millipilli
sähköposti toi tällaisen:
BLONDIN LOGIIKKA
"Olin lasten kanssa pihalla, kun tuuli paiskasi ulko-oven kiinni. Ketään
ei ollut kotona eikä meillä avainta. Pihkura. Löysin avoimen kellarin
ikkunan, josta onnistuin työntämään vanhemman pojan sisälle. Ahtaasta
ikkunan raosta sitten huutelin hänelle ohjeita: mene ja soita isälle!
Pyydä häntä tuomaan minulle avain! Poika ihmetteli, etä miksi hän ei
vaan voi avata ovea minulle. Totta, olinpa minä hölmö, ajattelin:
minähän pääsen sitten itse soittamaan miehelleni. Vasta kun olin päässyt
sisälle ja naputtelin mieheni numeroa
puhelimeen, aloin epäillä suunnitelmani näppäryyttä. Kun mies vastasi,
älysin sentään olla pyytämättä avainta ja kyselin vain kuulumisia."
"Lainasin töistä vanhan kannettavan tietokoneen, jossa on mustavalkoinen
näyttö. Ennen työhön ryhtymistä päätin pelata pari pasianssia. Siinä
sitten ääneen ihmettelin, että miten erotan mustat kortit punaisesta.
Onneksi kuusivuotias poikani pelasti minut kiperästä tilanteesta: "Äiti,
kyllähän sä tiedät, että hertta ja ruutu on punaisia ja pata ja risti
mustia. " Niinpä niin."
"Olimme ystävättäreni kanssa saunomassa. Pesuhuoneessa hän puristi
pullosta kämmenelleen sampoota, olkoon merkki tässä vaikka "A". Sitten
hän otti A-hoitoainepullon, lurautti kämmeneensä siitäkin ja hankasi
molemmat aineet hiuksiinsa. Miksi teet noin, kyselin. Hän näytti pulloa,
jossa luki: Parhaimpaan tulokseen pääset, kun käytät A-sampoota yhdessä
A-hoitoaineen kanssa."
BLONDI PUUHAILEE
"Tämä on tositarina, tapahtunut avioliittomme alkuaikoina vielä
opetellessani vaimon roolia. Olin prässäämssä mieheni vaaleita
kesähousuja. Silitysrautani pohja oli hivenen epäsiisti, joten
ajattelin, että minäpä käännän housut nurinpäin -jos raudasta irtoaa
likaa, se jää housujen sisäpuolelle. Molemmat puntit prässättyäni käänsi
housut laittaakseni ne siististi henkariin. Oli suuri yllätys miltä
housut näyttivät. Prässäsin ne
uudelleen, ja kerroin miehelleni. Vuosien kuluttua olen kehdannut kertoa
muillekin."
BLONDI RUOKAILEE
"Mentiin avomiehen kanssa pizzeriaan. En väsymykseltäni jaksanut
päättää, minkä pizzan tilaisin. Katseeni pysähtyi listalla kohtaan
"pizzalaatikko". Ajattelin, että siinä taitaa olla uusi, ehkä
lasagnetyyppinen uuniruoka. Pyysin saada pizzalaatikkoa. Mieheni kehotti
minua tsekkaamaan sen hinnan: puoli euroa. Tajusin, että kyseessä oli
pahvinmakuinen kotiinkuljetuslaatikko."
"Tarjosin nuorena rouvana ensimmäisiä päivällisiäni, vieraina oli
ystäviä, jotka ymmärtävät ruuan päälle. Otin lehdestä reseptin:
naudanfilettä tryffelikastikkeella. Ohjeessa oli 50 grammaa tryffeleitä,
mutta ostin varmuuden vuoksi 100 grammaa. Tein kastikkeen ohjeen
mukaisesti. Ystäväni maistelivat ja kyselivät mitä se on, kun se oli
niin makeaa ja erikoista. Ylpeänä kerroin: tryffelikastiketta! Mistä
sinä tryffeleitä löysit, he ihmettelivät. Hietalahden hallin
karkkikaupasta, kerroin. Pienellä viiveellä kajahti olohuoneen kokoiset
naurut. En oikeasti koskaan ollut kuullut tryffelisienistä, vain
Brunbergin tryffelimakeisista."
BLONDI SANAILEE
"Menin pienestä kyläkoulusta ylästeelle isoon kouluun. Siellä ruvettiin
opettajan johdolla suunnittelemaan ensimmäisiä disco-iltoja, konvia.
Pitkään pohdittiin ketä kysytään tiskijukaksi. Ehdokkaita hylättiin:
joku oli kallis, toinen kokematon. Aikani kuuntelin ja viittasin.
Sanoin: "Eikö voitaisi käyttää kertakäyttöastioita!" Hetken oli ihan
hiljaista, ja sitten koko luokka räjähti nauramaan. Pahinta oli, että
minä en ymmärtänyt miksi!"
MUTTA KYLLÄ MIEHETKIN OSAAVAT..
"Miehelläni on sisällään pieni blondi. Ostimme muutama vuosi sitten
ensimmäisen moottoripyörämme ja tietysti ajovarusteet ja kypärät.
Perusteellisena miehenä hän aina tutustuu käyttöohjeisiin. Hän lueskeli
kypärän lukitusohjetta: "Kiristä leukahihnasta, kunnes kieli työntyy
ulos." Siinä raavas mies kiristi hihnaa ja mietti miten hiton tiukalla
sen pitää olla, että kieli tulee ulos. Hän testaili välillä työntämällä
kieltään ulos suusta ja mietti, että onpa ajaminen epämiellyttävää, jos
kieli roikkuu ulkona ja hihna puristaa leukaa. Näin meni hetki ennen
oivallusta siitä, että tarkoitettiinkin lukon kieltä eikä ajajan
kieltä."
BLONDIN LOGIIKKA
"Olin lasten kanssa pihalla, kun tuuli paiskasi ulko-oven kiinni. Ketään
ei ollut kotona eikä meillä avainta. Pihkura. Löysin avoimen kellarin
ikkunan, josta onnistuin työntämään vanhemman pojan sisälle. Ahtaasta
ikkunan raosta sitten huutelin hänelle ohjeita: mene ja soita isälle!
Pyydä häntä tuomaan minulle avain! Poika ihmetteli, etä miksi hän ei
vaan voi avata ovea minulle. Totta, olinpa minä hölmö, ajattelin:
minähän pääsen sitten itse soittamaan miehelleni. Vasta kun olin päässyt
sisälle ja naputtelin mieheni numeroa
puhelimeen, aloin epäillä suunnitelmani näppäryyttä. Kun mies vastasi,
älysin sentään olla pyytämättä avainta ja kyselin vain kuulumisia."
"Lainasin töistä vanhan kannettavan tietokoneen, jossa on mustavalkoinen
näyttö. Ennen työhön ryhtymistä päätin pelata pari pasianssia. Siinä
sitten ääneen ihmettelin, että miten erotan mustat kortit punaisesta.
Onneksi kuusivuotias poikani pelasti minut kiperästä tilanteesta: "Äiti,
kyllähän sä tiedät, että hertta ja ruutu on punaisia ja pata ja risti
mustia. " Niinpä niin."
"Olimme ystävättäreni kanssa saunomassa. Pesuhuoneessa hän puristi
pullosta kämmenelleen sampoota, olkoon merkki tässä vaikka "A". Sitten
hän otti A-hoitoainepullon, lurautti kämmeneensä siitäkin ja hankasi
molemmat aineet hiuksiinsa. Miksi teet noin, kyselin. Hän näytti pulloa,
jossa luki: Parhaimpaan tulokseen pääset, kun käytät A-sampoota yhdessä
A-hoitoaineen kanssa."
BLONDI PUUHAILEE
"Tämä on tositarina, tapahtunut avioliittomme alkuaikoina vielä
opetellessani vaimon roolia. Olin prässäämssä mieheni vaaleita
kesähousuja. Silitysrautani pohja oli hivenen epäsiisti, joten
ajattelin, että minäpä käännän housut nurinpäin -jos raudasta irtoaa
likaa, se jää housujen sisäpuolelle. Molemmat puntit prässättyäni käänsi
housut laittaakseni ne siististi henkariin. Oli suuri yllätys miltä
housut näyttivät. Prässäsin ne
uudelleen, ja kerroin miehelleni. Vuosien kuluttua olen kehdannut kertoa
muillekin."
BLONDI RUOKAILEE
"Mentiin avomiehen kanssa pizzeriaan. En väsymykseltäni jaksanut
päättää, minkä pizzan tilaisin. Katseeni pysähtyi listalla kohtaan
"pizzalaatikko". Ajattelin, että siinä taitaa olla uusi, ehkä
lasagnetyyppinen uuniruoka. Pyysin saada pizzalaatikkoa. Mieheni kehotti
minua tsekkaamaan sen hinnan: puoli euroa. Tajusin, että kyseessä oli
pahvinmakuinen kotiinkuljetuslaatikko."
"Tarjosin nuorena rouvana ensimmäisiä päivällisiäni, vieraina oli
ystäviä, jotka ymmärtävät ruuan päälle. Otin lehdestä reseptin:
naudanfilettä tryffelikastikkeella. Ohjeessa oli 50 grammaa tryffeleitä,
mutta ostin varmuuden vuoksi 100 grammaa. Tein kastikkeen ohjeen
mukaisesti. Ystäväni maistelivat ja kyselivät mitä se on, kun se oli
niin makeaa ja erikoista. Ylpeänä kerroin: tryffelikastiketta! Mistä
sinä tryffeleitä löysit, he ihmettelivät. Hietalahden hallin
karkkikaupasta, kerroin. Pienellä viiveellä kajahti olohuoneen kokoiset
naurut. En oikeasti koskaan ollut kuullut tryffelisienistä, vain
Brunbergin tryffelimakeisista."
BLONDI SANAILEE
"Menin pienestä kyläkoulusta ylästeelle isoon kouluun. Siellä ruvettiin
opettajan johdolla suunnittelemaan ensimmäisiä disco-iltoja, konvia.
Pitkään pohdittiin ketä kysytään tiskijukaksi. Ehdokkaita hylättiin:
joku oli kallis, toinen kokematon. Aikani kuuntelin ja viittasin.
Sanoin: "Eikö voitaisi käyttää kertakäyttöastioita!" Hetken oli ihan
hiljaista, ja sitten koko luokka räjähti nauramaan. Pahinta oli, että
minä en ymmärtänyt miksi!"
MUTTA KYLLÄ MIEHETKIN OSAAVAT..
"Miehelläni on sisällään pieni blondi. Ostimme muutama vuosi sitten
ensimmäisen moottoripyörämme ja tietysti ajovarusteet ja kypärät.
Perusteellisena miehenä hän aina tutustuu käyttöohjeisiin. Hän lueskeli
kypärän lukitusohjetta: "Kiristä leukahihnasta, kunnes kieli työntyy
ulos." Siinä raavas mies kiristi hihnaa ja mietti miten hiton tiukalla
sen pitää olla, että kieli tulee ulos. Hän testaili välillä työntämällä
kieltään ulos suusta ja mietti, että onpa ajaminen epämiellyttävää, jos
kieli roikkuu ulkona ja hihna puristaa leukaa. Näin meni hetki ennen
oivallusta siitä, että tarkoitettiinkin lukon kieltä eikä ajajan
kieltä."