~ Toukokuun toivotut 2008 syksyllä 2010~

kiarala:Voi surku:hug:Tiedän sen menetyksen tunteen....:( Voimia kaavintaan ja jaksamista kovasti:hug:

Kurpitsa,Jännää!!Siis että laskettuun on niin vähän enää... kohta tuut ilmottaan että teitä onkin taas yks enempi:heart:Onnea matkaan jos satut lähteen yllättäen:)

Poika,Hyvä,hakekaa ihmeessä toinen mielipide koska asia on sulle/teille kuitenkin tärkeä:)
 
KiaralA: Voi ei, jaksamista ja voimia teidän perheelle. :hug:

Poika: Hyvähän se on hakea toisenkin lääkärin mielipide.

Kurpitsa: Oi että, ihanaa loppuodotusta, kohta pääset nuuskutteleen ihanaa vauvan tuoksua :heart:

Tänne ei ihmeitä, normi arkea mennään. Viikonloppuna vuosipäivä mulla ja miehellä nii saadaa lauantaina lapset hoitoon, mennää syömään ja illalla kutsutaa pari ystävää meille ja sit varmaa baareileen niie kanssa.
 
KiaralA...voi miten ikävää :(...paljon voimia sulle :hug:!!

Kurpitsa...jaksamista viime metreille...kohta saat nuuskuttaa vaavia :heart:

Meillä alkaakin oikea arki ensi kuun 15. pv...neiti sai päiväkotipaikan, äitiä kyllä alkoi ahdistaa ja hirvittää koko asia...miun pikku vaaviko maailmalle :'(...toden totta kova pala :(...tuntuu, että todellakin menetän jotain...kyllähän tää olo menee ohi, mutta alku on vaikeeta myös äidille ( siksi varmaan, kun tiedän ettei vauvoja enää tuu)...tänään soitan pk:hon ja sovin tutustumispäivät. Tutustumispäivät...oliko teillä ja kuinka monta kertaa olitte itse mukana? Mitä miun pitää hommata? Edith ilmoitti, et haluaa punaisen repun :heart:...joten pitää lähtee pienelle sellainen ostamaan...huh, huh.

Mukavaa sateista perjantaita kaikille!!
 
Matami,Onneks edith on reipas tyttö,varmaan pikkasen helpompi kuitenkin kun ei oo mikään ihan takiainen (niinkuin eräs poikalapsi:p) mut ihan varmasti on äipälle kova pala:hug:

Sarbba,kuulostaa hyvältä,varmasti tekee vapaa-ilta hyvää:)
 
Poika: yhdyn repaan hakekaa ihmeessä vielä toisen lääkärin mieli pide ! :)

Kurpitsa: Tsemppiä !

Matami: Me oltiin yhtenä vai kahtena päivänä tunnin tai jotain neidin kanssa yhdessä tutustumassa tarhaan, ja sit seuraavana päivänä J oli aamupäivän ( 3½h ) yksikseen ja siitä sit alotettiin meidän arki, mikä lähti todella hienosti. Ensimmäisen kerran jäi tuonne uuteen päiväkotiin itkemään vasta kuukauden päästä ! :D
 
kiaralA, :hug: Tosi kurja juttu.

Sarbba, ihanaa vuosipäivää! Nauttikaa vapaasta illasta!

Matami, kyllähän se tuntuu eka kauhealta, mutta pian siihen tottuu kumpikin. Meillä oli neiti viime talvena muutaman kuukauden hoidossa ja nytkin vielä kyselee millon pääsee hoitoon. Tykkäsi kauheasti! Vein kolmena päivänä muutamaksi tunniksi aamupäivällä sinne ja sitten alottetiin koko päivät. Ne harjotteluajat se huuti siellä suu suurellaan koko sen ajan kun olin pois, mutta kun alotettiin koko päivät niin tais jäädä kahtena aamuna itkemään ja lopetti heti kun lähdin näkyvistä. Eka sai kyllä nieleskellä kyyneliä itekin ja autossa sitten sai päästää kyyneleet valloilleen, mutta pian siihen tottui ja kun huomasi että siellä menee ihan hyvin. Oon ite ollut päiväkodissa töissä ja lapset kyllä lopettaa sen huutamisen siihen kun äidit/isät häviää näkyvistä. Vaikka vanhemmille saattaa jäädä sellanen olo, että siellä se nyt huutaa koko päivän. Meillä alkaa tammikuussa sitten hoitorumba, jos pääsen kouluun. Oon tosi hyvillä mielin viemässä koska se haluais ite kauheasti sinne. Muutenkin aina kyselee millon pääsee kouluun, kerhoon jne. Saanut ilmeisesti olla jo tarpeeksi kauan kotona!
 
Viimeksi muokattu:
Pakko nostaa pinoamme ylöspäin.

Oltiin lauantaina kisoissa. Pitää oikeen nostaa hattua tuolle meidän pikkumiehelle, kun jaksoi koko päivän mallikkaasti (vain yks kiukku kohtaus). Oltiin nimittäin reissussa 14 tuntia. Aamulla, kun lähdettiin nukkui autossa puolet matkasta. Päivällä otti rattaissa unoset. En osaa kyl sanoa kuinka pitkään nukkui. Ruokailu oli todella ravitsevaa :) Grillimakkaraa ja kylmää purkkiruokaa. Kotimatkalla napattiin viel pizzat kyytiin.

Miten teillä muilla tuo kellon siirto? Onko vaikuttanut mitenkään? Meillä oikeestaan kaikki muksut tahtoo herätä "liian aikaisin" aamulla. Ja vastaavasti illalla ollaan väsyneitä.
 
Ah miten ahistaa, tänään jälkitarkastus : / ja samalla tilaan yksityiselle erikoilääkärille ajan ja aletaan selvittämään mahdollisuutta raskautu joskus sitten kun/jos siihen lupa saadaan..maha on jännityksestä sekaisin en edes tiedä mikä jännittää :confused:

Kellonsiirrolla ei mitään merkitystä täällä :) yhtä aamuvirkku kuin ennenkin

oli jotain muutakin mut en saa nyt päähäni :)

Me muuten lähdetään tässä kuussa reissuun aurinkoon :) :) teneriffalle
 
Jossu, ekoina aamuina heräsivät aikasin, mutta nyt mennään jo samalla rytmillä kun aina ennenkin.

Poika, ihanaa reissua teille!

Meinasitteko laittaa lapsenne koittamaan hiihtoa tai luistelua tänä talvena?
Meillä Peppi höpöttää hiihtämisestä kauheesti. On höpöttänyt juhannuksesta asti kun koitti mökillä papan suksia jalkaan. Esikoinen meillä aloitti ainakin luistelun kolme vuotiaana. Suksia saatettiin koittaa jo edellisenä talvena. Sillä on ollut aina hyvät hermot noissa opetteluissa....nousi vaan aina ja hermot ei menny ollenkaan. Pikkasen epäilen tuosta neidistä ettei hermot kestä:whistle:
 
Täällä on nyt sitten rantautunut se nuharöhä mitä jo vähän "oottelinkin"... eli poika on nuhanen ja röhänen,kuumetta ei oo tms. Mutta jos mahdollista on entistä kiukkusempi jos hommat ei mee mielen mukaan|O Tässänäin sitten mietin teenkö huomena perjantaiks kakun kerhoon vai ei,kun meillä on sielä juhlat ja lupasin leipoa,mut eihän sitä kehtaa lähtee jos kauheesti vielä yskii sillon. Pitäs vaan etukäteen tietää yskiikö vai ei:kieh:

Kellon siirto vaikutti ekaan aamuun aikaistaen sitä,mut nyt kun yöt on hiukka sekasin ton köhimisen takia muutenkin,niin vaikee sanoo...

Hiihto ja luistelu, Jos poikaani yhtään tunnen,ei kyl suostu kokeileen kumpaakaan vaikka välineet hankkisinkin. Luistelua on meikäläisen aika hankala opettaa tässä tilassa muutenkaan sitten kun ne jäät on sitä vaille... Eli,siirrän suosiolla ens talveen ja ostan sitten jotkut käytetyt pelit et jos vaan suostuu opettelemaan...

Poika,tule sitten heti kertomaan mitä lääkäri oli mieltä kun sinneasti pääset! ihanaa reissun odotusta:flower:

Täällä on sateinen ilma,pikkasen käytiin tossa rattailla kaupassa,mutta sekin reissu oli yhtä tuskaa ton kiukkuavan pojan kanssa vaikka itse niin kovasti halus lähteä...tulipahan hiukan happea.
 
Iso :hug: kaikille tarviseville!

Mul on niin kiire koko ajan et en ole tänne ehtiny pitkään aikaan, mut en taida valitettavasti olla ainoa :ashamed: Tosi kiva kuitenkin lukea muiden kuulumisia!

Me ostettiin tontti ja aletaan täs lähiaikoina/vuosina rakennuttaa taloa :eek: Ihan hirvittää isot lainat ja suuri urakka mut toivon et se on sen arvoista.

Sain eilen myytyä poikien rattaat vähän on haikea fiilis kun ne rullattiin ulos ovesta ja Joa jäi heiluttamaan rattaille. Lähiaikoina ja vuosina ei ole meille tulossa lisää lapsia jos nyt ikinä niin ei niitäkään enää viitsiny säilöä.

Kellojen siirto ei vaikuttanu meillä mitenkään. Nukkuivat sunnuntaina tunnin pidempään ja sit seuraavana päivänä oltiin taas normi rytmissä.

Pojalle ihanaa rentouttavaa lomaa auringossa!

Matami Suurempi juttu mammalle kuin Edithille! Meil oli kans samaa huomattavissa mut kaikki on menny tosi loistavasti. Joa menee iloisesti aamulla kavereiden kans leikkimään. Harjoiteltiin muutaman kerran niin et olin mukana tunnin -pari, sit jätin parina aamupäivänä ja hain ennen unia ja sit noin kahden viikon jälkeen jäi hoitoon. Meil tosin oli silloin alkuun vaan 10pv/kk. Hyvin se menee, hengität vaan rauhallisesti ja itket vasta oven ulkopuolella! :D

Summer meil "hiihdettiin" jo viime talvena, jatketaan siit mihin jäätiin, sukset on valmiina. Luistimet on kans valmiina esikoisen jäljiltä. joten varmaan testataan mikäli tulee sellainen talvi et tulee jäät. Etelä rannikon ihania iloja nämä vaihtelevat talvet :D
 
Oon käynyt joka päivä kurkkimassa että miksi kukaan ei kirjoita mitään. Enkä silti voinut itse kirjoittaa.. :D
Reissu meni hyvin, paluulento onnistui siihen tavalliseen tapaan; parit raivarit lentokentän lattialla kun ei saanut juosta ihan miten sattuu ja ihmiset vieressä taivastelee, että miten noin iso lapsi kiukkuaa noin. Iso italialaiseksi joo, mutta muuten ei.. Italiassa ostan muuten Eevalle vaatekokoa 4-6v. :D

Hiihto/luistelu otetaan ohjelmaan ensi vuonna kai. Ellei joku sukulainen osta suksia joululahjaksi. Mä en usko että Eevan mielenkiinto riittäis vielä kumpaankaan lajiin kertaa-kahta enempää tai viimeistään siinä vaiheessa lentäis sukset takkaan kun ei osaisikaan heti.

Talviaika ei vaikuttanut sen kummemmin rytmiin, samoin kuin noi tunnin aikaerot menee ilman ihmeempää. Pidän sit vaan hereillä tai herätän tuntia aikaisemmin/myöhemmin.

Onkin pitänyt kysyä, että onko teidän pienillä inhoruokia jo? Ja mitä niiden kanssa teette, tarjoatteko aina vaan ja jollain ihmeellä huijaatte suuhun vai annatte olla? Eeva alkoi reissussa vetää hatusta näitä "yök en syö, pahaa" -juttuja. Siis esmes perunat muussa muodossa kun muusina tai ranskalaisina.. pahaa. Pizza.. "mammaaaaaAAA! tässä on jotain pilkkuja, en syö!" (pilkut=mitä vaan ruskistunuttta; juustoa, reunaa, täytettä) Mitäs muuta.. noita on paljon, haluais ilmeisesti elää lähinnä muroilla, mummon muusilla ja jauhelihalla. Tää alkoi ihan yllättäen kun aina on syönyt kaikkea. Jonkin aikaa yritin tuputtaa, mutta helpompi kun ei edes yritä. Mutta pakkohan sen on alkaa syödä monipuolisesti eikä huutaa kun hyeena jos ruoassa on "pilkkuja"!
 
talviaika: ei vaikuttanut ihme kyllä meillä oikein mitenkään, muksut on olleet jotenkin väsyneempiä iltaisin ja ovat nukahtaneet paljon nopeammin unilleen kuin ennen kellojen siirtämistä ja aamuherätykset on sitä samaa vakioa eli herätään 6:30-7

marmotta: meillä tyttö sanoo melki joka ruuan yhteydessä, hyi pahaa haisevaa, kotona ei syö oikein mitään mutta pakottanut en ole koska se vain pahentais asiaa vaan olen kovasti yrittänyt kehumalla kannustaa edes maistamaan ja muutaman lusikallisen se sit maistaa ja siihen jää, hoidossa ja jos ollaan kyläilemässä niin silloin syö lautasen tyhjäksi ja pyytää lisää mut ei kotona enkä tiedä mistä johtuu, joskus aika turhauttavaa!! kaipa se menee iän mukana pois, toivon ainakin niin ja pääasia että edes hoidossa syö. lemppariruokia on pannarit mansikkahillolla ja hernekeitto, herkut kyllä maistuis..

poika: ihanaa lomareissua teille ja hyvä kun selvittelette toisen lääkärin mielipidettä tuossa raskautumis asiassa, toivotaan että uusi raskaus olisi vielä mahdollinen joku päivä :hug:

kurpitsa ja masussa viihtyvä pikkuinen rv39+2
 
Viimeksi muokattu:
Inhokkiruoka,Olen ylpeä kun oon saanu pojan sanomaan että "en välitä tästä" sen ,"yök pahaa"-tilalta:DSe on nimittäin niin ikävää kun jossain kylässä valittaa et on pahaa...ja muutenkin. Mutta joo,poika "ei välitä" millon mistäkin... kaalilaatikko tulee mieleen ja hernekeitto,ne ei toistuvasti oo oikein uponneet. Ulkonäölliset seikat,eli ennakkoluulo useesti vaikuttaa. Tomaattia ei syö,eikä ranskalaisia perunoita. Mutta muuten vaihtelee,jonakin kertana kieltäytyy ja toisella kertaa saattaa syödä. Muutamia ruokia on toistuvasti ollut syömättä ja sit yhtäkkiä alkaakin uppoomaan.
Miä tarjoon myös niitä ruokia mistä ei oikein välitä,yleensä maistaa sen lusikallisen ainakin ja siihen maistamiseen kovasti kannustan,mut pakottamaan en ala. Jos ei syö,ei saa muutakaan tilalle. Ruuan kanssa tarjoon useesti palan leipää ja syö sen sitten ainakin. Pyrin kattomaan etten tarjoo toistuvasti peräkkäin sellasta mistä ei kauheesti tykkää,niin voi olla että enskerralla jo meneekin kaupaks.
Lemppariruokia on pinaattikeitto munalla,broileriruuat (etenkin koipi),pihvit,makaronilaatikko,spagetti ja jauhelihakastike (tai muu vastaava kastike)kalakeitto jne...
 
KiaralA Voimia kovasti :hug:!

Kurpitsalle tsemppiä h-hetkeen :)!

Inhokkiruokia ei kamalasti ole, onneksi. Hernekeitosta ja lasagnetesta J ei tykkää. Jälkimmäistä syö kyllä silti jonkun verran, mutta hernari ei uppoa. Pizzaa ei halua edes maistaa :O ... Annankin jotain muuta neidille, jos me vanhemmat herrkutellaan pizzalla. Saa kyllä pienen palan pizzaakin lautaselleen, mutta se ei jostain syystä neitiä houkuta. En pakota syömään, syö sen mitä syö. Yleensä meidän neiti syö kyllä tosi hyvin ja haluaa lisääkin. Lempiruokia on kala- ja kanaruoat, makaroonilaatikko ja perunat+jauhelikastike.

Olin viime viikolla kolme yötä meidän M:n kanssa lastenosastolla. M alkoi ti-ke välisenä yönä yskiä ja ke iltana uloshengitys alkoi rohista. Yöt meni valvoessa. To päivällä lähdettiin tk:seen näytille ja sieltä saatiin lähete sairaalaan. Lääkärit epäilivät rs-virusta, mutta testituloksien mukaan nyt oli kyseessä joku muu pöpö. Neidillä oli apuhengityslihakset kovassa käytössä, joten joutui sairaalassa hengitellä ventolinea, adrenaliinia ja keittosuolaliuosta. Onneksi lääkket alkoivat purra ja päästiin kotiin. Vieläkin hengitys rohisee, erityisesti unien jälkeen, mutta se on jo ns. hyvää rohinaa. Lima irtoaa yskimällä ja onneksi nenäkin vähän vuotaa, joten lima on tulossa ulos. Oli melkoisen pelottava kokemus! Mutta nyt kaikki jo paaaaljoooon paremmin. J oli ihmeissään, kun äiti ja pikkusisko olivat pois kotoa :( . Puhelimessa puhuttiin onneksi ja ikävää lievitettiin J:n ja isän pikavisiiteillä sairaalassa. Infektio-osastolle, kun ei mielellään perheen muita lapsia otettu kyläilemään.
 
Viimeksi muokattu:
kurpitsa no ei ole varmasti enää kauaa jäljellä..tsemppejä koitokseen ja kohta pääset nuuskuttelemaan ihanaa vauvan tuoksua:heart:

ruuista: aika kaikki ruokainen on poitsu..mut ranskalaiset tai hampparit yms sellaiset ei uppoo...ja suurinta herkkua on ku käydään ulkona herkuttelessa niin kotikalja:O en tiiä onko se taaperolle hyväksi vai haitaksi..mut se on ruokailun kohokohta kun muualla evästämässä käydään...kotona uppoo kyllä kaikki muut paitsi noi ranskikset yms..kotiruuat vetää hyvin =)

Ja nyt kolmannes putkitus takana ja eka kerta ku korvat ei verta vuotanut putkituksen jälkeen. eli toiveita olisi että nyt putket saattais jopa toimia. 14 pvä sit esikoisen sydänkontrolli ja ihan hyvillä mielin sinne mennään vaikka aina on pelko persuuksissa joka tapauksessa. mut luotan että siinä kaikki ok.

poika ihanaa että pääsette lomareissulle. tekee varmasti hyvää päästä toisiin maisemiin ja ajatuksiin välillä :hug: ja tsemppejä ja rutistuksia lääkärikäynnille...=)

ajatuksissa olette kovasti vaikka en kauhiasti kirjoittele.lukemassa toki väliin käyn =)
Jennin kuulumisia olisi kiva kuulla myös =)
 
jEE ! Tänne on tullut tekstiä ;) ..sama juttu lukemassa käyn, mutta kirjottelu jää vähemmälle kun tulee niin harvoin enään tekstiä.

Inhokkiruokia: Ei oikeastaan ole, hernekeittoa ei suostu syömään (tarhassa kyllä kuulenma syö :confused: ) ja sit pizza eikä hampurilainen (no niitä nyt ei usein syödäkkään) uppoa, ei oikeastaan halua edes maistaa, toisaalta hyvä niin. Onneks meillä ei olla vielä keksitty tota "hyi pahaa" meillä mennään lähinnä "ei J tykkää" mut sit kuitenkin suostuu maistaan ja sit syökin. Tosin ei meillä vieläkään mitään kovin isoja annoksia syödä, mutta syö kuitenkin. Puuro on vieläkin lemppari, ja sitä syödäänkin joka päivä.. Leipää kyllä suostuu myös syömään, mutta ei hirveesti. Lempiruokina on täällä kans kana- ja kala ruuat !

Poika: Ihanaa kun pääsette ulkomaille! :p

Marimint: Hyvä kun menintte näytille käymään, ja vielä hienompi lukea että sielä voidaan jo parempaan päin!
 
Taustalla taas tullut seurailtua, mut laiska kirjoittaan.

Täällä ollaan kunnon kierteessä. Alkoi hienosti tämä päiväkotiura...Isommalla 5. korvatulehdus putkeen, nyt mennään sitten putkikiin. Ja pienemmällä 3. korvatulehdus...jos vielä uusiin niin putket hällekin. Saimpa jopa nimäkin korvatulehduksen, keuhkoputkentulehduksen ja poskiontelotulehduksen jälkeen... Että tälläistä. Onneks neidot on ollut ihan järkky iloisia ja reippaita kaikesta huolimatta. Oikeasti, ihmetyttää kun Neeallakin on tärykalvopuhjennut itsekseen ja mitään tuo ei ole sanonut. Muutamana yönä ollut karvan levottomampi, mutta ei mitään "radikaalia". Yhtään täyttä viikkoa en töissä ole ollut, ja syyskuussa aloitin...Rankinta tässä on ollut tuo oma sairastelu, ei energia millään riitä noiden vauhtipimujen matkassa pysymiseen...vaan kun ei ole vaihtoehtojakaan. Onneks miehellä ollut hiljaisempaa töissä ja on pystynyt oleen enemmän apuna.

Nemika kun luin tuon juttusi putkituksesta alkoi pelottaa... Toivottavasti nyt olis mennyt paremmin operaatio teillä. JA toivotaan että kaikki on hyvin sydän kontrollissa.

Poika mä toivon sydämmeni pohjasta että saatte toiselta lääkäriltä "paremman" diagnoosin - jos sen nyt noin voi sanoa. Ymmärrät varmaan mitä kuitenkin ajan takaa.

KiaralA :'(

Kurpitsa tsemppiä tulevaan koitokseen, ei siihen varmaan enää kauaa mene. Odotellaan täällä innolla vaaviuutisia.

Ai niin, kai mun täytyy täällä vieläkin "hehkuttaa" että sain tänään ns. terveen paperit psykiatriltani. Masennus alkaa olla taakse jäännyttä, toki vielä lääkitys on päällä varuiksi jonkin aikaa, mutta mut siirettiin normaalin terveydenhuollon piiriin... Jotenkin oli ihanan kevyt olo kävellä mielenterveystoimiston ovesta ulos; ei ne raskaat hetket ole unohtunut. Nyt ne vaan tuntuu unelta, pahalta sellaiselta. Terapia toki jatkuu myös vielä, varuulta sekin. Kuitenkin kyseessä sairaus joka uusi helposti jos hoito lopetetaan liian aikaisin. Toki vieläkin välillä on synkempiä hetkiä - mut ne menee ihan normi mielenvaihtelun piikkiin. On kuitenkin ihan vissi ero sen fiiliksen kanssa jota vastaan taistelin vuosi sitten.
 
Marimint,ikäviä sairasteluita teillä ollut,mut onneks nyt on parempaan päin:)

Jenni,ikäviä noi korvatulehukset...onneks sulla on terveen paperit ainakin masennuksen osalta. Voimia tuohon muuhun sairasteluun:hug:

Kiva kuulla myös Majjsta,mites sulla fiilikset vauvarintamalla?

Täällä kans todettiin pojalla korvatulehdus. Päivisin on ollut kokoajan parempi nuhan ja yskän kanssa ja yks hyvä yökin jo oli,mut sit viimeyö oli ihan mahotonta yskärallia ja pyörimistä joten käytiin tarkistuttamassa ja hyvä niin.
 
jenni: itku tuli kun kirjoitustasi luin..siis pelkästä onnesta vaikka sairastumisia ollut teillä nyt paljon. mutta tärkeintä se että sun masennus väistyy..eli onnen kyyneleitä sun puolesta. voittajana voit ovista ulos kävellä joka kerta vahvempana..ihan äärettömän hienoa =)))
oon nii onnellinen sun puolestas =)

Timin putkitukset tosissaan mennyt aiemmin pieleen pahasti ja verta on tullut jälkivuotona niin paljo että korvakäytävät ollut ummessa verestä. ja tietäähän sen et veri pakkaa myös putkiin samantien.
mut nyt on eka kerta tosissaan ettei ole vuotanut yhtään. ja luotan et nyt se onnistu =)
ja luotan myös sydänkontrolliin..mikä on siis 17. pvä eikä 14 pvä =)

timin sydämen sivuääntä päätin olla murehtimatta. annan aikaa kulua ja sit ultrataan. ja jos on sama ku teinillä niin sit mennään ja vedetään sisulla taas homma läpi =)
ja mä uskon et kyllä nämä kaikki pikku hiljaa jää taakse ja muistuu mieleen varmasti. mut luotan et mun lapset saa terveen elämän ja pitkän sellaisen..on ne sellaisia sissejä et oon nii ylpeä niistä ku äiti vaan voi olla =)
ja oma mielikin parempi ja uskon että selvitään koko perhe voittajina tästä kaikesta varmasti =)

ainut suuri murhe on taas että läheisellä todettiin mahasyöpä mihin kaveri reilu vuosi sitten menehtyi. =( mutta mie pakotan sen selviämään =) oon päättänyt et mustat pilvet poistuu pois nyt =)

jaksamisia kipeille ja paranemisia kovasti.
 
Poika...mukavaa matkaa teille =)!

Nemika...kyllä teillä on ollut kaikenlaista, toivotaan nyt, et noita asioita vaan muistelette ja ne on taakse jäänyttä elämää...jaksamista :hug:

Vilma..kiva kuulla teidän kuulumisia ja onnea taloprojektista :)

Me ollaan kohta lähdössä veljeni vaavin ristiäisiin...ihan mukavaa välillä juhlia ja ristiäiset on mielestäni kivat juhlat.

Meill huomenna tutustuminen sinne päiväkotiin...tyuo neiti on ollut nyt ihan mahdoton ja mulle tulee välillä mieleen, et onko ihan ok :ashamed:...vai mikä adhd on...jotenkin vaan tuntuu kurjalta kokoaikainen kieltäminen ja jäähypenkille laitto ( yläkerranraput )...mutta kun ei muu tehoa. Syöminen on mennyt aivan kamalaksi...eli en tiedä millä elää, mutta ei syö esim. aamulla yhtään mitään, kaikkea olen tarjonnut :(...joskus erehtyy vähän syömään ruokaa....Olisiko teillä mitään vinkkejä tähän meijän ruokailuun?...alan olla jo epätoivoinen, kun tuo neiti on aikas laiheliini ja lyhyt myös...nyt tuli vaan omaa napaa...plääh.
 
Matami,oon kyllä monilta kuullu että lähes pyhällä hengellä elelevät ipanat. Kyllä se teidän elli kuitenkin ihan pirteeltä vaikuttaa... Meilläkään ei aamupalaa juuri uppoo,syö oikeestaan vasta sitte iltaakohti enempi... määrät ei oo päätähuimaavia,mut jos muutama lusikallinen menee,niin oon ihan tyytyväinen=)Hoikkishan se Kappekin on,mutta pituutta on kyllä ihan kivasti.
Uhma on täälläkin ihan helvetillinen...ja sit kun on nyt ollu kipeenä niin maustaa kivasti tota meininkiä|OJatkuvasti saa olla kieltämässä ja jatkuvasti on kitinä ja valitusnarina päällä....
Ehkä teillä se päiväkoti tuo muutoksen ruokailuun ja tuo rotia muutenkin,toivossa on hyvä elää:p Tsemppiä huomiselle!
 
matami kuulostaa sun pimus ihan samanlaiselta ku meidän keskimmäinen. suunnaton sisupussi ja pyhällä hengellä elänyt pienestä asti. onhan tuo pienempi ku ikäisensä mut niin on meillä kyllä kaikki vaikka pojat syö ku hevoset =) tyttö ainut jonka kanssa väännetään joka hiton asia.
kyllä mä uskon että kaikki on hyvin..kasvu ja ikä tekee tepposia vaan. laitat ruuat ruokaaikaan pöytään ja jos ei syö niin elä sirkusta järjestä. välipalat pois ja seuraava ruoka sit ruoka aikaan.
pääsee paljon helpommalla ku ei tuputa. ne ku ei syö jos ne niin päättää.
tiedän että se tuntuu julmalle. mutta ajan kanssa toimii. nyt neiti jopa syö tosi hyvin.
mitä enemmän yritin sitä vähemmän söi. sit tein kylmästi tuon tempun niin pikku hiljaa alko ymmärtämään =)
poikien kanssa ei oo tätä ongelmaa ollut. mutta tyttö imee sitäkin enemmän mehuja kyllä. ja nukkumaan menot ihan kauheita sillä. nyt uhannut monta iltaa että sänky lähtee omaan huoneeseen ku nii kauheeta riehumista pitää että Timi ei saa nukuttua. ja oon väsynyt illalla sängystä jäähylle viemään enää. levottomia unia vaan molemmille tulee. nää on varmaan niitä kovempi luonteisia kavereita vaan =) ja kiitos ihanista sanoista. mä uskon et nää on taaksejääneitä muistoja vielä =)
ja oma vointi kohentunu niin paljon että oon jo saanu hienosti menetettyjä kiloja takaisin enkä enää luurangolta näytä =D et luulen että ollaan kuitenkin voitonpuolella kaikessa kun omakin mieli parempi ja jaksaa touhuta ihan mitä vaan =) ja ainainen väsymys on onneksi taakse jäänyttä elämää =) ja kaikesta parasta on ku vaaka näyttäää jo vitosella alkavaa eikä nelosella =) siitä olen hurjan ylpee et näytän jo elävältä yksilöltä =DDDD
tsemppejä ja jaksuja sulle arkeen tosi paljon..ja muista että ruuan edessä ne ei nälkään kuole =)
tiedän kyllä miten raskasta se on miettiä ravinnon saantia..

iso halaus kaikille..suunnattoman tärkeitä olette olleet kaikessa kun olette jaksaneet tukea odotusajasta lähtien mua ja jokaisen lapsen kohdalla. arvostan sitä enemmän ku uskotte.
 
Kasper on nyt sit alottanut uhman myös unissaan...sanoisinko että vähintään mielenkiintoista touhua|O Siis herää jossainkohtaa yötä meuhkaamaan jotain ei saa sitä tai ei halua jotain tms. sit ei millään rauhotu takas nukkumaan,vaan torkahtelee vaan välillä ja alottaa taas kitinän. Tuntikin siinä helposti vierähtää tapellessa. Alan oleen niin mitta täys tätä vaihétta. Tänään oli muuten onneks ok päivä,mutta pukemiset ja ulkoilut taas yhtä tuskaa:kieh:
 
Kurpitsalle tsemppiä! Kohta teillä on pienen pieni tuhisija! Tai ehkä jo onkin=)

Meillä kanssa on neiti välillä huono syömään. Tai vaihtelee kauheesti. Välillä huono ja välillä ei. On alkanut sanoa jo ennen maistamista: en tykkää. väkevää. Ja ruokia mistä tykkääkin, niin saattaa syödä vaan muutaman lusikallisen. Herkut kyllä uppois.
Pukemiset ja ulkoilut ei onneks ole vaikeita! Tsemppiä vaan niiden kanssa taisteleville!
 

Yhteistyössä