Tosi raskasta just nyt...

Gabi77 Osuit todella oikeaan kirjoituksessasi. Mä olen miettinyt paljon sitä, että jalostaako kärsimys todella ihmistä? Sitä mieltä olen ainakin (anteeksi jo etukäteen kaikilta niiltä, jotka ovat eri mieltä), että ei tällä lapsettomuudella mitään tarkoitusta ole. Satunnaiselta vaikuttaa se, kenen kohdalle se osuu. Sen sijaan siihen uskon, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin muita avautuu. Pohdiskelenkin tällä hetkellä sitä, kuinka paljon rahaa/henkistä energiaa tähän asiaa voi/kannattaa uhrata. En millään haluaisi "tuhota" muutamaa vuotta elämästäni siihen, että päähän ei mahdu kuin yksi ajatus. Silti enemmän kuin mitään muuta elämässäni haluaisin lapsen. En keksi elämälleni mitään muutakaan tärkeämpää tarkoitusta. Jos se ei siis onnistu, pitää tyytyä toiseksi tärkeimpään, enkä kyllä vielä tiedä, mikä se on. Sekalaisia ajatuksia... Mietin sitäkin, että pitäisikö hetken aikaa jättää hoidot kesken, kerätä rahaa, ja päättää sitten, käyttääkö ne uusiin hoitoihin vai esimerkiksi sapattivuoden pitämiseen töistä ja matkusteluun... En tiedä, tällä hetkellä olo on aika sekava.

 

MIKSI kaikki ovat raskaana facebookissa?!

 

Sarjakuvia lapsettomuudesta:

http://meinasinkaatua.sarjakuvablogit.com/2010/04/10/in-your-face/

In Your Face Book - niin osuva

 

Huono päivä. Kaveri ilmoitti, että on raskaana, ihan noin vaan ykskaks yllättäen. No, kyllä te tiedätte miltä tuntuu. Juu hienoo juu, onnea vaan, ai että ihan pidätte lapsen, jee, sehän hienoa. Jaa olette olleet vuoden yhdessä ja ihan noin vaan pamahti, justiinsa juu.

Ja mä olen jumalauta roikkunut niin vittumaisessa työpaikassa kun mahdollista vaan siksi, että kun nyt pamahdan paksuksi se yksi ääliö mulkvisti on lähtenyt eläkkeelle kun tulen äitiyslomalta takaisin ja voin jatkaa töitäni mukavalla mielellä. No, tätä olen nyt odottanut 3 niin helvetin pitkää vuotta. Joo, joo, tyhmä olen.

 

Miten teillä muilla, onko kummilapsia? Miten suhtaudutte heihin? Minä harkitsen eroavani kirkosta, ettei tarvitsisi suostua. Olen niin lapsirakas joten kaikki tuntuu haluavan minut ja sitten kun on synkintä aina itsellä ei mitenkään haluaisi olla heidän kanssaan missään tekemisissä ja heille lapsettomuudesta ei voi puhua. Sitten syyllistetään kun ei ollakkaan lapsen kanssa tekemisissä.

 

mulla on kummilapsia, en ole kauheasti tekemisissä heidän kanssaan, mutta se ei myöskään tunnu kauhean pahalta kun olen, paitsi kun heidän äidit rupeaa selittämään tarkasti pikku Maijan ja Kallen päiväjärjestykset, miten käyttäytyvät, ja voi voi näiden lasten kanssa.

Mieheni lapsen kanssa en jaksaisi olla, ja kyllä mua syyllistetään siitä, joka suunnasta.

Niin, ja viime 2 viikon aikana kaksi kaveria ilmoittivat olevansa raskaana. Kerroin lapsettomuudestani ja vastaus oli: "mut älä siis huolehdi, kyllä kaikki tulee olemaan hyvin, olen lukenut lehdistä, että nykyään on niin hyvät hoitokeinot ja on paljon onnistuneita tarinoita". AI NO JOS OIKEIN LEHDESTÄ LUIT.