Niinhän siinä kävi kuin kuvittelinkin. Pari hyvää päivää välissä ja sitten meni taas vointi huonoksi. Koko viikonloppu on taas oksennettu. Oli saavutus, että jaksoin ruuan tehdä ja tiskikoneen tyhjentää. Muuta en jaksanut, kun silmissä vaan sumeni koko ajan ja se paha olo oli ihan hirveää. Jossain vaiheessa, kun tuli oksennus vartin välein, niin ongelmaksi kävi se, kun ei ollut enää mitään oksennettavaa. Yökin vaan vessassa. Se oli ihan kauheaa, kun oksennusrefleksi vain pysyi päällä eikä meinannut keretä hengittää missään välissä.
Sen iskiaksen lisäksi on nyt ristiselkäkipu alkanut vaivaamaan. Jo kaksi yötä on mennyt pyöriessä, kun selkäkivun takia ei löydy hyvää asentoa. Enempi liikkuminen varmasti auttaisi, mutta oksennus tuntuu tulevan heti, kun pulssi nousee.
Huomenna on ultra. Hartaasti sitä onkin odotettu. Viimeinkin pääsee näkemään ja kuulemaan, onko vauvalla kaikki hyvin.
Nyt olen jo ihan varma, että ne tuntemukset ovat jo tosiaan liikkeitä. Sen verran usein olen niitä jo tuntenut. Samanlaista kuin esikostakin. Osasinkin odottaa liikkeitä tosi aikaisin, kun esikostakin tosiaan tunsin niin aikaisin. Hentoahan se on, mutta tuntee, kun makaa hiljaa paikallaan.
Rintojen aristuksesta: Minäkin olen miettinyt, että missähän vaiheessa helpottaa. En yhtään muista esikon ajoilta. On se vähän helpottanut, mutta erityisesti silloin, kun tuo poika hyppää syliin, niin tekisi mieli huutaa kivusta.
4.krs :hug:
Ihan sanattomaksi vetää. Voimia!
Joie ja Sippu rv 11+6