ku nukutin 1,5v lastani ja se kieri ja hommaili pinniksessa kiltisti ja makasin sen vieressa sangyssa ni yhtakkia se nousi seisomaan ja alkoi jutella ovelle pain ja katsoi sinne ihanku olis jutellu jonkun kanssa :headwall: etta niinku kummituksen siis. nauroi ja selitti ihan kamalasti. leikki kukkuuta pinnojen valista ja katsoi vaan sinne samaan paikkaan,mun ohi. ei kattonut muhun kertaakaan |O ahdistaa siksi ku ootteko nahny sen enkelten kaupunki elokuvan jossa ne enkelit kay tapaamassa etukateen niita jotka aikoo hakea. tuli taas pitkasta aikaa rukoiltua ettei mun lasta vieda pois multa taivaaseen. viela siis... nyt meen vahtimaan lapsen unta, lueskelen vaikka lehtia mut tuntuu etta pitaa olla vieressa.
tosi ahdistava tunne tuli...
- Viestiketjun aloittaja elämä kantaa
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
V
vieras
Vieras
No hui, mulla tuli ihan tippa silmään, itellä on tuon ikänen lapsi. En kyllä kestäisi jos sille jotain sattuu.
V
vieras
Vieras
V
vieras
Vieras
Hrrrrr.. älä kerro enempää. Yksin lasten kanssa kotona..alan kohta kuulemaan harhoja. Meidän lapsikin puhuu joskus yöllä ja säikähtää ja alkaa itkemään sydäntäsärkevästi niin mietin just että onko joku vainaa häntä "tervehtimässä". Kammottavaa. Toisaalta, realistisesti ajateltuna täysin luonnollista että lapsilla on omia mielikuvitusystäviä tms. jotka eivät todellakaan ole aaveita.
hui, meillä kuopus harrasti tuota 5kk ikäisenä entisessä asunnossa, hymyili ja jokelteli olohuoneen nurkalle, muistan kuinka minuu ahdisti se 
onneks se loppu kun muutettiin..
onneks se loppu kun muutettiin..
V
vieras
Vieras
Jos se vaikka näkikin suojelusenkelinsä. Tuskinpa lapsi kukkuu-leikkejä leikkis, jos sitä pelottais tai jos siellä ovella olis jotain pelottavaa ollu...