[QUOTE="vieras";25838807]Kuulostaa kyllä ihan kamalalle tuo niiden elämä.
Lapsia käy sääliks. Ei normaalia lapsuutta ollenkaan vaan yhtä kisailua, treeniä ja suorittamista.
Kauheestihan nyt on tv:ssä ja lehdissä toitotettu sitä, että elämässä pitää olla muutakin kuin harrastukset! Liian vähän arvostetaan vaan aikaa olla perheen kesken. Aina pitäis olla jotain menoa ja meininkiä. Ei kelpaa pelkkä yhdessä kotona olo.
Tuossa perheessä sellaista ei ole varmaan yhtään. Ainakaan jos on luottaminen siihen miten koville he lapsensa pistävät noitten harrastusten kanssa.
Laihuuden ihannointi ja siinä pysyminen on paha pakkomielle kyllä tuolle perheen äidille. Sillä ei tunnu olevan oikein käsitysä normaalista perhe-elämästä ja ylipäätänsä elämästä.
Hän taitaa tosiaan luulla, että onni on sitä, että on laiha ja kalenterit täynnä menoja.
Kaikenlaisia vanhempia sitä onkin. :/[/QUOTE]
Niinpä surullista tuo on. Oikeastaan koko perheen osalta. Kun ihminen ei koskaan rauhoitu, ei siinä opi itseäänkään. Ehkä tällä äidillä on takana joku oma trauma jota karkuun nyt juoksee kuin päätön kana. Ei uskalla pysähtyä tai höllätä, muuten pian joutuu kahden kesken vaikeiden ajatusten kanssa.
Sitähän tuollainen kouhottaminen monasti on. Karkuun juoksemista ja tosiaan se itsetunto rakennetaan ulkomuodon ja tosiTV:n kautta. Eli kun ulkoinen on kunnossa ja sillä mahtaillaan niin on näennäinen "hyvä olo" ja ego kiittää. Kamalin mitä tuossa voi sattua on se että joku perheen jäsenistä sairastuu todella vakavasti - se tuppaa toisilla olemaan se ainoa asia kun pysäyttää.
Lapsuuden maisemissa oli tämän kaltainen perhe. Kaikki jatkui siihen saakka kun kuopus teki itsemurhan 15 vuotiaan. Tämän jälkeen perheen äiti, joka siis on edelleen luonteensa omaisesti "aktiivinen" on käynnyt vanhempainilloissa kertomassa rauhallisen perhearjen tärkeydestä. He oppivat, karuimman kautta.
