Lastentarhan opettaja auttoi päiväkodissa poikaa panemaan kumisaappaat jalkaansa. Opettaja kiskoi, minkä jaksoi, mutta helppoa se ei totisesti ollut. Kun saappaat oli vihdoin jalassa, opettajalla oli ihan hiki. Ei ihme, että hän melkein voihkaisi, kun poika ilmoitti: "Ne on väärissä jaloissa!"
Valitettavasti poika oli oikeassa. Saappaiden riisuminen ei ollut yhtään sen helpompaa kuin niiden jalkaan vetäminen. Opettajan onnistui vaivoin pysytellä tyynenä kun hän toistamiseen kiskoi ahtaat saappaat paikoilleen. Siinä samassa poika huomautti: "Nää ei oo mun saappat!" Opettaja puri kieltään, ettei karjuisi pojalle: "Miksi sinä et sanonut mitään?" Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti: "Nää on mun veljen saappat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan."
Opettaja ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa. Hän kumartui taas kerran punnertamaan saappaita pojan jalkaan. HUH-HUH, valmista tuli, vihdoinkin!
"Missä sinun lapasesi ovat?" opettaja kysyi, johon poika vastasi: "Äiti pani ne saappaiden sisään."
Valitettavasti poika oli oikeassa. Saappaiden riisuminen ei ollut yhtään sen helpompaa kuin niiden jalkaan vetäminen. Opettajan onnistui vaivoin pysytellä tyynenä kun hän toistamiseen kiskoi ahtaat saappaat paikoilleen. Siinä samassa poika huomautti: "Nää ei oo mun saappat!" Opettaja puri kieltään, ettei karjuisi pojalle: "Miksi sinä et sanonut mitään?" Kun hän oli kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois, poika selitti: "Nää on mun veljen saappat. Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan."
Opettaja ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa. Hän kumartui taas kerran punnertamaan saappaita pojan jalkaan. HUH-HUH, valmista tuli, vihdoinkin!
"Missä sinun lapasesi ovat?" opettaja kysyi, johon poika vastasi: "Äiti pani ne saappaiden sisään."
