~ toukokuun toivotut 2008 alkuvuonna 2011~
- Viestiketjun aloittaja Jossu-71
- Ensimmäinen viesti
Onnea MAJJ! :hug:
Niin se meidänkin pikkuinen täyttää tänään 2 vuotta. Äidin fiilikset on sekavat...en tiedä kuinka monta vuotta nuo synnytyksen jälkeiset tunnelmat tulevat "vainoamaan" minua, kun tosiaankaan kaikki tunelmat ei ole kovinkaan positiivisia. Tietysti on hieman "itsekästä" toisen syntymäpäivänä märehtiä omia kokemuksiaan- mutta oli se sellainen h*vetti kropalle että en kykene vielä unohtamaan. Aina jos joudun ottamaan uusia lääkeitä pelkään että kurkku turpoaa umpeen (niin että en saa esim nukuttua) ja kun joku flunssa "ahdistaa" keuhkoissa, mieleen hiipii keuhkoveritulpat...Noista peloista kun pääsisi, vaan kun syyt jäi epäselviksi niin itsekään ei oikein osaa luottaa omaan kroppaan.
Tärkeintä kuitenkin on että kaikki meni loppuviimein hyvin. Tälläisinä päivinä vaan muistot palaa ristiriitaisina. Onneksi Netta on pitänyt huolen siitä että moni pelko on väistynyt. Miten voimmekaan olla niin onnekaita että molemmat tyttöset selvisivät kaikesta - terveinä? Ei tarvitse meidän enää lotota kun täyspotti on saatu :heart:
lapsien määrästä tässähän se nyt tietenkin on. Vaikka olisihan niitä toki muitakin vaihtoehtoja kuin biologinen lapsi. Tää tuntuu meille sopivalta määrältä ja kai tässä on jo sen verran mukavuuden haluinen että yövalvomiset ei enää oikein houkuta, jo siks etten ihan tyttönen enää ole. Ja ennen kaikkea, mä en ole maailman kärsivällisin ihminen ja siksi arki joskus uhmien kanssa tekee tiukkaa tai no ainakin pistää laskemaan tuhanteen useita kertoja. En halua monsteriäidiksi muuttua joten nyt mennään vielä niissä rajoissa joissa kykene oleen suhteellisen kärsivällinen
Niin se meidänkin pikkuinen täyttää tänään 2 vuotta. Äidin fiilikset on sekavat...en tiedä kuinka monta vuotta nuo synnytyksen jälkeiset tunnelmat tulevat "vainoamaan" minua, kun tosiaankaan kaikki tunelmat ei ole kovinkaan positiivisia. Tietysti on hieman "itsekästä" toisen syntymäpäivänä märehtiä omia kokemuksiaan- mutta oli se sellainen h*vetti kropalle että en kykene vielä unohtamaan. Aina jos joudun ottamaan uusia lääkeitä pelkään että kurkku turpoaa umpeen (niin että en saa esim nukuttua) ja kun joku flunssa "ahdistaa" keuhkoissa, mieleen hiipii keuhkoveritulpat...Noista peloista kun pääsisi, vaan kun syyt jäi epäselviksi niin itsekään ei oikein osaa luottaa omaan kroppaan.
Tärkeintä kuitenkin on että kaikki meni loppuviimein hyvin. Tälläisinä päivinä vaan muistot palaa ristiriitaisina. Onneksi Netta on pitänyt huolen siitä että moni pelko on väistynyt. Miten voimmekaan olla niin onnekaita että molemmat tyttöset selvisivät kaikesta - terveinä? Ei tarvitse meidän enää lotota kun täyspotti on saatu :heart:
lapsien määrästä tässähän se nyt tietenkin on. Vaikka olisihan niitä toki muitakin vaihtoehtoja kuin biologinen lapsi. Tää tuntuu meille sopivalta määrältä ja kai tässä on jo sen verran mukavuuden haluinen että yövalvomiset ei enää oikein houkuta, jo siks etten ihan tyttönen enää ole. Ja ennen kaikkea, mä en ole maailman kärsivällisin ihminen ja siksi arki joskus uhmien kanssa tekee tiukkaa tai no ainakin pistää laskemaan tuhanteen useita kertoja. En halua monsteriäidiksi muuttua joten nyt mennään vielä niissä rajoissa joissa kykene oleen suhteellisen kärsivällinen
Kiitos kaikille, toivotaan että nyt vain kaikki menee hyvin !
Poika: Myönnän että mä kävin kans aika usein tuola odotuspuolella lukemassa kirjotuksia, kun vasta vauvakuumeiltiin, niitä ja maha kuvia on niin kiva katsoa ! Toivotaan että teillekkin vielä annettais mahdollisuus saada kolmas kullan muru !
Jenni: Onnea kaksi vuotiaalle ! Se on jännä kuinka oma lapsi on vasta 2v7kk ja teidän toinen lapsi jo täyttää kaksi vaikka alunperin ollut samat lasketut ajat..
Hiusten pesusta sen verran, että meillä neiti osaa laittaa onneks silmät kiinni kun pesen shampoon pois, välillä onnistuu hyvin välillä vähän huonommalla menestyksellä. Meillä muutenkin kauhea minä itse- vaihe meneillään, että hiusten pesusta pukemiseen kaikki pitäis tehdä itse ja yhtään ei saa auttaa, tai jos kengät on väärässä jalassa ja siitä huomautetaan syntyy kamala itkupotkuraivari.. :headwall:
Repa: Teilläkin pian laskettu aika lähenee !
Poika: Myönnän että mä kävin kans aika usein tuola odotuspuolella lukemassa kirjotuksia, kun vasta vauvakuumeiltiin, niitä ja maha kuvia on niin kiva katsoa !
Toivotaan että teillekkin vielä annettais mahdollisuus saada kolmas kullan muru ! Jenni: Onnea kaksi vuotiaalle !
Se on jännä kuinka oma lapsi on vasta 2v7kk ja teidän toinen lapsi jo täyttää kaksi vaikka alunperin ollut samat lasketut ajat.. Hiusten pesusta sen verran, että meillä neiti osaa laittaa onneks silmät kiinni kun pesen shampoon pois, välillä onnistuu hyvin välillä vähän huonommalla menestyksellä. Meillä muutenkin kauhea minä itse- vaihe meneillään, että hiusten pesusta pukemiseen kaikki pitäis tehdä itse ja yhtään ei saa auttaa, tai jos kengät on väärässä jalassa ja siitä huomautetaan syntyy kamala itkupotkuraivari.. :headwall:
Repa: Teilläkin pian laskettu aika lähenee !
gallup kyllä se varmaan 3 olis se sopiva luku meille. Meillähän kaks neitiä:heart:et pitää sitä viel kerran kokeilla josko saatais poika aikaseks -isännän mieliks ei vaiskaan.. miehellä olis jo vauva kuume.. ehdottelee puoliks leikillään. Näki untakin et se oli pieni tyttö .. toisaalta ehkä se pieni tyttö tarkoittaakin veljen tulevaa pikkuista. Musta tulee täti. Mulla alkaa kahden vuoden opiskelu urakka.. mut toisaalta voishan sitä kolmosta alkaa miettii.. menee siin kuitenkin aikaa vaikka kuinka ... pikkasen kyllä pelottaa... oli niin tuskallista kun E.llä oli se riskilukuhässäkkä. Samanlaista tuskaa en haluis enää koskaan kokea. Mut mut.. toivottavasti meille viel yks pikkunen tuhisija suodaan :heart:
ei vaiskaan.. miehellä olis jo vauva kuume.. ehdottelee puoliks leikillään. Näki untakin et se oli pieni tyttö .. toisaalta ehkä se pieni tyttö tarkoittaakin veljen tulevaa pikkuista. Musta tulee täti. Mulla alkaa kahden vuoden opiskelu urakka.. mut toisaalta voishan sitä kolmosta alkaa miettii.. menee siin kuitenkin aikaa vaikka kuinka ... pikkasen kyllä pelottaa... oli niin tuskallista kun E.llä oli se riskilukuhässäkkä. Samanlaista tuskaa en haluis enää koskaan kokea. Mut mut.. toivottavasti meille viel yks pikkunen tuhisija suodaan :heart:Enkö mä muka ole kirjoittanut tän vuoden pinoon ollenkaan? Jotenkin kuvittelin kirjoittaneeni..
Hiihtäminen&luistelu on kokeiltu. Luistelusta tykkäsi jonkin aikaa ihan hulluna, pysyi pystyssä ja pääsi eteenpäinkin. Sitten se jotenkin meni siihen, että 2 minuuttia ja "äiti, en tahdo enää". Silti olis joka ikinen aamu kovasti menossa ja usein mennäänkin, kun tuossa on jää ihan vieressä. Hiihtäminen on ykköspuuhaa kanssa, saatiin Summerilta sukset lainaan ja niillä suihkitaan taloa ympäri. Tai siis köpötellään, vään on toi luistelutyyli hakusessa vielä.. Saa nähdä miten pian kyllästyy siihenkin, eihän näin pieni niin jaksa vielä kun ei sillai osaa eikä tarviikaan osata.
Lapsien määrä.. voi että. Istuin sunnuntain kaverin vauva sylissä ja huokailin. Mulla ei koskaan ennen ole ollut vauvakuume, ei edes silloin kun olin raskaana eikä ennen sitä. Nyt on. :heart: Ainahan mä olen vauvoista tykännyt, mutta.. niin. Tutut miehet alkaa kohta perua tapaamisia kun puhun vaan siitä, miten haluan vauvan. Oon jotenkin aina ajatellut että Eeva ei olis ainoa lapsi, mutta toisaalta oon luopunut toivosta jo kun ei ole edes miestäkään. Enkä sitten kovin vanhana tahdo enää lapsia. Tai niinhän mä nyt sanon. Kiva olis, jos Eeva sais joskus pikkusiskon tai -veljen, mutta ei se maailmaa kaada jos niin ei käy.
Hiusten pesu on kans yksi operaatio. Kun ei riitä pesu, tarvii hoitoaineenkin toi takkupesäke. Se huuhtelu on sen luokan taistelu että oksat pois, varsinkin kun jo siinä vaiheessa tarvii vähän selvitellä isoimpia takkuja. Ei suostu katsomaan kattoon niin että saisin jollain huuhdeltua ilman että vettä menee silmiin ja vaikka ne silmät olis nipistetty kiinni niin silti se on "kamalaa, äiti älä kiusaa!!". Jahtaan suihku tai kippo kädessä ympäri kylppäriä tai harhautan jollain niin suunnilleen saa joskus pestyä.. vaikka hauskuus alkaa vasta sen jälkeen kun pitää harjata hiukset.
kurpitsa, Pilates kuulostaa ihanalta! Täällä ei sellaisia voi harrastella, ikävä kyllä. Mulla on kans aina vähän ollut huono selkä ja senkin vuoksi oon nyt reilun vuoden käynyt jumpassa. Paljon helpompi olla. Nyt pitäis aloittaa yhdellä salilla, jossa on ihan selän ja selkävaivojen treenaamiseen tehty laite/ohjelma. Joululoman tein vatsalihaksia ihan hulluna eikä missään näy, mutta selässä tuntuu. Paremmalta.
Hiihtäminen&luistelu on kokeiltu. Luistelusta tykkäsi jonkin aikaa ihan hulluna, pysyi pystyssä ja pääsi eteenpäinkin. Sitten se jotenkin meni siihen, että 2 minuuttia ja "äiti, en tahdo enää". Silti olis joka ikinen aamu kovasti menossa ja usein mennäänkin, kun tuossa on jää ihan vieressä. Hiihtäminen on ykköspuuhaa kanssa, saatiin Summerilta sukset lainaan ja niillä suihkitaan taloa ympäri. Tai siis köpötellään, vään on toi luistelutyyli hakusessa vielä..
Saa nähdä miten pian kyllästyy siihenkin, eihän näin pieni niin jaksa vielä kun ei sillai osaa eikä tarviikaan osata.Lapsien määrä.. voi että. Istuin sunnuntain kaverin vauva sylissä ja huokailin. Mulla ei koskaan ennen ole ollut vauvakuume, ei edes silloin kun olin raskaana eikä ennen sitä. Nyt on. :heart: Ainahan mä olen vauvoista tykännyt, mutta.. niin. Tutut miehet alkaa kohta perua tapaamisia kun puhun vaan siitä, miten haluan vauvan.
Oon jotenkin aina ajatellut että Eeva ei olis ainoa lapsi, mutta toisaalta oon luopunut toivosta jo kun ei ole edes miestäkään. Enkä sitten kovin vanhana tahdo enää lapsia. Tai niinhän mä nyt sanon. Kiva olis, jos Eeva sais joskus pikkusiskon tai -veljen, mutta ei se maailmaa kaada jos niin ei käy.Hiusten pesu on kans yksi operaatio. Kun ei riitä pesu, tarvii hoitoaineenkin toi takkupesäke. Se huuhtelu on sen luokan taistelu että oksat pois, varsinkin kun jo siinä vaiheessa tarvii vähän selvitellä isoimpia takkuja. Ei suostu katsomaan kattoon niin että saisin jollain huuhdeltua ilman että vettä menee silmiin ja vaikka ne silmät olis nipistetty kiinni niin silti se on "kamalaa, äiti älä kiusaa!!". Jahtaan suihku tai kippo kädessä ympäri kylppäriä tai harhautan jollain niin suunnilleen saa joskus pestyä.. vaikka hauskuus alkaa vasta sen jälkeen kun pitää harjata hiukset.
kurpitsa, Pilates kuulostaa ihanalta! Täällä ei sellaisia voi harrastella, ikävä kyllä. Mulla on kans aina vähän ollut huono selkä ja senkin vuoksi oon nyt reilun vuoden käynyt jumpassa. Paljon helpompi olla. Nyt pitäis aloittaa yhdellä salilla, jossa on ihan selän ja selkävaivojen treenaamiseen tehty laite/ohjelma. Joululoman tein vatsalihaksia ihan hulluna eikä missään näy, mutta selässä tuntuu. Paremmalta.
poika: pieni on teilläkin..meillä pituus hurjat 83cm... =)
lapsiluvusta: mä oon siitä viidestä aina haaveillut..ja nyt tuntuu että näin on hyvä ja elämä lapsien osalta pikku hiljaa asettuu uomiinsa..mies tosin yllätti ja sanoi että jos joskus pikku nelonen vielä ilta tähdeksi tehtäisiin..mut ite en osaa suhtautua siihen asiaan kun noi raskaudet on ollut ihanuudesta kaukana. kaikki kolme ollut tosi vaikeita ja ongelmia täynnä. en usko että musta on enää henkisesti siihen vaikka haluaisin.
läheisillä nyt niin vaikeaa ja otan äärettömän henk.koht. kaiken. pystyisin auttamaan jos tilanne olisi tavallaan erilainen. ja se voisinkin olla jos olisin itse valmiimpi kaikkeen. ja kauhean paha omatunto siitä että en voi auttaa oman tilanteeni takia ihmisiä jotka ovat mulle rakkaita ja tarvitsisivat apua nyt tosi paljon. tuntuu että matto vedetään alta nyt niin vauhdilla. eikä mitään tietoa miten kaikki päättyy...sen tiedän ettei hyvin. voimaton olo kaikesta :'(
mä aattelin et tää vuosi lähtis paremmin käyntiin mutta ei niin ei. =(
illalla oli niin paha olla jo että lähdin Hevoseni kanssa pimeään metsään..se oikeesti mulle ihan parasta terapiaa varsinkin asioista mistä ei halua puhua.. ja huonosti siinä meinas käydä. Hevonen säikähti hirveä pimeässä ja suuntasi suoraan kohti tietä mistä tuli rekka. silloin aattelin et nyt on kaikki tässä. ihmeen kaupalla sain vielä käännettyä sen hankeen ja päästiin kotiin molemmat säikähtäneinä..eikä onneks sattunut mitään..
mutta onni näin edes tässä asiassa.
lapsiluvusta: mä oon siitä viidestä aina haaveillut..ja nyt tuntuu että näin on hyvä ja elämä lapsien osalta pikku hiljaa asettuu uomiinsa..mies tosin yllätti ja sanoi että jos joskus pikku nelonen vielä ilta tähdeksi tehtäisiin..mut ite en osaa suhtautua siihen asiaan kun noi raskaudet on ollut ihanuudesta kaukana. kaikki kolme ollut tosi vaikeita ja ongelmia täynnä. en usko että musta on enää henkisesti siihen vaikka haluaisin.
läheisillä nyt niin vaikeaa ja otan äärettömän henk.koht. kaiken. pystyisin auttamaan jos tilanne olisi tavallaan erilainen. ja se voisinkin olla jos olisin itse valmiimpi kaikkeen. ja kauhean paha omatunto siitä että en voi auttaa oman tilanteeni takia ihmisiä jotka ovat mulle rakkaita ja tarvitsisivat apua nyt tosi paljon. tuntuu että matto vedetään alta nyt niin vauhdilla. eikä mitään tietoa miten kaikki päättyy...sen tiedän ettei hyvin. voimaton olo kaikesta :'(
mä aattelin et tää vuosi lähtis paremmin käyntiin mutta ei niin ei. =(
illalla oli niin paha olla jo että lähdin Hevoseni kanssa pimeään metsään..se oikeesti mulle ihan parasta terapiaa varsinkin asioista mistä ei halua puhua.. ja huonosti siinä meinas käydä. Hevonen säikähti hirveä pimeässä ja suuntasi suoraan kohti tietä mistä tuli rekka. silloin aattelin et nyt on kaikki tässä. ihmeen kaupalla sain vielä käännettyä sen hankeen ja päästiin kotiin molemmat säikähtäneinä..eikä onneks sattunut mitään..
mutta onni näin edes tässä asiassa.
Repalle jaksamista raskaaseen päivään :hug: Miten olet jaksellut?
Äitini nukkui pois toissayönä, kahen aikaa. Rauhallisesti kolme kertaa vetäsi syvään henkeä ja nukkui. :'( Onneksi ehdin olla äitin luona "lomalla", 12-14h päivässä istuin vierellä, yöksi en enää voinut jäädä kun ois varmaa levinny sitte jo pää. Kotona sen oman väsymyksen määrän huomasi.
Äitini nukkui pois toissayönä, kahen aikaa. Rauhallisesti kolme kertaa vetäsi syvään henkeä ja nukkui. :'( Onneksi ehdin olla äitin luona "lomalla", 12-14h päivässä istuin vierellä, yöksi en enää voinut jäädä kun ois varmaa levinny sitte jo pää. Kotona sen oman väsymyksen määrän huomasi.
Sarbba,osanottoni suureen suruun ja kovasti voimia ja jaksamista :hug:
Minä tosiaan saatoin eilen isäni viimeiselle matkalle:'( Raskas päivä oli,mutta tavallaan puhdistava...fyysisesti reissu oli helpompi vaikka odotin tän mahani kans ongelmia. Kai se nyt sit vaan on ymmärrettävä et ei se iskä enää takas tule....
Minä tosiaan saatoin eilen isäni viimeiselle matkalle:'( Raskas päivä oli,mutta tavallaan puhdistava...fyysisesti reissu oli helpompi vaikka odotin tän mahani kans ongelmia. Kai se nyt sit vaan on ymmärrettävä et ei se iskä enää takas tule....
Sarbba Osaanotto suureen suruun ja kovasti voimia Sinulle :hug:
Repa yhdyn Jossun sanoihin, suru työ alkaa tuosta vasta kun ns. pakolliset asiat on hoidettu (kuulostaa tosi karulta, mutta sitähän ne ensimmäiset viikot on, asioiden järjestelyä)
Meillä takana pienemmän 2v neuvola. Pitkiä tyttöjä meillä kyllä, nyt saatiin Netalle lukemat 88,5cm ja 11,2kg. Hieman lyhmpi ja kevysempi tämä kakkonen kuitenkin on kuin esikko 2 vuotiaana.
Repa yhdyn Jossun sanoihin, suru työ alkaa tuosta vasta kun ns. pakolliset asiat on hoidettu (kuulostaa tosi karulta, mutta sitähän ne ensimmäiset viikot on, asioiden järjestelyä)
Meillä takana pienemmän 2v neuvola. Pitkiä tyttöjä meillä kyllä, nyt saatiin Netalle lukemat 88,5cm ja 11,2kg. Hieman lyhmpi ja kevysempi tämä kakkonen kuitenkin on kuin esikko 2 vuotiaana.
Nemika, kurjaa että sun vuosi on lähtenyt huonosti liikkeelle:/ onneks ette jääneet rekan alle!
Mä niin odotan kevättä. Sitä on niin pirtee ja kaikkee kun aurinko alkaa lämmittämään. Pari kuukautta kun sais kulumaan nopsaan. Mun mielestä tammikuu on aina ollut tosi pitkä ja masentava kuukausi.
Pianhan nuo meidän lapsokaiset täyttää jo kolme! onpas aika mennyt nopeeta.
Myöhästyneet onnittelut Jennin 2 vuotiaalle! :heart: Teillä on siellä kaksi isoa tyttöä!
Mä niin odotan kevättä. Sitä on niin pirtee ja kaikkee kun aurinko alkaa lämmittämään. Pari kuukautta kun sais kulumaan nopsaan. Mun mielestä tammikuu on aina ollut tosi pitkä ja masentava kuukausi.
Pianhan nuo meidän lapsokaiset täyttää jo kolme! onpas aika mennyt nopeeta.
Myöhästyneet onnittelut Jennin 2 vuotiaalle! :heart: Teillä on siellä kaksi isoa tyttöä!
ja murhekryyni astuu taas paikalle..tunti sitten kotiuduttu keskussairaalasta. päivällä soitettiin ambulanssista että meidän teini on kyydissä. koulukaveri oli rempassu sen takaa päin nurin ja potkassut..polvi kokonaan ylösalaisin sijoiltaan..leikkuusaliinhan se touhu meni..
mä en oikeasti ymmärrä mistä näitä riittää..päivystyspolikin on jo niin tuttu paikka et siellä liikkuu vaikka silmät kiinni..
ja mä kiehuin niin kauheasti tuosta asiasta nyt ja päätin et tämä ei jää tähän..ilman syytä jos tullaan päällle ja saadaan toinen ambulanssiin asti saati sit leikkauspöydälle niin mun huumori on aika vähissä. ensi viikolla sit magneettikuvaus jalkaan ja viikon päästä lääkärille uusiksi aika.
se oli tosissaan ihan kauhean näköistä miten jalka voi mennä ylösalaisin toisella ja se kauhea kipu mitä piti katsoa..
mutta tää on jo niin meidän touhua et kotona kukkii niin musta huumori kuka lähtee seuraavana ja mitä tapahtuu...
mä en oikeasti ymmärrä mistä näitä riittää..päivystyspolikin on jo niin tuttu paikka et siellä liikkuu vaikka silmät kiinni..
ja mä kiehuin niin kauheasti tuosta asiasta nyt ja päätin et tämä ei jää tähän..ilman syytä jos tullaan päällle ja saadaan toinen ambulanssiin asti saati sit leikkauspöydälle niin mun huumori on aika vähissä. ensi viikolla sit magneettikuvaus jalkaan ja viikon päästä lääkärille uusiksi aika.
se oli tosissaan ihan kauhean näköistä miten jalka voi mennä ylösalaisin toisella ja se kauhea kipu mitä piti katsoa..
mutta tää on jo niin meidän touhua et kotona kukkii niin musta huumori kuka lähtee seuraavana ja mitä tapahtuu...
Morjesta piiiiiiiiitkästä aikaa. Täällä puhuu KirsikkaTomaatti. Oon hukannu tunnarit ja nyt olen sitten Elämän Ilo täällä. Lukasin nopeesti menneitä. Kaikille tasapuolinen ajatus ja hali suruun. Ja tietty paljon ajatuksia elämän iloihinkin. Maija on hauska pieni taaperoinen, voi hyvin ja todellinen ilo meidän koko perheelle. Vaikka niin vannottelin Maijaa odottaessani että lapsiluku jää sitten tähän...niin plussalla ollaan ja syyskuussa joskus sitten perhe saa lisäystä. Olen todellinen suurperheen äiti Plussasin vasta pari päivää sitten enkä siis tiedä laskettua aikaa. Hiphei. Noh, mutta palstaillaanpa ja voidaan makoisasti.
Plussasin vasta pari päivää sitten enkä siis tiedä laskettua aikaa. Hiphei. Noh, mutta palstaillaanpa ja voidaan makoisasti.