Tositarina: Annoin lapseni lastenkotiin ja liftasin ympäri Suomea

no on toi apkin itsekäs, heti pykää uutta vauvaa uudelle ukolle vaikka lapset pieniä, ei edes anna mahdollista heidän ensin totutella ekan perheen hajoamiseen, nyt on jo uutta perhettä ja näinköhän sekään kestää kun tollasella typeryydellä mennään etiäpäin.

Ja ap vois mennä joskus koullun, töihin ja lopettaa ton tuilla elämisen.

 

Niin justiin :headwall: kuule aina sitä löytyy niitä itteä "huonompia" esimerkkejä joilla voi pönkittää omaa itsetuntoaan ja esitellä että on sentään parempi kuin nuo -mutta niin löytyy niitä parempiakin!!!!

No tästähän kyse onkin, juu. Ymmärrän sen, että monen lapsen kanssa väsyy, mutta en noin radikaalia ratkaisua ymmärrä. Olisi hankkinut vaikkapa tukiperheen tai omaa aikaa muulla tavalla. :/

Luuletko ettei monella olis sullekin ollut ehdottaa "parempia" ratkaisuja?

Jokainen vois miettiä sitä sanontaa, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Että onko varaa ruotia ja arvostella toisten tekemisiä.

 

Etsi itseään? Päinvastoin, pakeni itseään ja elämää, niitä asioita jotka ahdisti. Mutta toivottavasti sai pohdittua reissullaan...

 

Etsi itseään? Päinvastoin, pakeni itseään ja elämää, niitä asioita jotka ahdisti.

Löytäähän voi vain sellaista joka on ollut hukassa.

 

Ymmärrän kyllä, mutta en hyväksy.

 

Niin justiin :headwall: kuule aina sitä löytyy niitä itteä "huonompia" esimerkkejä joilla voi pönkittää omaa itsetuntoaan ja esitellä että on sentään parempi kuin nuo -mutta niin löytyy niitä parempiakin!!!!

No tästähän kyse onkin, juu. Ymmärrän sen, että monen lapsen kanssa väsyy, mutta en noin radikaalia ratkaisua ymmärrä. Olisi hankkinut vaikkapa tukiperheen tai omaa aikaa muulla tavalla. :/

Luuletko ettei monella olis sullekin ollut ehdottaa "parempia" ratkaisuja?

Jokainen vois miettiä sitä sanontaa, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Että onko varaa ruotia ja arvostella toisten tekemisiä.

Tuon mukaan tämä palsta on kyllä täynnä synnittömiä ihmisiä... :saint:

 

Jokainen vois miettiä sitä sanontaa, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Että onko varaa ruotia ja arvostella toisten tekemisiä.

Joo, lakkautetaan poliisi ja armeija.

 

Jokainen vois miettiä sitä sanontaa, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Että onko varaa ruotia ja arvostella toisten tekemisiä.

Joo, lakkautetaan poliisi ja armeija.

Perustele, hyvin?

 

Niin justiin :headwall: kuule aina sitä löytyy niitä itteä "huonompia" esimerkkejä joilla voi pönkittää omaa itsetuntoaan ja esitellä että on sentään parempi kuin nuo -mutta niin löytyy niitä parempiakin!!!!

No tästähän kyse onkin, juu. Ymmärrän sen, että monen lapsen kanssa väsyy, mutta en noin radikaalia ratkaisua ymmärrä. Olisi hankkinut vaikkapa tukiperheen tai omaa aikaa muulla tavalla. :/

Luuletko ettei monella olis sullekin ollut ehdottaa "parempia" ratkaisuja?

Jokainen vois miettiä sitä sanontaa, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Että onko varaa ruotia ja arvostella toisten tekemisiä.

Silloin, kun se vaikuttaa lasten elämään, niin kyllä katson olevani oikeutettu arvostelemaan.

 

Eiköhän ole parempi että kyseinen henkilö teki miten teki kuin että olisi sinnitellyt tilanteessa väkisin.

Tai että olisi hakenut apua jaksamisongelmiin ajoissa?

 

Eiköhän ole parempi että kyseinen henkilö teki miten teki kuin että olisi sinnitellyt tilanteessa väkisin.

Tai että olisi hakenut apua jaksamisongelmiin ajoissa?

Jälkiviisaus, paras viisaus.

 

Eihän tota nyt voi suositella, mut kuten on edellä todettu, et on niitä huonompiakin vaihtoehtoja... Ymmärrän tavallaan ja isää myös.

Lasten puolesta sanoisin, että on ne omat vanhemmat sen verran tärkeitä, että kyllä se ilahduttaa, jos kerran hylättyäänkn vanhempi myöhemmin on yhteydessä ja vähääkään näyttää välittävänsä. On se parempi kuin ettei koskaan ota yhteyttä ja lapset saa ihmetellä syitä koko lopun elämäänsä. Niinhän siinä nimittäin käy.

 

Eihän tota nyt voi suositella, mut kuten on edellä todettu, et on niitä huonompiakin vaihtoehtoja... Ymmärrän tavallaan ja isää myös.

Lasten puolesta sanoisin, että on ne omat vanhemmat sen verran tärkeitä, että kyllä se ilahduttaa, jos kerran hylättyäänkn vanhempi myöhemmin on yhteydessä ja vähääkään näyttää välittävänsä. On se parempi kuin ettei koskaan ota yhteyttä ja lapset saa ihmetellä syitä koko lopun elämäänsä. Niinhän siinä nimittäin käy.

Kunpa aina mietittäisiin ja tiedostettaisiin ihan oikeasti, miten lapsen mieli toimii. Miten hirveältä tuntuu, että oma vanhempi hylkää. Syystä tai toisesta. Ehkei se tässä tapauksessa olisi auttanut siltikään, mutta on niitäkin, jotka eivät tajua lapsen sielunelämästä mitään. Luulevat, että se esim auttaa, kun laiminlyöntien jälkeen sanoo, että kyllä äiti/isä rakastaa niin paljon. Ei ne sanat auta, jos teot ovat puhuneet jotain muuta.

 

riippuu, missä lapset ova olleet, jos pääsivät perhehoitoon, niin todennäköisesti on lasten kannalta parmpi vaihtoehto kuin epävakaa äiti. olen nähnyt läheltä, että turvallisessa sijaiskodissa voi saada paljon paremmat eväät elämälle kuin epävakaan vanhemman kansssa.
toivottavasti tuo nykyinen harmonia on vähän kestäväpää laatua.

 

Ymmärrän. Silloin, kun äiti luopuu lapsistaan, se on varmasti heille oikea ratkaisu. Ihmettelen, ettei kukaan sukulainen halunnut ottaa lapsiaan luokseen vaan heidät sijoitettiin laitokseen.

 

Todennäköisesti perhene elämä ei olut kovin tasaista edes ennen äidin lähtöä, joten apsille saattoi olla hyvinkin huojentavaa päästä vakaampiin oloihin. Janythän he ovat jo lähes aikuisia nuo vanhemmat, joten ovat tajunneet että ratkaisu oli loppujen lopuksi heidän pelastuksensa, nuoremmathan jäivät asumaan isänsä luo.

 

Vaikeaahan tuota on ymmärtää, mutta huonomminkin olis kai voinut käydä koko perheelle.