Tosi paha mieli lapsen puhumattomuudesta.

[huolestunut äiti]

Minua vaivaa ja hiertää kovasti se että meidän reilu 2-vuotias ei puhu.
Mietin monesti onko jotenkin jälkeenjäänyt ja outo lapsi. Josta tulee tosi paska fiilis itselleen Kun edes ajattelee moista.

Jos oppii uuden sanan, sanoo sitä jonkun aikaa jonka jälkeen "unohtaa" kokonaan opitun sanan.

Ymmärtää tosi hyvin puhetta. Välillä ehkä liiankin hyvin.

Sanojakin tulee n. 15. Silti selitää enemmänkin koko ajan vaan sitä siansaksaa jota kukaan ei ymmärrä. Ja vieläpä kovin tohkeissaan joten siksi ajattelen että onko jotenkin erilainen. :/

Kovasti yrittää sanoa uusia juttuja muttei kuitenkaan osaa sanoa kuin ehkä tavun ja loppu menee miten menee. Välillä ei viitsi edes yrittää. Tavallaan kainostelee sitä sanomista. Koitan yrittää tsempata ja aina kehun kovin kun jokin uusi juttu tulee.

Kun yritämme jotain uutta sanaa ja kun ei edes yritä tulee minulle tietenkin pettymys. Mutta koitan olla näyttämättä sitä.

Olen yrittänyt että kieltäytyisin ymmärtämästä hänen osoittelujaan ja siansaksan sönkötyksiään mutta siitä hän yleensä hermostuu.

Teenkin niin että kysyn mitä hän tarkoitti esim "tarkoititko tätä ja näytä" tai "haluatko maitoa" kun on jääkaapilla roikkumassa.



Haluaisin kovasti vinkkejä siihen kuinka voisin oppia kannustamaan lastani puhumaan. Harmitta vietävästi kun naapurissa asuva hiukan vanhempi lapsi puhuu ihan täysiä ja meidän lapsi vain pihalla huutelee omaa kieltänsä.


On mahdottoman paska fiilis siitä että pettymys on näin kova vaikka rakkaus lasta kohtaan on niin suuri.

Kylläpä muuten helpotti tämä purkautuminen.

 

[vieras]

älä ota stressiä. Kyllä se puhe viel tulee. *hali*

 

[nn]

Älä murehdi! Puhe tulee kyllä ajallaan. Kohta tulee aika, jolloin pitää jo sanoa, että "älä höpötä"

 

[MrsCabDriver]

Voi kuule, meidän vielä hieman alle 2v ei sano sanan sanaa. Tottakai odotetaan kuin kuuta nousevaa sitä ensimmäistä mutta en vielä jaksa huolestua, kyllä nuo ehtivät vielä :hug:

 

[Vierestä seurannut]

Minulla on hyvä ystävä, jonka 2,5 vuotias poika ei sano yhtäkään sanaa!! Jotenkyllähän teidän pojallanne on valmius puhua, jos kerran sanoja tulee jo 15.

Lisäksi serkkuni poika oli täysin "mykkä" 4,5 vuotiaaksi saakka - ei siis sanonut sanaakaan,ei edes siansaksaa, ja kaikki maailman tutkimukset asian tiimoilta tehtiin löytämättä mitään vikaa. Kunnes sitten eräänä päivä 4,5 vuotiaana alkoi puhumaan täydellistä ruotsia (ovat siis ruotsalaisia)!

Älä siis huoli, varmasti kaikki on kunnossa!

 

[keäs]

Mun kaverilla lapsi joka lähtee nyt kouluun. Ei puhu vieläkään selvästi vaan sössöttää kummallisesti ja käyttää omia ihmeellisiä sanoja.
Joten elä hätäile yhtään, kyllä se puhe tulee kun sen aika on. Toiset on vaan nopeempia oppimaan puhumaan toiset taas esim. kävelemään!

 

[**]

voi ujostella kun stressaat siitä noin kovasti? Tuollanen että kieltäydyt ymmärtämästä aiheuttaa vaan mielipahaa eikä mitenkään kannusta oppimaan. Koita ottaa rennommin. Ei sun lapsen tarvii osata silloin ku naapurin. Yrittäisit nauttia. Mua harmittaa kun tiedän, ettei meidän kaksvee enää kauaa puhu sitä söpöä omaa kieltään, se on niin hauskan kuuloista. Esim. sanoo kaikista sanoista vaan kaks ekaa tavua, ja paljon vähän päin peppua, esim. nasu on kaku. Mut kaikkee kuitenkin yrittää sanoa koska me ei siitä oo ikinä stressattu ja kehutaan aina vaikka meniskin sinänsä väärin.

Neuvolassa sanoivat et 2 ja puolvuotiaana pitäs mennä jos ei puhu kunnolla. Ei todellakaan mennä kun nähdään itse että kehitystä kuitenkin tapahtuu ja ymmärtämisessä ei ole ongelmia.

 

[mie]

Ei kai sillä puhumisella mikään kiire ole. Ja tuleehan sanoja vaikka kuinka paljon! Ja lapsi ymmärtää vielä puhettakin, joten ei todellakaan mitään hätää!

Meillä on myös puhumaton lapsi, tosin vasta 1,5 vuotias, mutta monethan pälpättää tässä iässäkin vaikka kuinka. Meidän vekara ei edes ymmärrä puhetta, ei sitten ainuttakaan lausetta. En kuitenkaan ole huolissani - kaikki aikanaan!

 

[Alashandra laiskana]

Älä vielä hätäänny. Meillä kuopus alkoi vasta 3-vuotta täytettyään hakemaan sanoja, kun meni päiväkotiin. Siihen saakka "puhui" vain omaa kieltään.

Nyt 5 vuotias ja pälpättää taukoamatta. Äännevirheitä on r- muttei muuta. Menee syksyllä eskariin ja siellä aletaan sitten sitä työstämään.

 

[vieras]

voi ujostella kun stressaat siitä noin kovasti? Tuollanen että kieltäydyt ymmärtämästä aiheuttaa vaan mielipahaa eikä mitenkään kannusta oppimaan. Koita ottaa rennommin. Ei sun lapsen tarvii osata silloin ku naapurin. Yrittäisit nauttia. Mua harmittaa kun tiedän, ettei meidän kaksvee enää kauaa puhu sitä söpöä omaa kieltään, se on niin hauskan kuuloista. Esim. sanoo kaikista sanoista vaan kaks ekaa tavua, ja paljon vähän päin peppua, esim. nasu on kaku. Mut kaikkee kuitenkin yrittää sanoa koska me ei siitä oo ikinä stressattu ja kehutaan aina vaikka meniskin sinänsä väärin.

Neuvolassa sanoivat et 2 ja puolvuotiaana pitäs mennä jos ei puhu kunnolla. Ei todellakaan mennä kun nähdään itse että kehitystä kuitenkin tapahtuu ja ymmärtämisessä ei ole ongelmia.

No mutta ap:n tapahan on hyvä. Kieltäytyy ymmärtämästi heti osoittelua yms ja sen sijaan kysyy "tätäkö tarkoiti" jne sehän juuri lasta kannustaa puhumaan ja opettelaan niitä sanoja.

Jos vaan tekee niin et ymmärtää kaikki osottelut ja älähtelyt niin ei se lapsi edes viitsi opetella kun tietää et ymmärtäähän se äiti ja isi näinkin.

Hieno juttu ap jatka vaan samaa linjaa. Kyllä se puhekin sielt vielä tulee

 

[vieras]

Ap ymmärrän sinua hyvin. Meidänkään lapsellamme ei 2-v päivän kynnyksellä ollut kuin vajaa 5 sanaa. Itse mietin jo kovasti mikä lapsella on hätänä, ja onko hän tosiaan jotenkin jälkeenjäänyt tms, mistä tuli sitten paha mieli kun edes ajattelee moista. Ja helposti sitä tosiaan vertaa muihin, jos lähipiirissä samanikäisiä hyvin puhuvia, vaikka ei pitäsikään verrata.

Mutta meillä puhe on tullut yks kaks, nyt n. 3kk aikana. Lähtökohtana olivat siis ne n. 5 sanaa jotka osasi, nyt puhuu jo useamman sanan lauseita. Eli tällainenkin mahdollista.

 

[Endless Sacrifice]

15 sanan sanavarasto on mun mielestä hyvä noin pienellä, mutta mä oonkin tottunu kuuntelemaan lasta joka ei 3v:na sanonut sanaakaan. Viisi vuotiaana häneltä alkoi sujua muutamat yksinkertaiset sanat. Nyt on menossa kouluun syksyllä ja puhuu taukoamatta, tosin vieläkään perheen ulkopuoliset ei ymmärrä kuin puolet puheesta. Erittäin vaikea dysfasia kyseessä.

 

[ap]

Ap ymmärrän sinua hyvin. Meidänkään lapsellamme ei 2-v päivän kynnyksellä ollut kuin vajaa 5 sanaa. Itse mietin jo kovasti mikä lapsella on hätänä, ja onko hän tosiaan jotenkin jälkeenjäänyt tms, mistä tuli sitten paha mieli kun edes ajattelee moista. Ja helposti sitä tosiaan vertaa muihin, jos lähipiirissä samanikäisiä hyvin puhuvia, vaikka ei pitäsikään verrata.

Mutta meillä puhe on tullut yks kaks, nyt n. 3kk aikana. Lähtökohtana olivat siis ne n. 5 sanaa jotka osasi, nyt puhuu jo useamman sanan lauseita. Eli tällainenkin mahdollista.

Minkä ikäinen lapsi teillä on?

 

[Kipsu]

Kaksivuotiaalle on tärkeintä, että hän ymmärtä aikuisen puhetta ja toimii, kuten pyydetään. Tai toimii ja toimii... Mutta kaksivuotiasta ei vielä aleta lähettelemään minnekään tutkimuksiin, jos ymmärrys on kuitenkin sen ikäisen tasolla. Sanojakin teillä tulee, eli ihan positiiviselta näyttävä tilanne! Koskaan ei saisi verrata muihin lapsiin, vaikka sitä tulee itsekin tehtyä.

Meille äideille se on iso juttu, kun lapsi alkaa höpötellä. Minäkin odotan ensimmisiä sanoja, vielä ei tule mitään järkevää omia mölötyksiä lukuunottamatta. Tyttö on vasta 1v4kk. Äiti on "ä" ja isi on "s" eli sellainen suhina. "Anna" saattaa olla se "nananana" käsi ojossa jotakin pyytäen, en tiedä. Mutta en vielä huolestu, vaikka kieltämättä odotan jo ensimmäistä kunnollista äiti-sanaa.

Luulen, että lapsesi alkaa puhua kertaheitolla jonkin ajan kuluttua, kunhan saa sen lopullisen "tatsin". Ja varmasti ne jo opitut sana ovat takaraivossa edelleen, mutta ne on jo koettu opituiksi, niin tulevat sitten aikanaan puheeseen uudelleen.

 

[m a r z a]

Kuule, älä ota stressiä asiasta. Meidänkään poika (täyttää ens viikolla 2) ei paljon puhu. Sanoja sanoo ehkä tuon 15, mutta kovasti höpöttää omiaan koko ajan. Oon miettinyt et ymmärränkö liian hyvin hänen omaa "kieltään", kun poika saa asiansa kuitenkin aina perille. Oon huomannut että poika on motorisesti paljon lahjakkaampi kun muut samanikäiset, joten kaipa poika on käyttänyt kaiken enrgiansa motoriikkaan ja puhe tulee sit myöhemmin.

 

[ap]

Kaksivuotiaalle on tärkeintä, että hän ymmärtä aikuisen puhetta ja toimii, kuten pyydetään. Tai toimii ja toimii... Mutta kaksivuotiasta ei vielä aleta lähettelemään minnekään tutkimuksiin, jos ymmärrys on kuitenkin sen ikäisen tasolla. Sanojakin teillä tulee, eli ihan positiiviselta näyttävä tilanne! Koskaan ei saisi verrata muihin lapsiin, vaikka sitä tulee itsekin tehtyä.

Meille äideille se on iso juttu, kun lapsi alkaa höpötellä. Minäkin odotan ensimmisiä sanoja, vielä ei tule mitään järkevää omia mölötyksiä lukuunottamatta. Tyttö on vasta 1v4kk. Äiti on "ä" ja isi on "s" eli sellainen suhina. "Anna" saattaa olla se "nananana" käsi ojossa jotakin pyytäen, en tiedä. Mutta en vielä huolestu, vaikka kieltämättä odotan jo ensimmäistä kunnollista äiti-sanaa.

Luulen, että lapsesi alkaa puhua kertaheitolla jonkin ajan kuluttua, kunhan saa sen lopullisen "tatsin". Ja varmasti ne jo opitut sana ovat takaraivossa edelleen, mutta ne on jo koettu opituiksi, niin tulevat sitten aikanaan puheeseen uudelleen.

Näin minäkin haluaisin ajatella mutten mahda itselleni mitään et tulee mietittyä että onko ihan normaali jne. Vaikka siitä tulee huono omatunto niin silti sitä ajattelee.

Miehenikin kerran heitti puoli ääneen että onkohan ihan normaali tälläinen. Siitäpä varmaan nämä minunkin huoleni alkaneet. Minä olin se joka sanoi että kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Nyt sitä vaan jotenkin stressaa vaan eetä onko vika meissä vanhemmissa ettei lapsi puhu vai missä. Tulee syyllistettyä itseään että onko puhunut lapselle liian vähän, antanut liian vähän huomiota.

 

[ap]

Kuule, älä ota stressiä asiasta. Meidänkään poika (täyttää ens viikolla 2) ei paljon puhu. Sanoja sanoo ehkä tuon 15, mutta kovasti höpöttää omiaan koko ajan. Oon miettinyt et ymmärränkö liian hyvin hänen omaa "kieltään", kun poika saa asiansa kuitenkin aina perille. Oon huomannut että poika on motorisesti paljon lahjakkaampi kun muut samanikäiset, joten kaipa poika on käyttänyt kaiken enrgiansa motoriikkaan ja puhe tulee sit myöhemmin.

Millälailla huomaat että motorisesti kehittyneempi kuin muut lapset?

Meilläkin lapsi tosi taitava kaikessa mitä tekee. Oppii nopeasti uudet jutut.

Ja tosiaankin ymmärtää vähän liiankin hyvin meidän puhetta.

 

[rupina]

juu älä stessaa varmasti puhuu vielä selvästi. Varsinkin jos hän on hyvin puuhakas ja eloisa ei silloin jää aikaa puheen opetteluun. Hän oppii omassa tahissaan ja varmasti nyt on meneillään joku uus juttu.

 

[**]

voi ujostella kun stressaat siitä noin kovasti? Tuollanen että kieltäydyt ymmärtämästä aiheuttaa vaan mielipahaa eikä mitenkään kannusta oppimaan. Koita ottaa rennommin. Ei sun lapsen tarvii osata silloin ku naapurin. Yrittäisit nauttia. Mua harmittaa kun tiedän, ettei meidän kaksvee enää kauaa puhu sitä söpöä omaa kieltään, se on niin hauskan kuuloista. Esim. sanoo kaikista sanoista vaan kaks ekaa tavua, ja paljon vähän päin peppua, esim. nasu on kaku. Mut kaikkee kuitenkin yrittää sanoa koska me ei siitä oo ikinä stressattu ja kehutaan aina vaikka meniskin sinänsä väärin.

Neuvolassa sanoivat et 2 ja puolvuotiaana pitäs mennä jos ei puhu kunnolla. Ei todellakaan mennä kun nähdään itse että kehitystä kuitenkin tapahtuu ja ymmärtämisessä ei ole ongelmia.

No mutta ap:n tapahan on hyvä. Kieltäytyy ymmärtämästi heti osoittelua yms ja sen sijaan kysyy "tätäkö tarkoiti" jne sehän juuri lasta kannustaa puhumaan ja opettelaan niitä sanoja.

Jos vaan tekee niin et ymmärtää kaikki osottelut ja älähtelyt niin ei se lapsi edes viitsi opetella kun tietää et ymmärtäähän se äiti ja isi näinkin.

Hieno juttu ap jatka vaan samaa linjaa. Kyllä se puhekin sielt vielä tulee

mä kyllä ymmärsin et ne oli erikseen, on kokeillut olla ymmärtämättä ja sitten yleensä tekee niin että "tätäkö tarkoitit..." Mä tunnen yhden perheen jossa lasta suorastaan kiusataan tällä. Jos poika tahtoo vaikka juomista niin sille jauhetaan että sano nyt kunnolla, muuten et saa. Sellanen on ihan törkeää eikä siitä ole mitään hyötyä. Tottakai lasta pitää kannustaa sanomaan oikein, mutta uhkailu ei ole kannustamista. En nyt tarkota et ap ois tehny näin, valitan vaan tästä tuttavaperheestä...

 

[**]

meilläkin on oppinut nopeasti kaiken muun paitsi tuon puhumisen, se on vissiin aika yleistä.

 

[äippis]

Muistan, kun itse olin huolissani tuon meidän nuorimmaisen puhumattomuudesta, kun tuntu ettei niitä sanoja ala tulla millään. Puheen hänkin ymmärsi hyvin, joten se hieman helpotti, kun neuvolassakin aina sitä painottivat, että tärkeintä on että ymmärtää puheen.
Mutta kyllähän se silti huolestutti, kun tuttavapiirissä kaikki saman ikäiset puhui jo todella hyvin.

Pikku hiljaa se puhe kehittyi, sanoja alkoi tulla 2.5 vuotiaana ja kahden sanan lauseita 3 vuoden iässä.
Nyt ikää 3.5v ja höpöttää jo mahottomasti.

 

[Kipsu]

Kaksivuotiaalle on tärkeintä, että hän ymmärtä aikuisen puhetta ja toimii, kuten pyydetään. Tai toimii ja toimii... Mutta kaksivuotiasta ei vielä aleta lähettelemään minnekään tutkimuksiin, jos ymmärrys on kuitenkin sen ikäisen tasolla. Sanojakin teillä tulee, eli ihan positiiviselta näyttävä tilanne! Koskaan ei saisi verrata muihin lapsiin, vaikka sitä tulee itsekin tehtyä.

Meille äideille se on iso juttu, kun lapsi alkaa höpötellä. Minäkin odotan ensimmisiä sanoja, vielä ei tule mitään järkevää omia mölötyksiä lukuunottamatta. Tyttö on vasta 1v4kk. Äiti on "ä" ja isi on "s" eli sellainen suhina. "Anna" saattaa olla se "nananana" käsi ojossa jotakin pyytäen, en tiedä. Mutta en vielä huolestu, vaikka kieltämättä odotan jo ensimmäistä kunnollista äiti-sanaa.

Luulen, että lapsesi alkaa puhua kertaheitolla jonkin ajan kuluttua, kunhan saa sen lopullisen "tatsin". Ja varmasti ne jo opitut sana ovat takaraivossa edelleen, mutta ne on jo koettu opituiksi, niin tulevat sitten aikanaan puheeseen uudelleen.

Näin minäkin haluaisin ajatella mutten mahda itselleni mitään et tulee mietittyä että onko ihan normaali jne. Vaikka siitä tulee huono omatunto niin silti sitä ajattelee.

Miehenikin kerran heitti puoli ääneen että onkohan ihan normaali tälläinen. Siitäpä varmaan nämä minunkin huoleni alkaneet. Minä olin se joka sanoi että kaikki aikanaan, kaikki aikanaan. Nyt sitä vaan jotenkin stressaa vaan eetä onko vika meissä vanhemmissa ettei lapsi puhu vai missä. Tulee syyllistettyä itseään että onko puhunut lapselle liian vähän, antanut liian vähän huomiota.

Normaaleissa perheissä, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan, lapsi oppii puhumaan ennemmin tai myöhemmin. Kyllä teillä varmaan höpötellään lapsen kanssa arkipuuhien lomassa ja kyllä hän kuulee puhetta teidänkin välillä ja oppii siitä. Mullekin on tullut sellainen "kausi", että koetan puhua lapselle tosi selvästi lyhyitä lauseita ja luetaan kirjoja, koko ajan ajatuksena sanojen oppiminen. Joskus jostain kuulin, että ei saisi sanoa loppuun sitä, mitä lapsi on sanomassa, vaan antaa itse yrittää. Sitten voi tehdä tarkentavia kysymyksiä vaikka olisikin jo mölötyksestä ymmärtänyt, mitä lapsi haluaa.

Kyllä se teidän lapsi on ihan normaali, hauskaa kun miehesikin kommentoi

 

[ap]

voi ujostella kun stressaat siitä noin kovasti? Tuollanen että kieltäydyt ymmärtämästä aiheuttaa vaan mielipahaa eikä mitenkään kannusta oppimaan. Koita ottaa rennommin. Ei sun lapsen tarvii osata silloin ku naapurin. Yrittäisit nauttia. Mua harmittaa kun tiedän, ettei meidän kaksvee enää kauaa puhu sitä söpöä omaa kieltään, se on niin hauskan kuuloista. Esim. sanoo kaikista sanoista vaan kaks ekaa tavua, ja paljon vähän päin peppua, esim. nasu on kaku. Mut kaikkee kuitenkin yrittää sanoa koska me ei siitä oo ikinä stressattu ja kehutaan aina vaikka meniskin sinänsä väärin.

Neuvolassa sanoivat et 2 ja puolvuotiaana pitäs mennä jos ei puhu kunnolla. Ei todellakaan mennä kun nähdään itse että kehitystä kuitenkin tapahtuu ja ymmärtämisessä ei ole ongelmia.

No mutta ap:n tapahan on hyvä. Kieltäytyy ymmärtämästi heti osoittelua yms ja sen sijaan kysyy "tätäkö tarkoiti" jne sehän juuri lasta kannustaa puhumaan ja opettelaan niitä sanoja.

Jos vaan tekee niin et ymmärtää kaikki osottelut ja älähtelyt niin ei se lapsi edes viitsi opetella kun tietää et ymmärtäähän se äiti ja isi näinkin.

Hieno juttu ap jatka vaan samaa linjaa. Kyllä se puhekin sielt vielä tulee

mä kyllä ymmärsin et ne oli erikseen, on kokeillut olla ymmärtämättä ja sitten yleensä tekee niin että "tätäkö tarkoitit..." Mä tunnen yhden perheen jossa lasta suorastaan kiusataan tällä. Jos poika tahtoo vaikka juomista niin sille jauhetaan että sano nyt kunnolla, muuten et saa. Sellanen on ihan törkeää eikä siitä ole mitään hyötyä. Tottakai lasta pitää kannustaa sanomaan oikein, mutta uhkailu ei ole kannustamista. En nyt tarkota et ap ois tehny näin, valitan vaan tästä tuttavaperheestä...

Korjaan käsityksesi.

Eli meillä tehdään niin että jos vaikka lapsi menee jonnekkin ja osottaa jotakin tavaraa ja vaikka tiedänkin mitä tarkoittaa niin en heti anna sitä vaan kysyn "tarkoitatko tätä" ja näytän ja sitten annan. Joskus teen niinkin että tahallaan näytän väärää ja lasta naurattaa ja sanoo ei sitä jatketaan ja sitten vasta olevinaan hoksaan että ahaa tämäkö. Eli leikillä ollaan menty.

En suinkana kiusaa lastani mutten kuitenkaan jokaista osoitusta ja ähkinää ymmärrä vaan sormia napsauttamalla vaan kannustan kertomaan mitä hän tarkoittaa.

Hän osaa sanoa "anna" kun haluaa jotakin.

Hän osaa sanoa kakka tai pissi riippuen hädästä. Ja menee vessalle.

Osaa kertoa kun kysyn missä isi on sanoo: "töitä" (eli töissä)

kun kysytään mitä sanotaan kun pissittää sanoo "pissi" ja kysytään mitä sanotaan kun kakattaa sanoo "kakka"

siis kyllä hän ymmärtää ja osaa kynnys taitaa olla ennemminkin se että saisi rohkaistua hänet puhumaan sen kynnyksen yli

 

[vieras]

kaikki aikanaan.

 

[myöskin puhehäiriöisen äiti]

voi ujostella kun stressaat siitä noin kovasti? Tuollanen että kieltäydyt ymmärtämästä aiheuttaa vaan mielipahaa eikä mitenkään kannusta oppimaan. Koita ottaa rennommin. Ei sun lapsen tarvii osata silloin ku naapurin. Yrittäisit nauttia. Mua harmittaa kun tiedän, ettei meidän kaksvee enää kauaa puhu sitä söpöä omaa kieltään, se on niin hauskan kuuloista. Esim. sanoo kaikista sanoista vaan kaks ekaa tavua, ja paljon vähän päin peppua, esim. nasu on kaku. Mut kaikkee kuitenkin yrittää sanoa koska me ei siitä oo ikinä stressattu ja kehutaan aina vaikka meniskin sinänsä väärin.

Neuvolassa sanoivat et 2 ja puolvuotiaana pitäs mennä jos ei puhu kunnolla. Ei todellakaan mennä kun nähdään itse että kehitystä kuitenkin tapahtuu ja ymmärtämisessä ei ole ongelmia.

No mutta ap:n tapahan on hyvä. Kieltäytyy ymmärtämästi heti osoittelua yms ja sen sijaan kysyy "tätäkö tarkoiti" jne sehän juuri lasta kannustaa puhumaan ja opettelaan niitä sanoja.

Jos vaan tekee niin et ymmärtää kaikki osottelut ja älähtelyt niin ei se lapsi edes viitsi opetella kun tietää et ymmärtäähän se äiti ja isi näinkin.

Hieno juttu ap jatka vaan samaa linjaa. Kyllä se puhekin sielt vielä tulee

Eipäs kun tuo tapa on ihan väärä! Puheterapeutti ja erityislastentarhanope ovat sanoneet, että lasta täytyy ymmärtää (ne osoittelut ja äännähdykset siis) eikä saa teeskennellä ettei tajua, eikä saa yrittää patistaa lasta puhumaan!!!