Toukokuun toivotut 2011

Tsemppiä, Elmers!

Täälläkin on nirso jätkä, kuten kerrottua, välillä tuntuu, että maha täyttyy lähinnä puurolla ja leivällä ja marja/hedelmäsoseilla/smoothieilla. Välillä tuntuu, että varmana jää nälkä, kun on närppinyt ruokaansa muutaman palan, mutta eipä tuo tunnu häiritsevän pojua. Ravintotiheysasia on totta joo, purkki tuntuu hirmu isolta nykyään, kun vertaa "oikean" ruuan syömismäärään, mutta vettähän siinä paljon on. Purkkiruokaa annan pari-kolme kertaa viikossa, silloin syö ainakin kasviksia. Kun ne muuten eivät mene millään, paitsi ehkä jossain wokin seassa puolisattumalta. Mitenhän saisi perunan maistumaan..?!? Kuitenkin niin suomalainen perusruoka. No, ehkä myöhemmin kelpaa. Nyt menee vain muusina (ja menisi ranskalaisena ja sipsinä, joita varmasti söisi, jos saisi), eikä aina sekään maistu (jos on liian suolatonta....). Pasta kelpaa hiilareista parhaiten, leivän ohella. Tofu maistuu tosi hyvin, ja kaikki pihvin kaltaiset asiat, ja letun kaltaiset, ja pyörykän kaltaiset Sekä sosekeitot. Semmoisiin voi tietty ujuttaa kasviksia.

Ja viikon sisään tehtiin läpimurto viinirypäleen, vadelman ja puolukan kanssa! Kolme uutta tuorejuttua, joista alkoi tykätä yks kaks yllättäen! (Noiden lisäksi syö siis vaan mustikkaa ja tyrniä, kuivatut hedelmät kyllä maistuvat.) Vadelmasta sen jälkeen, kun poimi itse puskasta suoraan, puolukkaa maistoikin vasta ekan kerran myös suoraan maasta, ja viinirypälelajike oli joku hyvin makea, ja söi palan vahingossa tajuten, että nam! Meiän ennakkoluuloinen veijari...

Imetyksen kanssa kannattaa varmaan mennä senkin mukaan, miltä itsestä tuntuu. Äidinvaistokin kertonee, että mikä on omalle lapselle parasta.

Hyviä asioita Lyraella kiukutteluun liittyen! Meillä kyllä kielletään, etenkin isä tekee sitä, melkein kaikki on aina eieiei:tä, mutta toisaalta hän kyllä jaksaa aina selittää myös syyt, miksi ei mitäkin saa tehdä. Isän tavarat ne yleensä poitsua eniten kiinnostavatkin ja isä on niistä tarkempi kuin minä (musiikkivälineet, tekniset vempaimet...). Meillä ei-sana ymmärretään ja toisinaan totellaan, mutta useimmiten ei Poju aina tietää, kun menee tekemään jotain kiellettyä, oikein katsoo, että näettekös, ja kihertää mennessään Kauhean vaikea olla tiukka, kun naurattaa... Kielletyn tekeminen onkin pojasta tosi hauskaa yleensä... Mutta eipä kai niin hirveän tiukka tarvi ollakaan, kunhan ei tee mitään vaarallista. Usein kyllä tekee eli ne harvat suojaamattomat pistorasiat, hellan katkaisimet, astianpesukone (meillä hajoaa kaikki heti keittiön laattalattiaan, jos sille jotain putoaa), tai se eka porras, jolta silloin putosi.

Mut joo. Kiukkuilua on, mutta siitä selvitään yleensä huomion siirrolla. Poju ei pure/läpsi/potki tms. ainakaan toistaiseksi. Ei ole vissiin tajunnut vielä, että sellaistakin voi tehdä. Ei oo ehkä kohdannut pihallakaan koskaan sitä, että joku löisi vaikka lapiolla. Kai sitä oppii sitten myöhemmin pahoille tavoille...

Meillä on kyllä tosi hyvin kasvatettuja lapsia naapureina. Itsekin on saanut hyviä vinkkejä tulevaisuuden ongelmatilanteisiin, kun on seurannut vanhempien kasvatustapoja. Meillä on pihapiirissä myös jotenkin ihanan yhteisöllistä, myös toisten lapsista pidetään huolta (kaikki vahtivat kaikkia, jos ollaan yhdessä pihalla), ja myös muita kuin omia lapsia moni ojentaa tarpeen vaatiessa. 1-vuotiaita on jopa 6 lasta tällä hetkellä eli melkein aina on pihalla kaveri tai useita. Paljon myös 3-vuotiaita. Meidän poitsu onkin varsin sosiaalinen, joten mukavaa on, että pääsee leikkimään helposti muiden kanssa. Huvittaa, kun jäbä yrittää usein alkaa "jahtaamisleikkiä" muiden pienten kanssa, sitä ollaan usein kotona. Eli sellaista piiloleikin ja hipan yhdistelmää. Muut lapset on vähän ihmeissään, kun poitsu juoksee ja hihkuu niiden perässä ja yrittää saada kiinni.

 

hei vau tällänen tääl. aattelin et käyn vaan kattomas onko toukokuisil viel joku ketju ja olihan tääl merkkaampa tän ja tuun lukee ja kirjottelee tänne paremmalla ajalla.

Minsku ja Nelma

 

Vau, hatunnosto teille taaperoimettäjille, luin teiän kommentit ja en edes ymmärrä, miten vielä jaksatte... Lähinnä tuota yöimettämistä. Meillä ei taapero ole öisin herätellyt sen jälkeen kun 7kk iässä vieroitin yötissistä ja ajatuskin siitä, että vielä joutuisin öisin heräämään imetyksen takia tuntuu jotenkin... liian raskaalta. Siis meillähän imetys loppui vähän ennen 1 v ikää minun tahdostani.

Meillä ei myöskään ole ongelmia syömisen kanssa, kaikki kelpaa, niin hedelmät, marjat, liha, kala, vihannekset, pasta, riisi jne. Itse syö sormin tai lusikalla tai haarukalla ja maidon tai veden juo mukista. Sottasta tuo puuha toki on, lattian saa siivota joka pvä monta kertaa, mutta kolmen muksut jäljiltä saa siivota joka tapauksessa.

Meillä kaikenlainen taaperon komentaminen ja Ein sanominen saa taaperossa heti itkun aikaseksi. Siis hänestä oikein näkee että suu rupee väpättämään ja sitten tulee parku. Hyvin harvoin hän on ruokapöydässä ruvennut mukilla leikkimään, mutta yks kerta hän tahallaan kippasi maidot lattialle ja minä siinä vieressä heti älähdin että "Hyi sua", niin johan tuli neidille paha mieli ja hirvee itku... Myös isosiskon huuto/itku saa saman reaktion aikaseksi. Meiän taaperohan on varsinainen Hangon keksi, aina iloinen ja touhuilee kovasti, mutta luvattomia asioita jos tekee ja siitä joutuu häntä kieltämään, niin heti tulee paha mieli ja itku. Meillä ei (vielä) mitään lyömistä/puremista yms ole ollut, mutta tavaroita saattaa viskoa menemään päin muita. Lähinnä innostuneena niin tekee, ei suuttuneena.

Päiväkodissa ovat aloittaneet potatuksen ja eka kakka pottaan oli tullut päikyssä. Minäkin alotin pottailun kotona, kun taapero rupesi itse haluamaan potalle istumaan (aiemmin yrityskin aiheuttanut hirveen huudon) ja aamupissat on nyt sinne sitten saatu Hän myös on oppinut ilmoittamaan heti kun pisu on vaipassa, tosin potalle silloin ei enää kerkiä...

Joo, nyt maate...

 

Täältä kans hatunnostot taaperoimettäjille

Meillä kyllä tosin nytkin katkonaisia öitä.. Hampaat ja räkis lienevät syynä. No, jospa se taas tästä helpottaa.

Lyraelle: tsemppiä pikkukakkosen yrittämiseen:heart:

Kiukuttelusta, puremisesta..: Meillä kans huomaa, että "pikku-piru" astuu kuvioihin aina, kun jäbä on tosi väsynyt tai vailla huomiota.. Ja iltavilleilyyn liittyy tuota puremista myös. Eli, kun hoksaa laittaa ajoissa muksun nukkumaan, niin säästytään monelta itkulta Ja myös ihan syliin ottaminen ja kirjojen katselu rauhoittaa kummasti:heart:
Ei sana tuntuu monesti vaan villitsevän Eli on kehittänyt siitä itselleen hauskan leikin (vanhempien mielestä ei hauska).. Se syli ja huomion muualle kiinnittäminen tepsii tämän lapsen kans siis huomattavasti paremmin.

Nyt lisää kahvia..

 

Heh, sori että sanon, mutta mun mielestä taaperoimetys ei oo mitenkään erityisen rasittavaa. En yöllä yleensä herää kunnolla imetykseen, enemmän herään vessassakäyntiin tai pojan pissahätään. Ja poika nukkuis kuitenkin meidän vieressä, ja nukkuukin sitten kun imetys loppuu. Päivisin poika on melko helppo tapaus, ei juurikaan kinua maitoa, yleensä syö päiväunille mennessä ja sieltä herätessä.

 

Meillä on nyt toista päivää taaperoisella kuume, tänään aamusta asti ollut yli 38 C eikä lääkkeet oo auttaneet yhtään. Muita oireita ei oikein ole, veikkaan että saattaa olla vauvarokkoa, sehän tässä iässä monesti iskee. Onko kellään muulla ollut sitä vielä? Meiän isommilla oli reilu 1 veenä se, joten vaikuttais samalta. Ressu on nukkunu 4 päikyt tänään ja pysytelly sylissä koko päivän. Viime yö oli karsee kun joka puolen tunnin välein vähintäs piti neitiä lohduttaa ja uudelleen nukuttaa, meni ihan zombina itellä tää päivä (mieskin pirulainen töissä tänään, mur!).

 

nepula: Meillä oli jäbällä n. kolme viikkoa sitten vauvarokko. Ja tämä mies sairastikin sen kyllä ihan tosissaan. Kuumetta kesti keskiviikosta sunnuntaiaamuun. Ja tosi korkealla kuume huiteli ad 40.3. Näpyt ilmestyivät sitten sunnuntaina heti, kun kuume laski. Ja tosissaan vetelää poikaa oli. Ja ainoastaan äidin syli kelpasi reppanalle.

Ja nyt syysflunssa vaivaa koko porukkaa. Todella karsee olo on No jospa tämä tästä iloksi muuttuu..

 

Moikka
Saataisiinko me tulla tänne? Ollaan oltu tuolla elokuun-2011 ketjussa mutta harmi vaan, se on kasaan kuivunut : /
Olisi niin mukavaa jakaa näitä taapero juttuja.
Tässä olisi meidän tietoja 18.8.2011 Pieni Tähtönen, tyttö 3340g, 50cm, rv 41+2, la 9.8.2011

Pieni Tähtönen ja Pihla

 

Mun puolestani ainakin, mukaan vaan! Lisään teidät tuonne etusivulle. Tervetuloa.

 

Kiitos lyrae

lueskelen paremmin teidän juttujanne läpi ja samalla siinä tutustelen teihin.

Meillä myös imetys edelleen menossa, eikä neiti näytä ollenkaan luopua siitä.
Meilläkin oli flunssaa tässä hiljattain. Onnekasta sinänsä, ettei korvatulehduksia ole ollut.
Jaksamista flunssaa poteville.

Vauvarokkoa meillä ei ole ollut, vielä ainakaan.

No mutta, ennen kun teen mitään kysymyksiä niin lukasen mitä ootte jo keskustelleet, etten montaa kertaa kysele samoja

 

Tervetuloa minunkin puolesta Pieni Tähtönen

Nyt tää mamma lähtee jumppaan, jeee!

 

Tähtöselle tervetulot!

Ja tsemppiä sairastaville. Mä oon kanssa tosi flunssainen, mutta pien on vielä sinnitellyt terveenä. Oonkin pessyt käsiä niin paljon joka välissä, että nyt saa rasvata urakalla... Luulen, että poitsuunkin kyllä flunssa vielä iskee, kun joka puolella on kipeitä.

Jee, löysimme hoitokaverin perheen kanssa loistavan oloisen uuden lastenhoitajan! Marraskuun alussa alkaa siis uusi kuvio pyöriä ja mulla työtunnit lisääntyy ainakin kymmenellä. Se on tervetullutta, jos sitten olisi vähän omaakin vapaa-aikaa joskus... Kolme hoitopäivää siis jatkossa, joinain viikkoina 4. Mutta haluan jättää vielä pari vapaapäivää harrastuksille ja äitikavereiden tapaamisille. Nyt meillä alkaakin torstaisin värikylpy, työväenopiston järjestämä.

Mietittekö te enää ruuan kanssa suola-asioita? Tuntuu, että meillä on välillä aika suolaista ruokaa, ja sitten yritän tehdä aina vähäsuolaisempaa, mutta tuntuu, että melkein aina on joku elementti ruuassa, että tulee kuitenkin suolaista. Joku juusto tai sit joku valmismaustekastike tms. Mä oon NIIN huono kokkaamaan mitään perusruokaa, eikä tuo edes syö sellaista. Mutta toisaalta eilen oli hieno päivä, kun poju söi paprikaa, parsakaalia ja viinirypäleitä ihan innoissaan! Ja perunapalojakin jopa sellaisessa pyttipannussa. Jossa oli kyllä hyvin paljon mausteita.

Kenties hoitokaverin hyvä esimerkki auttaa sitten vielä lisää. Jännä nähdä, miten poitsuilla rupeaa synkkaamaan! Ihan saman ikäiset ja aika paljon näköisetkin. Hoitaja-parka, on siinä vipeltäjien kanssa hommaa! Saada ne vaikka potalle yhtä aikaa, haha...

 

Pikaisesti tullaan ilmoittautumaan, että HENGISSÄ OLLAAN! Teidän jutustelua olen kyllä käynyt seuraamassa, mutta oma aika tai aika yleensäkin on nykyään niin kortilla, ettei juuri ehdi kirjoittaa. Blogia olen yrittänyt edelleen päivitellä, joten sieltä meidät löytää! Linkki taitaakin löytyä myös tästä ketjusta jostain aiempaa .

Päivähoidossa menee hyvin, poika viihtyy mainiosti, nukkuu, syö ja leikkii välillä jopa turhan villisti. Isi vie pikkumiehen aina aamuisin, ja kunhan päiväkodille päästään, niin isi unohtuu saman tien. Ihanaa <3. Meidän arkea tosin on vaikeuttanut sairastelu: viikon päikkyilyn jälkeen saatiin heti kova flunssa, joka pitkittyi ja meni nyt sitten myös toiseen korvaan tulehdukseksi . Itsekin olin yli kaksi viikkoa flunssassa, hieman kävi raskaaksi työnteko ja lapsenhoito siinä sivussa. Mutta minkäs teet, kun koeajalla olevana pätkätyöläisenä tämä elämä tuntuu olevan aikamoista suorittamista päivästä toiseen...

Meidän elämään ei oikeastaan kummempaa kuulu kuin kiire. Ja työt. Ja kotielämä. Viikonloppuisin yritetään tasapainotella sen välillä, että ehdittäisin käydä tervehtimässä molempia isovanhempia heidän toiveidensa mukaan, tehdä rästihommia ja joskus jopa levätä. Varsinaisia ruuhkavuosia siis!

Meillä poika onneksi syö hyvin ja käytännössä kaikkea. Ruoka meillä on yleensä vähäsuolaista, muuten en enää kiinnitä juurikaan huomiota. Hedelmät on meidän pikuisen herkkua, niitä voisi syödä koko päivän: banaaneja sun muita ei enää voi pitää pöydällä, kun pojan on ne heti saatava sieltä itselleen .

Mutta nyt nukkumaan, mars mars.

 

Kävinkin lukemassa pitkästä aikaa sun blogia, kevlarsoul, ja olipas kivoja juttuja Elämänmakuista meininkiä Tsemppiä vaan töihin!

Toi kaupan valmisruokatiski on niin tuttua... Onpa tullut itsekin löydettyä itsensä Stockan tiskeiltä lunastamassa "kotiruokaa"... Luojan kiitos sellaisia paikkoja on! Jos se olis helppoa ja suht edullista, mä NIIN palkkaisin sekä kokin että siivoojan! Tykkään kyllä kokkaamisesta ja jopa siivoamisesta itsekin, mutta kun ei vaan kerta kaikkiaan meinaa ehtiä.

Toisinaan se johtuu aivan omista riennoistakin. Tälläkin viikolla on tullut mentyä. Poitsu on saanut syödä ravintolaruokaa jopa kolme kertaa. Eilen Habitaressa nautittiin sulassa sovussa pastaa samalta lautaselta, poika kauhoi sormin suuhunsa omalta puoleltaan ja mä vähän sivistyneemmin omaltani. Tänään ohjelmassa oli persialaista sapuskaa, joka sai aikaan mielenkiintoisia ilmeitä ja kevyttä kakomista. Parhaiten taisi lopulta maistua leipä. No, kaikkea pitää maistaa...

Menestys kasvispuolen kanssa on vähän tökännyt, kun tänään enää ei kelvannutkaan paprika ja banaani, joiden kanssa tehtiin läpimurrot pari päivää sitten.. Jospa taas huomenna...

Värikylpemässä kävimme, ja toteamassa, että luovuus on huipussaan. Maalasimme puolukoilla, tai olisimme maalanneet, mikäli poju ei olisi ahminut niitä mahan täydeltä... (Ne sentään maistuivat!) Ahmi myös perunajauhopalleroita, minkä jälkeen tapahtui päivän paras: yrjöt oman maalauksen ylle. Näin varhain meillä aloitetaan taiteelliset kokeilut. Tuli kieltämättä hieno... Mikähän erite on vuorossa ensi kerralla... Mutta olin kyllä ylpeä, kuinka hienosti sivellin pysyi kädessä ja ihan oikeaoppisesti sillä suti sosetta paperille. Kunnes sai kaverin sudista silmäänsä ja sitten piti hieman huutaa ja käydä pesulla. Taideluokassa oli myös erittäin kiinnostava piirtoheitin ja sen kaukosäädin.

 

Flunssa selätetty Ollaan parina yönä nukuttukin taas koko yö heräämättä!

Meillä ipana syö samaa ruokaa, kuin toisetkin. En enää mieti suolan käyttöä. Toki meillä syödään aika vähäsuolaista ruokaa muutenkin. (Yleensä vieraat lisäävät suolaa ihan reippaasti..) Jännä,miten sitä itsekin tottuu äkkiä vähäsuolaiseen ruokaan. Mummuloissa käydessä tuntuu aina, että ruoka on kamalan suolaista.
Meillä myös noin yleensä jäbä on hyvä syömään. Annokset ei ihan hirveen isoja ole, mutta ennakkoluulottomasti kyllä maistelee. Ja suosikit ja inhokitkin on löytyneet. Makaronilaatikkoa söis vaikka kuin. Ja paprika taas ei maistu lainkaan!!

Hoitopaikkahakemus lähti ipanalle.. Ja äidin sydän meinaa särkyä jo nyt.. No onneksi on vielä aikaa sopeutua ajatukseen. Joulukuun alussa siis lähden tekemään puolen vuoden sijaisuutta yhteen päiväkotiin.

Olipas kiva kuulla kevlarsoulistakin Aina välillä käyn sun blogia lukemassa ja tykkään kyllä hirveesti sun tavasta kirjoittaa. Teidän pieni riiviö muistuttaa niin tuota meidän jäbää. Hirveen huono olen vaan kommentoimaan:ashamed:

Nyt kahvia....

 

Meilläkin samaa ruokaa lapsi syö, melko suolattomana kyllä. Lisäämme itse sitten omiin ruokiin erikseen suolaa jos on tarpeen. Olen silti antanut makkaraa ym.. vähän maistella.

MaiMei Tuo värikylpy elämys on varmasti kullan arvoista. Lapsi saa itse toteuttaa itseään mielin määrin. Meillä on innostuttu maalaamaan mango ym.. soseilla, ja onhan se hauskaa upeita kuviakin sain tänään napsittua maalaamisesta.

Lueskelin sivuja taaksepäin ja taisi olla leena77, joka ollut pph:na? (muistankohan oikein nikin) no, kuitenkin minulla itselläkin kiinnostaisi pph:n ammatti. Lapsetkin pitäisivät siitä, että äiti olisi kotona kun tulevat koulusta eikä tarvitsisi kahta pienintä viedä päivähoitoon.

palaan taas :wave:

 

Pieni Tähtönen: Juu, minä olen ollut pph:na. Reilut 5v olin ja tykkäsin kyllä kovasti. Aloitin hommat, kun keskimmäinen oli 1v, ja sit päiväkotiin pääsin sijaisuuksia tekemään, kun keskimmäinen meni eskariin. Sillon alkoi jo tilat tuntumaan ahtailta, kun isommat lapset molemmat siirtyivät omiin huoneisiinsa. Nytkin taas mielelläni pph:na aloittaisin, mut sama tilanne, tilan puute.
Eli rohkeasti vaan kyselemään pph:n töitä. Se on tietty raskasta, mutta erittäin palkitsevaa oman perheen kannalta

Meillä ensimmäiset poskihampaat ja kulmahampaat tekee tuloaan yhtäaikaa.. Suu on reppanalla aika arka. Jospa ne sieltä pian pullahtais..tuntuu,että monta viikkoa ovat jo tuloaan tehneet.

Ostin jäbälle sellasen plaston potkumopon. Ja voihan vietävä, kun se on hauska. Jäbä nimesi sen "pöntäksi", eli mönkkäriksi Sitä sitten huoltaa (hakkaa vasaralla) ja potkuttelee (vielä tosin aika hitaasti..). Viereenkin se olisi yöksi pitänyt saada, onneksi tyytyi siihen, että pönttä oli parkissa sängyn vieressä. Jotenkin niin suloista, ensimmäisen todella mieluisa lelu, jolla oikeasti leikkii!

Jaaha, jospa tekis TAAS omppupiirakkaa..meillä on puussa taas ihan hirveesti omppuja!

 

Hip hei, me lähdemme ensi viikolla pienelle lomalle, Kreetalle! Vielä pitäisi lämpöä riittää. Onneksi en vielä ehtinyt pakata pois poitsun kesätamineita. Kesälenkkarit on kyllä liian pienet, mutta sandaalit sopivat. Jännä kokeilla pitkästä aikaa oikein pakettimatkaa. Edellisestä kerrasta on - vuosia ellei jo vuosikymmeniä. Kreikassa olen viimeksi ollut 20 vuotta sitten. Nyt lähdetään hyvinkin lapsen ehdoilla, tosin loma tekee itsellekin hyvää. En muista, milloin olisin viettänyt viikkoa ilman yhtään töitä ja nyt aion niin tehdä! Hotellissa ei kait ole edes nettiä. Mahtavaa!

Lento epäilyttää eniten, viimeksi Hollantiin mennessä se 2h oli juuri sopiva. Nyt on tuplat, ja menolennolla murunen ei taida ehtiä nukkua ollenkaan. Olemme perillä juuri päiväuniaikaan. Muutenkaan en tiedä, miten nukkuis enää sylissä. No, paluulennon jälkeen tiedän, se tapahtuu juuri unien aikaan. Täytyy yrittää keksiä kaikkea viihdykettä mukaan, ja herkkuvarastot! Ja täytyy koittaa pitää sylissä ihan viimeiseen saakka, koska jos päästää juoksentelemaan koneessa, niin tiedän, ettei se sen jälkeen suostu muuta tekemäänkään... No en tiedä, mutta vahvasti oletan! Ehkä toisiks viimeisenä keinona otan mukaan läppärin ja sille jotain moottoripyörävideoita tai Postimies Patea... Vihoviimeisin keino on sitten tikkari

Naapurin 1 vee oli tuossa samassa Kreetan kohteessa loppukesästä ja he ainakin olivat kovasti tykänneet. Kuulemma vähintään joka toisessa ravintolassa oli leikkinurkkaus. Loma, here we come! Reissuun lähtevät siis vain minä, mun äiti ja pikkumies. Äitini on hiukkasen hermoilevaa sorttia, joten... Katsotaan, kuka kilahtaa ekana!

1,5v-neuvola oli meillä eilen. Eipä ihmeempiä. 81cm ja 11,1kg. Pienehköhän tuo on, mutta nopealla googlauksella vertautuu jo varsin hyvin kalenteri-ikäisiinsä, ainakin tyttöihin. Eli tosi hyvin on jo kahden varaslähtökuukauden ottanut takaisin, + sga-diagnoosin. Terkkarilla ei ollut mitään huolenaihetta. Poju tutki koko huoneen läpeensä ja saikin pointsit innokkaasta tutkijamielestä. Ja silmät taas kehuttiin, se on jo melkein jokapäiväistä. Toivottavasti upeat säihkysilmät säilyisivät täysi-ikään saakka! Lääkäriaika on marraskuun alussa.

Flunssa jatkuu, yskä jatkuu, mut pirtee poitsu. Reilu viikko aikaa parantua lentokoneeseen!

 

Mahtavaa, MaiMei, Kreetan lämpö kuulostaa aika taivaalliselta! Mekin repäistiin ja varattiin syyslomaksi reissu Lontooseen. Can't wait! Jos jollain on muuten hyvin vinkkejä lentomatkalle tai kaupunkilomalle yleensäkin, niin mielellään otetaan vastaan. Meitä lähtee reissuun minä, pikkumies ja daddy, mutta isille tuo on työmatka, joten päivisin kiertelemme turistikohteita ihan kahdestaan pojan kanssa. Mitähän siitäkin tulee :O. Onneksi hotelli on ihan huippupaikalla Westminsterin ja London Eyen kupeessa, joten selvitään melko hyvin ilman metroiluakin. Pitää vaan psyykata itselle (minulle?!??!) mahdollisimman rento asenne matkaan, niin hyvä siitä tulee!

Mitä muuten olette mieltä, kannattaako hankkia sateenvarjorattaat vai paremmat matkarattaat?

Ja hei: me ollaan kaikki terveitä! Halleluuja!!!!

 

Voih, mä olen kyllä kateellinen teille, jotka reissuun lähdette.. Hienoa, nauttikaa, tai yrittäkää niiden pikkuriiviöiden kera nauttia=)
Jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa kyllä kaivattais täälläkin suunnalla.. Täytynee yrittää jotain hubaa tolle syyslomaviikolle keksiä. Edes kylpyläreissua jos ei muuta.

Mulle tuli uudelleen tuo flunssa, ei kivaa ollenkaan kurkku on ihan hirveen kipee, niin ku kaktus ois kurkussa. No, jospa se menis ohi pian!

 

Meillä ollaan kans flunssassa. Minä pahiten, noilla miehillä alkaa jo mennä ohi. Mut niinhän se tuppaa menevän, että kun hoidan nuo kuntoon ensin, niin sit sairastun minä. Stressi ja tekeminen lykkää sen verran sitä mun flunssaa.

kevlarsoul: Oletko kantamista aatellut pojan kuljettamiseen? En muista oliko teillä kantovälinettä. Mehän liikutaan edelleen pojan kanssa täysin ilman rattaita, kantoliinassa kannan, joskus kauppakärryssä (eli "mummokärryssä") raahaan tavarat, esim. ostosreissulla. Mut kuvittelisin, että teillä esimerkiksi yhdistelmänä manduca/ergo/tms. ja sateenvarjorattaat toimisi kivasti. Julkisissa liikkuessa saisi pojan reppuun ja rattaat kasaan, jos on ahdasta tai rappuja tai muuta. Ja sitten kävellessä pojan rattaisiin, ettei käy liian raskaaksi.

 

Me otetaan matkikset ja Manduca. Mäkin mietin sateenvarjorattaita, mutta päiväunet onnistuu paremmin ja varjoisammin matkiksissa, joista saa selkänojan ihan alas, niin tonne nyt otetaan ne. Lontoon suhteen sateenvarjot vois kyllä olla kätevät, just tuo Lyraen yhdistelmä vois toimia hyvinkin. Amsterdamissa meillä oli matkikset, mutta silloin poju olikin pienempi ja siellä pärjäsi muutenkin kävelemällä melkein koko ajan, ei ollut metro-ongelmia tms.

Lentoyhtiöstähän riippuu, että pitääkö rattaat laittaa heti ruumaan vai saako viedä portille saakka.

Meillä on kanssa sellainen apinareppu eli valjaat, lähtee taatusti kanssa mukaan!

Kevlarsoul, sun blogista bongasin sen toisen blogin, jossa reissaavat pienen Tintturan kanssa paljon. Sieltä ainakin nappasin sen minigrip-jutun, joka toimi jo eilen ihan vaan kaupunkireissulla. Mulla on aina kaikki kamat hukassa kassissa, mutta nyt kun pussitin vaikka mitä, niin toimikin yllättävän hyvin!

Herkkuvarastoja jo hankittiin koneeseen, rusinoita ja lasten keksejä ja porkkana"sipsi"tikkuja ja Squeeze-smoothieita. Ja yhden mopopalapelin ostin... Ja monta uutta minikirjaa. Meillä eniten IN on tällä hetkellä junat, lentokoneet, moottoripyörät, paloautot, hevoset, tiikerit ja apinat, joten niihin liittyviä kirjojakin sitten on etsiskelty Mummilla on oma puuhapussukkansa jo valmiina.

Mukaan otetaan muutama takuuvarma Hipp-purkki, puurojauheet, reissun ajan vaipat ja jokunen maitojuomapillipurkki (jos ei tykkääkkään paikallisesta maidosta). Ja oma lautanen, muki ja lusikka. Ylipäänsä yritän kyllä pakata vähemmän kuin Amsterdamiin, jossa meillä oli AIVAN liikaa kaikkea, etenkin pojan vaatteita.

Tsempit flunssaileville!!!

 

Kevlarsoul: tuli vielä mieleen, että toisaalta meidänkin matkarattaat saa kätsysti kasaan, eikä ne paina hirveitä, etenkin jos on mies mukana kantamassa metrossa, joten ehkä mä ottaisin sittenkin ihan vaan nuo matkikset Lontooseenkin. Meil on Britaxin B-agilet. Kuitenkin hyvä kuomu sateenkin yllättäessä, ja eiks Lontoossa aina sada... (Paitsi silloin, kun oon itse siellä ollut!)

Meillä on uusi kierros flunssaa, mulla alkoi eilen, ja poitsukin oli yöllä taas tosi limainen. No, kuusi päivää aikaa sairastaa ennen lentokonetta... Nyt täytyy ottaa tosi levon kannalta!

 

Oi, olisipa ihana tosiaan lähteä ulkomaille. Minulle riittäisi ihan tavan ruotsi tai tallinnakin. Hyvää reissua lähtijöille.

Tuli mieleen noista matkarattaista, että millaisia vaunuja/rattaita teillä muilla on taaperolle käytössä? Meillä on Brio Happyn yhdistelmävaunujen ratasosa ja sitten Peg peregon matkarattaat/sateenvarjorattaat, jotka saimme lahjaksi. Brio Ponyn 90-luvun kunnon kevyet rautaiset rattaat ostin kaupunkikäyttöön, mutta vielä pitäisi uusia kankaat. Kankaat on jo leikattu, mutta ompeleminen on vielä vaiheessa. Onko teillä muilla kokemuksia vanhoista Ponyista? Onko joku kunnostanut koskaan rattaita? Olisiko kehuja jostain vaunu/ratasmerkistä tai mallista? Brioista olen tykännyt tosi paljon, mutta jotenkin 80-90 luvun alun vanhat briot vaikuttavat jopa kestävämmiltä, kuin nykyiset alumiini-muovi-Briot. Harmi, koska nykyiset kuosit ja ulkonäkö viehättää enemmän.

Kantoliinakin houkuttaisi, säästäisi valtavasti tilaa ja helpottaisi kaupungilla ja ahtaissa kaupoissa kulkemista. Mietin vain, että saisinko ennestään jo jäykät hartiat sellaisella huonompaan kuntoon. : /

 

tutti fruit: Kannattaahan sitä kantamista kokeilla. Multa esim. voisit saada liinan lainaan. Taidat kuitenkin asua sen verran kaukana, etten voi opastaa käytössä. Aluksi varmaan hartiat voi mennä jumiin, vähän riippuen siitä, että onko sulla tapana muuten kantaa reppuja tai muuta. Liina voi olla kuitenkin oikein sidottuna hartioille parempi kuin kantoreput tai varsinkin rintareppu (joka on usein kantajalle tosi epämukava).

Meillä on tossa eteisessä rattaatkin, just tommoset vanhat brio-tyyppiset (mun miehen vanhat 80-l. alusta), en tiedä ovatko just brioa, kun ei missään mitään merkkiä ole niissä. Niissä on ruostetta ja kuluneet kankaat, ajattelin kunnostella kun kerkiän. Mut olen niitä ajatellut, jos joskus tässä pääsen vielä raskaaksi, niin en välttämättä voi kantaa enää koko ajan. Joten eipä sillä kunnostuksella kiirettä, kun ei tärppää sit millään. Kankaat aattelin kunnostaa niin, että otan irti mahdollisimman tarkasti saumoja pitkin, noissa ei taida olla mitään kiinnitysmekanismia. Sit leikkaan uudesta kankaasta vanhan mallin mukaan ja ompelen kasaan. Toivottavasti sujuu näin. Ruosteet hion pois ja lakkaan läpinäkyvällä mattalakalla, semmoista suihkutettavaa ostin.

Muoks. Niin, tän ikäistä kannattaa siis kantaa jo ihan kudotulla liinalla, trikoiset ei toimi kovin painavalla (mun kokemuksen mukaan 8kg oli jo liikaa), kun kangas venyy liikaa. Samasta syystä trikoisella ei saa kantaa myöskään selkäpuolella.