S
"surullinen"
Vieras
Mietin vaan, että juminko nyt eksässä kiinni ja toivon turhaan että asiat joskus loksahtaisi kohdilleen. Erottiin viime kesänä, koska hän ei halua lapsia, vuosia oli niin sanonut ja mä taas olen aina halunnut lapsen. Edes yrittää saada, eihän se ole itsestäänselvyys. Rakkautta oli ja on edelleen. Talvella ollaan oltu satunnaisesti yhteydessä, kumpikin kaipaa toisiaan. Nyt ollaan sitten puhuttu että mietitään kumpikin olisiko mahdollisuutta palata yhteen ja löytää joku ratkaisu lapsiasiaan. Mun syli tuntuu niin tyhjältä, haluaisin niin pienen ihmisen elämääni. Ymmärtääkö joku mitä tarkoitan tyhjällä sylillä? Musta tuntuu vaikealta ajatus siitä että luopuisin tästä unelmasta. Onko se niin voimakas tunne, että menetän sen takia rakkaani? No, vaikeaa tämä on miehelle myös. Viimeksi viime yönä hän viesti vaikka kuin monta kertaa humalassa ja haukkuo minua kaikin tavoin, muisti jokaisen asian mistä voi arvostella. Toki tämä on hänen tapa reagoida, mutta ei se kyllä meitä yhteen aja, vaan olin ja olen edelleen tosi pettynyt ja vihainen viesteistä. Virheitä ollaan tehty aikanaan molemmat, mutta niitä omiaan hän ei tunnu muistavan. Mä sanoin nyt että haluan olla nyt rauhassa ja miettii mitä haluan. Onko tää ihan turhaa soutamista ja huopaamista? Mutta miten elän tuntriden kanssa? Kysymyksiä on ihan hirveesti, vastauksia ei.
Pitäis osata mennä eteenpäin, niin taitaa olla. ..
