Ja höpöhöpö! Meillä on 6 lasta; tosin esikko jo asustaa omillaan ja täyttää 20. Muut lapsemme ovat iältään 17,14,11,10 ja 3v. Asumme omakotitalossa, omassa ja velkaisessa, mitään tukia emme ole edes hakeneet, ja hoidan edelleen nuorimmaistamme kotona, joka täytti 3v "jo" lokakuussa. Teen itse osa-aikatöitä; olen myyjä. Mieheni on yksityisyrittäjä, mutta tosiaankin "yksityis", sillä tekee itse ja yksin hommat. Rahaa ei ole yhtään ylimääräistä, mutta tosiasiahan se onkin, ettei ne suuret tulot vaan, pienet menot. Tingitään kaikesta mahdollisesta, paitsi siitä, että voin /saan hoitaa pienimmän kotona ja olla kotosalla isompien tullessa koulusta kotiin. Mitään Thaimaan-matkoja emme edes haaveile tekevämme, mutta kyllä, joka vuosi teemme kerran, pari edes Tukholmanreissun risteillen ja kesälomalla kierrämme huvipuistoja ja yövymme hotellissa. Valintoja vain, meille tämä sopii; En ole koskaan ollut uraputkessa, joten työasiat eivät aiheuta kauheasti stressiä, päinvastoin; Nautin työstäni enemmän, kun en ole siellä 37,5h/vko ja jaksan taasen paljon paremmein olla kotona, kun tiedän, että pääsen välilä töihin tyydyttämään sosiaalisen puoleni tarpeet. Mutta kukaan ei voi kyllä tulla mulle/meille väittämään, että olemme tehneet lapsemme vain tukien ansiosta/takia tai sen vuoksi, että olisimme kovasti hyvätuloisia!