Heipä hei,
Onnea testaukseen kaikille, jotka tässä lähipäivinä pääsevät testaamaan. Toivottavasti saadaan paljon plussia!
Maya123, älä vielä stressaa miehen mietteitä. Syksyyn kuitenkin vielä aikaa ja mieli ehtii vaihtua useastikin. Itselläni siis mies sellainen, että jahkailee kaikkia päätöksiä ikuisuuden. Niin on on ollut kahden edellisen lapsen kanssa ja alkuun oli ämönkin yrityksen aloituksen kanssa. Kuitenkin lopulta itsekin haluaa ja tietenkin on onnellinen jo olemassa olevista lapsista. Jotenkin vain sen luontoinen, että kaikkea pitää pohtia ja vääntää ja kääntää, tämä oli myös asuntoasioissa ja oikeastaan kaikissa isommissa pääöksissä. Meillä paras keino on ollut, kun lopetan asiasta puhumisen hetkeksi. Ja kun sitten palaan asiaan, olen yrittänyt selittää että ei ole myöskään reilua minua kohtaan muuttaa mieltään ja antaa ensiksi innostua jostakin ja sitten lytätä haavet. Kokeile teilläkin, jos hetken asian taka-alalle laittaminen auttaisi?
Mulla itsellä siis ovis oli ilmeisesti silloin maanantaina, tosiaan hommailut tärppiä ajatellen jäi lauantai aamulle ja sitten tiistaille, toivotaan että nuo lauantaiset olivat vielä elossa tai tiistaiset ehtivät paikalle.
Hassua tämä kuumeilu, mulla siitä oviksesta asti vihlonut vatsaa ja muutenkin tuntunut vatsan seutu omituiselta. Rinnatkaan eivät ole "palautuneet" oviksen jälkeen takaisin normaaliin ja v.vuotokin runsasta edelleen. Nuo jälkimmäisethän voi olla mitä vain hormonaalisia oikkuja, ja tuo vihlontakin varmasti ihan normaalia. Mutta nyt kun yritys on päällä, sitä haluaisi uskoa että kaikki on oireita jostain. Vaikka todellisuudessa hyvin harvoin voi heti oviksen jälkeen huomata mitään raskausoireita. Munkin piti ottaa ihan iisisti tän asian kanssa ja olla turhia miettimättä, mutta kummasti sitä kuitenkin vaan enenevissä määrin kuulostelee kroppaa ja kuvittelee. Että näillä fiiliksillä saattaa tulla aika pitkät "piinapäivät".
= ?