Toiveissa vauva 2021

Hei kaikille
Mina tulen tanne hopisemaan.
Siis on vauvakuumetta,en kylla osaa sanoa johtuuko hormoneista kun meidan nuorin on huhtikuussa syntynyt. Esikoinen on v.2016 eli kolmas olisi haaveissa jos mahdollista.
Siis Oli tarkoitus etta kaksi riittaa mutta nyt en olekaan varma. Miehen kanssa ei asiasta ole viela juteltu eika siis ajankohtaista viela mutta ehka myohemmin.
Se tilanne tosin etta en ole 4v ollut toissa kun olin valiaikaisessa tyosuhteessa ennenkuin esikoinen syntyi. Joten tarkoitus olisi keksia mita sita rupeaisi tekemaan ja ajokortti pitaa myoskin ajaa. Me asutaan Englannissa talla hetkella ja huhtikuussa taytan 34v ehka sekin mietityttaa etta jos halutaan viela yksi niin nyt. Mies on 11v vanhempi.

 

Hei kaikille.
Onneksi löysin tämän ketjun, on nimittäin niin hirveä vauvakuume, ettei malttaisi olla puhumatta siitä koko ajan. Emme voi aloittaa yritystä ennen kesäkuuta, koska olemme menossa naimisiin ja häämatka on varattu heti häiden jälkeen, enkä kyllä varmasti mahtuisi mekkooni, jos nyt tärppäisi En toivoisi olevani myöskään häämatkalla raskaana, koska viimeksi kun olimme reissussa alkuraskauden aikana, loma meni osittain pilalle pahoinvoinnin takia. Meillä on jo ennestään 3-vuotias lapsi. Kakkosesta en edes haaveillut aiemmin, mutta yhtäkkiä pärähti päälle hurja vauvakuume. Tilasin jo netistä jo vitamiineja, joita on hyvä popsia kun toiveissa on raskaus. Pitäisi nyt malttaa. Ikää minulla on 33 ja miehellä 32.

@Fiinaliinauusi kysymykseen vastaan, että ensimmäistä yrittäessä minipillerit jäi pois marraskuussa 2015 ja heinäkuussa 2016 tärppäsi. Nyt pohdinkin, että onkohan odotettavissa samanlainen yritysrupeama ja vieläkö kaikki toimii niin kuin pitääkin....

 

@Melissa86 tämä juuri muakin vaivaa kun ei tiedä, että miten pitkä yritys mahtaa olla edessä. En kuitenkaan itse uskalla aloittaa ennen toukokuuta, jos sitten kuitenkin kävisi sellainen mäihä, että raskautuisikin nopeasti. Kerroppas, että mitäs vitamiineja kannattaa alkaa popsimaan?

 

Mielenkiinnosta kyselen, että miten nopeasti teillä on aikaisemmissa raskauksissa tärpännyt ja käytittekö sitä ennen jotain hormonaalista ehkäisyä

Esikoista ennen Olin pitanyt n. Puoli vuotta taukoa minipillereista. Tarppasi 3kk yrityksen jalkeen. Toimen tarppasi 'vahingossa', luultavammin Olin unohtanut ottaa oikeaan aikaan minipillerit koska otin kuukautisten siirtopillereita koska oltiin reissussa niin saattoi sekoittaa. Kuukautiset kerkesi tulla kahdesti (alkoi kun esikoinen Oli 1v10kk).
Nyt minulla on hormonikierukka niin ei vahinkoja voi kayda

 

@Melissa86 tämä juuri muakin vaivaa kun ei tiedä, että miten pitkä yritys mahtaa olla edessä. En kuitenkaan itse uskalla aloittaa ennen toukokuuta, jos sitten kuitenkin kävisi sellainen mäihä, että raskautuisikin nopeasti. Kerroppas, että mitäs vitamiineja kannattaa alkaa popsimaan?

Ainakin foolihappoa, D-vitamiinia ja rautaa, niiden taso on kuulemma hyvä olla mallillaan jo ennen raskauden alkua. Nyt kun oikein muistelen niin ennen viime raskautta taisin alkaa syömään vitamiineja noin kuukausi ennen kuin tärppäsi, tiedä sitten oliko sillä jotain erityistä vaikutusta raskautumiseen vai oliko vain sattumaa. Ei niistä varmasti haittaakaan ollut

Mietin samaa kuin sinä, että vaikka raskauden alkamisessa kestäisikin, niin en uskalla riskeerata aloittamalla heti, jos vaikka sattuisikin tärppäämään. Menisi moni suunnitelma uusiksi.

 

Heippa, voisin ilmoittautua mukaan keskusteluun

Pikaisesti taustaa: ongelmana meillä on mun piiiiiiitkät kierrot. Menkat tulee joskus ja jouluna. Meillä ennestään 2 lasta jotka saaneet alkunsa terolut + clomifenilla. Yllärinä plussasin -18 kesäkuussa mutta meni kesken 9+4. Sen jälkeen tullut kolmet menkat ja nyt ei tätiä näy. Ovistuntemuksia ollut koko kk ja ihme pahaolo tullut (tänään jopa oksensin) mutta testeissä ei näy mitään. Sain varattua täksi päiväksi gynen. Ajattelin että tutkisi onko kaikki hyvin ja antaisi terolutit jotta saataisiin kiertot katkeemaan. Kaikki oli hyvin tutkimuksissa. Yllätyksekseni lääkäri määräsi heti terot ja clomit. Odotan vielä että saisin reseptin clomeihin koska se vaatii erikoisluvan (vaati aiemmin ja lääkäri ei sitä osannut heti tehdä ja kysyy kollegaltaan apua siihen).

 

Moi!
Mulla olisi toiveena päästä aloittamaan yrittäminen kesällä 2021 häiden jälkeen, joten en varsinaisesti ehkä edes kuulu tähän keskusteluun. Meillä on sellainen tilanne, että mulla on ollut aaltoileva vauvakuume jo vuoden, mutta mies ei ole vielä valmis lapseen. Aaltoileva siinä mielessä, että aallonpohja on normaali, kevyt vauvakuume, ja aallonharja tuskastuttavan raastava ja kärsimätön.

Jätin pillerit pois 1,5 vuotta sitten, ja vähän alle vuosi sitten alettiin käyttää varmoja päiviä ja kumia ehkäisynä. Viime kuukausina ollaan kyllä menty todella riskillä välillä, kuitenkaan tulematta tiettyinä päivinä sisään. Minä tietysti salaa toivon vahinkoa, ja muutaman kerran olenkin vainoharhoissani kuvitellut kaikki oireet. Kerran tuli selvä haamu rfsu:n testiin, mutta menkat alkoivat sitten kuitenkin.

Usein pystyn olemaan positiivinen ja ajattelemaan, että kyllä se kesä 2021 tulee silmänräpäyksessä. Välillä taas epätoivo iskee, ja pelottaa, ettei mies olisikaan silloin vielä valmis yrittämään. Olemme muuten 25 ja 26. Ärsyttää, etten osaa nauttia täysillä tästä ihanasta ajasta, kun meitä on vain kaksi. Tuntuu, että välillä odotan vain niin paljon sitä, että meillä on vauva. Pystyn kyllä avoimesti puhumaan hänelle näistä jutuista, ja onneksi häntä ei se ahdista.

Mitä keinoja teillä on vauvakuumeen hoitamiseen? Tuntuu, että puhuminen ja kirjoittaminen ainakin auttaa. Toisaalta, välillä vähän ahdistaa, jos ystävä, kenelle on asiasta avautunut, töksäyttää väärässä tilanteessa vauvakuumekommentin. Eli joskus asiasta puhuminen on myös kaduttanut. Olen myös huomannut, että yksinolo nostaa usein kuumetta.

Kiva päästä avautumaan täällä.

 

Täällä kanssa ihan kauhea vauvakuume. Mitään syytä miksi ei yritettäisi jo nyt ei ole. Mulla on myöskin päähän pinttymä että lapsen pitää syntyä alkuvuodesta. Järjellä kun ajattelee niin ei sillä oikeasti ole merkitystä. Töitä ajatellen lapsen olisi järkevää syntyä alku kesästä mutta sydän/kohtu/järki kaikki huutaa vauvaa jo nyt!

Meillä siis ennestään yksi lapsi jonka piti ehdottomasti jäädä ainokaiseksi. Esikoisen raskausaika oli aivan kauhea. Makasin lukemattomia kertoja terveyskeskuksessa neste/ravinto/rauta tankkauksessa kun pahoinvointi oli niin kauheaa. Laihduin olemattomaan kuntoon ja neuvola oli huolissaan lapsen kasvusta kun ei saada tapeeksi ravintoa. Minkäs teet kun kaikki tulee ulos. Pahoinvointi "loppui" vasta joskus viikoilla 34-36 mutta terve lapsi on kaikinpuolin. Synnytyskään ei mennyt niinkuin piti ja sitäkään en haluaisi enää kokea. Sairastuin myöskin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Varmasti osakseen raskauden/synnytyksen tuomien negatiivisten tunteiden vuoksi mutta meillä myöskin huudettiin 24/7 ensimmäiset 4-5 kk. Sumussa mentiin siis esikoisen "vauva-aika". MUTTA kaikesta paskasta huolimatta haluan toisen lapsen.

Niille ketä ovat saaneet enkeli-vauvan ei löydy sanoja. En tiedä mitään ajatuksenkaan tasolla pahempaa kuin odottaa onnellisena tulevaa ja loppumetreillä vedetään matto jalkojen alta. Ajatuksenakin jotain aivan kamalaa.

 

Mua vähän pelottaa se, että kun tämä nykyinen kolmekuinen on niin kovin helppo (itkua tulee huonoina päivinä ihan maksimissaan ehkä 10 min yhteensä, yöllä syödään eli herätään 1-3 kertaa jne.), että se jotenkin vääristää tätä vauva-arjen ihanuutta. Mitäs jos seuraavalla olisikin kaikki koliikeista ja allergioista lähtien, ja huudettaisiin jatkuvasti eikä meillä kukaan nukkuisi ekaan vuoteen ollenkaan? Mulla myös raskaus oli helppo: pahoinvointia oli alkuraskaudessa pari-kolme viikkoa ja läpi raskauden pystyin liikkumaan 3-4 kertaaviikossa. Vielä 2 päivää ennen synnytystä kävin vetäisemässä tunnin spinningin. mutta missään vaiheessa en kyllä varsinaisesti nauttinut raskaudesta. Silti pelkään, että tää esikoisen helppo tie tekee seuraavasta ihan kamalan jos pienikin mutka tuntuu superkurjalta.

kaikesta sitä ihminen osaakin stressata...

 

@Pomelon minäkin päätin alkaa kirjoitella tänne, jotta pahin kuume vähän helpottaisi. Jos minulla olisi vapaasti aikaa, kävisin salilla ja pitäisin parempaa huolta kunnostani, laittaisin kotia, kävisin miehen kanssa ravintoloissa ja kylpylöissä, kavereiden kanssa drinkeillä... Kaikkea mistä haaveilen nyt, kun päivät menee töissä ja illat 3-vuotiaan kanssa puuhastellessa. Kyllä me nytkin yritetään pitää parisuhteesta huolta aina kun mahdollista, mutta lapsi on melkein aina läsnä ja isovanhemmat asuu kaukana. Se on myös yksi syistä, miksi ei ole iskenyt vauvakuume heti esikoisen jälkeen. Elämä on pyörinyt niin paljon hänen ympärillään ja ilman turvaverkkoa edes pieniä hengähdyksiä ei ole ollut helppo saada. Nyt lapsi on kuitenkin aika iso ja itsenäinen monessa asiassa ja uskoisin, että ollaan valmiit aloittamaan koko rumba alusta

 

Munkin oli pakko aloittaa tämä keskustelu, kun jonnekin täytyy purkaa tätä kuumeilua. Tuntuu, että häitäkin odotan vaan sen takia että päästäis jo yrittämään... Vaikka tämän kakkosen kanssa on ollut väsynyttä ja yöt valvottu, niin silti se kuume myllää. Ehkä myös esikoisen menetys jättänyt kroonisen vauvakuumeen...

Mutta tosiasiassa ois mukava ennen yritystä jos lapsen kanssa vähän yöunet tasaantuis ja haluaisin myös itse pudottaa painoa ja olla fyysisesti paremmassa kunnossa.

 

Meillä myöskin toisen lapsen hankintaa/ajoitusta (mikäli siis tärppää yhtä helposti kuin esikoinen) mietityttää myöskin talous. Toivottavasti toinen lapsi syntyy ennen kuin ensimmäinen on sitä maagista 3-vuoden ikää että saisin saman äitiyspäivärahan kuin esikoisesta. Tein silloin viimeisen puoli vuotta (mitä pahoinvoinnilta/sairaslomilta kykenin) niin mahdollisimman rahakkaita työvuoroja ja ylitöitä ja hain äippärahan puolen vuoden tulojen mukaan. Nytkun nämä päivärahojen laskentaperusteet muuttui niin pelkään että raskaus olisin yhtä paljon sairaslomalla joten äitiyspäivärahakin olisi huonompi jos siis syntyy sen jälkeen kuin esikoinen on yli 3v.

Miestä myöskin mietityttää mahdutaanko me nykyisiin neliöihin kahden lapsen kanssa. Minkä kokoisissa neliöissä muut elelee? Meillä vanhan talon remontti kesken joten yksi kerros kokonaan poissa käytöstä vielä toistaiseksi. Tavoite että se olisi valmis jokus 3 vuoden päästä (ei haluta lisää lainaa, joten palkkatuloilla rempataan). Elettäisiin siis yhden makuuhuoneen talossa siihen asti.

 

Oli painosta puhetta. Mä olen ottanut tavoitteeksi saada 10kg pois. Vaikka nyt painan saman verran kuin viime raskauden alussa kun kiloja ei tullut paljon raskauden aikana.
Mulle tekee hyvää ottaa tavoitteita,etappeja-kun nyt kumminkin piinallisen pitkä aika sinne kun voisi harkita raskautta!
Ja haluan olla mahdollisimman hyvässä fyysissä(ja henkisessä) kunnossa ettei niistä asioista koidu riskejä raskaudelle

Me asutaan omakotitalossa,aika ahtaasti ja vaatimattomasti. Mutta näin meillä aina menty ja kumminkin tilaa aina jotenkin saa järkättyä

 

@Esba mulla niin paljon samoja kokemuksia kuin sulla! Ainoastaan poikkeuksena synnytys mikä oli rankan raskauden päätteeksi ihana ja synnytyksen jälkeen ei tullut alakuloa. Mutta siis toi huonovointisuus kyllä ahdistaa jo nyt! Oliko sulla jotain apuja siihen?


@Melissa86 meillä myös sukulaisista koostuva turvaverkko on kaukana, mutta onneksi on ollut ystäviä apuna ja sukulaisia sitten ajoittain. Mutta nyt sama fiilis että voisi aloittaa vauva-ajat alusta. Meillä kyllä vauva- ja pikkulapsiaika meni kovin hyvin kun tosi tyytyväinen tapaus aina ollut.

Meille valmistui jokin aika sitten uusi koti, ja tilaa olisi hyvin toiselle lapselle.

 

@Esba meillä on 85-neliöinen kerrostaloasunto kahdella isolla makuuhuoneella ja kahdella kylppärillä. Koetan elää maltillisella tavaramäärällä, joten uskon, että tänne vielä yksi lapsi mahtuisi ainakin joksikin aikaa. Luulen, että jonkun vuoden päästä pitäisi myydä ja ostaa vähän isompi. Asumme siis ulkomailla ja aika kalliilla alueella. Haaveilen pienestä puutarhasta ja rivitaloasunnosta, mutta ainakaan vielä meillä ei ollut sellaiseen varaa. Käymme molemmat vakitöissä ja raha riittää muuten hyvin elämiseen, vaikka lapsilisiä ei täällä olekaan. Äitiysloma on lyhyt, mutta haluaisin löytää jonkin keinon olla vähän aikaa kotona, jos nyt toinen pienokainen ilmoittaisi tulostaan. Viimeksi joudun palaamaan töihin, kun lapsi oli puolivuotias....

 

Meillä neliö, eli kolmelle hengelle just hyvä, ja pienten kanssa menis neljällekin (kunnes ei enää yhteinen huone toimisi).

Täällä kanssa tavoitteena pudotella kymmenisen kiloa! Raskaudesta jäi 4 kg kiinni (jos niin voi 3 kk jälkeen jo sanoa), mutta eiköhän se siitä kun imetys loppuu ja pystyy modaamaan omaa ruokavaliota paremmin paikat myös reistailee ja sen verran väsymystä, ettei enää/vielä juuri jaksa vaunulenkkien lisäksi käydä kuin kerran pari viikossa liikkumassa. Onneksi on koira, niin vaunuilemassa on pakkokin käydä kahdesti päivässä. tulee edes jotain liikuntaa.

mulla olis tarkoitus olla töissä vuosi ennen seuraavaa, että saisi säästöön taas rahaa.

 

Tuo on kyllä epäreilua, kun muualla maailmalla on lyhyet äitiysvapaat.
Saa olla kiitollinen Suomen systeemistä.

Meillä omakotitalo noin 150 neliötä, jota pikkuhiljaa pintarempataan eli silloin kun on aikaa ja rahaa. Tilaa olisi hyvin ainakin toiselle elävälle lapselle. Toiveissa 2-3 elävää lasta.

 

Me ollaan pian muuttamassa isompaan kolmioon, reilu sata neliötä. Sinne kyllä mahtuisi toinenkin lapsi mainiosti.
Mekin asutaan ulkomailla eikä ole hääppöiset äitiyslomat täälläkään.

 

Saa olla tosiaan tyytyväinen et täällä on näinkin pitkät äitiys/vanhempainvapaat. Kyllä mä pärjäisin vaikka se äitiysraha nykyisen kk-palkan mukaan laskettaisiin mutta esikoisesta sain niin hyvän rahan ni miksei sitten samaa

Tuohon pahoinvointiin kokeiltiin lääkkeistä lähtien kaikki mutta mitään i tuntunut olevan apua. Hyvinä päivinä pysyi jotain sisällä huonoina oksensin jopa veden ulos. Eniten ehkä ottas edelleen aivoon terveydenhuollon suhtautuminen. Meni tooosi pitkään että uskoivat että en "huijaa heitä", eräskin kesän neuvolatäti sanoi suoraan että "ei kukaan ny pelkkä vettä oksenna". Jep jep, uskoivat lopulta kun menin ambulanssilla sairaalaan kun en pysynyt enää töissä tolpillani. Mutta tästä olen viisastunut ja osaan nyt jäädä sairaslomalle ennenkuin olen samassa jamassa!

Meijän kotiin en kans just ny kaipaisi kuin yhden makkarin lisää. Jaettaisiin kaikki sama makkari, lähinnä mietityttää esikoisen nukkuminen jos/kun vauva huutaa.

 

Kiva kun täällä alkaa olla porukkaa ja keskustelua.
Ketä muita täällä siis yrittää myös jo nyt ?

Mulla siis ollut reilu 4vuotta jo yritys päällä mutta isompiin hoitoihin päästään vasta tänä vuonna

Pakko sanoa vielä miten naiivi sitä olikaan 22-vuotiaana kun yritystä aloitti...
Mulla oli 'selkeät suunnitelmat' miten homna menee.. ajattelin että ensimmäisen 4kk sisällä tärppäisi, varauduin henkisesti mahdolliseen keskenmenoon ja että siitä puolessa vuodessa tärppäisi kunnon raskaus josta saisi pienen syliin.. nyt en enää tiedä selviäisikö siitä henkisesti jos vihdoin joskus raskaus tärppää ja menisi kesken...
Tuntuu tyhmältä joo, koska täällä selkeästi muut kokeneet paljon pahempaakin
Tsemppiä kaikille !

 

Taalla muitakin ulkomailla asuvia,kiva juttu

Painosta haluaisin minakin pois jonkun verran. Vaa'assa ei patteria niin en tieda paljon nyt oaino mutta elailen etta n.8-10kg olisi hyva. Ja pitaa ruveta lihaskuntoa huoltamaan pikkuhiljaa kun en ole Sen ihmeempaa nyt toisen syntyman jalkeen tehnyt muuta kuin mita nyt perusarjessa tulee tehtya hyotyliikuntaa.

 

Kiva kun täällä alkaa olla porukkaa ja keskustelua.
Ketä muita täällä siis yrittää myös jo nyt ?

Mulla siis ollut reilu 4vuotta jo yritys päällä mutta isompiin hoitoihin päästään vasta tänä vuonna

Pakko sanoa vielä miten naiivi sitä olikaan 22-vuotiaana kun yritystä aloitti...
Mulla oli 'selkeät suunnitelmat' miten homna menee.. ajattelin että ensimmäisen 4kk sisällä tärppäisi, varauduin henkisesti mahdolliseen keskenmenoon ja että siitä puolessa vuodessa tärppäisi kunnon raskaus josta saisi pienen syliin.. nyt en enää tiedä selviäisikö siitä henkisesti jos vihdoin joskus raskaus tärppää ja menisi kesken...
Tuntuu tyhmältä joo, koska täällä selkeästi muut kokeneet paljon pahempaakin
Tsemppiä kaikille !

Ei ole tyhmää. Jokaisella ne omat menetykset,surut tai menetyksen pelko.
Mä sain keskenmenon rv 6 ennen viime raskautta ja se tuntuu vieläkin,vaikka meni niin alussa kesken.
Tosin kyl tän viimeisen kokemuksen takia ei jaksa muiden ihan pieniä ongelmia välttämättä aina kuunnella.. Sillekään ei voi mitään,pakko olla itselle rehellinen ja myöntää se.

Kaikille tulevaisuuteen pysyviä plussauksia!!!

 

Ei ole tyhmää. Jokaisella ne omat menetykset,surut tai menetyksen pelko.
Mä sain keskenmenon rv 6 ennen viime raskautta ja se tuntuu vieläkin,vaikka meni niin alussa kesken.
Tosin kyl tän viimeisen kokemuksen takia ei jaksa muiden ihan pieniä ongelmia välttämättä aina kuunnella.. Sillekään ei voi mitään,pakko olla itselle rehellinen ja myöntää se.

Kaikille tulevaisuuteen pysyviä plussauksia!!!

Se on vaan karu fakta kun tilanteita on niin monia.. omasta kierrosta ja hormonitasoista riippuu myös paljon jaksanko kuunnella jos joku valittaa yk 4 että tärppääkö heillä koskaan ja viikon päästä saatan taas olla tsemppaavana tukena, kun oma harmitus on lievempi
Sitten esim. täällä lukee toisten menetyksistä ja miettii välillä mitä he*vettiä itse valittaa

 

@Neltsuliinin kokemus on kyllä varmasti ollut musertava, vaikea kuvitellakaan miten kamala se tilanne voi olla. Suuret sympatiat Neltsuliinille ja muillekin joilla on ollut hankaluuksia tällä polulla. @W.we tsempit hoitoihin, toivotaan, että ne tuottavat nopeasti tulosta.

Itsellä on sen verran aikaa viime synnytyksestä, että olen palautunut entisiin mittoihin ja painoa ei tarvitse pudottaa, mutta liikunnalle ei ole enää ollut tietenkään samalla lailla aikaa kuin ennen ja harmittaa, kun on niin huono lihaskunto. Pitäisi löytää edes pari kertaa viikossa energiaa lähteä lenkkipolulle, tiedän että olo kohenisi saman tien. Muuten olen ihan sinut sen kanssa mitä raskaus teki kropalle, se ehkä vähän pyöristi lantiota, mihin olen ihan tyytyväinen, kun ennen raskautta kroppa oli aika tasainen joka puolelta ja ilman mitään muotoja. Minkälaisia kokemuksia muilla synnyttäneillä?

 

Mä oon ihan rikki. Polvet, olkapäät, kyynerpäät tosi kipeet (en esim pysty istumaan risti-istunnassa ollenkaan), yläselkä ihan jumissa, selkä ihan jumissa, lantio ei liiku mihinkään, selkä ei kierry kunnolla... ja raskausaikana ei muuta ongelmaa ku liitoskipuja. Ois voinut kuvitella et jos on tälläset kivut nyt niin olis ollut jotain raskausaikanakin... muuten ei oo muutoksia, paitsi masu nyt vähän löysempi ja isompi mutta synnytyksestä tosiaan vasta 3kk.