Tosi paha mieli lapsen puhumattomuudesta.

[Koivunkäpy]

meillä poika sanoi alle 20 sanoo 3v neuvolassa.
sitten kun se keksi kuinka puhutaan niin taivas aukesi, nyt pälpättää kokorahan edestä, äänteitä puuttuu, niinkuin r,- s,- sanan alussa n ja l eikä nyt tietenkään muutenkaan puhe ole täydellistä.
2v tais sanoa kaikki 5 sanaa.
niin ja ikää nyt 3,5v

 

[vieras]

voi ujostella kun stressaat siitä noin kovasti? Tuollanen että kieltäydyt ymmärtämästä aiheuttaa vaan mielipahaa eikä mitenkään kannusta oppimaan. Koita ottaa rennommin. Ei sun lapsen tarvii osata silloin ku naapurin. Yrittäisit nauttia. Mua harmittaa kun tiedän, ettei meidän kaksvee enää kauaa puhu sitä söpöä omaa kieltään, se on niin hauskan kuuloista. Esim. sanoo kaikista sanoista vaan kaks ekaa tavua, ja paljon vähän päin peppua, esim. nasu on kaku. Mut kaikkee kuitenkin yrittää sanoa koska me ei siitä oo ikinä stressattu ja kehutaan aina vaikka meniskin sinänsä väärin.

Neuvolassa sanoivat et 2 ja puolvuotiaana pitäs mennä jos ei puhu kunnolla. Ei todellakaan mennä kun nähdään itse että kehitystä kuitenkin tapahtuu ja ymmärtämisessä ei ole ongelmia.

No mutta ap:n tapahan on hyvä. Kieltäytyy ymmärtämästi heti osoittelua yms ja sen sijaan kysyy "tätäkö tarkoiti" jne sehän juuri lasta kannustaa puhumaan ja opettelaan niitä sanoja.

Jos vaan tekee niin et ymmärtää kaikki osottelut ja älähtelyt niin ei se lapsi edes viitsi opetella kun tietää et ymmärtäähän se äiti ja isi näinkin.

Hieno juttu ap jatka vaan samaa linjaa. Kyllä se puhekin sielt vielä tulee

Eipäs kun tuo tapa on ihan väärä! Puheterapeutti ja erityislastentarhanope ovat sanoneet, että lasta täytyy ymmärtää (ne osoittelut ja äännähdykset siis) eikä saa teeskennellä ettei tajua, eikä saa yrittää patistaa lasta puhumaan!!!

Kun et edes ymmärtänyt mitä ap tarkoitti niin annappas olla.

 

[taapero-06]

Hei ap!

Meillä vajaa 3.v ja tulee ihan muutama sana vain muuten puhuu omaa kieltään, josta ei mitään selvää saa. Olemme jonossa puheterapiaan ja tällä hetkellä meillä käytössä TUKIVIITTOMAT, jotka toimii!
Oli todella helpottavaa meille vanhemmille ja lapselle itselleen, kun saimme yhteisen kielen ja pystymme nyt "keskustelemaan" lapsemme kanssa näitten tukiviittomien avulla. Eli ota heti yhteys neuvolaan ja pyydä apua. Kukaan ei auta ellet itse vaadi apua. Minä puhuin neuvolassa ja sielä terveydenhoitaja laittoi lähetteen puheterapiaan. Terapeutti otti sitten minuun yhteyttä. Ja lapsi oli silloin vähän yli 2.v! Kannattaa vaatia, muuten apua ei saa!
Lapsella on kauhea olo, kun ei saa itseään ilmaistua ja kukaan ei auta. Sinä äitinä olet avainasemassa auttamaan lastasi. Tsemppiä! =)

 

[Mykän äiti]

Hei ap!

Meillä vajaa 3.v ja tulee ihan muutama sana vain muuten puhuu omaa kieltään, josta ei mitään selvää saa. Olemme jonossa puheterapiaan ja tällä hetkellä meillä käytössä TUKIVIITTOMAT, jotka toimii!
Oli todella helpottavaa meille vanhemmille ja lapselle itselleen, kun saimme yhteisen kielen ja pystymme nyt "keskustelemaan" lapsemme kanssa näitten tukiviittomien avulla. Eli ota heti yhteys neuvolaan ja pyydä apua. Kukaan ei auta ellet itse vaadi apua. Minä puhuin neuvolassa ja sielä terveydenhoitaja laittoi lähetteen puheterapiaan. Terapeutti otti sitten minuun yhteyttä. Ja lapsi oli silloin vähän yli 2.v! Kannattaa vaatia, muuten apua ei saa!
Lapsella on kauhea olo, kun ei saa itseään ilmaistua ja kukaan ei auta. Sinä äitinä olet avainasemassa auttamaan lastasi. Tsemppiä! =)

Meilläkin 2v9kk poika ja nyt on otettu viittomia käyttöön, on tosin muutama vasta, mutta niitä tykkää käyttää kyllä. Se on kamalaa kun tuon ikäisellä tietää jo päässä pyörivän kaikenlaista mutta kun ei saa ulos. Peruskäsitteiden jälkeen (siis juoda, syödä, nukkua jne) aiotaankin optetella kysymyssanaviittomia, kyselyikähän tuon ikäisellä pitäisi jo olla.

 

[HyacinthBucket]

:hug: Meidän nyt koulukas ei puhunut sanaakaan kolmevuotiaana, ja nythän siltä ei suunvuoroa saa. Kaikki kehittyy tahtiinsa. Eikös Einstein alkanut puhua vasta likempänä 10 vuotta, koska oli niin paljon mietittävää ennen sitä, ettei kai viitsinyt uhrata aikaa puhumiseen.

Me saatiin hyvä apu puheterapiasta. :wave:

 

[Madicken04]

Samaa mieltä kuin muutkin että mitä suurimmalla todennäköisyydellä se puhe sieltä tulee vielä ihan itsestään, ei siitä kannata huolia. =)

Meidän molemmat lapset kuuluvat tähän pieneen vähemmistöön jolta puhe ei ole tullut itsestään ja tarvitaan apukeinoja. Niiden perusteella voisin myös teille suositella noita tukiviittomia, mikäli siis koette ongelmalliseksi kommunikoinnin (lapsella enemmän sanottavaa mitä pystyy ilmaisemaan, turhautuu ja kukuttelee jne). Niiden avulla kommunikointi helpottuu nopeasti ja ne tukevat myös puheen kehitystä, niitähän käytetään siis puheen ohessa tukemassa lauseiden pääsanoja.

 

[hilunen]

Eipä meilläkään poika montaa sanaa sanonut parivuotiaana ja puhe muutenkin tosi epäselvää. Mietin itsekin vaikka mitä, kun muut saman ikäiset puhui tosi selvästi ja pitkiä lauseita ja pojan puheesta ei vieraat saaneet selvää, eikä ihan aina itsekään. Kyllähän sanoja sitten siitä kaksivuotiaasta eteenpäin alkoi tulla ja poika puhui ja puhuu paljon, mutta puheen epäselvyys pysyi ja sanojen muoto oli vähän mitä sattuu. Selvästi alkoi itsekin turhautua, kun asiaa paljon, mutta ei saanut itseään ymmärretyksi-alkoi viime syksynä itsekin todeta, että turha selittää kun ei ymmärretä. :/

Alettiin sitten miehen kanssa olla puheesta sen verran huolissamme, että pyydettiin viime vuoden lopulla neuvolasta lähete puheterapeutille arvioon, neuvolan mielestä ei olisi kiirettä ollut. Meillä oli epäily tiukasta kielijänteestä, koska kulkee suvussa mun puolella ja sehän se sitten syyksi paljastuikin puheterapeutin arviossa. Kehotti varaamaan ajan lääkärin arvioon, tarvitseeko leikata vai ei ja lääkärin mukaan pojan kielijänne oli erittäin kireä, joten ihmekös tuo ettei puhe sujunut kun ei kieli noussut ylös oikeastaan ollenkaan. Jänne leikattiin sitten viime keväänä ja lähes samantien huomasi eron puheessa. Äänteitä puuttuu edelleen, mutta puhe paranee koko ajan ja nyt vieraammatkin saavat pojan puheesta selvää. Puheterapeutilla käydään harvakseltaan ja kotona kovasti ohjeiden mukaan harjoitellaan, poika on itsekin motivoitunut harjoittelusta ja pitää huolen että harjotukset tulee tehtyä.

Tällläinen syy siis meillä taustalla-mutta ajatuksesi lapsen puhumattomuuteen liittyen ovat siis tuttuja. :hug: