Toivottavasti pojat eivät ole yhtä ilkeitä ja hirveitä kuin tytöt ja poikien koulumaailma helpompi

Näin on minulle ainakin moni opettaja ja tuttava sanonut. Pojat eivät ole läheskään yhtä ilkeitä, kaksinaamaisia pikkunilkkejä, kuin tytöt. Viimeksi aamulla opettajana työskentelevä viiden lapsen äiti sanoi minunlle, että pojat pääsevät kyllä paljon helpommin ja kärsivät vähemmän, kuin tytöt.
Ehkä hieman kärjistän ja liioittelen, mutta:

Minua kiusattiin koulussa oikeastaan lukion loppuun saakka. Ikinä minua ei ole yksikään poika kiusannut. On syljetty päälle, haukuttu, levitelty ihan uskomattomia juoruja, jätetty porukan ulkopuolelle, puhuttu rumasti yms.
Mulle tuotiin postilaatikkoon haukkumakirjeitä ja synttärikutsuja juhliin, joita ei oikeasti ollut. Haluttiin vain naruttaa. Kerran menin lankaan ja painelin lahja kainalossa synttäreille, joita ei edes ollut.
Oikeille synttäreille mua ei koskaan kutsuttu. Luokkani tytöt tekivät kaikkensa, että mun jokainen koulupäivä oli helvettiä.

Enkä ollut ainut. Jokaisen tytön kanssa oltin välillä riidoissa ja tytöt kokivat henkistä väkivaltaa varmaan jokainen.

Nyt kun kuuntelen samassa pihapiirissä asuvien alakouluikäisten tyttöjen juttuja, niin voi luoja: "Ethän oo enää Maijan kaveri?" " Hei et ikinä arvaa mitä Sara sanoi susta" "hei ooks kuullut että Vilma... " "hei tiiäks mitä Petra sano" "Sitten kun Emmi tulee niin mennään heti karkuun ja ei leikitä sen kanssa"
"Jos miia tulee niin älkää sit kukaan puhuko sille"


Mun esikoispoika on nyt lukiossa. Joskus on painimatseja otettu ja joku huutanut jotain typerää tai heittänyt lippiksen mäkeen. Pääasiassa poikien touhu on kuitenkin paljon leppoisampaa, vihaa ei kanneta kauaa ja pojat eivät jaksa käyttää elämäänsä siihen, että saisi piikiteltyä kaveria ja pilattua jonkun maineen.
Pojat eivät myöskään jaksa niin keskittyä siihen jouruiluun. Itse nuorisotyöntekijänä uskallan väittää, että pojat eivät myöskään välitä paskan puhumisesta niin paljon vaan uskaltavat olla "hylkiön" kavereita, jos haluavat. Pojat ottavat ennemin itse selvää onko tyyppi niin hirveä, mitä puhutaan.

Mun kaksostytöt menevät kasiluokalle. Kumpikin on saanut useita ilkeitä viestejä, kummankin ulkonäköä on mollattu ties kuinka paljon, vaikka kumpikin on nättejä, terveitä tyttöjä. Tytöt (valitan, välillä myös omani) jaksavat käyttää älyttömän paljon energiaa muiden haukkumiseen ja piikittelyyn.

Nyt mun nuorin lapsi, poika, aloittaa koulun. Olen ihan hysteerinen. Hän on todella arka lapsi ja hän pohjaa itsevarmuuttaa liikaa muiden mielipiteille. Pelkään oikeasti ihan kamalan paljon, miten hän pärjää koulussa muiden kanssa. Mua piikitellään vielä joskus aikuisenakin siitä, että jäin ekaluokalla vessaan jumiin ja kaikki nauroi vielä lukiossakin yhdelle tytölle, joka ekalla pissasi housun.

Koulu tosiaankin on helvetistä seuraava, tai jopa ennen sitä..

Rohkaiskaa mua, puhukaa mulle järkeä. Sanokaa, että poikani selviää ilman elinikäisiä traumoja.

 

Kyllä sinun poikasi pärjää Ihan oikeasti. Ei mitään hätää. Olen myös ollut TODELLA ARKA ja täysin itsetunnoton lapsi ja silti olen ihan normaali aikuinen ja kaikesta selvinnyt. Huoli pois!
On totta, että tytöt varmasti kiusaavat enemmän.

 

Mä luulen, että olet enemmeän huolissasi, mitä on tarve. Huomaat kyllä, jos lapsellasi on joku hätä ja sitten vain puutut siihen. Älä märehdi etukäteen. Ymmärrän tunteesi silti.

Kun kuulin olevani raskaana, kirjaimellisesti rukoilin, etten saisi tyttöä. Itse olen kokenut sen helvetillisen tyttöjen maailman ja vielä aikuisenakin ne kaikki asian kummittelee mun mielessä. Ihan sanoin kuvaamatonta. Tytöt mun nuoruudessani ja lapsuudessani pitivät kyllä huolen, että yhtenäkään päivänä en lähtenyt hyvillä mielin koulusta.
Edelleen koen olevani muita huonompi ja syy on ihan niissä tytöissä, jotka mua kiusasivat.

 

Kiva lukea tästä kahden tytön äitinä. koulumaailma voi olla niin raaka. Mua kiusasi yks ainoa tyttö ja se teki mun elämästä välillä helvettiä. En kestä, jos omani kokee samaa.

 

Eivät ne ainakaan yhtä pahoja ole! Ja siksipä mä vietinkin koko yläaste/lukioikäni poikaporukassa.

 

Mulla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Kyllä pojat pääsevät helpommalla. Poikiakin kiusataan, mutta se kiusaaminen on tavallaan pinnallisempaa ja pojat eivät välitä niin paljon muiden mielipiteistä, kuin tytöt.
Mun kummastakin tytöstäni (8v,12v) on tehty esim. netissä pilaa ja vanhemmasta levitelty kuvia irc-galleriassa.
Tuota synttärikutsuja juhliin joita ei ole, harrastetaan vieläkin. Nuorempi sai ja oli luokkakaverit pusikossa nauramassa kun meidän tyttö menee mekko päällä ja lahja kädessä "juhliin". Osoitekin oli väärä.

Aika paljon tytöt puhuvat pahaa toisistaan. Valitettavasi välillä myös omani. Etenkin vanhemman tytöt kaverit eivät tunnu välillä osaavan puhua mistään muusta, kuin siitä kuinka läski joku Sofia on ja miten kenenkään ei saisi olla sen ja sen kaveria ja sitten alkaa tosiaan näi "hei oottekse te jo kuullut.."

Mutta naiset ovat aikuisenakin aika ilkeitä.

 

Tytöt ovat pirulaisia, suurin osa.

 

Se on sattumaa, että miten käy. Valtaosa kuitenkin selviää ilman suurempia kiusaustapauksia.

Minua on kiusanneet vain pojat, mutta ei mitenkään erityisen pahasti.
Veljeni joutui vaihtamaan koulua kiusaamisen vuoksi - kiusaajat olivat poikia.
En tiedä yhtään isoa kiusaustapausta, missä tekijänä olisi tyttö, siis henk.koht. en tiedä.

Uskoisin, että tytöillä on keskimäärin enemmän sanaharkkaa ja sellaista sosiaalista pelaamista, sillä naiset ovat aikuisena keskimäärin sosiaalisesti lahjakkaampia kuin miehet, ja tämä taito on tietysti paljon harjoiteltuakin ja niiden sosiaalisten taitojen harjoittelu tuottaa välillä aika rumaa jälkeä.
Pojilla kiusaaminen ehkä ei ole niin yleistä (silti varmaan muistatte lähes jokainen kouluajoilta sen "reppanapojan", jota muut pojat kiusasivat?), mutta ehkä rankempaa ja/tai pojat ottavat sen herkemmin, kun ympäri maailmaa kouluampujat ym. on kiusattuja poikia, ei tyttöjä. Masennus ja päihdeongelmat ovat myös yleisempiä miehillä, kuten myös itsemurhat.
Ehkä siitäkin johtuen, että "pojat ei kiusaa", eli eivät kerro asioita vaan patoavat itseensä toisin kuin tytöt, jotka kertovat kaiken pienenkin kärhämän ja tästä syntyy sitten kuva, että tytöt kiusaavat paljon?

 

Kertokaa mulle, miten te vanhempina kestätte lapsenne kiusaamisen? Miten kestätte lapsen surun? Ja mitä teette silloin? Omani lähenee kouluikää ja oikeasti pelkään tuota tulevaa kouluaikaa.

 

Osaa ne pojatkin olla ilkeitä. Mulla on kolme poikaa ala-asteella ja yhtä on kiusattu sanoilla ja fyysisesti. Ja meillä kun on paljon lapsia niin ei ole aina merkkivaatteisiin rahaa ni aina ovat toiset pojat ilkkumassa halvemmille housuille, milloin halvemmalle jääkiekkomailalle oma poika oli onnellinen uudesta pyörästä, mutta se onni jäi lyhyeen kun saman ikäiset pojat haukkui pyörän maan rakoon kun se ei ollut tunnetuimpien merkkien listalla ja keväällä olin todistamassa toisen pojan kohdalla (joka vilkkaampi) todella ikävää tapahtumaa.. yks luokan pojista oli sanonut opettajalle, että poikani on uhkaillut ja lyönyt häntä. Tästä tuli iso juttu. Silminnäkijöitä ei ollut. Sana sanaa vastaan. Ja istunnoissa käytiin. Minun lapseni oli syyllinen, vaikka koko ajan kiisti jyrkästi näin tehneensä. vielä kuukaudenkin päästä poikani sanoi, ettei tykkää opettajasta ku se ei uskonut häntä. No sitten selvis parin kuukauden jälkeen että tämä toinen poika oli valehdellut, myönti sen itse! ja edes anteeksi ei pyydetty toisen pojan äidin törkeää käytöstä eikä lapsen valehtelua! poikani kärsi asiasta kuitenkin melkein 3kk että muutamia mainitakseni. ei todellakaan ole pojilla sen helpompaa.

 

Se on sattumaa, että miten käy. Valtaosa kuitenkin selviää ilman suurempia kiusaustapauksia.

Minua on kiusanneet vain pojat, mutta ei mitenkään erityisen pahasti.
Veljeni joutui vaihtamaan koulua kiusaamisen vuoksi - kiusaajat olivat poikia.
En tiedä yhtään isoa kiusaustapausta, missä tekijänä olisi tyttö, siis henk.koht. en tiedä.

Uskoisin, että tytöillä on keskimäärin enemmän sanaharkkaa ja sellaista sosiaalista pelaamista, sillä naiset ovat aikuisena keskimäärin sosiaalisesti lahjakkaampia kuin miehet, ja tämä taito on tietysti paljon harjoiteltuakin ja niiden sosiaalisten taitojen harjoittelu tuottaa välillä aika rumaa jälkeä.
Pojilla kiusaaminen ehkä ei ole niin yleistä (silti varmaan muistatte lähes jokainen kouluajoilta sen "reppanapojan", jota muut pojat kiusasivat?), mutta ehkä rankempaa ja/tai pojat ottavat sen herkemmin, kun ympäri maailmaa kouluampujat ym. on kiusattuja poikia, ei tyttöjä. Masennus ja päihdeongelmat ovat myös yleisempiä miehillä, kuten myös itsemurhat.
Ehkä siitäkin johtuen, että "pojat ei kiusaa", eli eivät kerro asioita vaan patoavat itseensä toisin kuin tytöt, jotka kertovat kaiken pienenkin kärhämän ja tästä syntyy sitten kuva, että tytöt kiusaavat paljon?

Kummatkin kiusaavat ja omalla opettajan kokemuksellani sanoisin, että tytöt kiusaavat enemmän.
Tyttöjen kiusaaminen on kokonaisvaltaisempaa. Tytöt ovat pelureita ja he tosiaan käyttävät aikaa ja vaivaa toisten manipulointiin. Tytöt myös saavat ehkä itsetuntoa siitä, että musertavat jonkun toisen. Johtajuus on tytöille tärkeää ja tytöt ovat enemmän sellaisia "minä minä minä minä MINÄ JA MINUN NAPANI"

 

[QUOTE="vieras";28811638]Tytöt ovat pirulaisia, suurin osa.[/QUOTE]

Miksi mä en ole tavannut ikinä?

Vai kerääntyykö näihin ketjuihin aina joku Ilkeiden Tyttöjen Uhrit Ry ja sen takia joutuu aina ihmettelemään tällaisia lukiessaan, että missä tollasia kiusaajia on tai lähinnä sitä, että niitä olisi muka niin paljon.

 

Miksi mä en ole tavannut ikinä?

Vai kerääntyykö näihin ketjuihin aina joku Ilkeiden Tyttöjen Uhrit Ry ja sen takia joutuu aina ihmettelemään tällaisia lukiessaan, että missä tollasia kiusaajia on tai lähinnä sitä, että niitä olisi muka niin paljon.

Mulla ei ole omia lapsia vielä, mutta olen LTO eskarissa. Kyllä tytöt juonittelevat paljon. Ehkä et vain ole huomannut? Joskus ihan ihmettetelen, miten 6-vuotiailla riittää edes äly moiseen manipulointiin ja juonitteluun. Tytöt myös puhuvat toisilleen ilkeämmin.
Itse tyttönä, naisena myös olen kokenut aika karun koulumaailman tyttöjen osalta.

Mä joskus olen veljen lapsia (tytöt 6v ja 9v) hoitamassa ja jos heillä käy kavereita, niin etenkin vanhemman kohdalla se aika usein on sitä juoruilua ja sitä, miten liisan kanssa ei saa leikkiä.

 

[QUOTE="ope";28811677]Kummatkin kiusaavat ja omalla opettajan kokemuksellani sanoisin, että tytöt kiusaavat enemmän.
Tyttöjen kiusaaminen on kokonaisvaltaisempaa. Tytöt ovat pelureita ja he tosiaan käyttävät aikaa ja vaivaa toisten manipulointiin. Tytöt myös saavat ehkä itsetuntoa siitä, että musertavat jonkun toisen. Johtajuus on tytöille tärkeää ja tytöt ovat enemmän sellaisia "minä minä minä minä MINÄ JA MINUN NAPANI"[/QUOTE]

Hmm jaa, en allekirjoita.

Tosin mä olen tuntenut aina paljon joukkuelajeja (etenkin jääkiekkoa) harrastavia poikia ja ne nyt on useat pienestä pitäen sellaisia "minäminä"-tyyppejä ja potkivat pallia toisen jalkojen alta heti kun tilaisuus.

Miesvaltaiselle työpaikoilla myös huomannut, että aika karua meno välillä.
Karumpaa, kuin niillä naisvaltaisilla, missä olen työskennellyt.

 

Miksi mä en ole tavannut ikinä?

Vai kerääntyykö näihin ketjuihin aina joku Ilkeiden Tyttöjen Uhrit Ry ja sen takia joutuu aina ihmettelemään tällaisia lukiessaan, että missä tollasia kiusaajia on tai lähinnä sitä, että niitä olisi muka niin paljon.

Oletko sä tosissasi? Itsekin olen lapseton, mutta olen yhden vuoden ollut töissä ap/ip ohjaana, muutamana kesänä riparilla töissä yms.
Oma kokemukseni on se, että nykyajan tytöt eivät edes enää osaa leikkiä sen kaiken kiusaamisen ja PASKAN PUHUMISEN OHELLA.

Tosin kyllä pojatkin kiusaavat. Tytöt yleensä ymmärtävät lopettaa kiusaamisen noin lukioiässä, mutta pojat usein jatkavat yli parikymppisiksi.

 

Karua luettavaa. Olen oman tyttöni kohdalla puuttunut usein siihen, kun on useampi kaveri kylässä ja kun yksi lähtee, niin tästä aletaan puhua paskaa. Tytöt ja naiset juoruilevat enemmän ja kadehtivat enemmän.
Toisaalta kyllä poikiakin kiusataan ja myös pojat osaavat olla pirulaisia. Eipä se oma kouluaikanikaan niin helppo ollut.
Miehet varmaan harrastaa ns. julkista nolaamista enemmän.

 

Oletko sä tosissasi? Itsekin olen lapseton, mutta olen yhden vuoden ollut töissä ap/ip ohjaana, muutamana kesänä riparilla töissä yms.
Oma kokemukseni on se, että nykyajan tytöt eivät edes enää osaa leikkiä sen kaiken kiusaamisen ja PASKAN PUHUMISEN OHELLA.

Tosin kyllä pojatkin kiusaavat. Tytöt yleensä ymmärtävät lopettaa kiusaamisen noin lukioiässä, mutta pojat usein jatkavat yli parikymppisiksi.

Olen tosissani.

Ja mulla on itselläni kolme siskoa, olen käynyt koulua myös ja ollut naisvaltaisilla työpaikoilla töissä useaan otteeseen.
Silti en ole ikinä huomannut asiaa, eikä kukaan tuttavaäitikään ole tyttäriensä elämästä moista valitellut.

Mä olen varmaan sitten säästynyt paljolta.
Omassa tyttäressä en myöskään ainakaan vielä ole huomannut ketjussa mainittuja piirteitä.

Ehkä nuo on sit persoonakysymyksiä?

 

Miksi mä en ole tavannut ikinä?

Vai kerääntyykö näihin ketjuihin aina joku Ilkeiden Tyttöjen Uhrit Ry ja sen takia joutuu aina ihmettelemään tällaisia lukiessaan, että missä tollasia kiusaajia on tai lähinnä sitä, että niitä olisi muka niin paljon.

Mulla vähän sama. Tiedän kyllä että tytöt osaavat olla ilkeitä, mutta meitäkin on siskosta, eikä meistä ketään ole tytöt kiusanneet. Ei paljon pojatkaan, mutta jos joku on kiusannut, on kiusaaja ollut poika. Jotain pientä pipon heittämistä ja lumipalloilla heittämistä on kai jokainen saanut osakseen. Eli tällaista. Mutta en kyllä omalta osaltani voi sanoa että meillä lapsuudessa olisi tyttöjen kesken ollut mitään kieroiluja, enkä tiedä että siskoillanikaan olisi ollut.

 

AP:lle : Lapsesi selviää ja pärjää. Älä murehdi liikaa etukäteen.

En tiedä nykyajan koulumaailmasta, mutta inhoan tyttöjä. Syystä että oma peruskoulu, lukio ja vielä yliopistoaika osittain oli täyttä solvaamista.
Kaikenlaisia perättömiä kutsuja ja lippulappusia olen minäkin saanut. Mua ei yleensä kutsuttu mihinkään ja jos kutsuttiin, niin vain siksi, että joku oli suunnitellut mun päänmenoksi jotakin nöyryyttävää.
Mua tytöt nolasivat luokan edessä monet kerrat ja minä olin aina se, jota kukaan tyttö ei halunnut parikseen. Mun liikkapussista pöllittiin alusvaatteita ja ripustettiin ilmoitustaululle, mua haukuttiin, ulkonäköäni solvattiin, mulle tehtiin selväksi että olen ruma ja kukaan poika ei mua koskaa halua.
Yksi loukkani tyttö yritti jopa ihan tosissaan vakuutella, että olen adoptoitu lapsi ja biologiset vanhempani ei halunnut pitää mua, koska olin niin ruma vauva.
Mun päälle on suljetty, mun reppu on tyhjätty vessanpönttöön ja minusta on levitelty aivan uskomatonta paskaa ja legendaa, jotka elävät vieläkin kotipaikkakunnallani. Se valheiden määrä mitä musta leviteltiin, oli ihan uskomatonta.

Miusta myös juoruiltiin opettajalle ja sain joskus rangaistuksia teoista, joita en tehnyt. Kässätunnilla jo lähes valmiit lapaset purettiin ja sitten sanottiin opettajalle, että "HEII X ei ole kutout, sen lapaset on kesken, se ei tee mitään".

Aina tekijänä tyttö.

Aina kun näen pikkutyttöjä, näen heillä pirunsarvet päässä. Teinityttöjä pelkään. Teinitytöt ovat hirveintä mitä tiedän.

Oikeasti myös ymmärrän, että suurin osa tytöistä on ihan kivoja ja normaaleja tyyppejä.

 

Ja mistä ne teidän tyttönne ja niiden kaverit saavat mallin siihen käytökseen?

Mä en ole saanut mistään sellaista mallia, eikä varmaan sitten (entiset koulu)kaverinikaan.
Yhden juonittelijatytön muistan koulutaipaleeltani ja hän -ylläripylläri- vaihtoi kouluumme kiusaamisen vuoksi..
Kävin välillä tuon tytön luona ja sieltä kotoa huomasi kyllä heti, mistä on tyttö tapansa oppinut.
Muistan silloin about 10-vuotiaana, miten kauhisteltiin sitä, kun sen tytön äitikin puhui p*skaa ihmisistä tyttönsä kuullen, juonitteli ja oli sellainen outo.

Että ei siellä ainakaan omena ollut kauas puusta pudonnut.
Tuon tytön veli kyllä oli mukava ja vaikutti vähän siltä, että kärsi kotioloistaan (oli välillä tosi aggressiivinen ja mm. kuristi minua kerran niin kauan, kunnes muut tulivat paikalle ja irroittivat).

 

[QUOTE="nyt harmaana";28811726]AP:lle : Lapsesi selviää ja pärjää. Älä murehdi liikaa etukäteen.

En tiedä nykyajan koulumaailmasta, mutta inhoan tyttöjä. Syystä että oma peruskoulu, lukio ja vielä yliopistoaika osittain oli täyttä solvaamista.
Kaikenlaisia perättömiä kutsuja ja lippulappusia olen minäkin saanut. Mua ei yleensä kutsuttu mihinkään ja jos kutsuttiin, niin vain siksi, että joku oli suunnitellut mun päänmenoksi jotakin nöyryyttävää.
Mua tytöt nolasivat luokan edessä monet kerrat ja minä olin aina se, jota kukaan tyttö ei halunnut parikseen. Mun liikkapussista pöllittiin alusvaatteita ja ripustettiin ilmoitustaululle, mua haukuttiin, ulkonäköäni solvattiin, mulle tehtiin selväksi että olen ruma ja kukaan poika ei mua koskaa halua.
Yksi loukkani tyttö yritti jopa ihan tosissaan vakuutella, että olen adoptoitu lapsi ja biologiset vanhempani ei halunnut pitää mua, koska olin niin ruma vauva.
Mun päälle on suljetty, mun reppu on tyhjätty vessanpönttöön ja minusta on levitelty aivan uskomatonta paskaa ja legendaa, jotka elävät vieläkin kotipaikkakunnallani. Se valheiden määrä mitä musta leviteltiin, oli ihan uskomatonta.

Miusta myös juoruiltiin opettajalle ja sain joskus rangaistuksia teoista, joita en tehnyt. Kässätunnilla jo lähes valmiit lapaset purettiin ja sitten sanottiin opettajalle, että "HEII X ei ole kutout, sen lapaset on kesken, se ei tee mitään".

Aina tekijänä tyttö.

Aina kun näen pikkutyttöjä, näen heillä pirunsarvet päässä. Teinityttöjä pelkään. Teinitytöt ovat hirveintä mitä tiedän.

Oikeasti myös ymmärrän, että suurin osa tytöistä on ihan kivoja ja normaaleja tyyppejä.[/QUOTE]

Tällaista lukiessa ei voi ku itkeä. Miten helvetin hirveää!!! Samalla alkaa oikeasti vituttaa!! Millaiset sekopää vanhemmat tuollaisilla lapsilla täytyy olla? Oikeasti!

 

lukea tällaisia tunnustuksia, kun samaan aikaan tulee sata ketjua päivässä´missä miehiä haukutaan milloin mistäkin syystä..

 

Aika hirveitä asioita jotkut joutuneet kokemaan. Ymmärrän tavallaan sitten sen, ettei tykkää tytöistä tai halua sellaisia itselleen, kun tulee itsellekin välillä sellaisia "poika, tuleva raiskaaja/pedofiili/kiusaaja"-fiiliksiä omien kokemusten vuoksi, mutta tiedostan sen olevan jotain omaa vouhoilutunnetta, eikä nuo asiat koske kuin marginaalia pojissa.

Toivottavasti meidän jokaisen pienet ihanat pojat ja tytöt säästyisivät sellaisilta asioilta, kuin tässä ketjussa on kerrottu.

 

Oman luokkani kolme kusipäisintä ihmistä (tyttöjä)

1. Vanhemmat eronneet, isä ei ilmeisesti kovin paljon kuvioissa mukana, tytön äitikin rakasti paskan puhumista ja meni lähinnä tytön juttuihin mukaan.

2. Tytön vanhemmat kasvattivat lapsistaan maailman napoja, kaikkivaltiaita, joita muiden pitää kumartaa. Tyttö siskoineen sai tehdä mitä halusi ja vanhemmat eivät puuttuneet. Kerran kaupassa tyttö huuteli suureen ääneen "tossa on toi virtasen paskapää" Kattokaa mikä läski" vitun lehmä" ja isän ilm ei värähtänytkään. Täytteli tyytyväisenä ostoskärryjään.

3. Mukavat vanhemmat, mutta liian kiltit ja sallivat.

 

Mä muistan kans, et oli ihan tavallista, et jos oli kahden muun tytön kans jossain, niin sit ne kaks muuta tyttöä jättäytyi kauemmaksi ja irvisteli selän takana. Sit kysyivät, onko uus huivi ja alkoivat nauramaan. Siis tää oli ihan arkipäiväistä käytöstä..

En muuten ole kenenkään koulukaverin kans enää tekemisissä.