Toiveita jättäjille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Muistilista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Muistilista

Vieras
Neuvoja - tai toiveita - kaikille teille, jotka suunnittelette jättävänne puolisonne:

Älkää sanoko, että ""sinussa ei ollut mitään vikaa"". Saatta ehkä hetken lohduttaa, mutta ei kait kukaan jätä ihanaa, täydellistä puolisoa, jossa ei ole mitään vikaa.

Älkää sanoko ""en tiedä olenko koskaan sinua rakastanutkaan"".

Älkää sanoko ""seksi kanssasi oli tylsää"".

Älkää arvostelko puolisonne ulkonäköä. Eron jälkeen jätetty on usein niin haavoilla ja itsetunto muutenkin maassa. Älä lyö lyötyä.

Älkää jättäkö puolisoanne ""ilmaan"", eli siihen mielikuvaan, että olette vain tuumaustauolla ja ehkä tulette takaisin.

Jos olette lähtemässä, niin tee se ennenkuin toinen nainen/mies on kuvioissa mukana.

Muistakaa, että se puoliso on kuitenkin se sama ihminen, jota todennäköisesti joskus rakastit niin paljon.

Yritä ymmärtää puolisosi paha olo.

 
lisäys listaan lieneen jos lapsia on


Kun lapsesi kyynelsilmin ihmettelee ymmärtämättömänä miksi näin on käynyt ja sinä lähdet kodista, sano hänelle, että syy ei ole lapsessa vaan sinussa.
 
lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, oli kumpi tahansa millanen paska tahansa. Jos erotat toisen vanhemman lapsesta, lapsi kantaa kaiken syyllisyyden niskassaan ja se heijastuu suhteissa muihin ihmissuhteisiin.

Lapsi myös todennäköisesti aikuisena ottaa ja selvittää ""oman päänsä vuoksi"" , mikä toinen vanhemmista on miehiään. EI toivo vanhempien yhteenpaluuta, vaan tarvitsee tiedon molemmista vanhemmista, oman käsityksen..

Been there

30 vuoden helvetistä terveisiä, nyt se on ohi
 
Yhteenveto listasta: Ei saa sanoa, ettei jatetyssa ollut mitaan vikaa. Sitten luetellaan asioita, jollaisia vikoja ei kuitenkaan saa mainita.

Heraa kysymys, mita jatettavalle sitten pitaisi kertoa syyksi vai pitaisiko sanoa mitaan? Patisiko tahan sama kuin tyoelamassakin? Taytyy arvostella tekemista tai tekematta jattamista, ei ihmista.
 
Yhdyn tässä inhorealistiin, mitä tosiaan voi sanoa jättämisen syyksi?

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä minun olisi pitänyt sanoa kun jätin mieheni?
- hänen kanssaan seksi oli kamalaa, yrityksistä huolimatta asiaan ei tullut parannusta
- hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään
- hänen kanssaan menin naimisiin kun jo odotin lasta ja ajattelin naiviisti, että saan kyllä miehestä karsittua epämiellyttävät piirteet. Näin ollen en tiedä rakastinko häntä koskaan todella.
- hänen ulkonäkönsä ei jaksanut miellyttää kun vuosi vuodelta vatsa kasvoi kuvottaviin mittoihin.

Ainoa mikä minua harmittaa on että jätin exäni vasta siinä vaiheessa kun olin uuden miehen jo löytänyt. Minun olisi totisesti pitänyt jättää jo paljon aiemmin.

Jättäessäni sanoin syyksi, että olen rakastunut toiseen, vaikka syy oli kaikessa muussa edellä mainitussa, minulla ei vain ollut sydäntä sanoa sitä exälle. Siitäkään huolimatta, että olin itse tullut loukatuksi kymmeniä kertoja liiton aikana.

Ymmärtää en edes yrittänyt, ei hänkään yrittänyt ymmärtää minua liittomme aikana.
 
TOTAALISTA UMPI-IHMISPASKAA KOKO LISTA! PASKAPÖNTÖSTÄNNEKIN LÖYDÄTTE SUUREMMAT TOTUUDET KUIN TUOSTA HÖPÖLISTASTA!
Aloittajalla APINAN AIVOT JA NEKIN KÄYTTÄMÄTTÖMÄT!
 
Minea.
Jos tunsit niin suurta kuvotusta miestäsi kohtaan, niin miten ihmeessä olit niin huonon valinnan joskus tehnyt. Eikö sinun olisi pitänyt enemmän arvostella itseäsi ja omaa kykyäsi tehdä valintoja, kuin toista.
 
""Älkää sanoko, että ""sinussa ei ollut mitään vikaa"". Saatta ehkä hetken lohduttaa, mutta ei kait kukaan jätä ihanaa, täydellistä puolisoa, jossa ei ole mitään vikaa.""

Ensinäkin, kukaanhan ei ole täydellinen, eikä kukaan niin ihana että pelkästään hänen olemassaolonsa tekisi elämästä elämisen arvoista. Jos on tarve olla vielä vapaa niin eiköhän se ole aivan sama onko puoliso sietämätön, siedettävä vai peräti täydellisyyttä hipova? Jos on mentävä niin on mentävä.

Lisäksi on vielä se mahdollisuus että ne ""viat"" ovat yksinkeraisesti erilaisia odotuksia elämältä, eli ei mielestäni varsinaisesti vikoja ensinkään. Pitäisikö siis sanoa suoraan että teet niinkuin minä tahdon tai muuten lähden? Johtaisiko se onneen vai olisiko kuitenkin parempi miettiä josko molemmille olisi sopivampia vaihtoehtoja tarjolla jossain?

Niin että jos se vika ei ole siinä jätettävässä niin miksi sitä ei voi sanoa tai miksi sitä ei voi ymmärtää?
 
Rilla, olet täysin oikeassa, arvostelin ja joskus edelleen arvostelen omaa kykyäni tehdä valintaani exääni valitessa. Ihmettelen hyvin usein mikä sai minut lähtemään hänen mukaansa.

Ainoa syy minkä olen keksinyt, on nuoruuden naivius ja hyväuskoisuus. Muistan että ihan oikeasti uskoin pystyvänäi muuttaamaan miehen mieleisekseni. Uskon että myös silloinen elmäntilanteeni oli sellainen, että se sai minut tekemään ratkaisun, jota en varmasti olisi toisessa tilanteessa tehnyt.
Onneksi elämä on karsinut minusta pahimman sinisilmäisyyden ja harhakuvitelmat toisen muuttamisesta.

Enkä lopulta arvostellut exää hänelle itselleen, vaikka ehkä olisi jotain voinut mainitakin.
 

Yhteistyössä