Totaali sairas ex-mies. :(

[Nanja]

Mä oon täysin loppu eksän häirintään.
Erosta on jo vuosi aikaa ja tää muuttuu vaan pahemmaksi. Lähdin vihdoinkin itse pois. Ryyppäämistä, huoraamista ja hakkaamista jaksoin lähes 10-vuotta "lasten takia".
Aluksi hän teki kaikkensa, ettei minulla olisi hetkeäkään omaa aikaa. En edes sairaalaan päässyt yksinään. Sairastan crps3- sairautta. Lähdin Huhtikuussa häntä karkuun, kun en saanut puhua edes kaupan kassalle ilman, että hän kuuli sen jostain ja haukkumisrumba oli valmis. Muutin nuorimman lapsen kanssa 200km päähän kaikesta tutusta ja turvallisesta. Vanhempi poikamme jäi asumaan isänsä kanssa. Halusi jatkaa tutussa koulussa ja olla mieluummin minusta kaukana kuin isästään. Tapaamiset hänen suhteen onnistuu. Tai onnistui..
Eksä edelleen ahdistaa mut kuoliaaksi, tekstiviesteillä! Ensin haukutaan kuoliaaksi ja kohta lässytetään. Mun kunto menee jo pelkästään sen takia alaspäin nopeaa tahtia. Kohta en pysty huolehtimaan nuorimmastakaan.
" Huora. Tapa ittes. Oot ihanin ja kaunein. Tule mun luo yöksi. Haista vittu. Et näe poikaa. Tuo poika tänne. En ote poikaa. Rakastan sinua. Tule takas. En voi luopua sinusta. Elän elämäni onnellisinta aikaa. Ahdistaa."
Tätä samaa kaavaa 24/7.
Siihen päälle puhelut. Viikon aikana se on kertaalleen lasten kuullen (puhelimet kajarilla et veljekset puhuu) haukkunu mut huorajuoroksi ja yhesti soitti et raiskaa mut (ei lasten kuullen). Siis täysin sairas ihminen!!
Nyt mä en voi muutakun alkaa tapella tästä vanhemmasta pojasta. Siitä tulee verinen ja likainen taisto. Hänen vapaa-aikansa on niin railakasta, että kohta soskut varmasti tulee kuvioon muutenkin. En halua menettää tätä poikaa mihkään. Eniten pelkään, että sitten tää eksä alkaa juopotella viikollakin ja pilaa lopulta kokonaan elämänsä. Kuka sitten huolehtii lapset, kun mun sairaus etenee pahaksi? Se voi olla huomenna tai 20-vuoden päästä :'(

 

[Nanja]

Anteeks sekava kirjotus, yritin tiivistää tän helvetin.

 

["Hopeinen Kuu"]

olen sanaton.

 

["kkk"]

Järkyttävää. Mitä jos yrittäisit saada pojan luoksesi asumaan (vaikka muuttamalla lähemmäs) ja yrittäisit hakea lähestysmiskieltoa? Säästä kaikki tekstarit ja mene niiden kans vaikka sossuun. Vai tekeekö se tilanteen vaan pahemmaksi?

 

[Givgf]

Rikosilmoitus kunnianloukkauksesta

 

[entinen uhri]

Paha narsisti, kokemusta on. Selvisit vissiin ilman fyysistä väkivaltaa?

 

["vieras"]

Voimia taisteluun! Tee rikosilmoitus viesteistä ja sitten soskuun keskustelemaan huoltajuusasioista. Tie voi olla pitkä ja kivinen, mutta tee se itsesi ja lastesi vuoksi. Jo senkin takia, että lapset eivät saisi mallia tuosta käyttäytymisestä ja siitä, että mitä tahansa voi toiselle tehdä ilman seuraamuksia.
Itse olen kulkenut sitä samaa tietä, tosin mies ei ihan noin paha ollut. Meillä taustalla oli vielä appivanhemmatkin haukkumassa ja uhkailemassa. Nykyään onneksi suhteellisen rauhallista 10 vuoden jälkeen ja puhevälit. Kyllä jokaisella pitää olla oikeus jatkaa elämäänsä ilman jatkuvaa uhkailua, sillä se käy raskaaksi ennenpitkää.

 

["vieras"]

Tee rikosilmoitus! Talteen aivan kaikki viestit. Sitten ilmoitat tilanteen lastenvalvojalle ja teet myös lastensuojeluilmoituksen. Lapsen ei ole hyvä olla noin mieleltään sairaan kanssa.

 

[Criminal Mind]

Voimia voimia voimia!! :hug: auttaisko jos pääsisit keskustelemaan jonnekin? Mun exä on samantyyppinen lipi-lipi-lipi ja sitten tulee taas jostain pommi mikä räjäyttää (paska äiti vien sulta lapset, olet sairas). Lastenvalvojaa suosittelen kans. Tai perheneuvolaa tai jotain...

 

[sdfsdfsd]

Mä oon täysin loppu eksän häirintään.
Erosta on jo vuosi aikaa ja tää muuttuu vaan pahemmaksi. Lähdin vihdoinkin itse pois. Ryyppäämistä, huoraamista ja hakkaamista jaksoin lähes 10-vuotta "lasten takia".
Aluksi hän teki kaikkensa, ettei minulla olisi hetkeäkään omaa aikaa. En edes sairaalaan päässyt yksinään. Sairastan crps3- sairautta. Lähdin Huhtikuussa häntä karkuun, kun en saanut puhua edes kaupan kassalle ilman, että hän kuuli sen jostain ja haukkumisrumba oli valmis. Muutin nuorimman lapsen kanssa 200km päähän kaikesta tutusta ja turvallisesta. Vanhempi poikamme jäi asumaan isänsä kanssa. Halusi jatkaa tutussa koulussa ja olla mieluummin minusta kaukana kuin isästään. Tapaamiset hänen suhteen onnistuu. Tai onnistui..
Eksä edelleen ahdistaa mut kuoliaaksi, tekstiviesteillä! Ensin haukutaan kuoliaaksi ja kohta lässytetään. Mun kunto menee jo pelkästään sen takia alaspäin nopeaa tahtia. Kohta en pysty huolehtimaan nuorimmastakaan.
" Huora. Tapa ittes. Oot ihanin ja kaunein. Tule mun luo yöksi. Haista vittu. Et näe poikaa. Tuo poika tänne. En ote poikaa. Rakastan sinua. Tule takas. En voi luopua sinusta. Elän elämäni onnellisinta aikaa. Ahdistaa."
Tätä samaa kaavaa 24/7.
Siihen päälle puhelut. Viikon aikana se on kertaalleen lasten kuullen (puhelimet kajarilla et veljekset puhuu) haukkunu mut huorajuoroksi ja yhesti soitti et raiskaa mut (ei lasten kuullen). Siis täysin sairas ihminen!!
Nyt mä en voi muutakun alkaa tapella tästä vanhemmasta pojasta. Siitä tulee verinen ja likainen taisto. Hänen vapaa-aikansa on niin railakasta, että kohta soskut varmasti tulee kuvioon muutenkin. En halua menettää tätä poikaa mihkään. Eniten pelkään, että sitten tää eksä alkaa juopotella viikollakin ja pilaa lopulta kokonaan elämänsä. Kuka sitten huolehtii lapset, kun mun sairaus etenee pahaksi? Se voi olla huomenna tai 20-vuoden päästä :'(

Olet pelle.

Vaihda numeroa, pelle.

 

["vieras"]

Krooninen CRPS ei ole oikea tauti vaan psykosomaattinen lääkeriippuvuus.

 

["Vieras"]

Hae lähestymiskieltoa ja puheluistakin voi tehdä rikosilmoituksen koska se on kotirauhanhäirintää.

 

["hilda"]

voi herranjestas, iik miten kamalaa. Miks sä annat sen viestien vaikuttaa suhun? Toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

MÄ en ymmärrä mikä tossa on se ongelma(paitsi toki se että voi mennä hankalaksi lapsen tapaaminen yms), mutta tuo muu,älä välitä.

kyllä mäkin laitoin exälle aikanaan viestei joissa joko haukuin hänet pystyyn tai kerroin että rakastan vielä. Kato kun hän päätti käydä panee toista naista kun mä odotin meidän lasta, ja sit hän jätti kolmannen naisen takia mut yksin selvii vauvan kanssa.

Haukut mies ansaitsi,rakkautta ei,mutta minkäs tunteilleen silloin teki. Monta vuotta oon ollut sitä mieltä että hyvä ku lähti.

 

["hilda"]

niin ja mikä siis oli tämä sairaus? ei kyl google löytänyt

 

["Masterplan"]

Ei se kovin sairas voi olla, kun lapsesikin sinne jätit.

 

[samaa]

...kokenut ja koen. En käsitä miten kukaan voi tulla tuolla tavalla toista loukkaamaan kun mitä nuo muutamat kannanotot oli. Kun tietäisitte tai olisitte elänyt vastaavassa tilanteessa...siinä järkevimmältäkin ihmiseltä alkaa voimat olemaa loppu! Ja keinot,sillä yhteiskunnalta ei hirveästi apua saa.. odotellaan että joko tapahtuu peruuttamattomia asioita tai sitten sitä että "kyllä se rauhoittuu". Aina ei näin mene, kun sairaasta ihmisestä kyse, ja kyllä SAIRASTA tuo on! Numeron vaihtaminen...juu, sitä suosittelee poliisikin ensimmäisenä.. noh, milläs sovit lapsen tapaamiset kun ne ailahtelee ja vaihtelee.. eli ei pysty vastapuoli mihinkään vakioituneeseen rytmiin? Lähestymiskiellon haku...juu, ja samalla saakin hakea valvotut tapaamiset... ei muuten käy mitenkään nopeasti ratkaisu... tai lähäri ainakin meillä päin menee 2-4vkoa. Valvottuihin kaikenmaailman selvitykset + käräjöinti. Kyse ei tosiaan ole mistään tavalliseen eron jälkeiseen "tunteiden" käsittelyyn kuuluva asia, jonka voisi ymmärtää.. vaan kun ihminen roikkuu sairaasti toisessa ihmisessä kiinni, kuukausia, vuosia eron jälkeen. Kaikki näkee negatiivisesti, vaille omien tarpeiden tyydyttämistä, mutta itseltään ei mitään ratkaisua tai ehdotusta pysty vaatimaan kun sitä kysyttäisi.

Voimia todella tuollaisen kanssa taisteleville, sitä tarvitaan. Ja tosiaan todella turha kenenkään kuka ei ole kokenut vastaavaa tulla sanomaan että olisi pelle, tai että asiassa ei ole mitään ongelmaa, siinä on! Ja kun lapsea pidetään "välineenä" niin siinä ei yhden vanhemman järjissä pysyttely enää ole itkusta kaukana!