Toukokuun tiitiäiset 2015 *tammikuussa*

Apua! En saa nukuttua! ensin ei väsytä ennen puoltayötä ja sitten kun nukahdan, herään neljältä vikeänä syömään, nälkä!!

Mitäs sairaalakassiin?

Itse olen pakannut minulle puhtaan vaatekerran kotiinlähtöön (alushousut, imetysliivit,sukat, paita ja housut), deodorantin, hammasharjan ja tahnaa, meikit, hiusharjan, kännykän laturin, Kuukautissiteitä, liivinsuojia. Miehelle käteistä rahaa kanttiinia ja parkkimaksua varten, kamera ja kameran laturi. Vauvalle kotiinlähtövaatteet (pitkänhihainen body, sukkahousut, housut, sukat, tumput käsiin, pipo, haalari), tutin, harson, tuttiketju, puhdistuspyyhkeitä.

Muuten olen varautunut antamalla lapsenvahdille kotimme vara-avaimen, koittanut pitää jääkaapissa simppeliä perusruokaa ettei tarvii lapsenvahdin käydä kaupassa ja kaatanut gerbiileille runsaasti evästä jos sattuu että lähden niin kukaan ei taatusti muista että meillä asuu jyrsijöitä.. Miehen huolenaihe numero yksi on että molemmissa autoissa on tankki täynnä! On sitten mistä valita kummalla autolla lähtee!!

Meillä on sairaalaan 100km matkaa ja itse sen taitan ambulanssilla jos en lähde suunnitellusti käynnistykseen. En halua miestä kätilöksi jos käy kuin viimeksi että aukesin 8cm kertarysäyksellä ja synnytin puolessa tunnissa.

Kyllä se vaan kovasti mielessä pyörii kaikki, pieni pelkokin. Illalla vauva porasi itseään häpyluuhun ja se koski niin että huusin. Alkoi jännittää liekkö tuo kivulias synnytys tällä kertaa.. Vielä viikko ja käynnistyaikakin on jo ihan totista totta!

38+6

 

Univaikeudet on kyllä syvältä. Mulla taitaa olla asiat aika hyvin, kun nukun nyt paremmin kuin aiemmissa raskauden vaiheissa. Aluksi nukkumaan menon jälkeen saatan joutua käymään vessassa noin tunnin välein ja usein en ehdi nukahtaakaan ennen ensimmäistä pissahätää. Mutta sitten yleensä saan nukuttua pidempiä pätkiä ja saan melko hyvin unen vessassa käyntien jälkeenkin. Ihan hyvä, kun tosiaan olen syyskuusta tänne kevääseen asti herännyt yleensä 1-2 tunnin välein vessaan joka ikinen yö. Nyt ehkä saa vähän kuitattua univelkoja ennen kuin vauva syntyy. Tai ainakin nukuttua paremmin. Sekin jo paljon. Pientä ongelmaakin toki on... Kädet on alkaneet puutumaan öisin. Ilmeisesti turvotus ja kyljellään nukkuminen ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Ja asennon vaihtaminen on melkoisen epämiellyttävää. Vatsaan sattuu välillä ihan tosissaan. Samaten, kun nousee vessaan, niin se käy kipeää mahaan ja toisinaan tuntuu, että pissa tulee housuun, kun paine rakkoon on niin kova.

Mie pakkailin sairaalakassiin itselleni parit imetyspaidat, olohousut, farkut, villasukat + sukkia, sisäkengät, kirjan + ristikkolehden, liivinsuojia, siteitä, peseytymisvälineistöä ja tietenkin kolme pientä levyä suklaata, pussin pähkinöitä sekä Hopeatoffeeta. Etten vallan nälkiintymään pääse siellä. Imetysliivit puuttuu vielä ja pelottelin miestä, että jos lähtö tulee ennen kuin ehdin liivit hankkia, niin ne jää hänen vastuulleen. Tilasin eilen yhdet Boobin liivit, joten eiköhän tämäkin ole kohta kunnossa. Mulla ei ole rinnat kasvaneet yhtään edelleenkään niin vaikea arvioida, minkä kokoisiksi rinnat paisuu. Nuo liivit on nyt sitten sellaiset joustavat ja vain kokoa isommat kuin nykyiset. Jospa ne nyt ensihätään kävisivät. Pitää sitten ostaa lisää, kun maito on noussut ja koko paremmin selvillä. Niin sinne kassiin... Sitten tietenkin pakkasin vauvalle kotiutumisvaatteet eli myssyn, tumput, bodyn, pöksyt ja sellainen kevyesti topatun trikoopuvun päällysvaatteeksi. Puku on kyllä kokoa 62 cm ja vauva varmaan hukkuu siihen. Käyn ehkä ostamassa pienemmän, jos jostain kaupasta löydän. Nyt alkaa olla tarjolla kauheasti kesävaatteita niin voi olla tuollaisen vähän paksumman löytäminen vaikeaa. Onneksi vieressä on kauppakeskus, jossa on Lindex, Kappahl, H&M, Polarn o pyret sekä Metsola. Ehkä jostain niistä löytyy sopiva puku. Tutin nauhoineen voisin vielä pakata kassiin niin sitten olisi varmaan kaikki kamppeet kasassa. Neuvolakorttia säilytän kassin päällä niin tulee sekin mukaan, jos kiireessä pitää lähteä.

Eilinen ilta oli melko mielenkiintoinen. Vauva möyri vatsassa varmaan jonku 6-7 tuntia liki putkeen. Mietin jo, että tuleeko se ulos vatsanahkan läpi vai oikeaa reittiä. Ja sitäkin ehdin jo pohtia, että pitääkö tästä olla huolissaan... Että onko sillä joku hätä, kun möyrii ja möyrii vain. Välillä piti hetken taukoja, mutta enimmäkseen jumppasi ja oikein viimosen päälle jumppasikin. Mulla pullotti vatsakin milloin mihinkin suuntaan ja välillä oli todella tukala olo. Samalla tietenkin myös vähän supisteli ja selkää jomotti. Hetkittäin olin jo vähän toiveikas, että synnytys käynnistyy, mutta eipä nyt sentään niin pitkälle päästy. Jossain vaiheessa vauva sitten rauhoittui, kun olin jo hyvän tovin yrittänyt nukkua. Edelleenkin kyllä liikkui, mutta vähemmän rajusti. Tänään onkin sitten oltu hyvin rauhallista tyttöä. Liikkeitä on onneksi tuntunut, mutta taitaa tänään olla lepopäivä eilisen jäljiltä. Eikä kyllä hulluna haittaa, kun se oli jonkin verran raskasta mullekin ja se jatkuva pyöriminen aiheutti vatsakivun. Voisi kuvitella, että tuolla enää ole kauheasti tilaa jumppailla, mutta ilmeisesti sitä tilaa on tai sitten ahtaassakin voi suunnilleen heittää voltteja niin tahtoessaan.

Mulla ei ole nyt muutamaan päivään ollut sellaista viiltävää kipua, mitä oli aiemmin. Se on ollut ilmeisesti juuri sitä, kun vauva on porannut häpyluuhun. Muutaman kerran on pitänyt ihan ääneen parahtaa ja kirotakin, kun se kipu on aika mojovaa. Ihan kuin veitsellä viillettäisiin sisuksissa. Neuvolan täti puhui jotain, että vauvan pää olisi nyt mennyt häpyluun ohi ja siksi sitä kipua ei enää ole. Eikä luu ollut enää niin aristava tunnustellessa kuin aiemmin. En sitten tiedä tajusinko puheet oikein... Eikö se vauva ole sitten jo todella alhaalla, jos pää on jo häpyluun ohi? Pitää vissiin vähän tutkailla naisen anatomiaa. Tosin alhaalla sen todettiin olevankin, mutta ei vielä kiinnittynyt. Ei silti enää ollut samalla tavalla "heiluva" kuin edellisellä neuvolakäynnillä. Terkkahan myös vähän painoi vauvaa alaspäin ja sehän aiheutti heti kunnon paineen tunteen kohdunsuulla. Saapa nähdä, miten sitten ensi kerralla. Seuraava käynti on 4.5. vaikka sehän voi jäädä väliin, jos vauva päättää lytätä meidän hienot vappusuunnitelmat syntymällä silloin.


Oodikas 37+3

 

Mjääh, nukkuminen on vissiin lopullisesti historiaa kun pari tuntia yössä riittää.. Tyhjentelen täällä vatsaa jos keskellä yötä... Tyhjentymisen piti lupailla alkavaa synnytystä, mutta johan tässä on viikko istuttu pöntöllä..

Vauva ei enää juuri liiku. Aamuisin ei juuri ollenkaan ja iltaisin tulee muutama muljahdus, ehkä joku pieni potku. Hiljainen on tämä kaveri ollut muutenkin edelliseen lapseen verrattuna. Jospa se ois vaikka vähän rauhallisempi yksilö, en laittaisi vastaan ollenkaan..

Olen todella turvoksissa. Jalkapöytä on pullea pulla ja sormet ei taivu nyrkkiin. Lapsi painaa häpyluuta. Kuulostaa oudolta että se voisi laskeutua sen ohi.. Mulla on nyt mennyt myös nivuset ja sisäreidet kipeäksi. Supistuksia on päivittäin ja useammin, mutta ei vieläkään kovin kivuliaita. Nyt ne kyllä jo kestävät pidempään ja tuntuvat ensin vatsalla ja siitä selässä ja reisissä.

Ihan jännää, että viikon päästä maanantaina minä makaan sairaalassa käynnistyksessä. Oikeastaan, ei tunnu enää yhtään että ois kiire!!! :snotty:

Ja muoks. Viikkoja poksuu 39+0

 

Miehellä oli herätys neljältä ja enpä nyt sitten saanut sen jälkeen unta. Kannatti leuhkia sillä että saan nukuttua hyvin.

(Laura)a piti kiittää parkkirahavinkistä. Meillä ei ole juuri koskaan käteistä niin pitää nyt hankkia jokunen lantti lompakkoon odottamaan. Mieskin totesi ettei hänellä ole käynyt mielen vieressäkään koko parkkiraha. Vähemmän stressiä kun senkin puolen tietää olevan hoidossa.

Miehän jään yksin tänne lätisemään kun sullakin on jo käynnistyspäivä tiedossa ja se on ihan kohta. Mie esitin vatsaan toiveen että vapun jälkeiselle viikolle voisi ajoittaa syntymisen. Tilasin nimittäin sen ison haalarin tilalle uuden. Tässäpä oiva syy ajoittaa syntymä. Minun tuurilla tämä kuitenkin menee yliajan mutta toivoahan saa edelleenkin. Huhtikuisten puolelta olen lukenut hieman epäonnisista käynnistämisistä. Toivottavasti itse moisen vältän ja (Laura) sullakin menee paremmin jos vauva ei itsekseen tule ennen sitä.

 

Synärille soitin sovitusti nuista sokereistani ja miten uusi insuliiniannostus on edelleen floppi. Nyt ne siellä miettii ehtisinkö käynnistykseen tänään..|O Kun liikkeitäkin on huonosti.. Mutta. Hitsi. Ei tunnu enää yhtään että ois kiire... Ens viikolla ehtisi ihan mainiosti.. Hui ja hyi ja paniikki ja apua! :O

 

Synärille soitin sovitusti nuista sokereistani ja miten uusi insuliiniannostus on edelleen floppi. Nyt ne siellä miettii ehtisinkö käynnistykseen tänään..|O Kun liikkeitäkin on huonosti.. Mutta. Hitsi. Ei tunnu enää yhtään että ois kiire... Ens viikolla ehtisi ihan mainiosti.. Hui ja hyi ja paniikki ja apua! :O

Ohoh, mikä käänne. Voisi itsellänikin mennä pasmat sekaisin, jos sanottaisiin, että tulehan käynnistettäväksi jo tänään. Kärsimättömänä vauvaa odotan, mutta näin nopea aikataulu voisi olla liikaa silti. Miten sulle kävi? Soittivatko, että alahan tulla? Jännää, jännää.

Mie olen tullut siihen tulokseen, että kohtuni on kuin jumppasali. Tyttö jaksaa möyriä, potkia sekä nyrkkeillä ja vaihtelee puolelta toiselle tuon tuostakin. Hyvä näin, niin ei tarvitse hätäillä ja laskea liikkeitä.


Oodikas 37+4

 

Minä olen käynnistyksessä parhaillaan. Melko kipeästi jo supistaa. Huomenna on jo vauva sylissä. <3

 

Tsemppiä ja onnea koitokseen! Toivottavasti kaikki menee sujuvasti.

 

Eilen tulin siis käynnistykseen. Sain klo 19:00 zytotecit suunkautta ja supistukset alkoivat heti. Tiuhaan tahtiin tuli supistuksia, mutta kivuliaisksi niitä ei voinut kutsua eikä paikat niillä lähteneet aukeamaan. Mies lähti kotiin ennen puoltayötä ja minä yritin nukkua.

Vauva ei liikkunut juuri ollenkaan joten jouduin synnytyssaliin käyrälle tarkkailuun. Siellä menivätkin yllättäin lapsivedet spontaanisti klo 03 ja supistukset muuttuivat heti kivuliaiksi ja tiheiksi. Hengittelin ilokaasua ja soitin miehen takaisin. Mies lähti ajamaan 100km päästä kotoamme.

Kivut oli melkoiset ja pyysin epiduraalin joka ei auttanut. Sain myös kohdunkaulanpuudutteen, mutta sekään ei auttanut. Ilokaasulla pärjäilin sitten. Klo 05 piti alkaa ponnistaa, samaan aikaan mies tuli sairaalaan ja klo 05:25 lapsi syntyi. Tyttö jolla elopainoa 3400g. Pituutta ei taidettu edes mitata.

Nyt täällä nuuskutellaan ja ihmetellään ja ollaan ihan ööaapisena ja väsyneennä, mutta hämmentyneenä..

 

Onnea onnea, (Laura)! :flower: Aika nopeastihan se tyttö sieltä sitten syntyi vesien menon jälkeen. Eikä nyt muutenkaan mikään pisin synnytys. Kunpa itsellänikin sitten puhuttaisiin korkeintaan ykkösellä alkavista tuntimääristä. Mutta pelkopotilas täällä paniikissa lukee, miten puudutteet ei ole auttaneet... Oliko siellä amatöörit pistämässä vai mitä ihmettä?! Kuitenkin olet hengissä asiasta kertomassa niin kipuun ei siis ilmeisesti kuole. Ja hei, oliko vauvalla sokerit kunnossa?

 

Puudutteet ei toimi välttämättä kuulemma jos synnytys etenee kovin nopeasti. Näin kätilö arveli. Hengissä siitä selviää kuitenkin! Vauvan sokerit on hyvät ja voi olla vierihoidosssa.

 

Pikaviestiä täältä sairaalasta. Eli perjantaista asti olen täällä maannut kun sappivaivat äityivät niin pahoiksi että en pystynyt syömään enää juuri mitään. Vauva tieten jo painoi sen verran ylämahalle että pahensi tilannetta. Maanantaina aloitettiin käynnistys vaikka viikkoja silloin vasta 35+5. Ballonki laitettiin klo 10 ja klo 13 se jo plumpsahti pois. Aiheutti muutamia napakoita supistuksia jotka jatkuivat hetken ballongin ulostulon jälkeen. Jouduin pyytää kipupiikin sappikohtauksen takia ja se lopetti supparit siihen. Tänään (tai eilen jos kellonaikaa katsoo) sain kolme annosta cytoteciä suunkautta klo 10, 14 ja 18. Viimeisin sai aikaan jo ihan napakoita suppareita mutta mitään edistystä ei ollut klo 22 mennessä tapahtunut joten kipupiikki kankkuun ja huomenna taas uusi yritys.

Huomenna (tänään) onkin onneksi rv 36+0 joka itselläni on tietynlainen virstanpylväs sillä silloin vauvalla on suuremmat todennäköisyydet päästä vierihoitoon eikä joutua keskolaan. Toki aika näyttää miten käy. Arvasin että käynnistäminen olisi hankalaa näin pienillä viikoilla, mutta toivonmukaan maaliin päästäisiin vielä tällä viikolla. Harmittaa esikoisen puolesta kun ei yhtään tiedä milloin täällä alkaa tapahtua eli poika on ollut mummolla nyt kaksi päivää hoidossa kun mies on ollut mun tukena täällä sairaalassa. Ei sillä, poika tykkää kovasti olla mummolla ja mummo mielellään hoitaa poikaa eli harmitus on ainoastaan mun päässäni. ?

Onnittelut vauvojen johdosta jo nyyttinsä saaneille! Synnytyskertomuksia lisää odotellessa! ????

Haave ja tytsy 36+0

 

Tsemppiä, Haave! Ei mikään optimaalisin tilanne ja varmasti tympii kun on kipuja eikä synnytyskään käynnisty. Onneksi kuitenkin jo hyvät viikot niin vauvalla ei hätää vaikka etuajassa syntyisikin. Yksi huoli vähemmän ja toivotaan että saat vauvan vierihoitoon sitten.

Mie meinaan tulla hulluksi öisin kun mahanesteet hyppii suuhun. Alkuun tätä kävi vain ehkä kerran tai pari yössä etenkin jos olin syönyt illalla raskaasti. Nyt on ihan sama mitä olen päivällä syönyt niin yöllä herään monta kertaa siihen kun hapot on suussa ja meinaan tukehtua. Parina viime yönä olen sitten valvonut pahimman kohtauksen ohi eli pari kolme tuntia. En siis uskalla nukahtaa kun se tukehtumisen tunne on niin ikävä. Hdreillä ollessa sen yleensä ehtii tuntea kun nesteet pulpahtaa niin ei usenkaan mene samanlaiseksi yskimiseksi kuin yöllä.

 

Pikainen ilmoitus! Pikkuinen tyttö 2640g syntyi eilen 30.4 klo 15.29. Synnytys kesti vain 2h45min kun vauhtiin päästii. Tyttö pääsi onneksi vierihoitoon heti ja täällä sitä onnen höyryissä ollaan!

 

Onnea haave pikkuisesta tytöstä!

Me ollaan oltu nyt kaksi yötä kotona. Sain synnytyksestä kirjallista kertomusta ja synnytys on kestänyt 2h 40min. Ykkösvaihe (avautuminen) 1h55min, Kakkosvaihe (ponnistus) 15min ja jälkeisten synnyttäminen 30min. Istukka piti lopulta painella ja ihan repiä käsin ja napanuorasta vetämällä ennenkuin tuli ulos. Otin myös lisää supistuslääkkeitä että istukka saatiin pois.

Vauvan kanssa on mennyt kotona kivasti. Hän on hyvin rauhallinen ja tyytyväinen lapsi. Näin neljän päivän kokemuksella.. Nukkuu ja syö. Eilen oli eka kylpykin. Ihaninta on että jälkisupistukset ovat vihdoin loppuneet ja voi imettää ilman että itseen koskee ihan hulluna. Muutenpa en kipeä olekaan kun en revennyt eikä tikattu. Haavaumiakin taisi olla hyvin vähän kun ei kirvele alakertaan pissatessa..

Kirjoittele vaan oodikas kuulumisia. Täällä on hiljaista, mutta käyn kyllä aina lukemassa välillä. Kiinnostaa etenkin nuo synnytyskertomukset, miten muilla on mennyt THE tapahtuma..

 

Täällä on tänään nähty tähtiä oikein urakalla ja olo on ollut kerrassaan hömelö. Verenpaineet kuitenkin ennallaan vaikka olosta voisi päätellä ihan muuta. Eilen tein varmaan turvotuksen epävirallisen euroopan ennätyksen kinttuineni. Nilkat oli aivan muodottomat ja jalkaterät näytti siltä kuin niihin olisi pumpattu ilmaa vähän enemmänkin. Onneksi huomenna on neuvola niin pääsen valittamaan vaivojani sinne. Alan olla aika kypsää kauraa etenkin refluksiongelman suhteen niin käynnistäminenkin kuulostaisi jo hyvältä. Vaan taitaa olla kaikki vielä liian hyvin että sille tielle lähdettäisiin.

 

Tsemppiä Oodikas ihan hirveesti!! Kyllä se joskus loppuu. Tuo loppuaika on ihan hirveetä.. Tänään on mulla laskettuaika. Vauva täyttää huomenna yhden viikon! :heart: Muistelin aamulla miehelle ääneen, että on se vaan niin mukavaa että raskaus ei kestänyt loppuun asti! Tänään huomasin että turvotus oli laskenut jaloista. Eli varaudu Oodikas että turvotuksesta et pääse heti eroon, vaan se voi jopa pahentua vähäksi aikaa.

 

Kiitos tsempeistä, (Laura). Joo, minua on muutkin varoitelleet, ettei sitten kannata olettaa turvotuksen katoavan samalla hetkellä, kun vauva näkee päivän valon. Minun tuurilla turpoan varmaan lisää mutta onneksi se sitten kuitenkin aika pian hellittää. Mulla vaihtelee turvotus aika paljon päivittäin ja vaikka eilen ei ollut tukisukatkaan jalassa niin turvotusta paaljon vähemmän kuin lauantaina, jolloin se oli kyllä jossain ihan omissa sfääreissään.

Eilen kävin neuvolassa mutta eipä siellä mitään uutta. Terkka olisi laittanut minut lääkärille vauvan kokoarvioon mutta ensimmäinen vapaa aika oli 19. päivä eli 5 päivää lasketun ajan jälkeen. Ei sitten varattu sitä, kun tuossa vaiheessa laitetaan yliaikaisuuslähete Oysiin, jos vauva ei ole vielä syntynyt. Terkka olisi voinut katsoa onko paikat kypsyneet yhtään mutta supistuksia on ollut niin vähän, että jätettiin tarkistus ensi kertaan, joka on siis maanantaina. Jospa se tutkimus vaikka saisi synnytyksen käynnistymään ellei mitään ole sitä ennen tapahtunut. Sain mukaan myös tikkuja, että saan seurata pissan valkuaista. Edelleenkin eilen oli puhdas ja verenpaineet on kunnossa, mutta tähtipilven takia terkka päätti, että parempi seurata kotonakin. No tänä aamuna sitten tikkuun tuli vihreää eli valkuaista oli. Mutta sitä voi tulla muutenkin, kun kroppa on rasittunut. Muutenkin vissiin aika epätodennäköistä, että enää mitään raskausmyrkytystä lykkäisi. Olisi pitänyt jo tulla, jos on tullakseen.

Ei tässä periaatteessa suurempaa hätää ole. Enimmäkseen ihan vain olen kärsimätön niin kuin mies ja tytärpuolikin. Niin ja äiti, anoppi ja ja ja. Kaikki odotamme, että alkaisi tapahtumaan. Suurin ongelma on se jo aiemmin mainittuu refluksiongelma ja se taas valvotti viime yönä. Ja nyt aamulla en uskaltanut enää laittaa nukkumaan aamupalan jälkeen, ettei tarvitse herätä yskimiseen ja pelätä tukehtumista. Turvotuksen kestää ja kivutkin, jotka kyllä koko ajan pahenee. Alakerta tuntuu välillä siltä, että posahtaa... Vaan pientähän se on sitten siihen synnytyskipuun verrattuna niin pitää yrittää kestää kuin nainen. Elän nyt toivossa, että olen niitä naisia, joilla ei ennakkoon kauheasti supistele ja sitten, kun supparit alkaa niin ollaankin jo tosipaikan edessä. Toivoahan saa... Minua on alkanut taas pelottamaan, että vauva kasvaa kovin isoksi ja siksi tässä toivon, että pian alkaisi tapahtumaan. Vaan eipä se auta. Synnytys alkaa, kun alkaa ja vauva on sen kokoinen, kun on. Eipä näihin voi vaikuttaa. Ehkä varalta lopetan kuitenkin syömisen, jos se hillitsisi vauvan kasvamista...


Kärsimätön Oodikas 38+5

 

Synnytyskipu verrattuna loppuraskauden kipuiluihin on siitä parempaa vaikka sattuukin enemmän että tietää saavansa palkinnon kivuistaan ihan kohta. Odotus taas on vain ärsyttävää..

Hassua miten viimeinen viikko tuntui niin piiiiitkältä ja nyt jälkikäteen koko raskaus meni kuitenkin hirveen nopeasti! Niin se aika kultaa muistoja. Luonto pitää huolen että ei jää liian huonoja fiiliksiä raskaudesta jotta uskaltaisi alkaa hommaan uudelleen..

Täällä mies jo puhuu että ei olekkaan valmis sterilisaatioon, vaan haluaa harkita parin vuoden kuluttua neljättä lasta vielä.. Itsestä neljä olisi ihanaa, mutta raskaus,rdm ja synnyts on ihan liian tuore muisto jotta voisi olla asiasta muuta kuin EI IKINÄ mieltä..

Me ollaan päätetty nimi. Odotetaan maistraatista papereita ja heti kun saan ne postiin, lähetän kutsut nimiäisiin. Tyttö saa nimensä jo kuukauden ikäisenä. Juhlitaan kotona eikä tarvitse varata pappia, niin äkkiäkös tuota parille lähimmälle kahvit keittää..

Eilen oli ensimmäinen neuvola ja siinä ei mitään ihmeitä. Vauva on kasvanut jo viikossa kovasti ja pyöristynyt. Harmittaa kun raskaana saa olla niin kauan, mutta sitten se pikkuinen pysyy vastasyntyneen mitoissa ja tuhisevana myttynä vain ihan pienen hetken. Eihän ole reilua! Pitää räpsiä kuvia paljon!! Ja koittaa nauttia joka hetkestä.

 

Kadehdin teitä, joilla on jo nyytti kotona ja vauva-arki menossa. Mutta tuo on varmaan totta, että vaavit kasvaa tosi nopeasti eikä ne kauan ole pikkuisia nyyttejä. Ihania toki isompinakin, mutta se pikkuvauvavaihe on tosiaan lyhyt.

Mulla oli keskiviikkoiltana eka kerran enemmmän supistuksia. Menin nukkumaan ja kylkeä kääntäessä ne yhtäkkiä alkoivat. Pari tuntia supisteli muttei mitenkään kipeästi. Epämiellyttävä kuvaa niitä parhaiten. Siinä ehdin jo miettiä, että nytkö synnytys käynnistyi mutta toiveeksi jäi. Tai no, siinä samalla ehdin kehittää paniikin synnyttämisestä ja sanoin vauvallekin, että pysy vielä mahassa. Supistelut sai minut ajattelemaan, miten sitä sitten selviää, kun niitä tulee ja tulee ja koko ajan vain sattuu enemmän ja enemmän. Siksipä lopulta olin helpottunut, kun supistukset laantuivat ja pääsin takaisin nukkumaan. Ihan typerää panikoida, kun se synnytys on pakosta edessä jossain vaiheessa ja kuitenkin mieluummin hetikohta kuin parin viikon kuluttua. Eilen tapasin kuukausi sitten synnyttäneen tutun ja hän yritti valaa minun uskoa, että selviän, kun hänkin on selvinnyt. On siis kipuherkkä ja neulakammoinen, mutta sanoi, että supistuskipujen lomassa oli ihan sama vaikka alakertaa piikitettiinkin. Pääasia oli, että jollain vähän helpotettiin kipuja. Hänellä on nyt takana sektio ja alatiesynnytys ja liputtaa täysin jälkimmäisen puolesta, vaikka edelleenkin joutui epparin takia istumaan tyynyllä. Sektion jälkeen oli kuitenkin ollut niin kipeä, että toisessa raskaudessa pahin pelko oli ollut uusi sektio. Mullahan on ystävä, joka on sektion jälkeen jo samana iltana käynyt yksikseen vessassa jne ja oli kivuton suunnilleen parissa päivässä. Kätilön mukaan noin nopea toipuminen on harvinaista ja kipuilu huomattavasti todennäköisempää. Eli vaikka se synnytys kipuineen kaikkineen pelottaa niin toivotaan, että sektion vältän. Minun tuurilla en todellakaan kuulu niihin nopeisiin toipujiin.

Mulla on maanantaina neuvola ja vähän herättelen toiveita, että nyt olisi jotain kehittymistä tuolla alakerrassa tapahtunut ja sisätutkimus saisi synnytyksen käynnistymään. En jaksa uskoa, että viikonloppuna mitään radikaalia tapahtuisi, vaikka eihän tuota koskaan tiedä, milloin vedet menee tai oikeat supistukset alkaa. Aikaa näyttää ja sekös tympii.


Oodikas 39+1

 

Voi plääh. Kirjoittelin synnytyskuulumisia ja just kun olin melkein valmis, hävis teksti jonnekin. Täytyy koettaa kirjoitella asiat uudestaan, mutta nyt vauveli heräsi ja mulla on kädet täynnä vauvaa.

linkkari ja tyttö neljä viikkoa

 

Kokeillaan kuinka kauan saan rauhassa kirjoitella. Tyttö, neljä viikkoa, saattaa nukahtaa tai sitten ei.

Meille tosiaan syntyi neljä viikkoa sitten tyttö, raskausviikolla 37 + 1. Mulla nousivat verenpaineet ja maksa-arvot ja olin niiden takia sairaalassa yhdeksän päivää ennen synnytystä. Minä luulin vain käväiseväni sairaalassa ja palaavani kotiin verenpainelääkkeiden kanssa, mutta toisin kävi. Makoilin sairaalassa tasaamassa verenpaineita ja kun raskausviikkoja tuli 37 täyteen, ehdotti lääkäri synnytyksen käynnistystä.

Käynnistys aloitettiin varsin pienellä lääkityksellä, mutta ihmeekseni reagoin niihin heti. Söin yhden päivän lääkkeitä ja seuraavana yönä alkoi tapahtua. En saanut yöllä nukutuksi, kun alamahaan sattui. En tajunnut niiden olevan supistuksia eikä kätilökään oikein uskonut niiden sellaisia olevan. No sisätutkimuksen jälkeen hän havaitsi minun olevan neljä senttiä auki ja sain käskyn lähteä synnytyssaliin. Soitin miehen sairaalaan ja sitten se olikin menoa.

Sain epiduraalipuudutuksen heti synnytyssaliin päästyäni ja se auttoi melko pian. Supistukset olivat olleet sen verran kipeitä, etten ollut saanut nukuttua enää puolen yön jälkeen. Puudutus kun alkoi vaikuttamaan, niin minä aloin nukkumaan. Heräsin aina välillä synnytyssalissa ja kysyin mieheltäni että mitä kello on. Nukuin seuraavat kuusi
tuntia ja välillä puudutusta lisättiin. Kun seuraavan puudutuksen lisäyksen aika olisi tullut, kehoitti kätilö jo ponnistamaan. Tyttö syntyi kuuden minuutin ponnistusvaiheen jälkeen kello 13 lauantaina iltapäivästä. En revennyt eikä tikkejä tarvittu. Mulle epiduraali oli just oikea juttu. Se puudutti sopivasti, muttei häirinnyt ponnistusvaihetta. Mulle synnytys oli niin miellyttävä kokemus, että olisin ihan valmis vaikka heti tekemään sen uudestaan, jos palkkiona olis noin ihana vauva.

Meidän neiti oli melko pieni syntyessään. 49 senttiä pituutta ja 2,7 kiloa painoa.
Tämä pieni koko aiheutti sitten ongelmia syntymän jälkeen. Neiti ei oikein jaksanut syödä ja bilirubiiniarvotkin nousivat, kuten niin monella ennen laskettua aikaa syntyvällä vauvalla. Vauva menetti sen verran painoaan, että hän joutui lastenosastolle hoitoon ja minä pääsin viiden sairaalapäivän jälkeen kotiin. Vähän oli orpoa tulla kotiin ilman raskausmahaa tai vauvaa. Siinä oli pari päivää kyyneleet herkässä. Mutta neljän päivän päästä oli ilon kyynelten vuoro, kun tyttö pääsi osastolta kotiin ihan lopullisesti.

Nykyään neiti on oikea pieni ahmatti. Imetyksen lisäksi annetaan vielä pullosta äidinmaidonkorviketta.

Aika on mennyt kovin nopsaan enkä oikein tajua sitä, että meidän neiti on jo melkein neljä viikkoa vanha. Painoa on nykyään vähän päälle 3,2 kiloa eli aikas pieni vauva hän on edelleen.

Tsemppiä kaikille ja koetan käydä aina välillä lukemassa muiden kuulumisia ja kirjoittelemassa vähän omia kuulumisia.

 

linkkarille superisti onnea ja ihanaa äitienpäivää!!!

Meillä äitienpäivä soljuu odotellessa että lapset heräisivät.. Mies jo keitti kahvit ja varastimme ihan vähän kakkua.. Vauvelikin vetää sikeitä vielä. Jännää kun hän jaksaa jo vähän valvoa iltaisin, eikä vaan nuku ja syö. Hymykin on pongattu jo monesti, en vain ole vrma onko se vatsan väänne irsvistely vai jo oikea hymy..

Mitenkäs se Oodikas jaksaa?? Oliko muuten niin että sullakin on radi ja käynnistäävät jos menee yli? Sittenhän sulla alkaa olla THE HETKI käsillä tosi pian?

Synnytyksestä ja raskaudesta toipuminen täällä menossa hyvää vauhtia. Jaksoin jo lenkkeillä eilen. Vatsakin on jo palaututunut vauvamahasta ja muuttunut veteläksi löllökasaksi. Aivan kauhea. Onneksi se siitä palautuu ajan kanssa.. Painoa mulle tuli raskaudesta 13kg ja niistä 8kg on vajaassa kahdessa viikossa lähtenyt. Silti (reilusti ylipainoisena) olo on kuin supermallilla kun takkikin mahtuu kiinni ja kengät jalkaan..

 

Hyvää äitienpäivää! Eilen taas illalla supisteli ja tuntui, että vauva punkee itsensä ulos asti. Oli myös melkoista sukkapuikkokipua ja kaikkea mutta ei taaskaan johtanut mihinkään. Perjantaina oli samanlaista pari tunnin ajan ja vatsasta näki miten vauva siirtyi vasemmalta keskelle ja siitä painui alemmaksi. Eilenkin näin oikein kahteen eri otteesee ja kummallakin kerralla sen peri tuntia. Voisi kuvitella että tuolla on nyt jotain kypsymistä tapahtunut. Se selviää huomenna ellen yllättäin pääsekin jo tänään viettämään ensimmäistä äitienpäivääni. Tuskinpa sentään.

Juu, radi on mutta täällä ei sen takia käynnistetä ellei ole insuliinihoitoinen ja vaikea. Vauvojen annetaan muutenkin kasvaa 4,5 kiloisiksi niin ei ole mulla mitään syytä päästä käynnistykseen. Sokerit ja verenpaineet on edelleen pysyneet kurissa, pissa on puhdasta, turvotus normaalin rajoissa ja vauvakin arvioitu normaalikokoiseksi niin spontaania käynnistymistä odotellaan varmasti vaikka sen kaksi viikkoa yli ellei sitten minun tai vauvan vointi heikkene. Niin tai vauva kasva yli tuon 4,5 kilon. Toivottavasti ei ja eihän ne loppuvaiheessa vissiin mitenkään hurjaa vauhtia enää kasvakaan.

Jännät päivät menossa nyt kuitenkin kun vihdoin on jotain tuntemuksi alkanut olla. Pakosta se h-hetki öähestyy.

 

Oodikas: kovin paljon tsemppiä loppuraskauden päiviin, onneksi on enää päivistä kiinni kun saat vauvan syliin. Onko sun synnytyspelot hälvenny yhtään?

Täällä edelleen opettelua äitiyteen ja uuteen elämäntilanteeseen. Itseluottamus vauvan kans olemisen suhteen kasvaa joka päivä ja paljon on jo käyty kyläilemässä, vaunuilemassa ja kaupoillakin pyörimässä vauva on kovin rauhalline tapaus ollut vielä, nukkuu melko hyvin eikä turhia huutele. Nälästä kyllä ilmottaa! Kolme viikkoa tulee jo pojalle ikää ja on minusta kasvanut hurjasti, välillä mietin että meneekö tämä vauva aika liiankin nopeasti, ainakin nämä viikot on mennyt. Toisaalta myös odotan ji ensimmäistä oikeaa hymyä, rytmin tasaantumista, pidempiä katsekontakteja, jokeltelua ymym. Sitä kehitystä on ihana seurata