Toiveissa toinen lapsi <3

Lumi, kaks viivaa näkyy kyllä Ja voin vertailukohteena sanoa että tein eilen lisäks myös tuon apteekkarinja ihan täysin blanco on! Eli ei mitään viivanpaikkojakaan Soita vaan jonnekin ja käy selvittää tilannetta paremmin Mä luovun toivosta tässä kierrossa, oon varma että olis näkynyt jo... Luteaaluvaihekin mulla 16vrk niin uskon negoja. Täti ei oo kyll vielä paikalla mutta tuntuu ihan että tänään tulee :/

 

@Lumi87, kyllä siinä minusta kaksi viivaa näkyy. Vuodatko siis edelleen vai loppuiko se? Jos se olikin alkuraskauden vuotoa, mikä ilmeisesti on aika yleistä? Odottele rauhassa päivä pari ja testaile jos viiva tuosta vahvistuu eikä vuotoja ole. Ja soittele sinne neuvolaan myös.

Mulla tuli lauantaina pikkuhousunsuojaan pari tippaa ruskeaa vuotoa, su tuli vielä ihan aavistus. Vatsakipuja oli la-su. Muistan kyllä että esikoista odottaessakin lli kauheita vatsakipuja ihan alussa. Täytyy nyt malttaa mieli ja seurata viivoja...

 

Ite tein kaks apteekkarin testin ja ei näkyny minkäänlaisia viivanpaikkoja.

Eli täällä starttasi yk2, viime kierto venyi sitten lopulta kp 32 asti.

 

Välli joko teillä oli se aika lapsettomuusklinikalle? Meillä oli tänään. Tuli ristiriitaiset tunteet. Jotenkin nyt jo "oppinut elämään" tämän ajatuksen kanssa, että yritetään ja tulee ehkä joskus jos on tullakseen.

Nyt kuitenkin tulokset oli kuulemma minun ja miehen osalta "täydelliset". Ultraus osoitti ovulaation todellakin tapahtuneen ja kaikki näytti siltä kun piti. Joten kuulemma nyt voisi heti ruveta inseminaatioon??? Itestä tuntu radikaalilta. En tiedä. En haluaisi periaatteessa ikään kuin luovuttaa, vaan luottaa että kyllä tämä tästä. Ja sydämen tykytyksiä sain puheista koeputkihedelmöityksestä. Kun eihän me olla lapsettomia. Vaikeaa sulatella. Sovittiin, että jäädään miettimään ja viimeistään vuoden kuluttua ilmoitetaan mitä tehdään. Ei osaa ajatella. Kai sitä oikeasti pitäisi iloita, että sitä pääsisi jo ennen joulua inseminaatioon, jos haluaisi, eli apua olisi tarjolla. Mutta haluaako sitä apua...?

 

LitteleOne, tiedän niin tunteen vaikken ihan noin pitkälle ehtinyt lapsettomuushoidoissa esikon kanssa. Mulle oli just varattu aika sillon aukiolotutkimukseen ja olin aivan maani myynyt niin sitten just ennen tutkimusta plussasinkin. Ekan yritykseen meni siis 1,5v. Nyt sitten tätä toista ja ikääkin jo paljon enemmän... En tiiä, aivan älytön masis iski negasta tässä kierrossa, vaikka ei tää nyt ookkaan kun yk2. Mutta kun mulla ei toinen puoli edes toimi kun ehkä kerran vuoteen jos sillonkaan. Nyt ois menossa kp34/32, ei näy menkkoja mut luulen et tää stressi pitää ne pois. Jos ei ala kohta puoleen niin pakko keräillä itteensä että jaksaa ottaa taas yhden negatestin vastaan. Mä vaan tiedän ettei tästä kierrosta oo mitään saatu aikaan..

 

LittleOne voimia pohdintoihin. Mä oon aiemmin ajatellut, että heti vaan hoitoihin jos tulee ajankohtaiseksi kevättalvella. Nyt kun yritystä takanaja miettinyt asiaa niin tuntuukin oikeastaan aika ahdistavalta ajatukselta. Saa nähdä joutuuko itsekin samojen pohdintojen ääreen.

Mulla oli ehkä kemiallinen raskaus tai jotain. Soitin eilen neuvolaan ja sain ens viikolle ultra-ajan, mutta tänään digissä "ei raskaana" jaapteekin omassa paljon haaleempi haamu kuin eilen. Vuotoa ei näy, men tiedä mitä teen. Tosi surullinen olo.

 

Se ihana ajatus vauvasta vietiin tällä kertaa multa pois. Testi aamulla puhdas nega ja rintoja kuumottaa siihen malliin että taitaa olla täti kurvaamassa kylään.

 

Lumi87 pahoittelut ja jaksamista.
Itsellä ei ole tältä toisen yritykseltä eikä esikoisen yritykseltä mitään kokemusta haamuviivoista tai vääristä plussista. Uskon kyllä että tiputus ja pettymys olisi todella kova, kun ehtinyt jo innostua!

minnuli2011 meillä esikoinen tärppäsi yk6 (yli kymmenen vuoden pillereiden käytön jälkeen) eli helposti. Joten nyt tuli täysin puskista tämä yli vuoden yritys. Jospa teillä tämä toinen kaikesta huolimatta yllättäisi nopealla tärpillä. Kun eihän näistä tunnu tietävän kuinka menee

Edelleenkään ei olla miehen kanssa vaihdettu sanaakaan koko inseminaatiosta tai puhuttu koko aiheesta. Parempi ensin selvitellä omia ajatuksia. Ja toivoa, että ollaan samoilla linjoilla kun jossain vaiheessa rohetaan istua alas puhumaan tästä

 

Tosi kurjaa Lumi
Kerrohan sitten LittleOne kun ootte saanut keskusteltua että millasia ajatuksia herätti?

Mä tein aamulla negan ja kp35/32. Juu, tätiä odotan nyt innolla... Ehkä mä tartteisin clomit mutta kun en haluis siihen junaan vaikka se mulle varmasti avun toiskin. Täytyy mietiskellä... Mietin myös sitä et minkälaisen vastaanoton mahtais 34v saada lapsettomuushoidoissa ja miten kauan mihinkin taas menis.

 

Täältä ilmoittautuu yksi kuumeilija. Viime kierrossa oli kaiken maailman raskausoireita vaikka ei olla yritetty vauvaa eikä vauva oikein olisi sopinut tämänhetkisiin suunnitelmiin. Mutta miehen kanssa puhuttiin että olisimme saanut asiat toimimaan ja yllätysvauva olisi ollut tervetullut. No menkathan sieltä kuitenkin (miehen helpotukseksi) alkoivat 4 päivää myöhässä.

Vauvakuumehan siinä iski joten tulen tänne juttelemaan ja jännäilemään teidän kanssa. Meilla alkaa yritys ensi vuoden puolella vasta mutta kovasti tekee mieli jutella asiasta eikä lähipiirissä ole muita samanlaisessa elämäntilanteessa. Salaa toivon että olisi ollut "valemenkat" kun oireet ovat jatkunut vaikka menkat loppui jo. Vuoto kesti vain 2 päivää ja alkoi ihme 2päivän tiputteluvuodolla joka ei tullut siteeseen asti vain ainoastaan paperille. Normaalisti menkat kestää 7-8pv ja heti hanat auki. Mutta kai sitä on uskottava ettei raskaana olla kun olen tehnyt 3 rtestiä ja puhtaita negoja kaikki

 

Pahoittelut @Lumi87! Kirjoitinkin aiemmin, että minulla oli vastaava tilanne viime kuussa kuin sinulla nyt. Meillä kuitenkin tärppäsi sitten heti seuraavassa kierrossa, joten ehkä raskausyritys valmisti jotenkin kehoa uuteen raskauteen. Muiltakin olen kuullut että erityisesti kemiallisten jälkeen on tärpännyt nopeasti. Toivotaan siis sinullekkin pysyvää tärppiä seuraavaan kiertoon!

 

Kiitos empatiastanne. Ei auta kuin odottaa vuotoa ja uskoa, että parempi onni osuu vielä kohdalle.

Kummallista, miten sitä ehti ajatella ja haaveilla, vaikka koitin pitää pään kylmänä. Tullut itkut itkettyä, nyt mieli kohti seuraavia mahdollisuuksia kunhan pääsee uuteen kiertoon. Pian 7kk yritystä takana, huoh.

 

Välli joko teillä oli se aika lapsettomuusklinikalle? Meillä oli tänään. Tuli ristiriitaiset tunteet. Jotenkin nyt jo "oppinut elämään" tämän ajatuksen kanssa, että yritetään ja tulee ehkä joskus jos on tullakseen.

Nyt kuitenkin tulokset oli kuulemma minun ja miehen osalta "täydelliset". Ultraus osoitti ovulaation todellakin tapahtuneen ja kaikki näytti siltä kun piti. Joten kuulemma nyt voisi heti ruveta inseminaatioon??? Itestä tuntu radikaalilta. En tiedä. En haluaisi periaatteessa ikään kuin luovuttaa, vaan luottaa että kyllä tämä tästä. Ja sydämen tykytyksiä sain puheista koeputkihedelmöityksestä. Kun eihän me olla lapsettomia. Vaikeaa sulatella. Sovittiin, että jäädään miettimään ja viimeistään vuoden kuluttua ilmoitetaan mitä tehdään. Ei osaa ajatella. Kai sitä oikeasti pitäisi iloita, että sitä pääsisi jo ennen joulua inseminaatioon, jos haluaisi, eli apua olisi tarjolla. Mutta haluaako sitä apua...?

Mutta toisaalta, eikö ole hienoa että teitä oltais heti valmiita auttamaan? Että teidän tilanne otettiin tosissaan! Meiltäkään ei mitään syytä löydy, kaikki oli hyvin ja täälläkin ovulaatio tapahtunut. Luonto on ihmeellinen, joku siellä laittaa vastaan ja lääkäri sanoi että selittämättömyyttä tämä on Minkäs ikäinen teidän esikoinen on? Päätittekö paikanpäällä jo ettette vielä lähde inssiin?

Keskiviikkona oli meillä ensimmäinen aika lapsettomuuspolille. Ensin kun istuimme odotusaulaan, tuli syyllinen olo. Siellä oli ihmisiä jolla ei ollut yhtäkään lasta. Mutta, se ei todella vähennä meidän tuskaa ja kaipuuta. Kun se tyhjä kohta vaan on ja meillä on ongelma raskaaksi tulon kanssa.

Koska Clomia on mennyt jo 4 kiertoa, ensi kierrossa alotetaan letrot, irrotuspiikki ja eka insiminaatio. Eli vaikka meillä eka lapsi tuli luomuna, nyt ollaan tässä pisteessä. Me ajateltiin, että lähdetään inseminaatioon heti, kuulemma niitä voisi tehdä 3-4. Jos siitä ei onnista, sitten pidämme taukoa ja mietimme olemmeko valmiita viimeiseen vaihtoehtoon. Inssiin olisi nyt noin 3 viikkoa.



Tsemppiä ja kaikille vauvapölyä!

 

Se ihana ajatus vauvasta vietiin tällä kertaa multa pois. Testi aamulla puhdas nega ja rintoja kuumottaa siihen malliin että taitaa olla täti kurvaamassa kylään.

Voi. Voimia

 

Eeei voi olla totta! Tänä aamuna testiin "Raskaana 3+" ooo

Elokuussa lopetin pillerit ja yritettiin sillon tehokkaasti ja olin jo lopulta varma, etten voi ees raskautua kun menkkoja ei kuulunu ollenkaan. Joku 5vko sitten tein edellisen testin joka oli nega, enkä sen jälkeen oo oikeestaan miettiny koko raskautumista.. Soitin jo neuvolaankin viikkoja sitten, että miten pitkään odotetaan ennen kuin menkat tulee ja sovittiin että joulukuun alussa otan yhteyttä uudelleen. Noh, nyt saan sitten maanantaina soittaa vähän toisissa merkeissä

 

Tänään alkoi tiputtelu 5 päivää ennen menkkoja, eli yk 16 tekee tuloa. Vaihteeksi.
Ensi kierto alkaa hoidoilla.

 

Onnea uutsimam
Pitää kai alkaa seurailee tarkemmin hoidossa kävijöiden kokemuksia koska luulen että siihen apuun on vielä turvauduttava itsekin. Vielä en oo valmis siihen rumbaan mutta joku päivä se on edessä... Luulen etten ainakaan ovuloi kovinkaan useesti ja pelottaa että muutakin rapistumista on alkanut tulla kun tätä ikää tullut lisää. Nyt on kp 38/32. Ei tätiä edelleenkään... Luulin nyt ovuloineeni ihan satavarmasti mutta ehkä sit en? Ja kierto taas venyy... Edellinen oli ihan samanlainen. En oo testannut enää kun uskon että kp35 on nega niin ei se siitä muuks muutu.
Hoidoissa olevat, miten teillä lähti ne käyntiin alun alkaen? Minne otitte yhteyttä ja mitä sanoitte?

 

Välli totta mitä sanot, että hienoa että ovat heti auttamassa jne. Mutta jostain syystä olen hölmön itsepäinen ja "rajoittunut" tässä asiassa. Kun en vaan sittenkään tahdo apua. Tämän piti olla meidän kahden välinen asia ja luonnon piti hoitaa homma. Sanottii tosiaan heti paikan päällä että ei kiitos nyt. Vuosi aikaa miettiä lähdetäänkö hoitoihin. Tänään alkoi menkat eikä tuo hetkauttanut missään, johan noita jo odottelikin ja sieltä ne ajallaan tuli kuten vuoden jokaisena kuukautena.

Meidän esikoinen on kolme vuotias. Täydellinen pikkuinen, joten kai sitä pitäisi vain nauttia tästä hetkestä. Rauhallisesta arjesta ja siitä että me ei todellakaan olla lapsettomia (niin kuin monet on), vaikkakin lapsettomuusklinikalle jouduttiin.

 

Taas on vierähtäny aikaa täällä olosta. Ei oo vaan jotenkin jaksanut käydä täällä.

Tervetuloa uusille ja onnea niille joille plussa on tullu! Isot pahoittelut niille joille niitä plussia ei ole tullut! Ite kuuluin näihin jälkimmäisiin viime kierrossa

ON: Viime kierto meni plörinäksi miehen pihtailujen takia juuri oviksen aikaan. Ovisplussa tuli jo kp 12! Kp 27 kääntyikin sitten kp 1. Eli mulle saa päivittää kp 8/26-30 yk 13. Viime viikon tiistaina lähettiin siskon perheen kanssa syyslomaristeilylle. Hauskaa oli vaikka menkat alkoikin laivalla ollessa.
Huomenna vien ajokorttihakemuksen katsastusasemalle ja siitä sitten mun autolla ajon opettelu alkaakin! Mun siskon mies opettaa mut ajaan autoo...Apuaaaa!!!

 

Välli: Kovasti tsemppiä hoitoihin! Jospa onnistuisi nopeasti.

LittleOne: Mulla vähän samat fiilikset, vaikka ei vielä tutkimuksiin oo hakeuduttukaan. Toisaalta haluais apuja, kun ei luonnostaan näy onnistuvan, mutta toisaalta ei haluais "luovuttaa" luomuplussan suhteen.

ON: Täällä dpo 1. Voin sanoa, että ei todellakaan ole yrityksen puutteesta kiinni tämä kierto. Ovis tikutettu ja jomotuksista bongattu ja siis todellakin hyödynnetty! Jostain kumpuaa taas toiveikkuus, täytyisi pitää jalat maassa...

Edelleen huhuilen, jos joku jaksaisi meille oman listan tehdä...

Plussatuulia!

 

Ihan sattumalta päädyin lueskelemaan tätä ketjua ja ajattelin laittaa lusikkaani soppaan sen verran, että rohkaisen teitä noista hoidoista. Niissä käyminen saattaa pienimmillään olla sitä, että otatte yhden-kaksi tablettia viitenä- kuutena päivänä ja loppu aivan normaalisti ja apu siitä. Pitkää pelottavaa ja raskasta taivalta hoitoihin hakeutuminen ei siis automaattisesti tarkoita. Aika jännä et ehdottivat heti inseminaatiota LittleOne, yleensä sitä ennen kokeillaan kevyempiä juttuja ja joidenkin kohdalla se skipataan kokonaan. Me ei itse kuuluta yllä kuvailemani kaltaiseen ryhmään- ollaan oltu hoidoissa vuoden päivät, pistokset otettu mukaan myös ja semmoinen olo, että ivf:ää kohti ellei pian tepsi. Eka sai alkunsa luomusti 2v tjottailun jälkeen joten toivoin että toinen tulisi nopsemmin hoidoilla

 

Ihan sattumalta päädyin lueskelemaan tätä ketjua ja ajattelin laittaa lusikkaani soppaan sen verran, että rohkaisen teitä noista hoidoista. Niissä käyminen saattaa pienimmillään olla sitä, että otatte yhden-kaksi tablettia viitenä- kuutena päivänä ja loppu aivan normaalisti ja apu siitä. Pitkää pelottavaa ja raskasta taivalta hoitoihin hakeutuminen ei siis automaattisesti tarkoita. Aika jännä et ehdottivat heti inseminaatiota LittleOne, yleensä sitä ennen kokeillaan kevyempiä juttuja ja joidenkin kohdalla se skipataan kokonaan. Me ei itse kuuluta yllä kuvailemani kaltaiseen ryhmään- ollaan oltu hoidoissa vuoden päivät, pistokset otettu mukaan myös ja semmoinen olo, että ivf:ää kohti ellei pian tepsi. Eka sai alkunsa luomusti 2v tjottailun jälkeen joten toivoin että toinen tulisi nopsemmin hoidoilla

No minä ja mieheni nimenomaan ajateltiin, että se hoitoihin lähteminen tarkottaisi joitain ultratutkimuksia ja joitain hormooneja jne... Ja yritys jatkuisi muutoin normaalina. Siksi oli suoraan sanottuna shokki, että ainut vaihtoehto meille on suoraan tuo inseminaatio, missä periaatteessa oma yritys jää kokonaan pois. Mutta kun kuulemma minun ja miehen arvot niin hyvät, limat täydelliset, kaikki hormooniarvot täydelliset, joten mistään lääkkeistä ei olisi mitään apua. Eli luonto vaan kirraa vastaan

 

No minä ja mieheni nimenomaan ajateltiin, että se hoitoihin lähteminen tarkottaisi joitain ultratutkimuksia ja joitain hormooneja jne... Ja yritys jatkuisi muutoin normaalina. Siksi oli suoraan sanottuna shokki, että ainut vaihtoehto meille on suoraan tuo inseminaatio, missä periaatteessa oma yritys jää kokonaan pois. Mutta kun kuulemma minun ja miehen arvot niin hyvät, limat täydelliset, kaikki hormooniarvot täydelliset, joten mistään lääkkeistä ei olisi mitään apua. Eli luonto vaan kirraa vastaan

Hmmm, osa näistä lääkkeistä auttaa boostaamaan kehon omia toimintoja ja vahvistamaan jo tapahtuvaa ovulaatiota, osa auttaa, kun syy on nk. selittämätön lapsettomuus, eli kun kaikki on periaatteessa hyvin. Jos yhtään mietityttää ja on mahdollista, mä käväisisin toisella lääkärillä ja kysyisin toisen mielipiteen - usein eri lääkäreillä on erilaiset toimintafilosofiat

 

Täällä kp 33 ja ekoja menkkaoireita jo.eli vuoto alkaa varmaan parin pvn sisään.alkaa jo usko loppua tähän hommaan...

 

...ja kierto ollu viimeisen vuoden suunnilleen 31-36 pv. Jostain syystä viimesimmät venyny yli kk pituisiksi. Onkohan yli kk menevä kierto jotenki huono juttu?