Toukokuun Tömistelijät 2016 *Toukokuussa*

Sitä piti vielä kysyä, että onko normaalia että vauva kitisee nälkää ja kuitenkaan einjaksa syödä kun viitisen minuuttia kunnes nukahtaa? onko se jotain lohtutissin tarvetta

 

Henttis mä muistan ainakin itse tämän ja esikoisenkin kohdalla googlettaneeni vauvan nukkumista (kun alkuun olleet hereillä vaan pikaisen syömisen ajan). Eli sanoisin että kuulostaa normaalilta n 2-3vko ikäisinä se nukkuminen onkin sitten loppunut

Mites muut, röyhtäytättekkö vauvaa öisin?
Täällä aamuyöt yhtä ähinää kun ilmaa jää mahaan kun nukahtaa syödessä, niin en ole raaskinut nostaa pystyyn. Aamuyöllä tänään sitten käänsin vatsalleen nukkumaan, niin Johan alkoi piereskely ja pitkään nukkui..

Eilen oli typyllä lääkäriveuvola ja kaikki kunnossa. Painoa tulee reippaasti pituuteen nähden, nyt 4500g ja 53cm aikamoinen pullero siis..

Mimmi & typy 6vko

 

Onnea henttis vauvasta! Tulihan hänkin viimein maailmaan

Jos sitä synnytyskertomusta koitan vähän kertoa... kolme viikkoa sitten ti-iltana alkoi tulla kipeitä supistuksia vajaan puolen tunnin välein. Nukkumaan mennessä herätin miehen ja kerroin että voi joutua aikaisin heräämään. Läpi yön tuli supistuksia jotka piti hereillä, nukuin aamuyöstä pari tuntia. Lapsenvahdin soitin aamulla seitsemältä meille, ja mies kävi töissä tunnin verran, sitten soitin jo kotiin. Kipeitä suppareita tuli 5-30min välein koko päivän ja lopulta lähdettiin sairaalaan, jossa oltiin kolmen aikaan. Makasin käyrillä ja kätilö kokeili kohdunsuun, kertoi että on epäkypsä tilanne, voitte mennä kotiin! En meinannut uskoa korviani, kun teki jo niin kipeetä. Mutta supisti harvakseltaan. No me ajettiin tunnin matka takaisin kotiin ja tunsin koko ajan että ajetaan väärään suuntaan... Pari tuntia sinnittelin kotona ja lapset katsoi ihan silmät pyöreinä, kun äiti nojasi pöydän kulmaan ja puuskutti ääneen. Sairaalassa oltiin takas noin 21.20 ja taas käyrille makaamaan. Supistukset tiheni ja koveni, ja lopulta kymmenen aikaan sanoin miehelle että nyt hälytä kätilö tänne kun minua ponnistuttaa. Kätilö tuli ja koitti kohdunsuun, ja siellä oli paikat auki 7cm. Sitten lähdettiin kävelemään synnytyssaliin, ja tuntui kauhean pitkältä matkalta. Ei kuulemma ollut Halusin puudutuksen mutta anestesialääkäri oli kiinni muualla, menisi puoli tuntia. Gynekologi oli kiinni myös, ei päässyt antamaan kohdunkaulan puudutetta. Koitin ottaa ilokaasua ja supistuksia tuli ihan taukoamatta. Aiemmissa synnytyksissä olen saanut aina selkäydinpuudutteen ja se on ollut taivas... Nyt vaikersin ja ulisin, teki tosi kipeetä! Mutta eipä se kauan kestänyt, kätilö kokeili tilanteen 22.48 ja samalla loiskahti lapsivedet, ja tytön pää syntyi. Kätilö sanoi että älä ponnista, ja minä yritin pidätellä mutta kohtu teki tehtävänsä ja työnsi loppuvauvan ulos 22.50. Mies on kertonut synnytyksestä, että se oli oikea elokuvasynnytys. Kätilö siis ei ehtinyt pukea toista hanskaa käteen, ja otti vauvasta kopin lähes puolen metrin päästä. Vauva syöksyi ulos. Onneks ei oltu enää matkalla, olisi syntynyt autoon. Ehdittiin olla sairaalassa 1,5h. Ei tarvinut ommella ja toivuin nopeasti.

Se vaan jäi mietityttämään, kun meidät passitettiin kotiin päivällä. Olin kuitenkin viidettä lasta synnyttämässä, ja tiesin tasan tarkkaan että minulla oli jo synnytyssupistukset menossa, ja teki jo kipeetä. Ja olin valvonut edellisen yön niin en millään jaksanut jäädä kaupungille pyörimään ja odottamaan supistusten tihenemistä. Oisinkin ollut melkoinen näky puuskuttamassa jossain ostoskeskuksessa

Loppu hyvin kaikki hyvin

 

Metsäruusu kiva lukea sun synnytyskertomus, mutta huh kuinka vauhdilla sieltä onkaan sitten tultu! Vähän uskomattomalle kuulostaa tuo sairaalan toiminta, luulisi että kuuntelisivat paremmin kun on jo kokemusta useammasta synnytyksestä..

Ja kiitos pirpana ja mimmi noista nukkuma-asia neuvoista, koitan relata ja nauttia siitä kun nyt nukkuu.



Meillä kävi eilen neuvolan täti kotikäynnillä. Neito kirinyt syntymäpainon kiinni sen kyllä huomaa poskista. Melkein päivittäin näyttäisi tulevan leuka lisää.. Ihana oli kuulla positiivista palautetta, kun jotenkin stressaa saako vauva tarpeeksi maitoa ja miksi se pulauttelee ymym. Niin oma mieli ainakin rauhoittui.
Saatiin myös lupa nukuttaa ulkona ja olla öisin herättelemättä. Viime yönä mini päättikin nukkua 21:15-7 yhdellä tunnin tankkaustauolla, en valita.
Omasta voinnista sen verran että kiloja tuli 10kg, joista 4kg jäi synnärille ja nyt jäljellä enää 3kg. Käydään pitkiä ja hitaita lenkkejä päivittäin ja ihan huomaa miten jaksaa paremmin päiväpäivältä.
Itkuherkkyys on kyllä aivan uskomatonta, varsinkin silloin tulee järkyttävä märy kun pitää puhua synnytyksestä tai siitä kuinka tyttö kasvaa..