieny pois mutta ehkä se vähän auttoi, sain taas unen päästä kiinni ja havahduin vaan välillä puoliuneen kun tuli kipeempiä + pari kertaa vessaan.
Heräilin 5.30 olo oli tosi hyvä kun oli saanu unta. Vessakäynnin jälkeen tuli taas eka tiukka suppari mutta oli taas lyhyt ja seuraava tuli vasta joskus puolen tunnin päästä. Rusehtavaa/punertavaa limaa jäi jo runsaasti paperiin vessassa. Söin sit pikkuhiljaa aamupala ja totesin et aina kun vauva liikkuu enempi ja erityisesti kun tuntuu kaivavan päällä tuolla alhaalla, se ärsyttää kohdun kunnon suppariin, semmosia itestään alkavia tuli vähempi. Nyt oon sit ottanu rauhallisesti, makaillu lähinnä, pari tuntia sain lisää unta, heräsin supistukseen. Epäilen että mulla irtoo nyt limaptulppaa, se on niin sitkeetä tavaraa mitä tuolta pukkaa ulos että ees jollain tapaa on pakko liittyä limatulppaan..
Viikonloppuna sanoin ukolle et sopiiko et perjantaina mennään synnyttämään? ukko sano et sopiihan se ni sen ei tarvii mennä enää lauantaina töihinmä sit vaan sanoin et hyvä, mä nyt sit vaan Hemmon kans sovin et perjantaina mennään
Ilmojen puolesta pe ois täydellinen, nyt on aurinkoista, ehtisin imee siitä voimaa itteeni ja loppuviikosta sataa joka olis ihanaa kun sitten ei olis allerginen nuha riesana synnytyksessä. Mä täällä siis jo kipuilen/limailen mutta voi olla et menee viel pitkäänki. Oon ottanu nyt sen asenteen et nää on nää vikat treenit, kroppa totuttaa mua pikkuhiljaa kipeempiin ja kipeempiin suppareihin jne.
Mutta siis ihanaa, meidän vauva ei voi olla enää kovin kaukana sylistä:heart:
Terkuin supparien keskellä hiiitaaasti kirjoittava Syli84 ja Hemmo 39+1
Eli jos esim tilanne jossa joku sukulainen tuntisi loukkaantuneensa kun ihan reilusti ja rakkaudella ukko sanois vaan että ilmotellaan sitten kun saa tulla käymään, nyt lepäillään perheen kesken eka viikko. Sitten tämä sukulainen ei osaisi käsitellä omia tunteitaan oikein vaan alkaisi purkamaan niitä meihin ja muihin sukulaisiin marisemalla ja valittamalla selän takana, käyttäytymällä töykeesti tavattaessa jne eli ei ottaisi vastuuta omista fiilareistaan vaan yrittäisi sälyttää sen vastuun muille, se olisi väärin. Jos taas kys. sukulainen ottaisi vastuun omista tunteistaan ja miettisi asian läpi omassa päässään ja vaikka tarvittaessa rehellisesti ja rakkaudellisesti puhuisi jonkun kanssa/meidän kanssa tyyliin "mulle tuli ekana reaktiona loukkaantumienn kun ette päästäneet vieraita ekalla viikolla katsoon vauvaa ja tuntui jotenkin tosi pahalta" sitten asiasta keskusteltaisiin että mistä se tunne loppupelissä tulee, ulkopuolisuuden pelosta tms? jostain vanhasta jutusta? ja sitten selvitettäisiin asia ja että kaikille muillekin vieraille on ollut samat säännöt ja että meistä puolestaan tuntui siltä ja siltä ja että me ollaan perhe ja nyt se oma perhe vaan on se maailman ainoaa ja tärkeä asia ja sitä rataa. Eli siis YMMÄRRÄN kaikkia loukkaantujiakin, mutta en siis ota vastuuta muitten fiilareista, ainoastaan nyytin saamisesta turvallisesti maailmaan ja meidän tutustumisesta toisiimme jne :heart:
epipremnum kuulostaa siltä et kyl se sielt on tulollaan
synnytyksen apuihin googleta "synnytyslaulu" ideana siis sisäänhengitys ja uloshengityksellä lausutaan leuka rentona matalia pitkiä vokaaleja, omm, mm jne ääniä jotka resonoi kehon eri kohdissa. Oon aiemmin saanu apua kuukautiskipuihin samoista äänistä . en oo ennen synnyttäny mutta nyt kipeneviin suppareihin äänet on auttanu sikana, ihan tavalliset ommm ja uuuu uloshengityksellä resonoi tuolla alakropassa niin tehokkaasti että oikeesti auttaa supistuksissa sikana :O Oon mm makaillu nyt jumppapallon päällä niin että oon tavallaan kontillaan, pää rentona pallon ja käsien päällä, sit heijannu lantiota ja päästelly ääniä ja hengittäny syvään ja aaaaaahhhh kun auttaa tiuhti ihanaa oli lukea sun juttuja, voi kuinka oon onnellinen teidänkin puolesta, ihanuutta, onnea ja iloa teille :heart:
Shootingstar iiiks ihanat isot onnittelut!!!!! :heart: ja hyvä kuulla et noi "pehmoliivit" on ollu hyvät, ku niitä uskalsin sit tilata kahet ku oli edullisetki.. mutta saa ny nähä miten ees maitohommat lähtee liikenteeseen. mut vielä kerran ONNEA!! :flower:
Laitan lopuks saman tekstin kun kerhon puolelle, olot on ny semmoset..
oma napa valmistautuu nyt oikeesti synnytykseen :heart:viime viikon lopulla rasituksesta tulevat supparit palaili pikkuhiljaa, mulla ruumiinlämpö jäänyt alle 36, ajatukset ryöpsähti tekemättömistä pikkujutuista ja just niistä ruuista pakkaseen/kaappeihin yms. Lauantaina sitten oli semmonen olo et nyt vika iso kauppareissu ja samalla oli ihan pakko viedä kartonki- ja lasi+metallikeräykseen kertyneet kamat pois silmistä ja tyhjät pullot yms. Kun äitee tuli iltapäivällä kylään, mulla maha jo teki kivuttomia kiristyksiä välillä, join seuraks pikkukupin kahvia ja vauvakin liikkuu vielä suht isosti. Illalla lämmitin saunan ihan vaan itelleni, jaksoinki aika hyvin olla tosi pehmeissä lämmöissä ja välillä pois. no sitten oli vähän helliä hetkiä ukon kanssa kun oli oikein semmonen hormonit hyrrää-fiilis niin pakko oli saada vähän romantiikkaa
Alkuun vaikutti siltä että kyseinen toiminta olis rentoututtanu niin paljon että supistelut lakkais kokonaan mutta pikkuhiljaa ne lähtiki voimistumaan ja la-su välinen yö menikin mulla sit sohvalla kun supparit rupes tuleen jo oikein kipeinäkin ja väliä 4 -10min. Keskityin, halailin jumppapalloo kontillaan, löysin ihania asentoja ja aattelin että "tää on nyt sitä ihanaa kipua joka tuo meille vauvan, ihanaa, nyt valmistaudutaan.." pikkuhiljaa rupesin sietään niitä kipeempiäkin suppareita ja rupes tuleen väsy niin pystyin makoileen sohvalla, otin kuiteki varmuudeks 1g panadolia ja sitten nukahdin supistuksista huolimatta. Muistan että havahuin kipeisiin kohtiin mutta muuten nukuin hyvin pari tuntia putkeen. Jossain vaihees yötä vessakäynnillä huomasin että valkovuoto oli saanu hennon vaalenpunasta väriä mutten huolestunu kun toi on mulla seksin jälkeen tavallista jos limakalvot on vähäki herkillä. Aamulla kun heräsin se oli jo muuttunut enempi rusehtavaks väriks. aamupäivän sitten olin jaloillani, tein jääkaapin sisällöstä ne ruuat pakastimeen mitä pitikin, oli useemman tunnin homma, muutenki huseerasin siinä millon mitäkin pikkujuttuja, supparit pysy aisoissa mutta limanen vuoto ja verisyyskin tuli takas hetkeks mutta rauhottu sit myöhemmin. Puolilta päivin kun olin syöny, totesin ukolle et nyt alan rauhottuun. Supparit rupes enempi taas ilmotteleen ittestään ja jäin sohvalle lepäileen kun mies meni takapihalle maalaan köynnösristikoita. Vauvan liikkeet olin tajunnu jo vähän rauhallisemmiks verrattuna edellisviikon hirmujumppaan.. Iltapäivällä koitin mennä miehen seuraks pihalle, kyykistelin kukkapenkin äärellä yms hetken mutta kohtu rupes kiristään niin hemmetisti että oli pakko päästä lämpimään jumppapallon tykö. Sunnuntai loppuilta menikin sit taas välillä taas vähän kipeemmillä suppareilla mutta ne pysyi max 45s. Käytiin saunassa, suihkuhuoneessa olin jumppapallon kanssa kontillani ja mies hiero alaselkää ja kylkiä. Mä saunoin pitemmin, löysin lopulta hyvän istuma-asenonkin saunassa supistuksen aikaan, tavallisesti istuttaessa olo on tosi hankala mutta silleen hassusti jalat levällään, toinen alempana ja toinen ylempänä oli mukava olla tulen ääressä...
Sauna rentoutti, supistusten väli vaihteli ja selvästi rasitukseen reagoivia, eli kun vauva liikku niin supistus lähti leviin siitä. Makoilin kaurapussin kans sohvalla, välillä pylly pystyssä matalia ääniä päästellen, mies teki ruokaa meille ja passas muutenkin. Kateltiin telkkaria ja alotettiin sitä illan indiana-jones leffaa. Olin taas jo kerenny tottumaan suppareihin ja pystyin oleen paikollanikin. Mies sano jossain vaihees kun niitä tuli tiheesti että mitä jos se kuule tulee tänään ja mä sanoin vaan et ei tuu et tää on vasta tämmöstä kypsyttelyä...
Jätettiin leffa kesken kun kummallaki rupes tulee väsy, otin 1g panadolia jos se auttas nukkumista. Sängyssä maatessa supparit tuli edelleen eikä panadoli taaskaan niitä vieny pois mutta ehkä se vähän auttoi, sain taas unen päästä kiinni ja havahduin vaan välillä puoliuneen kun tuli kipeempiä + pari kertaa vessaan.Heräilin 5.30 olo oli tosi hyvä kun oli saanu unta. Vessakäynnin jälkeen tuli taas eka tiukka suppari mutta oli taas lyhyt ja seuraava tuli vasta joskus puolen tunnin päästä. Rusehtavaa/punertavaa limaa jäi jo runsaasti paperiin vessassa. Söin sit pikkuhiljaa aamupala ja totesin et aina kun vauva liikkuu enempi ja erityisesti kun tuntuu kaivavan päällä tuolla alhaalla, se ärsyttää kohdun kunnon suppariin, semmosia itestään alkavia tuli vähempi. Nyt oon sit ottanu rauhallisesti, makaillu lähinnä, pari tuntia sain lisää unta, heräsin supistukseen. Epäilen että mulla irtoo nyt limaptulppaa, se on niin sitkeetä tavaraa mitä tuolta pukkaa ulos että ees jollain tapaa on pakko liittyä limatulppaan..
Viikonloppuna sanoin ukolle et sopiiko et perjantaina mennään synnyttämään? ukko sano et sopiihan se ni sen ei tarvii mennä enää lauantaina töihin
mä sit vaan sanoin et hyvä, mä nyt sit vaan Hemmon kans sovin et perjantaina mennään Ilmojen puolesta pe ois täydellinen, nyt on aurinkoista, ehtisin imee siitä voimaa itteeni ja loppuviikosta sataa joka olis ihanaa kun sitten ei olis allerginen nuha riesana synnytyksessä. Mä täällä siis jo kipuilen/limailen mutta voi olla et menee viel pitkäänki. Oon ottanu nyt sen asenteen et nää on nää vikat treenit, kroppa totuttaa mua pikkuhiljaa kipeempiin ja kipeempiin suppareihin jne.
Mutta siis ihanaa, meidän vauva ei voi olla enää kovin kaukana sylistä:heart:
Terkuin supparien keskellä hiiitaaasti kirjoittava Syli84 ja Hemmo 39+1
Viimeksi muokattu:
Täällä sitä ollaan sairaalassa. Tämän päiväisissä tutkimuksissa selvisi, että vesi on vähentynyt entisestään ja lääkäri teki käynnistyspäätöksen. Käynnistys aloitettiin n. 11.30 ballongilla. Tähän saakka ballonki oli, mutta kun hoitaja olisi sitä vähän kiristänyt, tipahtikin se pois. Nyt odotellaan lääkärin päätöstä miten edetään! Joten odottelevalla kannalla ollaan...
Täällä vieläkin yhdessä kasassa! Eli LA oli jo tossa 28.4 mutta täällä edelleen palloilen.
Tänään kävin viimeisessä neuvolassa ja torstaina sitten jorviin kuulemaan jatkosta että koska käynnistetään, jos hyvin menee niin viimeistään ens viikon maanantaina käynnistävät sitten lopullisesti.
Mä en jotenkin vieläkään ole tajunnut sitä että mä olen oikeasti äiti :O
Se on tuolla vatsassa, mutta mun ajatusmaailmani sivuuttaa sen että se oikeasti tulee kohta uuuuulooosss! Mä varmaan katon sitä hoo moilasena kun se syntyy, enkä varmaan osaa muuta kuin tuijottaa sitä tai sitten jotain odottamatonta tapahtuu ja se on maailman luonnollisin asia, jännä nähdä miten oma mieleni reagoi, koska mulla ei ole hajuakaan etukäteen miten mä ajattelisin tai toimisin siinä hetkessä
Näitä asioita pyörittelen päässäni ja vielä mietityttää se että mies ei tod. pääse mukaan kun on itse sairaalassa kanssa, tosin vain väärässä sairaalassa....
Että kun lähtö tulee niin olen yksin lähtemässä aluksi, tosin onneksi on ihana äiti ja kaverit jotka ovat ilmaisseet tukensa jos vain aikataulut täsmäisivät :heart:
Mutta näillä mennään, joten toivottavasti tämä vielä iloksi muuttuu kohta.
Toukuuntytölle paljon voimia nyt ja peukut täältäkin!
Tänään kävin viimeisessä neuvolassa ja torstaina sitten jorviin kuulemaan jatkosta että koska käynnistetään, jos hyvin menee niin viimeistään ens viikon maanantaina käynnistävät sitten lopullisesti.
Mä en jotenkin vieläkään ole tajunnut sitä että mä olen oikeasti äiti :O
Se on tuolla vatsassa, mutta mun ajatusmaailmani sivuuttaa sen että se oikeasti tulee kohta uuuuulooosss! Mä varmaan katon sitä hoo moilasena kun se syntyy, enkä varmaan osaa muuta kuin tuijottaa sitä tai sitten jotain odottamatonta tapahtuu ja se on maailman luonnollisin asia, jännä nähdä miten oma mieleni reagoi, koska mulla ei ole hajuakaan etukäteen miten mä ajattelisin tai toimisin siinä hetkessä
Näitä asioita pyörittelen päässäni ja vielä mietityttää se että mies ei tod. pääse mukaan kun on itse sairaalassa kanssa, tosin vain väärässä sairaalassa....
Että kun lähtö tulee niin olen yksin lähtemässä aluksi, tosin onneksi on ihana äiti ja kaverit jotka ovat ilmaisseet tukensa jos vain aikataulut täsmäisivät :heart:
Mutta näillä mennään, joten toivottavasti tämä vielä iloksi muuttuu kohta.
Toukuuntytölle paljon voimia nyt ja peukut täältäkin!
No niin, tässä nyt sitten sitä kertomusta...
Eli maanantaina 23.4. menin ihan itse omalla autolla sairaalaan käynnistystä varten, soitin sinne eka ja käskivät mennä heti. Ennen ysiä mut on kirjattu sisälle. Pääsin suoraan tarkkailuhuoneeseen ja vastassa oli sama ihana kätilö, joka oli pelkopolillakin. Vaihdoin vaatteet ja laitettiin käyrille. Lääkäri tuli jonkun ajan päästä katsomaan tilannetta, ja sanoi, että kohdunsuu 3 cm auki, mut kanavaa ehkä saman verran. Laittoi murusen Cytotecia kohdunsuulle ja makasin vielä tunnin, ja sitten käskettiin liikkeelle. Kävelin sairaalan pihalla ja käytävillä, mut ei siitä kummosia supistuksia aiheutunu. Käyrät otettiin taas yhdeltä ja lääkäri katto ja laitto lisää Cytotecia puol kahdelta ja siitä taas tunnin päästä liikkumaan. Kävelin varmaan jokusen kilsan siinä päivän aikana ja iltapäivällä mieskin tuli seuraks. Kyllä mua supisteli, mut ei niin, et olis tuntunu synnytykseltä. Ja vauva ei ollu edes kiinnittyny eikä laskeutunu ja sisätutkimukset oli tuskaa, kun ei meinannu ylettää kohdunsuulle. Sen verran supistukset paheni, etten saanu enää kolmatta Cytotecia. Illalla sit kokeiltii laittaa akupunktioneulat vauhdittamiseks ja joskus kymmenen maissa menin ammeeseen, kun olin kipeä ja se olis voinu vauhdittaa, tai sit lopettaa. No, siellä oli kyllä ihana lillua, olin ehkä 45 min, ja sieltä noustessa supistukset tuntu tosi ilkeiltä, mut edelleen oli kanavaa jäljellä. Illan olin siis pärjänny kaurapussilla eikä tullu mieleenkään vahvemmat avut. Niinpä päätettiin päästää mies kotiin nukkumaan, sain suun kautta vahvan kipulääkkeen (en antanu pistää...) ja aloin nukkumaan.
Nukuin hyvin heräämättä puol viiteen, jolloin kävin vessassa ja yritin takas nukkumaan. Viiden jälkeen havahduin, etten saa nukuttua kun supistelee. Seurailin tilannetta ja totesin, et viiden minuutin välein melko tuntuvia. Olihan niitä jo edellisenä päivänä tullu parinkin minuutin välein, mut ei niin kipeitä. En sit saanu enää unta, mut kärvistelin sängyssä kuitenki. Yöhoitaja tuli sit laittaa käyrille puol seiskan jälkeen, ja totesin supistusten sattuvan niin paljon, et oli saatava kaurapussi mahalle ja selkään, et pystyin makaamaan siinä. Sen jälkeen en enää pystynyt makaamaan, enkä edes istumaan, kun supistukset koveni niin, ja aamupala menikin seisaallaan edestakas tallustaen, kun en pystyny supistusten aikana olemaan paikallani. Kätilöopiskelija, joka tuli aamuvuorolaisen mukana synnytykseen mukaan, toi mulle tens-laitteen, jonka voimin kestin jotenkin, ja lisäks pidin kaurapussia mahalla, kun supistukset yltyi ja piti odottaa lääkäriä. Lääkärin tullessa puol ysin jälkeen totesin ekana, ettei ainakaan Cytotecia! Lääkäri nauroi, et taitaa homma edistyä, ja olihan se neljä senttiä auki, kanava hävinnyt ja vauva laskeutunut! Eli saliin! (Ja vihdoin tiesin saavani ilokaasua. )
Soitin sit miehelle, et kiva jos tulis pian, kun pääsen saliin, niin se olikin sit hurauttanu vartissa sairaalaan, ja meiltä sellanen melkein 30 kilsaa matkaa ja kaupungin läpi kans. Se oli ihan henkihieverissä tullessaan saliin, ku luuli et oli vauva jo tulossa. Ja mä keinuttelin tyytyväisenä ilokaasuni ja tensin kanssa keinutuolissa. Ja oli se kaurapussi siinäkin mahalla. Olisin päässy siinä vaiheessa myös ammeeseen, mut valitsin vanhan tuttuni ilokaasun, minkä tiesin auttavan siinä vaiheessa. Mä en sitä oo käyttäny ku 30/70 suhteella, eikä mee pää kauhean pahasti sekaisin, tai tuu huono olo. Joten sillä menin taas vajaa pari tuntia. Ihmettelin, kun supistukset tuli vaan 5 min välein, mut kyllä ne tuntui kovilta ja kovenivat ja pitenivät pikkuhiljaa. Joskus 10.30 aloin olla niin kipeä, et pyysin jo pari kertaa spinaalia, mut olin auki viitisen senttiä, joten ekalla kerralla kätilö pyysi vielä kestämään. Saikin sit tilattua mulle yhdistelmän, jossa oli spinaali ja epiduraalikatetri valmiina, että tarvittaessa vois laittaa epiduraalin, jos spinaali ei riitä. Se ei kuulemma oo kovin yleistä, et saa sellasen. Sitä ennen meinas iskeä paniikki, kun supistukset oli jo niin kovia, etten kestäny, mut jotenkin selvisin ne hetket sängyllä ilokaasua imien ja vaikka spinaalin laitto tuntukin tällä kertaa vähän ikävältä, niin se oli ihan mieletön helpotus! Jalat ja tunto supistuksista hävis, mut sain maata ihan rauhassa. Ja olikohan ilokaasu käyny vähän päähän, kun olin soittanu mutsillekin, et tää on aivan ihana, ja hokenu sitä monta kertaa. Kohdunsuu oli siinä vaiheessa jotain 6 cm auki ja yhtäkkiä supistukset melkein hävis. Ensin kätilö puhkas kalvot, josta vauvan sydänäänet laski ja jouduin ottaa happea. Sitten sain avuksi oksitosiinin, jonka kanssa supistukset alko taas tulla tasaseen tahtiin, mun niitä tuntematta. Puol yhden jälkeen alko tuntua vähän painetta ja ilmoitin siitä kätilölle, mut olin vasta 9 cm auki. Sitä siinä ihmeteltiin, kun kipuja alko tuntumaan ja olisin saanu sitä epiduraalia, mut en halunnu sitä, ettei katoa tunto ponnistamiseen. Kätilö sit yritti työntää jäljellä olevaa reunaa, ja lopulta totes, et nyt me synnytetään! Ponnistusvaihe on merkattu alkaneeks 12.55, vaikka alotettiin vähän ennen, mut siinä meni jonkun aikaa, kun en tuntenu vielä kunnolla. Ja siinäkin vaiheessa vauvan sydänäänet laski alas, mut palas mun ottamalla hapella.
Ponnistelin ensin muutamat supistukset pääasiassa päähäni, siis tajusin mitä pitää tehdä, mut en löytäny suuntaa. Ja mulla oli lisäks valtava uskonpuute, et yleensäkään selviäisin siitä hommasta! Olin sängyllä puoli-istuvassa asennossa, kuten aikasemmissakin, ja kätilö yritti et pitäisin jalkoja sen ja kätilöopiskelijan kyljellä, mut roikuin mielummin sukissani. Pikkuhiljaa sit alko tuntua ja kätilö tsemppas älyttömän hyvin ja sanoivat, et kyllä se vauva siellä liikkuu, josta sain uskoa siihen, et jotain sittenkin tapahtuu! Sit muistan, et kätilö sano miehelle et soita sitä kelloa (merkki siitä, et toisen kätilön tultava huoneeseen katsomaan syntymäaika!), ja ajattelin, et kai se tosiaan on ulos tulossa! Siinä vaiheessa jotenkin aloin oikeesti ponnistamaan, kun välillä olin ehdottanu, et jos mä vaan harjottelen ja te katotte siinä. ;D Vilkasin kelloakin ja se oli jotain vähän yli yks, sillon päätin, et 13.13 vauvan on oltava ulkona! Lopulta sit vaan aloin ponnistelee kunnolla ja välähti mieleen Lilyn kertomuksesta se "muutama päättäväinen ponnistus" , jolloin ajattelin, et pitäähän munkin siihen pystyä! Kuulemma oli hiuksia ja pää jo puoliks ulkona ja kätilöiden kovalla tsemppauksella ponnistelin pään ulos, vaikka sattui ja tunsin ku repesin. Siinä vaiheessa meinas tulla hätä, mut mies nappas mua toisesta jalasta ja joku toisesta ja sieltä se poika pulpahti hurjasti repimättä ulos. Olis voinu jäädä jumiin, mut kuulemma kun jalat saatiin auki, niin tuli. Mun melkein ekat sanat olikin sit että mä selvisin!!! Ja poikakin itki melkein heti, eli oli kunnossa.
Fiilis oli ihan mieletön, kun poika makas siinä jalkojen välissä ja sain sen syliin ja tajusin, et mä tosiaan selvisin siitä. Siinä vaiheessa oikeesti tajusin, miten paljon olin pelänny ja miten vähän uskonu itseeni... Ja siks tuli sellanen olo jo siellä salissa, että ehkä tänne vielä palataan. Yks tikki tuli ja sitäkin ne mietti, et tarviiko laittaa. Repeämä ei oo ollu kipeä ja olisin voinu lähteä vaikka samana päivänä kotiin. Mieletön kokemus siis, annoinkin synnärille palautetta, et ihan kymppi! Ja sit vielä kun oltiin siellä huoneessa, se pelkopolin ja mut vastaanottanu kätilö tuli hoitelemaan vauvan ja meidät osastolle, kun varsinainen joutu lähtemään, ja vielä osastolta lähtiessä halas meitä molempia. Et ei paremmin olis voinu mennä. Synnytyksen hoitanu kätilö kävi viel seuraavana päivänä juttelemassa ja sano, et tosiaan ei ollu sellasta vaaraa jumittumisesta, ku mulla edellisessä, et vaikka tuntu, et meinas jäädä, niin ihan ok se sit tuli. Mut oli se hyvä, et käynnistettiin ajoissa.
Nyt toi Ihana Pieni Rakas on kyllä kruunannu kaiken, siis mun mittapuulla hankalan/raskaan raskauden, sen etten jostain syystä osannu siitä nauttia jne. Ja oli ihanaa, kun mieskin pääsi tällä kertaa kylvettämään pojan ja nauttimaan niistä ensihetkistä vauvan kanssa yms. Kun viimeksi poika vietiin vaan juosten pois ja sitten lastenosastolle kahdeksi vuorokaudeksi.
---
Ja tähän nyt korjaan sen verran, kun tossa yhtenä iltana pohdin asiaa ja kyselin mieheltä, niin kuulemma olihan se kätilö taas kiskonut vauvaa ulos päästä ja korvista ja kätilöopiskelija kädestä, eli ei se ihan plumpsahtanut sieltä tälläkään kertaa... Ja neuvolantätikin totesi, että mitä hän oli papereista lukenut, niin repeämistä päätellen on täytynyt vähän kiskoa ja olla tiukassa. Mutta onneks tosiaan ei tullu vaurioita, kummallekaan! Ja kestoista; avautumisvaihe laitettiin alkaneeksi klo 6.30 (oikeesti jo supistukset alko siinä viiden jälkeen) eli vajaa 6,5h, ponnistusvaihe 14min (sekin oikeesti ehkä 20 min? mut alku oli niin turhaa säätämistä ) ja jälkeisvaihe 6 min. Pisteitä poika sai 9/9.
Paljon onnea ShootingStar Prinsessasta! :heart: Oli jotenkin samantyylinen synnytys sulla, tutunkuuloinen lukea.
Onnea tännekin eskapismi! Ja kiitos linkistä, oli ihana lukea kertomuksesi.
Tsemppiä kaikille loppumetreille ja varsinkin LittleEternal, toivottavasti saat jonkun mukaan synnytykseen!!! Ja miehesi kotiin sairaalasta. Ja syli sauno nyt urakalla ja nauti, kun sitten synnytyksen jälkeen ei heti pääse. Hyviä vointeja kaikille!
Jokohan Toukokuuntyttö on saanut tytön syliin...? :heart:
Bambiina & Pieni Rakas 2vkoa =)
Eli maanantaina 23.4. menin ihan itse omalla autolla sairaalaan käynnistystä varten, soitin sinne eka ja käskivät mennä heti. Ennen ysiä mut on kirjattu sisälle. Pääsin suoraan tarkkailuhuoneeseen ja vastassa oli sama ihana kätilö, joka oli pelkopolillakin. Vaihdoin vaatteet ja laitettiin käyrille. Lääkäri tuli jonkun ajan päästä katsomaan tilannetta, ja sanoi, että kohdunsuu 3 cm auki, mut kanavaa ehkä saman verran. Laittoi murusen Cytotecia kohdunsuulle ja makasin vielä tunnin, ja sitten käskettiin liikkeelle. Kävelin sairaalan pihalla ja käytävillä, mut ei siitä kummosia supistuksia aiheutunu. Käyrät otettiin taas yhdeltä ja lääkäri katto ja laitto lisää Cytotecia puol kahdelta ja siitä taas tunnin päästä liikkumaan. Kävelin varmaan jokusen kilsan siinä päivän aikana ja iltapäivällä mieskin tuli seuraks. Kyllä mua supisteli, mut ei niin, et olis tuntunu synnytykseltä. Ja vauva ei ollu edes kiinnittyny eikä laskeutunu ja sisätutkimukset oli tuskaa, kun ei meinannu ylettää kohdunsuulle. Sen verran supistukset paheni, etten saanu enää kolmatta Cytotecia. Illalla sit kokeiltii laittaa akupunktioneulat vauhdittamiseks ja joskus kymmenen maissa menin ammeeseen, kun olin kipeä ja se olis voinu vauhdittaa, tai sit lopettaa. No, siellä oli kyllä ihana lillua, olin ehkä 45 min, ja sieltä noustessa supistukset tuntu tosi ilkeiltä, mut edelleen oli kanavaa jäljellä. Illan olin siis pärjänny kaurapussilla eikä tullu mieleenkään vahvemmat avut. Niinpä päätettiin päästää mies kotiin nukkumaan, sain suun kautta vahvan kipulääkkeen (en antanu pistää...) ja aloin nukkumaan.
Nukuin hyvin heräämättä puol viiteen, jolloin kävin vessassa ja yritin takas nukkumaan. Viiden jälkeen havahduin, etten saa nukuttua kun supistelee. Seurailin tilannetta ja totesin, et viiden minuutin välein melko tuntuvia. Olihan niitä jo edellisenä päivänä tullu parinkin minuutin välein, mut ei niin kipeitä. En sit saanu enää unta, mut kärvistelin sängyssä kuitenki. Yöhoitaja tuli sit laittaa käyrille puol seiskan jälkeen, ja totesin supistusten sattuvan niin paljon, et oli saatava kaurapussi mahalle ja selkään, et pystyin makaamaan siinä. Sen jälkeen en enää pystynyt makaamaan, enkä edes istumaan, kun supistukset koveni niin, ja aamupala menikin seisaallaan edestakas tallustaen, kun en pystyny supistusten aikana olemaan paikallani. Kätilöopiskelija, joka tuli aamuvuorolaisen mukana synnytykseen mukaan, toi mulle tens-laitteen, jonka voimin kestin jotenkin, ja lisäks pidin kaurapussia mahalla, kun supistukset yltyi ja piti odottaa lääkäriä. Lääkärin tullessa puol ysin jälkeen totesin ekana, ettei ainakaan Cytotecia! Lääkäri nauroi, et taitaa homma edistyä, ja olihan se neljä senttiä auki, kanava hävinnyt ja vauva laskeutunut! Eli saliin! (Ja vihdoin tiesin saavani ilokaasua. )
Soitin sit miehelle, et kiva jos tulis pian, kun pääsen saliin, niin se olikin sit hurauttanu vartissa sairaalaan, ja meiltä sellanen melkein 30 kilsaa matkaa ja kaupungin läpi kans. Se oli ihan henkihieverissä tullessaan saliin, ku luuli et oli vauva jo tulossa. Ja mä keinuttelin tyytyväisenä ilokaasuni ja tensin kanssa keinutuolissa. Ja oli se kaurapussi siinäkin mahalla. Olisin päässy siinä vaiheessa myös ammeeseen, mut valitsin vanhan tuttuni ilokaasun, minkä tiesin auttavan siinä vaiheessa. Mä en sitä oo käyttäny ku 30/70 suhteella, eikä mee pää kauhean pahasti sekaisin, tai tuu huono olo. Joten sillä menin taas vajaa pari tuntia. Ihmettelin, kun supistukset tuli vaan 5 min välein, mut kyllä ne tuntui kovilta ja kovenivat ja pitenivät pikkuhiljaa. Joskus 10.30 aloin olla niin kipeä, et pyysin jo pari kertaa spinaalia, mut olin auki viitisen senttiä, joten ekalla kerralla kätilö pyysi vielä kestämään. Saikin sit tilattua mulle yhdistelmän, jossa oli spinaali ja epiduraalikatetri valmiina, että tarvittaessa vois laittaa epiduraalin, jos spinaali ei riitä. Se ei kuulemma oo kovin yleistä, et saa sellasen. Sitä ennen meinas iskeä paniikki, kun supistukset oli jo niin kovia, etten kestäny, mut jotenkin selvisin ne hetket sängyllä ilokaasua imien ja vaikka spinaalin laitto tuntukin tällä kertaa vähän ikävältä, niin se oli ihan mieletön helpotus! Jalat ja tunto supistuksista hävis, mut sain maata ihan rauhassa. Ja olikohan ilokaasu käyny vähän päähän, kun olin soittanu mutsillekin, et tää on aivan ihana, ja hokenu sitä monta kertaa. Kohdunsuu oli siinä vaiheessa jotain 6 cm auki ja yhtäkkiä supistukset melkein hävis. Ensin kätilö puhkas kalvot, josta vauvan sydänäänet laski ja jouduin ottaa happea. Sitten sain avuksi oksitosiinin, jonka kanssa supistukset alko taas tulla tasaseen tahtiin, mun niitä tuntematta. Puol yhden jälkeen alko tuntua vähän painetta ja ilmoitin siitä kätilölle, mut olin vasta 9 cm auki. Sitä siinä ihmeteltiin, kun kipuja alko tuntumaan ja olisin saanu sitä epiduraalia, mut en halunnu sitä, ettei katoa tunto ponnistamiseen. Kätilö sit yritti työntää jäljellä olevaa reunaa, ja lopulta totes, et nyt me synnytetään! Ponnistusvaihe on merkattu alkaneeks 12.55, vaikka alotettiin vähän ennen, mut siinä meni jonkun aikaa, kun en tuntenu vielä kunnolla. Ja siinäkin vaiheessa vauvan sydänäänet laski alas, mut palas mun ottamalla hapella.
Ponnistelin ensin muutamat supistukset pääasiassa päähäni, siis tajusin mitä pitää tehdä, mut en löytäny suuntaa. Ja mulla oli lisäks valtava uskonpuute, et yleensäkään selviäisin siitä hommasta! Olin sängyllä puoli-istuvassa asennossa, kuten aikasemmissakin, ja kätilö yritti et pitäisin jalkoja sen ja kätilöopiskelijan kyljellä, mut roikuin mielummin sukissani. Pikkuhiljaa sit alko tuntua ja kätilö tsemppas älyttömän hyvin ja sanoivat, et kyllä se vauva siellä liikkuu, josta sain uskoa siihen, et jotain sittenkin tapahtuu! Sit muistan, et kätilö sano miehelle et soita sitä kelloa (merkki siitä, et toisen kätilön tultava huoneeseen katsomaan syntymäaika!), ja ajattelin, et kai se tosiaan on ulos tulossa! Siinä vaiheessa jotenkin aloin oikeesti ponnistamaan, kun välillä olin ehdottanu, et jos mä vaan harjottelen ja te katotte siinä. ;D Vilkasin kelloakin ja se oli jotain vähän yli yks, sillon päätin, et 13.13 vauvan on oltava ulkona! Lopulta sit vaan aloin ponnistelee kunnolla ja välähti mieleen Lilyn kertomuksesta se "muutama päättäväinen ponnistus" , jolloin ajattelin, et pitäähän munkin siihen pystyä! Kuulemma oli hiuksia ja pää jo puoliks ulkona ja kätilöiden kovalla tsemppauksella ponnistelin pään ulos, vaikka sattui ja tunsin ku repesin. Siinä vaiheessa meinas tulla hätä, mut mies nappas mua toisesta jalasta ja joku toisesta ja sieltä se poika pulpahti hurjasti repimättä ulos. Olis voinu jäädä jumiin, mut kuulemma kun jalat saatiin auki, niin tuli. Mun melkein ekat sanat olikin sit että mä selvisin!!! Ja poikakin itki melkein heti, eli oli kunnossa.
Fiilis oli ihan mieletön, kun poika makas siinä jalkojen välissä ja sain sen syliin ja tajusin, et mä tosiaan selvisin siitä. Siinä vaiheessa oikeesti tajusin, miten paljon olin pelänny ja miten vähän uskonu itseeni... Ja siks tuli sellanen olo jo siellä salissa, että ehkä tänne vielä palataan. Yks tikki tuli ja sitäkin ne mietti, et tarviiko laittaa. Repeämä ei oo ollu kipeä ja olisin voinu lähteä vaikka samana päivänä kotiin. Mieletön kokemus siis, annoinkin synnärille palautetta, et ihan kymppi! Ja sit vielä kun oltiin siellä huoneessa, se pelkopolin ja mut vastaanottanu kätilö tuli hoitelemaan vauvan ja meidät osastolle, kun varsinainen joutu lähtemään, ja vielä osastolta lähtiessä halas meitä molempia. Et ei paremmin olis voinu mennä. Synnytyksen hoitanu kätilö kävi viel seuraavana päivänä juttelemassa ja sano, et tosiaan ei ollu sellasta vaaraa jumittumisesta, ku mulla edellisessä, et vaikka tuntu, et meinas jäädä, niin ihan ok se sit tuli. Mut oli se hyvä, et käynnistettiin ajoissa.
Nyt toi Ihana Pieni Rakas on kyllä kruunannu kaiken, siis mun mittapuulla hankalan/raskaan raskauden, sen etten jostain syystä osannu siitä nauttia jne. Ja oli ihanaa, kun mieskin pääsi tällä kertaa kylvettämään pojan ja nauttimaan niistä ensihetkistä vauvan kanssa yms. Kun viimeksi poika vietiin vaan juosten pois ja sitten lastenosastolle kahdeksi vuorokaudeksi.
---
Ja tähän nyt korjaan sen verran, kun tossa yhtenä iltana pohdin asiaa ja kyselin mieheltä, niin kuulemma olihan se kätilö taas kiskonut vauvaa ulos päästä ja korvista ja kätilöopiskelija kädestä, eli ei se ihan plumpsahtanut sieltä tälläkään kertaa... Ja neuvolantätikin totesi, että mitä hän oli papereista lukenut, niin repeämistä päätellen on täytynyt vähän kiskoa ja olla tiukassa. Mutta onneks tosiaan ei tullu vaurioita, kummallekaan!
Ja kestoista; avautumisvaihe laitettiin alkaneeksi klo 6.30 (oikeesti jo supistukset alko siinä viiden jälkeen) eli vajaa 6,5h, ponnistusvaihe 14min (sekin oikeesti ehkä 20 min? mut alku oli niin turhaa säätämistä ) ja jälkeisvaihe 6 min. Pisteitä poika sai 9/9. Paljon onnea ShootingStar Prinsessasta! :heart: Oli jotenkin samantyylinen synnytys sulla, tutunkuuloinen lukea.
Onnea tännekin eskapismi! Ja kiitos linkistä, oli ihana lukea kertomuksesi.
Tsemppiä kaikille loppumetreille ja varsinkin LittleEternal, toivottavasti saat jonkun mukaan synnytykseen!!! Ja miehesi kotiin sairaalasta.
Ja syli sauno nyt urakalla ja nauti, kun sitten synnytyksen jälkeen ei heti pääse. Hyviä vointeja kaikille!Jokohan Toukokuuntyttö on saanut tytön syliin...? :heart:
Bambiina & Pieni Rakas 2vkoa =)
tiuhti_ hyvä, että oot paranemassa! Tosi kurja juttu toi tulehdus.
Oli kyllä mahtavaa päästä reissuun, hotelli oli pieni ja ihanasti sisustettu, ja sviitissä oli oma sauna. :heart: Mähän en vaan päässyt siitä nauttimaan, kun sairaalassa sanottiin, ettei vähään aikaan kovia löylyjä. Vähän olis toki voinu käydä, mut säästin vielä sen kokemuksen kotiin. Kyllä jaksaa taas, kun sai pari päivää huilata arjen touhuista! Poika syö vielä vähän miten sattuu, mut aikalailla 3-4h välein, kun pääsee nukkumaan rauhassa (ollaan siis kotona...). Yöllä tosin nukkuu jopa 6h! Ja syö pääasiassa kerran, joskus kahdesti yössä. Välillä saattaa tankata enemmänkin, ja toki mun omat syömiset vaikuttaa; jos oon syöny huonosti, niin tuntuu rinnat tyhjemmiltä ja sillon saattaa syödä useamman kerran lyhyillä väleillä. Mut ei tää sellanen tankkaaja oo, kuin esikoinen, joka söi illat varmaan 0,5 - 1h välein. Jotenkin niin rauhallinen kaikessa. Paitsi että vieressä vaan pitäis saada nukkua, oma sänky ei oikein kelpaa. Eilen nukkui tallilla ekat pitkät päikkärit 3h ulkona, kun oltiin päivällä siellä. Kotona en oo vielä laittanu ulkounille, kun ei viime viikolla oikein ehditty keskittymään ja oli niin kamala tuuli. Meillä on kyllä lasitettu parveke, mut en saa isoja vaunuja vietyä sinne, ja päivällä aurinko paistaa suoraan, niin taitaa jäädä tallireissuihin noi ulkoilut toistaseks. Mut hirveän helppo ja ihana vauva! :heart:
Eilen käytiin ekaa kertaa vauvan kans paikallisessa ruokakaupassa, niin olipas tädit innoissaan, kun mies kanteli vauvaa sylissä siellä. Kuulemma niin ihana näky, kun iso mies ja pienen pieni vauva. Ja reissusta tullessa yhdellä huoltoasemalla vauvakuumeinen työntekijä ihaili tota vaikka kuinka kauan, ja meillä oli se Lidlistä ostettu ihana karvahaalari päällä, niin totes pojan näyttävän ihan Smurffilta!
Oli kyllä mahtavaa päästä reissuun, hotelli oli pieni ja ihanasti sisustettu, ja sviitissä oli oma sauna. :heart: Mähän en vaan päässyt siitä nauttimaan, kun sairaalassa sanottiin, ettei vähään aikaan kovia löylyjä. Vähän olis toki voinu käydä, mut säästin vielä sen kokemuksen kotiin.
Kyllä jaksaa taas, kun sai pari päivää huilata arjen touhuista! Poika syö vielä vähän miten sattuu, mut aikalailla 3-4h välein, kun pääsee nukkumaan rauhassa (ollaan siis kotona...). Yöllä tosin nukkuu jopa 6h! Ja syö pääasiassa kerran, joskus kahdesti yössä. Välillä saattaa tankata enemmänkin, ja toki mun omat syömiset vaikuttaa; jos oon syöny huonosti, niin tuntuu rinnat tyhjemmiltä ja sillon saattaa syödä useamman kerran lyhyillä väleillä. Mut ei tää sellanen tankkaaja oo, kuin esikoinen, joka söi illat varmaan 0,5 - 1h välein. Jotenkin niin rauhallinen kaikessa. Paitsi että vieressä vaan pitäis saada nukkua, oma sänky ei oikein kelpaa. Eilen nukkui tallilla ekat pitkät päikkärit 3h ulkona, kun oltiin päivällä siellä. Kotona en oo vielä laittanu ulkounille, kun ei viime viikolla oikein ehditty keskittymään ja oli niin kamala tuuli. Meillä on kyllä lasitettu parveke, mut en saa isoja vaunuja vietyä sinne, ja päivällä aurinko paistaa suoraan, niin taitaa jäädä tallireissuihin noi ulkoilut toistaseks. Mut hirveän helppo ja ihana vauva! :heart:Eilen käytiin ekaa kertaa vauvan kans paikallisessa ruokakaupassa, niin olipas tädit innoissaan, kun mies kanteli vauvaa sylissä siellä. Kuulemma niin ihana näky, kun iso mies ja pienen pieni vauva.
Ja reissusta tullessa yhdellä huoltoasemalla vauvakuumeinen työntekijä ihaili tota vaikka kuinka kauan, ja meillä oli se Lidlistä ostettu ihana karvahaalari päällä, niin totes pojan näyttävän ihan Smurffilta! Tulee kirjoiteltua tuonne kerhon puolelle, mutta laitan tähänkin nyt kun tässä kirjautuneena olen
Kaunis pyöreäposkinen tytöntyllerö syntyi laskettuna päivänä perjantaina 4.5. klo 11.45
Tyttö painoi 4070g ja oli 51cm pitkä.
Päästiin kotia jo sunnuntaina kun vauvalla tuli 2vrk täyteen ja ei ilmenny mitään poikkeavaa lääkärin tarkastuksessa ja itselläkin olo todella mainio. Pitää kirjoitella sitä synnytyskertomusta joskus jahka ehdin, mutta olen niin rakastunut tähän ihanaan tyttäreen että kaikki oli kyllä palkonnon arvoista
Kaikille voimia raskauden viimeisiin hetkiin, tämä meidän viimeisin yllätti täysin eikä mennyt yli lasketun ajan kuten kolmessa muussa raskaudessa ollaan 8-16 päivää että todellakin tiedän mitä odottaminen on kun ei mitään tapahdu , mutta tämä palkinto on kyllä se mitä jaksaa odottaa...se on niin rakas
Paljon onnea myös muille vauvansa saaneille
pinpon ja tyttö 5vrk
Kaunis pyöreäposkinen tytöntyllerö syntyi laskettuna päivänä perjantaina 4.5. klo 11.45
Tyttö painoi 4070g ja oli 51cm pitkä.
Päästiin kotia jo sunnuntaina kun vauvalla tuli 2vrk täyteen ja ei ilmenny mitään poikkeavaa lääkärin tarkastuksessa ja itselläkin olo todella mainio. Pitää kirjoitella sitä synnytyskertomusta joskus jahka ehdin, mutta olen niin rakastunut tähän ihanaan tyttäreen että kaikki oli kyllä palkonnon arvoista
Kaikille voimia raskauden viimeisiin hetkiin, tämä meidän viimeisin yllätti täysin eikä mennyt yli lasketun ajan kuten kolmessa muussa raskaudessa ollaan 8-16 päivää että todellakin tiedän mitä odottaminen on kun ei mitään tapahdu , mutta tämä palkinto on kyllä se mitä jaksaa odottaa...se on niin rakas
Paljon onnea myös muille vauvansa saaneille
pinpon ja tyttö 5vrk
Hurjasti onnea pinpon ja perhe! Mä niin tiedän mistä sä puhut, ja kerta kerralta tää vauvan saaminen tuntuu olevan ihanampaa! :heart:
Mä niin tiedän mistä sä puhut, ja kerta kerralta tää vauvan saaminen tuntuu olevan ihanampaa! :heart:Äh kirjoitin jo piiiitkästi mut kaikki hävisi jonnekin
Noh, uusiksi..
Eli täällä alkaa tapahtua!
Eilen rentoutin itteni oikein kunnolla, makasin illalla peiton alla lämpimässä ja kävin mielessäni koko kropan läpi rentoutuen ja kuvittelin samalla mielessäni vauvan laskeutuvan joka hengityksellä alemmas.. ja olo toden totta oli niiin hyvä sen jälkeen! Sanoin vielä miehelle että nyt olisin valmis synnyttämään, kaikki on valmiina ja kaipuu on jo kova
Tuosta noin puoli tuntia, alkoi supistukset, jotka jatkui koko yön enemmän ja vähemmän kipeinä, aamusella ne taas voimistuivat ja päivän mittaan on nyt tullut n.10-20min välein, yhä enemmän niitä tosi kipeitä
Eli odotellaan!!
bambiina kiitos tarinan jakamisesta! Kiva että sulla jäi noin hyvät muistot siitä
toukokuuntyttö taitaa olla vauva jo sylissä, tai ainakin lähellä sitä...
Epäilen kans että syli ei taida perjantaille odottaa vaan lähtö kolkuttelee jo lähempänä,, ellei ole tullut jo sen verran hyviltä nuo oireet kuulostaa
pinpon onnea!!
Varmaan unohtu taas puolet asioista mutta nyt menen touhuilemaan jotain että sais vauhtia tähän touhuun
Epi 41 tasan!
Noh, uusiksi..
Eli täällä alkaa tapahtua!
Eilen rentoutin itteni oikein kunnolla, makasin illalla peiton alla lämpimässä ja kävin mielessäni koko kropan läpi rentoutuen ja kuvittelin samalla mielessäni vauvan laskeutuvan joka hengityksellä alemmas.. ja olo toden totta oli niiin hyvä sen jälkeen! Sanoin vielä miehelle että nyt olisin valmis synnyttämään, kaikki on valmiina ja kaipuu on jo kova
Tuosta noin puoli tuntia, alkoi supistukset, jotka jatkui koko yön enemmän ja vähemmän kipeinä, aamusella ne taas voimistuivat ja päivän mittaan on nyt tullut n.10-20min välein, yhä enemmän niitä tosi kipeitä
Eli odotellaan!!
bambiina kiitos tarinan jakamisesta! Kiva että sulla jäi noin hyvät muistot siitä
toukokuuntyttö taitaa olla vauva jo sylissä, tai ainakin lähellä sitä...
Epäilen kans että syli ei taida perjantaille odottaa vaan lähtö kolkuttelee jo lähempänä,, ellei ole tullut jo
sen verran hyviltä nuo oireet kuulostaa pinpon onnea!!
Varmaan unohtu taas puolet asioista mutta nyt menen touhuilemaan jotain että sais vauhtia tähän touhuun
Epi 41 tasan!
Minulle voisi päivitää, tyttö, 20.4 rv35+5 2470g ja 45. Sektiolla.
Neiti on aivan ihana ja ollaan koko perhe totaalisen rakastuneita häneen. Tyttö on ollut kotona nyt reilunviikon ja vielä elellään kyllä kuherruskuukautta.
Ekat 8päiväähän menivät teholla.
Imetyskin on alkanut sujumaan ja toiveissa onkin päästä pullosta pian kokonaan eroon. Kehitys siis huimaa.
17vrk iässä käytiin neuvolassa ja pikkuinen nyt 2640g ja kasvaa tasaisesti.
Päivät viettää sylissä ja yöt kainalossa kun ei erossakaan raaski yhtään olla.
Äititutka toimii hyvin ja kitinä tuossa vieressä alkoi heti kun äiskä pääsi koneelle.
Joten hurjasti onnea jo vauvansa saaneilla ja hurjasti onnea tulevaan keillä se vielä on edessä.
t: Marenda ja Itse Rakkaus 18pvä
Neiti on aivan ihana ja ollaan koko perhe totaalisen rakastuneita häneen. Tyttö on ollut kotona nyt reilunviikon ja vielä elellään kyllä kuherruskuukautta.
Ekat 8päiväähän menivät teholla.
Imetyskin on alkanut sujumaan ja toiveissa onkin päästä pullosta pian kokonaan eroon. Kehitys siis huimaa.
17vrk iässä käytiin neuvolassa ja pikkuinen nyt 2640g ja kasvaa tasaisesti.
Päivät viettää sylissä ja yöt kainalossa kun ei erossakaan raaski yhtään olla.
Äititutka toimii hyvin ja kitinä tuossa vieressä alkoi heti kun äiskä pääsi koneelle.
Joten hurjasti onnea jo vauvansa saaneilla ja hurjasti onnea tulevaan keillä se vielä on edessä.
t: Marenda ja Itse Rakkaus 18pvä
kylläpä hitaasti tulee toukokuulle vauvoja :vampire:
Ketkäs toivoo synnyttävänsä äitienpäivänä? Tai siihen mennessä(edes)?
Ite en haluis osastolla olla äitienpäivänä eli joko pois sitä ennen(tässä kohtaa jos lähtis syntymään niin epätodennäköistä) tai sit syntyis sunnuntaina. Mun veli on käymässä ens vkl joten ehtis sillon pikkuvauvan ehkä nähdä.
piilonoston tehnyt incase joka raahustaa viikoilla 38+1
Ketkäs toivoo synnyttävänsä äitienpäivänä? Tai siihen mennessä(edes)?
Ite en haluis osastolla olla äitienpäivänä eli joko pois sitä ennen(tässä kohtaa jos lähtis syntymään niin epätodennäköistä) tai sit syntyis sunnuntaina. Mun veli on käymässä ens vkl joten ehtis sillon pikkuvauvan ehkä nähdä.
piilonoston tehnyt incase joka raahustaa viikoilla 38+1
No mulle ainakin kelpaisi, että lähtisi tossa huomenna tulemaan, niin saisi mies olla viikonlopun sairaalassa käyttämättä isyyslomapäiviä
Ja siis muutenkin, kun noita viikkoja on nyt se 41+2, niin äkkiä nyt ulos sieltä! Ja oikeesti toivoisin jo olevani virallisesti äiti äitienpäivänä, muuten joutuu odottamaan kokonaisen vuoden ensimmäistä...!
Huomennahan tosiaan soittelen itselleni sitä yliaikaiskontrolliaikaa, joka päivien mukaan olisi just sunnuntaina. En vaan tiedä Kättärin käytäntöä, että tekevätkö viikonloppuisin...
Ja siis muutenkin, kun noita viikkoja on nyt se 41+2, niin äkkiä nyt ulos sieltä! Ja oikeesti toivoisin jo olevani virallisesti äiti äitienpäivänä, muuten joutuu odottamaan kokonaisen vuoden ensimmäistä...!
Huomennahan tosiaan soittelen itselleni sitä yliaikaiskontrolliaikaa, joka päivien mukaan olisi just sunnuntaina. En vaan tiedä Kättärin käytäntöä, että tekevätkö viikonloppuisin...
Pikapäivitystä; Meille syntyi tyttö 6.5 aamulla, sektiolla loppupeleissä, kaikki hyvin :heart: innostun ehkä kirjoittaan synnytyskertomusta jossain vaiheessa! onnea muille vauvautuneille ja tsemppiä vielä odottaville! :hug:
onnea muille vauvautuneille ja tsemppiä vielä odottaville! :hug:Heippa taas kaikille, täällä EDELLEENKIN yhdessä kasassa.....
Eli eilen kävin yliaikaskontrollissa ja sunnuntaina eli äitienpäivänä mennäänkin sitten toivottavasti
lopullisesti sitten osastolle ja tullaan sieltä vasta nyytti sylissä pois. Ei tartte ainakaan
sitä äitienpäivä runbaa tehdä hyvällä omalla tunnolla, joten saa nähdä saanko äitienpäiväksi
lahjan todellisen?
Kaikki oli hyvin kun kateltiin ja ultrattiin ja otettiin käyrää pariinkiin otteeseen, siellä se köllötteli
tyytyväisenä ja sapetti ihan selkeesti kun tökittiin ja tuupittiin toisen aamu-untakin vielä.
Teki kivan kovakouraisen tutkimuksen jossa mä huusin mielessäni kaikki kirosanat ja kun venytti vähän
sormilla niin siinä vaiheessa jo sitä tuli ihan suusta uloskin...
Vaikka mulla ei ole ollut melkeimpä mitään supistuksia tai muita ns.oloja, niin 1,5cm
on jo auki ja lääkäri pystyi sormella kutittamaan toisen päätä Joten toivon
että ei kestäis kauaa tätä käynnistelemään.
Oli kyllä taas niin ihanat lääkärit ja hoitajat jorvissa että
bambiina77: Mies pääsi tiistaina pois, joten nähtävästi tää masuasukki totteli kiltisti meidän kummankin
pyyntöjä ja anomisia että odottaisi isäänsä edes että pääsisi mukaan, miehen oli siis sairastuttanut
ärhäkämpi punkki ja meinasi menettää jalkansakkin sen seurauksena, joten on nyt sairaslomallakin vielä
eli jotain hyvääkin
InCase: Mä varaan tuon äitienpäivän, kiitos!
Eli eilen kävin yliaikaskontrollissa ja sunnuntaina eli äitienpäivänä mennäänkin sitten toivottavasti
lopullisesti sitten osastolle ja tullaan sieltä vasta nyytti sylissä pois. Ei tartte ainakaan
sitä äitienpäivä runbaa tehdä hyvällä omalla tunnolla, joten saa nähdä saanko äitienpäiväksi
lahjan todellisen?
Kaikki oli hyvin kun kateltiin ja ultrattiin ja otettiin käyrää pariinkiin otteeseen, siellä se köllötteli
tyytyväisenä ja sapetti ihan selkeesti kun tökittiin ja tuupittiin toisen aamu-untakin vielä.
Teki kivan kovakouraisen tutkimuksen jossa mä huusin mielessäni kaikki kirosanat ja kun venytti vähän
sormilla niin siinä vaiheessa jo sitä tuli ihan suusta uloskin...
Vaikka mulla ei ole ollut melkeimpä mitään supistuksia tai muita ns.oloja, niin 1,5cm
on jo auki ja lääkäri pystyi sormella kutittamaan toisen päätä
Joten toivonettä ei kestäis kauaa tätä käynnistelemään.
Oli kyllä taas niin ihanat lääkärit ja hoitajat jorvissa että
bambiina77: Mies pääsi tiistaina pois, joten nähtävästi tää masuasukki totteli kiltisti meidän kummankin
pyyntöjä ja anomisia että odottaisi isäänsä edes että pääsisi mukaan, miehen oli siis sairastuttanut
ärhäkämpi punkki ja meinasi menettää jalkansakkin sen seurauksena, joten on nyt sairaslomallakin vielä
eli jotain hyvääkin
InCase: Mä varaan tuon äitienpäivän, kiitos!